Vastauksia kysymyksiin

Kiitos paljon kaikille, jotka kysymyksiä laittoivat. ♥ Yllättäen niitä tulikin useampiakin! Tässä olisi nyt siis vastauksia kysymyksiin..

Tulevaisuus

Mitä toivot tulevaisuudelta?
- Haluaisin päästä opiskelemaan johonkin kivaan paikkaan, kuten Muotoiluinstituuttiin. Tottakai toivon myös, että parantuisin viimein ja pääsisin eroon tästä typerästä sairaudesta. Lyhyemmällä tähtäimellä odotan uuden kissanpennun hankkimista. ;-)

Mikä on haaveammattisi?
- Se vaihtuu melko usein! :-D Vähän aikaa sitten haaveilin alasta ympäristöekologian alalla, mutta nyt haluaisin ennemminkin luoda uraa taiteilijana. Taiteilijan tai kirjailijan ura ei vaan ole kovin realistinen, eikä takaa ainakaan säännöllistä työtä tai rahoitusta. Nyt ajattelenkin siis opiskella lisää taidetta, ja katson jos siltä alalta löytyisi jotain kiinnostavaa ja työllistävää. Pienenä halusin muuten maalariksi: siis taloja kunnostamaan..!

Mitä ajattelit nykyisen koulusi jälkeen?
- Ensimmäisenä suunnitelmissa olisi hakea uudestaan Muotoiluinstituuttiin, mutta mahdollisesti haen myös yliopistoon biologiaa lukemaan. En ole kovin hyvä tekemään suunnitelmia, vaan elän vähän sen mukaan, mitä vuosi tuo tullessaan. :-) Oikeastaan näitä suunnitelmia on vaikka miten paljon: oma kämppä, hiusten kasvatus mahdollisimman pitkiksi,... 

Muumit
Oletko nähnyt (tai haluaisitko nähdä) uuden Muumit Rivieralla elokuvan?
- Kävin eilen katsomassa elokuvan, koska olin jo pitkään halunnut se nähdä! :-) Luulin alunperin, että kyseessä olisi taas huopamuumi-elokuva, jota en olisi välttämättä halunnut nähdä.. Kun sitten kuulin, että kyseessä onkin animaatio, olin enemmän kuin innoissani!

Jos olet niin mitä tykkäsit?
- Olin asettanut aika korkeat odotukset elokuvalle, enkä pettynyt! Pidin erityisesti siitä, että hahmot oli piirretty alkuperäisten sarjakuvien tyylillä ja värimaisetmatkin olivat kuin suoraan sieltä. Olen pienenä lukenut Muumit Rivieralla -sarjakuvan, mutta en muistanut siitä paljoakaan. Naurua ja jännitystä oli siis luvassa koko elokuvan ajan! ♥ Ainoan miinuksen haluaisin ehkä antaa Pikku-Myyn ääninäyttelijälle, sillä se oli hieman epäselkeän kuuloinen...

Kuka on lempi muumihahmosi?
- Varoitus, tämä saattaa olla yllättävää: Pikku-Myy! Onhan tuo tempperamenttinen nutturapää vaan aivan ihastuttava. ♥ Jo pienenä minua sanottiin Pikku-Myyksi, eikä nykyinen punainen nutturakampaus ole ainakaan vähentänyt yhtäläisyyttä...
Myös Nuuskis on henkilönä aika ihailtava, sen kun vaan matkustaa eikä haali itselleen turhaa omaisuutta. Eikö olisikin aika ihanaa, kun ei olisi riippuvainen mistään, vaan voisi mennä mielensä mukaan?

