MYWEEK

Innostuin tästä videoiden kuvaamisesta, joten päätin heti toteuttaa toivotun myweekin. Yritin ottaa annetun palautteen huomioon ja tehdä videon niiden perusteella. Toivottavasti tykkäätte! <3

Näkyyhän video normaalisti? Siinä oli äsken jotain ongelmaa..

Kirjasuosituksia

Heippa! Olen arvostellut täällä jo niin monta Kingin kirjaa (ja lisää on tulossa jossain vaiheessa!), että keskityn tässä postauksessa muihin tämän hetken lemppareihin. Osan olen varmasti arvostellut/maininnut jo aikaisemmin, mutta ehkä näitä kirjoja voi hyvin mainita useampaan kertaan! Kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen, vastailen niihin, kunhan ehdin. <3

Varjojen kaupungit

Cassandra Clare

En kovin usein kovin usein lue fantasiaa, mutta olen ihan rakastunut Cassandra Claren Varjojen kaupungit -kirjasarjaan. Olen nyt lukenut vasta kaksi ensimmäistä ja puolet kolmannesta, mutta aion ehdottomasti lukea kirjasarjan loppuun. Varjojen kaupunki -kirjoissa on toki myös sellaista, mistä en niin välitä, mutta hyvin tehdyt hahmot pelastavat todella paljon!

Kirjasarja saa alkunsa, kun 15-vuotias Clary huomaa, ettei olekaan aivan normaali nuori. Hän pystyy näkemään varjomaailman ja sen asukkaat, jotka ovat piilossa maallikoilta. Clary päätyy osaksi nuorten varjometsästäjien porukkaa, jonka tehtävänä on suojella maailmaa demoneilta ja muilta mahdollisilta uhkilta. Kirjan slogan on: all the legends are true. En oikein osaa kuvailla kirjoja kovin mielenkiintoisella tavalla, mutta nämä kannattaa ehdottomasti lukea. Hyvin luotuja hahmoja ja todellisen tuntuinen maailma, ei kai sitä muuta oikein osaa sanoa. ;-)

Before I fall

Lauren Oliver

Löysin tämän kirjan Netflixistä löytyneen elokuvaversion kautta. Tykästyin elokuvaan niin paljon, että tottakai oli luettava kirjakin! Elokuva jakaa käsittääkseni tosi paljon mielipiteitä, mutta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. ;-) Before I fall on jollain tapaa elämäniloa herättävä romaani. Se esittää kysymyksen: mitä tekisit, jos eläisitkin viimeistä päivääsi?

17-vuotias Samantha kuolee autokolarissa ja herää seuraavana aamuna elämään saman päivän uudestaan. Päivän, jolloin kuolee, vain herätäkseen aamulla kokemaan saman uudestaan. Samantha yrittää muuttaa asioita jokaisen päivän aikana: entä, jos olisikin kiltimpi vanhemmilleen? Entä, jos viettäisi illan kotona, eikä koskaan menisi autoon, jossa kolari tapahtui? Entä, jos yrittäisikin auttaa kiusaamaansa tyttöä? Yhden päivän, josta on lukemattomia versioita, aikana Samantha ehtii rakastumaan, muuttumaan ihmisenä ja kokemaan ikimuistoisia hetkiä.

Norma

Sofi Oksanen

Kuten ehkä tiedätte, on Sofi Oksanen yksi suosikki kirjailijoistani. Stalinin lehmät ja Puhdistus ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia, mutta tämän hetken lemppari on kuitenkin Norma. Kirjan satumainen tunnelma yhdistettynä raskaaseen aiheeseen on jotenkin lumoava.

Norma kertoo Norma-nimisestä naisesta, jonka äiti tekee itsemurhan. Hän lähtee selvittämään tapauksen taustoja ja törmää yllättäviin tapahtumiin ja ihmisiin. Norma ei kuitenkaan ole ihan tavallinen nainen, sillä hänen hiuksensa kasvavat huimaa vauhtia, ja leikatut hiukset myydään eteenpäin pidennyksien raaka-aineeksi. Hiuslisäke-bisnes kukoistaa, joten Norman tulee varjella hiusten alkuperää, eikä hän voi oman turvallisuutensa uhalla kertoa asiasta kenellekään.