Milloin muumiastiastokeräilysi sai alkunsa?
- En tarkalleen muista vuotta, mutta se oli sinä jouluna, kun punainen Muumimamma-kulho tuli kauppoihin. Sain kyseisen kulhon ja mukin lahjaksi serkuiltani, ja siitä jäi eräänlainen traditio aina jouluisin. Jossain välissä se muuttui tosin siihen, että aina ennen synttäreitä ja muita merkkipäiviä kysytään, minkäs Muumi-jutun tällä kertaa tahtoisin. :-)

Anoreksia
Mistä saat eniten motivaatiota parantumiseen?
- Ehdottomasti läheisistä. Jo se, että näkee, miten ihania ihmisiä (ja eläimiä) on ympärillä, antaa voimaa. On ihana huomata, että on oikeasti tärkeä jollekin, ja että tämä arvostaa minua sellaisena, kuin olen. Eikä sillä arvostuksella ole mitään tekemistä painon tai saavutusten kanssa. Haluan, että he voivat vielä joskus nähdä sen päivän, kun olen kokonaan parantunut anoreksiasta.
Tottakai myös oma vointi, ettei esimerkiksi tarvitse pelätä verensokerin laskua reissaamisen aikana, on iso osa motivaatiossa. Haluan voida paremmin - niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mitä syöt normaalina päivänäsi?
- En niitä nyt tässä viitsi ihan tarkalleen sanoa, kun tiedän, että korjaamista kyllä löytyy. Pyrin syömään päivässä 4-5 kertaa, eikä esimerkiksi aamu lähde liikkeelle ilman kunnollista aamupalaa.

Onko sulla jotain ns. luottoruokia?
- On aika paljonkin: lähes kaikki hedelmät, juurekset, marjat ja vihannekset, maitorahka, raejuusto, jukurtti, pähkinät,... Ne ovat ruokia, joista pidän enemmän, mutta jotka ovat myös niitä turvallisimpia. Yritän laajentaa ja monipuolistaa ruokavaliota, ja olenkin siinä jonkun verran jo edistynyt. Jossain vaiheessa kun ''turvallisia'' ruokia olivat vain ananas, omena ja madariini.

Miten usein käyt koululla syömässä?
- Olen koululla tosiaan vain kaksi täyttä päivää, jolloin ehdin ruokailussa käymään. Näistä molempina pyrin käymään syömässä, mutta välillä olen käynyt vain toisena. Solussa on myös oma keittiö, joten siellä voi pahan päivän (tai ruoan) tullen tehdä jotain itselleen mieleistä.

Miten pitkään olet suurinpiirtein sairastanut?
- Oireilu alkoi jo 7-vuotiaana, mutta varsinaisesti vointi huononi ala-asteen loppupuolella. On vaikea sanoa, milloin sairaus alkoi, kun se on kuitenkin kehittynyt mielessä niin pitkään ja alkanut salakavalasti. Varmaan kuitenkin joskus siinä 11-12-vuotiaana alettiin epäillä mahdollista syömishäiriötä.

Onko sulla koskaan ollut osastojaksoja?
- Olin 9 kuukautta osastolla, muistaakseni vuosina 2004-2005. Seilasin nuorisopsykiatrian ja lastenosaston välillä sen mukaan, mikä oli vointi. Paino putosi nuorisopsykiatrialla, mutta lastenosastolla masennus paheni ja psyykkinen vointi huonontui. Aika oli sen verran pitkä, että lupasin jakson jäävän viimeiseksi. Tosin ehkä lyhyttä hoitojaksoa voi olla ihan järkevä harkita, mikäli en onnistu avohoidon puolella - mielummin kuitenkin teen työni kotona, enkä jumiudu taas sairaalaan.

Uskotko että on mahdollista toipua anoreksiasta kokonaan (omalla kohdalla/yleisesti)?
-  Uskon. Ainakin haluan vahvasti uskoa. Loppujen lopuksi ei ole väliä sillä, miten pitkään on sairastanut, vaan ainoastaan omalla halulla parantua. On totta, että anoreksia voi kroonistua - ja kyllähän se välillä pelottaa - mutta moni muukin on parantunut sairastettuaan jopa kaksi kertaa niin pitkään kuin minä. Uskon siis, että voin vielä parantua, ainakin niin, että sairauden kanssa pystyy elämään. Joitain ajatuksia ehkä jää, ehkä ne häviävät sitten vuosien varrella. Se vaan vaatii mielettömästi työtä ja uskallusta.
Yleisesti voisin jopa olla niinkin tylsä, että tilastollisesti suurin osa parantuu. On tietenkin tapauksia, joissa sairastunut ei ole lainkaan motivoitunut parantumaan ja laihduttaa aina vain uudestaan, enkä usko, että ilman omaa halua tervehtyä voi päästä eroon sairaudesta. Kuitenkin uskon, että oli ihminen sairastanut vuoden tai kymmenen, oli hänet luokiteltu kroonistuneeksi tai ei, parantuminen on aina mahdollista. Se vaatii vaan paljon työtä ja taistelutahtoa. :-)

Ahdistaako sinua alkoholin kalorit kun olet baarissa tai muuten juhlimassa?
- Jonkun verran joo, mutta ei enää niin paljon kuin nuorempana. Tuolloin en usein lähtenyt juhlimaan tai valitsin mahdollisimman kevyet juomat, enkä syönyt ennen juhlia juuri mitään. Nykyään valitsen helposti ne itselle mieluisimman juomat (kuten IceLandiat tai Breezerit), enkä ole niiden energiasisältöä edes tarkistanut. Kun juhlitaan, silloin juhlitaan eikä mietitä kaloreita! :-) Nykyään on lähinnä vaikea juomisen ohessa ajatella syövänsä jotain, mutta välillä on vaan pakko ottaa jotain pientä, ettei verensokeri laske ihan nolliin..

Miten ja koska sun anoreksia sai alkunsa?
- Tuosta ajankohdasta kirjoittelinkin jo aikaisemmassa kysymyksessä. En halua täällä blogin puolella kertoa niitä ''painavimpia'' syitä sairastumiseen, mutta voin kertoa näin yleisesti. Periaatteessa laihduttaminen lähti ideasta, että silloin olisin onnellisempi. Olin jo tuolloin ollut masentunut useamman vuoden, enkä oikein osannut puhua siitä kenellekään. Jossain vaiheessa, niin kuin anoreksialle on tyypillistä, laihduttaminen karkasi käsistä. Kai siihen vaikutti tuolloinen epävarmuus, masennus ja muut ongelmat. Tästä on kuitenkin nyt jo niin monta vuotta, että uskon anoreksian ja hoitojen myötä käsitelleeni asiat ainakin siihen pisteeseen, ettei sairaudella ole enää mitään annettavaa. Anoreksia on kuitenkin aina oire jostain suuremmasta.

Haluaisitko oikeasti parantua?
- Haluan, olen halunnut jo pidemmän aikaa. Aina toteutus ei vaan ole niin onnistunut, kuin on ollut tarkoitus. Parantuminen on pitkä ja raskas prosessi, jota olen oikeastaan työstänyt jo useamman vuoden. Vielä pitäisi vaan kunnolla repiytyä irti sairaudesta ja todella päästä siitä eroon.

Mitä anoreksiarintamalle kuuluu?
- Aika lailla sitä, mitä olen aikaisemmissa postauksissakin höpissyt: syöminen on vaikeaa ja tuottaa ahdistusta, mutta olen onnistunut kokeilemaan uusia ruokia. Olen kohdannut vaikeita haasteita, kuten syönyt pastaa ja keittoa (joka ei ole itselle erityisen mieleistä). Haasteita on kuitenkin vielä edessä - ihan loputtomasti, mutta nehän on tehty voitettaviksi. Täytyy vain muistaa pitää tsemppi yllä, eikä antaa anorektisille ajatuksille valtaa.