Jääkaksoset

S. K. Tremayne

Karoliina suositteli tätä kirjaa ja oli kyllä lukemisen arvoinen! Kaksoset ovat jotenkin aina olleet tosi kiehtovia (ihan noin niinkuin biologian näkökulmasta), joten olin heti innoissani tästä kirjasta. Kirja sijoittuu saarelle, mikä on tietysti iso plussa. 

Toinen identtisistä kaksosista kuolee, mutta vanhemmille jää epäselväksi kumpi. Kaksoset ovat niin identtisiä, ettei heitä ulkonäön perusteella voi erottaa. Tyttöjen äiti alkaa tutkia tapausta ja yrittää selvittää, mitä tapaturmassa oikein tapahtui ja kumpi kaksosista on jäänyt henkiin.

Ihmemaa

Cecelia Ahern

Ihmemaa on yksi niistä kirjoista, joita palaan lukemaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kuten sanoin, en ole mikään suuri fantasian ystävä, romantiikasta puhumattakaan, mutta silti tämä kirja herättää niin hyviä fiiliksiä. Olen oikeasti lukenut Ihmemaan ehkä kymmenen kertaa..

Siitä lähtien, kun Sandyn luokkakaveri katosi vuosia sitten, on hän suhtautunut pakkomielteisesti kaikkeen, mikä katoaa. Sandy lähtee tutkimaan kadonneen miehen tapausta, kun päätyykin itse syrjään polulta ja eksyy. Polun varrelta löytyy paikka, johon kadonneet esineet ja ihmiset päätyvät. Kylän vaatteet on koottu parittomista sukista ja korvakoruista, kyläläiset ovat hukkuneet joko vuosia sitten tai vasta hetki sitten. Sandy saa kuulla, ettei Ihmemaasta ole enää paluuta entiseen maailmaan, mutta hän käyttää silti kaiken aikansa löytääkseen tiensä takaisin.

Lasiruumiit

Erik Axl Sund

Erik Axl Sundin Varistyttö-kirjat ovat varmasti tutumpia monille, ja ehdottomasti suosittelen lukemaan ne! Lasiruumiit kuitenkin oli jollain tapaa vieläkin mieleenpainuvampi. Varoitan kuitenkin, että Erik Axl Sundin kirjat ovat melko raakoja ja käsittelevät vaikeita aiheita. Itse tykkään nimenomaan näistä vähän synkemmistä kirjoista, enkä ole pettynyt yhteenkään Erik Axl Sundin kirjaan.

Jens Hurtig -niminen rikospoliisi lähtee tutkimaan nuorten itsemurhien vyyhtiä, jossa ei tunnu olevan muuta yhteistä, kuin saman bändin kuuntelu. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kenelle bändi kuuluu, eikä ole eloonjääneitä paljastamaan asiaa. Itsemurhat ovat poikkeuksellisen raakoja ja jokaiselta uhrilta löytyy Walkman, jossa pyörii musiikki vanhalta kasetilta.

Heräsikö lukuinto? Löytyikö uutta luettavaa?

Toivepostaus: MYDAY-video

Heippa! En ole pitkään aikaan tehnyt videoita, sillä en ole löytänyt hyvää editointiohjelmaa läppärille, mutta jatkossa voisin taas toteuttaa näitä enemmän. Kiinnostaisiko teitä videopostaukset vai luetteko mieluummin teksteinä? Entä minkälaiset aiheet kiinnostaisivat? :-)

Satumetsä satamassa

Heippa! Kaksi postausta kahden päivän aikana, kuka oikein olen? :-D Kirjoittelen fiiliksen mukaan ja nyt on tehnyt mieli postata useammin (saattaa olla, että välttelen kouluhommien tekemistä..). Tässä olisi muutama otos tämän päivän reissusta satamaan ja Lanupuistoon.

En ole käynyt pitkään aikaan kuvailemassa, mutta tänään aamulla vaan tuli sellainen innostus, että oli päästävä kuvailemaan.

 

Olin ihan unohtanut, miten kivalta tuntuu laittaa hyvää musiikkia 

kuulokkeista ja lähteä kiertelemään luontoon.

Ihailla niitä pieniä kauniita yksityiskohtia, jotka liian 

usein jäävät huomaamatta.

Kuunnella metsän ääniä ja hengittää puhdasta ilmaa.

Olla välittämättä tippaakaan siitä, miltä näyttää. Ei meikkiä, eikä hienoja vaatteita, vaan mennä mukavuus edellä.

Fiilistellä syksyn lehtiä ja mullan tuoksua.

Unohtaa hetkeksi kaikki murheet ja rauhoittua.

Pysähtyä ikuistamaan hetkiä.

Välillä on hyvä työntää velvollisuudet syrjään ja tehdä juuri sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli. Nyt on vieläpä syysloma, enkä tosiaankaan aio käyttää sitä pelkästään kouluhommien tekemiseen. ;-)

Laiha, normaalipainoinen tai lihava: syömishäiriöt eivät katso painoa

Heippa! Toivepostauksia tulee nyt varmasti aika paljon jatkossa, sillä sain niin monta hyvää ehdotusta. :-) En tiedä, miten usein ehdin ja jaksan kirjoitella, sillä on todella kiireistä koulun kanssa, mutta tämän postauksen päätin viimein tulla kirjoittamaan. Elikkäs aiheena olisi tällä kertaa syömishäiriö ja paino, tai toisin sanoen se, miten syömishäiriön vakavuus liitetään aina painoon. Olen saanut asiantuntevaa hoitoa syömishäiriöön muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joten en oikeastaan voi juuri puhua omasta kokemuksesta. Kerronkin nyt lähinnä niistä asioista, joita olen kuullut ja mitä ajatuksia ne ovat herättäneet.

Kuva täältä.

Tuntuu, ettei syömishäiriötä oteta vakavasti, mikäli sairastunut on normaalipainoinen. Painotetaan kaiken maailman BMI-taulukoita, eikä keskitytä kuulemaan sitä, miten syömishäiriö vaikuttaa arkeen ja jaksamiseen. Tilanne voi olla vaikkapa niin, että vaikeasti ylipainoinen henkilö on laihtunut lyhyen ajan sisällä lievään ylipainoon tai normaalipainoon. Nyky-yhteiskunnassa tämä saatetaan nähdä pelkästään hyvänä asiana, ja saatetaan jopa kehottaa laihduttamaan lisää. Kuitenkin todellisuus voi olla se, että tämä henkilö on hengenvaarallisesti aliravittu ja syömishäiriöoireilu on voimakkaampaa, kuin alipainoisilla syömishäiriöisillä. Silti ongelmaa ei nähdä, sillä paino on menossa ''terveempään'' suuntaan. Samaa näkee siinä, miten osastoille otetaan pääosin vaarallisen alipainoisia ihmisiä ja normaalipainoiset tai lievästi alipainoiset ihmiset jäävät oman onnensa nojaan.

Kuva täältä. 

Syömishäiriöt ilmenevät eri ihmisillä erilaisin tavoin. Voi olla, että yksi laihtuu pitkällä aikavälillä tai toinen nopeasti hälyyttävään kuntoon. Joku voi lähtötilanteessa olla hoikka ja toinen ylipainoinen. Joku saattaa pakkoliikkua ja rajoittaa, muttei kuitenkaan laihdu alipainon puolelle. Joku ehkä ahmii ja tämän seurauksena paino nousee, toinen ahmii ja oksentaa, eikä paino liikahda kumpaankaan suuntaan. Toisin sanoen syömishäiriöt eivät katso painoa. Paino ei automaattisesti määritä sitä, miten vakava tilanne on. Jokaisen tulisi saada samanarvoista hoitoa siitä huolimatta, mitä BMI-taulukko näyttää. Pitäisi keskittyä puntarin sijaan siihen, mitä pään sisällä tapahtuu.