Millainen hoitokontakti sulla on?
- Kesällä alkoi hoito Aikuispsykiatrian syömishäiriötyöryhmän kanssa. Käyn siis kerran 1-2 viikossa psykologilla ja punnituksessa, minkä lisäksi näen aina tasaisin väliajoin lääkäriä. Vähän aikaa sitten uusittiin luuntiheysmittaus, ja odottelen vielä vastauksia.

Oletko koskaan ollut osastohoidossa?
- Vastasinkin tähän jo aikaisemmassa kysymyksessä. :-) Aiheesta löytyy muuten postauskin, mutta siitä on jo vähän aikaa..

Opiskelu
Mikä on ollut parasta uudessa koulussa?
- On ihanaa, kun saa maalailla ja oppia uusia tekniikoita päivät pitkät. Toisaalta nautin myös ihan vaan Lohjalla olosta, kauniista maisemista ja päivistä asuntolalla. Aika saattaa välillä käydä pitkäksi, mutta onneksi on mukavia luokkalaisia, joiden kanssa voi aina silloin tällöin lähteä jonnekin. :-)

Tyyli

Mistä ostat useinmiten vaatteesi?
- Aika paljon tulee kierreltyä kirppareilla, sillä uuden ostamisesta tulee niin huono omatunto. On paljon ihanampaa ajatella, että jonkun toisen hylkäämä vaatekappale saa jatkoaikaa toisen käyttämänä. :-) Kuitenkin shoppailen jonkun verran myös ihan uusia vaatteita, mm. Garlingsista, H&M:stä ja Seppälästä, eli ihan niistä tavallisista paikoista.

Sekalaista
Onko sulla siis niin, ettet oikein ihastu ihmisiin?
- Niin oli jossain vaiheessa, mutta kyllä tässä on jo muutama ihastus ollut viimeisten vuosien aikana. Jossain välissä seurustelinkin, en vaan siitä kirjoittanut tänne, kun juttu jäi sen verran lyhyeksi. 

Ja haluaisitko vielä joskus seurustella, vai elätkö paljon mieluummin sinkkuna? :)
- Sinkkuna elämisessä on puolensa, mutta ihan mielellään seurustelisin, jos vaan oikea ihminen kohdalle osuu. En mitenkään aktiivisesti etsi seurustelukumppania, mutta aina on silmät avoinna.. :-)

Katsotko jotain sarjoja? Jos katsot niin mitkä ovat suosikkisi?
- Jonkun verran. Tällä hetkellä lemppari on ehdottomasti Orange is the new black, jonka katsomisen aloitin vasta vähän aikaa sitten. Olihan siitä jo aika pitkään kohuttu! Silloin tällöin tulee katsottua myös Bonesia, joka vaikuttaa myös aika kiinnostavalta. :-)

Oletko omasta mielestäsi perfektionisti?
- Olin ennen perfektionistisempi: suostuin käymään ysiluokan uudestaan (pitkä osastojakso johti siihen, etten saanut tunteja tarpeeksi kasaan edelliseltä vuodelta) vain sillä ehdolla, että valmistuisin yläasteelta parhailla mahdollisilla tuloksilla. Sainkin useamman stipendin, mutta silti olisin halunnut menestyä vielä paremmin. Lukiossa jatkoin samaa ensimmäisen vuoden, mikä oli äärimmäisen stressaavaa ja voimiavievää. Toisena vuonna olikin sitten pakko jo vähän höllätä, kun en olisi muuten jaksanut millään. Sain paniikkikohtauksia ja kävin jatkuvasti ylikierroksilla. Onneksi nykyään olen vähän päässyt irti täydellisyydentavoittelusta! :-D Enää kaikkien töiden ja tekemisten ei tarvitse olla täydellisiä, enkä enää esim. heitä huonommin onnistuneita leivoksia suoraan roskikseen. Olen nähnyt valtavasti työtä sen eteen, että hyväksyn myös heikommat onnistumiset. Eikö lopulta olekin tärkeintä, että ainakin yrittää? ♥