Kuva täältä.

Syömishäiriöiset helposti vähättelevät tilanteensa vakavuutta. ''En voi olla huonossa kunnossa, sillä painan enemmän, kuin painoin alimmillani'', ''Voin hyvin, sillä pystyn syömään enemmän kuin moni muu syömishäiriöinen'', ''En uskalla pyytää apua, sillä minua ei kuitenkaan otettaisi vakavasti'',.. Kuitenkin ennuste on aina sitä parempi, mitä nopeammin hakeutuu avun piiriin. Ei tarvitse vajota kuopan pohjalle asti, jotta olisi oikeutettu hakemaan apua. Liian usein kuulee tarinoita siitä, ettei oteta osastolle, koska BMI ei ole X tai koska tilanne ei ole vielä tarpeeksi paha. Uskoisin, että tähän on tapahtumassa muutosta, mutta vaikea sitä on ennalta tietää. Onneksi on kuitenkin myös muita tapoja saada tukea vointiin: avohoidossa kyllä löytyy niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että on parempi puuttua tilanteeseen ennen, kuin pohja on saavutettu. Löytyy sellaisia ihmisiä, jotka eivät tuijota puntaria, vaan kuuntelevat oireita. Tietoisuus syömishäiriöistä kasvaa koko ajan, ja hoidossa aletaan ehkä hiljalleen siirtyä pois painokeskeisyydestä. Tottakai painon tarkkailulla on tärkeä rooli, mikäli ollaan alipainon puolella, mutta muutoin olisi hyvä unohtaa painokeskeisyys.

Kuva täältä.

Minkä neuvon siis itse antaisin? Kun huomaa tilanteen menevän huonompaan suuntaan, muttei itse pysty tekemään asialle mitään, on ehdottoman tärkeää pyytää apua. Ei muutaman kilon päästä, vaan ennen kuin tilanne menee entistä vakavammaksi.

IBS & syömishäiriö

Heippa! Haluan ihan ensimmäisenä kiittää kaikista toivepostausehdotuksista ja kertoa, etten ole siis missään tapauksessa lopettamassa bloggaamista. :-) Jatkossa tekstejä tulee vaan luultavasti vähän harvemmin, kunhan pääsen yli tästä vaiheesta. Nyt olisi joka tapauksessa vuorossa ensimmäinen toivepostaus, jonka aiheena on IBS ja syömishäiriöt.

Kuva täältä.

IBS, eli ärtyvän suolen oireyhtymä, on toiminnallinen vatsavaiva, jota voidaan hoitaa mm. ruokavalion avulla. FODMAP-ruokavaliossa karsitaan niitä hiilihydraatteja, jotka eivät sula kunnolla, vaan aiheuttavat ärtyvän suolen oireyhtymää sairastaville suolisto-oireita. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vehnän, sipulin, ksylitolin ja ohran välttämistä. Kuitenkin tulee ottaa huomioon, että on yksilöllistä, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita. (Eli toisin sanoen ei tule välttää kaikkea, vaan kokeilla, mitkä ruoka-aineet soveltuvat itselle. Itselläni pahimmat oireet aiheuttaa sipuli, omena, herneet ja paprika (joka tavallisesti sopii, vaikka olisi IBS), sekä suurina määrinä ruis, ohra, vehnä, palkokasvit, maissi ja vahvat mausteet. Silti parempina jaksoina kokeilen, sopisiko jokin edellä mainituista sittenkin ruokavalioon. Kuitenkin voin syödä suht huoletta esimerkiksi kaaleja, päärynää ja sieniä, jotka eivät tavallisesti sovi ärtyvän suolen oireyhtymää sairastaville. Pointtina on siis, että vaikka IBS vaatii rajoittavaa ruokavaliota, ei kannata automaattisesti karsia kaikkea pois, vaan kokeilla, mikä sopii itselle.
(Lisätietoa FODMAP-ruokavaliosta ja IBS:stä löytyy esim. täältä.)