Mistä pidät eniten omassa luonteessasi JA ulkonäössäsi? (yksi tai vaikka useampi asia molemmista)
- Hm.. Luonteessani pidän siitä, että osaan ottaa muut huomioon. Pyrin käyttäytymään niin, kuin haluaisin ihmisten kohtelevan minua. Tämä on tärkeä piirre, sillä arvostan läheisiäni hyvin paljon, ja haluan heidän näkevän sen. Ulkonäössä pidän eniten huulista ja hampaistani. Nuorempana sain kuulla, että näytin jänikseltä/hamsterilta, kun etuhampaani olivat niin isot. Nykyään ne vaan näyttävät ihan hauskoilta, kun eivät ole ainakaan liian pienet. :-D Tällä hetkellä olen myös ihan tyytyväinen hiuksiini, jotka ovat kasvaneet jo yllättävän pitkiksi!

Jos saisit matkustaa ihan minne vaan, millaiselle matkalle lähtisit?
- Matkustaminen on ihanaa, ja olisi kiva käydä melkein missä tahansa maassa! Eniten ehkä haaveilen Intiasta, jossa haluaisin toimia vapaaehtoistyössä hoitamassa apinoita. Niiden lajimäärä kun on laskenut radikaalisti, ja yhä useampi on lueteltu uhanalaiseksi. Olisi ihan mielettömän upea päästä tekemään asialle jotain ja auttaa ihan konkreettisesti! :-)
Toisaalta olisi mukava päästä ihan vaan lomailemaan vaikkapa etelän lämpöön. Kotona on vaan aina ollut sellainen periaate, ettei matkusteta lentokoneella kovin usein, vaan suositaan laiva- ja junaetäisyydellä olevia maita.

Millaista musiikkia kuuntelet? 
- Melkein kaikki menee, mutta esim. kotimainen iskelmä, klassinen tai mikään, missä soitetaan torvea ei useinkaan miellytä korvaa. Tällä hetkellä kuuntelen aika paljon mm. Jenni Vartiaista, Pariisin kevättä, Apulantaa ja Nirvanaa. Jonkin verran olen innostunut myös In Flames -yhtyeestä, jonka musiikkia ja lyriikoita on tullut veljen kanssa tutkailtua vähän useamminkin.

Mistä saat kaiken energian touhuta jatkuvasti kaikenlaista ?
- Hih, enpä oikein tiedä. :-D En oikein osaa olla paikallani, vaan saan ajan kulumaan touhutessani kaikenlaista. Minulla on monia harrastuksia, joiden tekemisestä nautin ja siksi niiden tekoonkin löytyy aina ylimääräistä energiaa. Vaikka kyllä niitä löhöilypäiviäkin täytyy aina silloin tällöin pitää!

Ootko aatellut tehdä joskus vielä videoita ? Ne olis kivoja. :)
- Jossain välissä voisin tehdä! Tarvitsen vain vähän apua niiden teossa Karpolta, kun oman Bloggerin kautta ei jostain syystä pysty videoita latailemaan.

Onko sulla joku lääkitys ? (Anoreksian tai jonkun muun takia.)
- On ja melkoinen arsenaali onkin. Anoreksian takia syön lähinnä ravintolisiä (D-vitamiinia, monivitamiinia ja kalsiumia), minkä lisäksi on muitakin lääkkeitä mm. luuston ylläpidon takaamiseksi. Masennuksen ja unettomuuden takia olen käyttänyt Mirtazapinia jo useamman vuoden.

Mikä on sun lempivuodenaika ?
- Uu, kesän lapsi mä oon... Niin siis tosiaan, kun on syntynyt juhannuksena, on aina ja ikuisesti kesän lapsi. :') Rakastan lämpöä, auringonpaistetta ja luonnon vihreyttä yli kaiken. Toisaalta nautin myös syksystä ruskan ja neuletakkien vuoksi. Niin, eikä toisaalta pidä unohtaa myöskään talvea, koska silloin on joulu! ♥