Kuva täältä.

Rajoittavat ruokavaliot ovat haasteellisia, kun sairastaa syömishäiriötä tai on siitä toipumassa. Olisikin todella hyvä, mikäli FODMAP-ruokavalion voisi suunnitella yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Omalla kohdalla ei ole ollut tarvetta siirtyä kokonaan noudattamaan ruokavaliota (onneksi!), vaan olen rajannut pois pahimmat oireiden aiheuttajat. Lääkärin kanssa olen sopinut, että huonomman kauden (= enemmän kipuja ja vatsaoireita) tullessa olen ensimmäisenä yhteydessä ravitsemusterapeuttiin, enkä lähde ominpäin rajailemaan ruoka-aineita. IBS on ikävä vaiva, joka pahimmillaan rajoittaa elämää hyvinkin radikaalisti, mutta sen kanssa oppii elämään. Parempia kausia tulee aina ja niistä oppii ottamaan kaiken ilon irti. Itse esimerkiksi söin maissia kaksin käsin, kun kerrankin siihen pystyin! :-D Tiivistettynä: tee ruokavaliomuutokset yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, äläkä lannistu, sillä parempia kausia tulee aina.

Kuva täältä.

Yksi tärkeimmistä pointeista on kuitenkin se, että kun rajaa jotain pois, on siihen otettava muuta tilalle. Tässä muutama omakohtainen esimerkki: en voi syödä ruisleipää, joten vaihdoin sen kauraleipään. En voi syödä sipulia, paprikaa tai voimakkaita mausteita, mutta saan silti helposti tehtyä itselleni ruokaa ilman näitä. Se vaatii hieman mielikuvitusta, mutta näiden tilalla voi käyttää muita vihanneksia ja mausteita. En voinut aikanaan syödä laktoosillisia maitotuotteita, joten vaihdoin ne laktoosittomiin. Tämä ei tosin omalla kohdalla riittänyt, joten päädyin kokeilemaan vegaanisia maitotuotteita, mikä lopulta toimi (ja ei, en tarkoita, että kaikkien tulisi siirtyä vegaaneiksi, vaan että vaihtoehtoja löytyy aina!). En voi syödä ohraa, mutta voin syödä riisiä. En voi syödä neljän viljan puuroa, mutta voin syödä kaurapuuroa. Eli toisin sanoen: kun ottaa jotain pois, täytyy löytyä korvaava tuote tilalle ja vaihtoehtoja löytyy kyllä.

Kuva täältä. 

Ulkona syöminen on kuitenkin yksi asia, joka aiheuttaa enemmän ongelmia. Kun rajoitteita on paljon, ei ole oikein mahdollista löytää annosta ilman kaikkia näitä. Tämä ei silti ole syy jättää syömättä! Itse teen usein niin, että tilaan annoksen ilman sipulia (joka on ehdottomasti pahin oireiden aiheuttaja), mutta nypin pois paprikan ja herneet. Kyllä, se on työlästä ja ärsyttävää, mutta ainakin saa nauttia ulkona syömisestä ilman, että se kostautuu myöhemmin kipuina ja turvotuksena.

Kuva täältä.

Kannattaa myös miettiä, onko rajoittava ruokavalio ensisijainen hoitokeino oireisiin. Onko elämässä paljon stressiä ja miten sitä voisi vähentää? Nukutko hyvin? Toisin sanoen moni muukin asia vaikuttaa oireisiin ja niitä hoitamalla voi saada jo yllättävän suuria muutoksia aikaiseksi.

Kuva täältä.

IBS:n kanssa voi myös helposti käydä niin, että pahimpina kausina alkaa vältellä vähän kaikkea. On kipuja päivittäin, vatsaa turvottaa, on kuvottava olo, eikä ruoka maistu. Näinä aikoina kannattaa ottaa käyttöön ne ruoka-aineet, jotka soveltuvat vatsalle parhaiten. Itsellä tällainen on esimerkiksi tofu, jolla tuntuu olevan vatsaa rauhoittava vaikutus, sekä puuro. Eli vaikka tuntuu, että nyt ei kannata syödä yhtään mitään, niin asia ei ole näin. Aina tulee syödä, etenkin syömishäiriöstä toipuessa. Voi ottaa käytännöksi, että syö pieniä annoksia tasaisin väliajoin, jos ei saa paljoa alas kerralla. Mikäli paino kuitenkin putoaa, eikä ruoka millään maistu, kannattaa olla uudestaan yhteydessä lääkäriin. Tällöin on nimittäin aihetta sulkea pois muut kipujen aiheuttajat, kuten haavainen paksusuolen tulehdus, keliakia tai Crohnin tauti.

Kuva täältä.

Ihan ensimmäisenä pahoittelut, mikäli teksti on sekavaa, kirjoitan tätä nimittäin tosi väsyneenä. :-D Toiseksi: it gets better! IBS:n kanssa oppii elämään ja hyvät kaudet voi välillä kestää pitkäänkin. 

Sonian Varttisataset

Heippa! Täällä taas pitkästä aikaa ja tällä kertaa aiheena on Sonian 25 v. synttärijuhlat. :-)

Olen miettinyt tosi paljon blogin tulevaisuutta. Tällä hetkellä bloggaamiseen ei oikein löydy intoa ja saan tästä lähinnä stressiä. Ajattelin ensin, että olisiko jo aika sanoa hyvästi tälle yli kymmenen vuoden mittaiselle harrastukselle, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Eiköhän tämäkin vaihe mene jossain vaiheessa ohi ja on taas uutta inspiraatiota blogin pitämiseen. Siihen asti ajattelin jatkaa nykyisellä linjalla, että postaan harvemmin ja fiiliksen mukaan. En ota tästä nyt mitään stressiä, sillä tällä hetkellä on jotenkin tosi hektistä koulun ja muiden menojen kanssa. Ajattelin kuitenkin, että jos teillä on jotain toivepostausideoita, niin ehkä niiden avulla pääsisi taas uudestaan bloggailun makuun! Saa olla uusia tai sellaisia, mitä olette aikaisemmin toivoneet, mutta joita en ole muistanut toteuttaa. Olisin tosi kiitollinen kaikista ideoista. :-)

Nyt kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli Sonian Varttisatasiin. Olen ollut tässä jo jonkin aikaa kipeänä, mutta onneksi eilen oli jo suhteellisen paljon parempi olo. Meille oli varattu tila Dusk Till Dawnilta ja paikalla oli ihan mukavasti porukkaa. Ennalta tunsin vain pari tyyppiä, mutta oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. :-)

Illan ohjelmaan kuului mm. Poliittisesti epäkorrektia, juttelua, Sonialle tehdyn yllätysvideon katsomista, tikanheittoa ja karaokea. Toisin sanoen ei tullut tylsiä hetkiä! Oli ylipäätään tosi hyvä henki ja juttua riitti.

En ole ihan varma, paljonko kello oli, kun viimein päätin kävellä kotiin. Siinä vaiheessa, kun pääsin perille, olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa keittiön lattialle. Mutta ei siitä sen enempää. :-D Oli kyllä tosi ihana ilta ja ihan mahtavia tyyppejä! <3

Tänään nukuin pitkään, katsottiin liian monta jaksoa Modernia perhettä ja oltiin vaan. Olo oli aika nuutunut siihen asti, kun sain viimein käytyä kuumassa suihkussa. Loppupäivä ja ilta onkin kulunut jo ihan eri tunnelmissa. :-) Ei tässä sen kummempia! Muistakaahan laittaa niitä toivepostausideoita, jookos?