sunnuntai 10. syyskuuta 2017

''I start to unravel cuz I'm battling that darkest storm, but I'm still here and it's clear I've got to win this war''

Heippa! Vähän syksyisiä kuulumisia liittyen kouluun palaamiseen, voimien loppumiseen ja täydelliseen syystakkiin. :-)
 
Palasin kouluun pitkän loman jälkeen ja jouduin kohtaamaan todellisuuden: voimat ovat lopussa, enkä jaksa keskittyä täysillä opiskeluun. Rankka rutistus kouluhommissa ennen lomaa, terveysongelmat ja syömishäiriön kanssa kamppailu - väsyin ja päätin kerätä voimia kesän aikana. En vaan ihan tajunnut sitä, miten uupunut olin. Olen aina ollut suorittaja ja tehnyt asiat vaikka hammasta purren, sillä luovuttaa ei saa. En uskonut varoitteluita siitä, että jossain vaiheessa tulee stoppi vastaan ja väsyy ihan oikeasti.
Tein jo ennen koulun alkua päätöksen ottaa kevyemmin, sillä tiedostin voimien vähyyden. En vaan ihan ymmärtänyt sitä, että joskus voimat loppuvat kokonaan. Kouluun palaaminen ahdisti paljon enemmän, kuin loman loppuminen normaalisti ahdistaa. En enää tuntenut sitä intoa, jota koin omaa alaa kohtaan. Ajattelin, että on turha edes yrittää, sillä en kuitenkaan osaa mitään.
Kulunut viikko oli todella raskas, vaikka kävin koulussa vain muutamana päivänä. Olen itkenyt kouluhommia tehdessä ja aamuisin, kun on täytynyt herätä kouluun. Olen lojunut tunteja sängyssä, sillä voimat eivät ole riittäneet edes heräämiseen. Olen syyttänyt itseäni siitä, etten saa mitään tehtyä ja tuotan toisille pettymyksen. Menettänyt ruokahalun, syönyt pakolla ja yksinkertaisesti väsynyt yrittämään. Tiedostanut lopulta sen, etten jaksa ja pyytänyt apua.
Jokaisella on oikeus väsyä, eikä siinä ole mitään väärää. Jokainen väsyy joskus, se on täysin normaalia ja osa ihmisyyttä. Väsyin puremaan hammasta ja esittämään, että kaikki on hyvin. Myönsin uupumuksen ja sain tukea ja ymmärrystä. Asiat eivät ole hyvin, eivätkä varmaan ole vielä vähään aikaan, mutta tästä on hyvä aloittaa. Jatkan koulua omien voimien ehdoilla ja lepään, jotta löydän taas ilon omaa alaa kohtaan ja jaksan opiskella täydellä sydämellä. :-)
Pointti oli kai siinä, että jokainen väsyy joskus ja silloin täytyy levätä. Pitää osata pysähtyä ajoissa ja levätä ennen, kuin on pakko ottaa kuukausia sairaslomaa, sillä silloin toipuminen on hitaampaa. Joten kyllä vaan - olen uupunut ja nyt aion levätä. Hyvinvointi menee aina opiskelun edelle.
Mennään nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin! Mieliala on kohentunut kummasti, kun on saanut viettää viikonlopun rakkaan seurassa ja ehtinyt näkemään Karoliinaakin pitkästä aikaa. Alkaa vähän jopa tuntua siltä, että asiat saattavat sittenkin järjestyä.
Sain kirpparipöydästä ihan kiitettävän saldon, jota juhlistin ostamalla jotain pientä itselleni. Saanen esitellä: uusi syystakkini! Ensimmäinen reaktio oli, että takki on aivan kamala. Vai oliko se sittenkin niin kamala, että se oli jo ihana? Kokeilin takkia ja tulin hyvin nopeasti siihen lopputulokseen, että olin löytänyt unelmieni takin.
Isot taskut, täydellinen väri, lämmin ja mukava päällä. Olen aivan rakastunut takkiin, sillä se tuntuu niin omantyyliseltä ja sopivan erilaiselta. Muistinko jo mainita, että takki maksoi 2,20 e? Toisen roska on toisen aarre. Nyt ainakin tiedän, mihin kääriydyn koleina syyspäivinä.
Mitä mieltä olette takista: 
onko se kamala?
Vai sittenkin niin kamala, että se on jo ihana?
Tai ehkä vaan täydellinen?

Heippa!

LYRICS: LUCY SPRAGGAN - FIGHT FOR IT

10 kommenttia:

  1. Onneksi elämässä on kausia. Kunhan jaksaa yhden onnettomamman kauden, koittaa sen jälkeen takuulla parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :-) Kyllä asiat taas jossain vaiheessa järjestyy!

      Poista
  2. Voimia ja rentouttavaa lepoa tuleviin syyspäiviin! Aina ei jaksa eikä tarvitsekaan, ja oot siinä jo vahvasti voiton puolella, kun huomasit sen ajoissa ja tartuit asiaan pysäyttääksesi sen. Hiljaa hyvä tulee, kun tässä elämässä ei oo mihinkään kiire ♡

    Mutta wau, onpa siisti takki, ja vielä tuohon hintaan! :D Jotenkin en osais kuvitella sitä esim. itselleni, mutta sun päällä se näyttää jotenkin erikoisella tavalla supertyylikkäältä! Sanon siis: ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-) On tosi tärkeää huomata väsymys ajoissa, sillä myöhemmin voi olla jo liian pahasti uupunut ja tarvitsee pitkän loman toipuakseen. Eiköhän asiat tästä järjesty, vaikka siihen vähän aikaa kuluukin. <3
      Kiitos! :-) Ihana kuulla <3 Tätä tulee kyllä varmasti käytettyä.

      Poista
  3. Oijoi, ihan superhieno takki!! Mulle samanlainen kiitos :D

    Vaikka surettaakin kuulla, että sulla on voimat vähissä, niin tätä tekstiä oli silti ihana lukea. On ihailtavaa tunnistaa omien voimiensa rajallisuus ja toimia näiden rajojen puitteissa. Kuten itse sanoitkin, ei ylisuorittamisella ainakaan mitään hyvää saa aikaiseksi. Itse kamppailen hyvin samankaltaisten ajatusten kanssa tällä hetkellä. Myönsin itsekin (viimein) rajallisuuteni ja hakeuduin takaisin hoidon piiriin, koska elämä ahdistaa liikaa tällä hetkellä.

    Onneksi asioilla on tapana helpottua! Kun hakee ja ottaa vastaan apua, tuppaa asiat aina järjestymään tavalla tai toisella. Joten vaikka tämä klisee onkin, niin kyllä se siitä! Voimia. Ja todella hyvä kun keskityt nyt itseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos, kiva kuulla! Voi olla, ettei samanlaista ihan heti löydy. :-D
      Niinpä, on todella tärkeä taito oppia tunnistamaan voimien rajallisuus, eikä vaan väkisin yrittää saada tehtyä asioita. Onneksi hait apua, ettet jäänyt yksin ongelmien kanssa. Kyllä tästä vielä selvitään, kunhan jaksetaan kuunnella omia voimavaroja <3
      Niinpä! Asiat kyllä järjestyy aina lopulta, siihen on hyvä luottaa. :-) Kiitos ja samaa myös sinne!

      Poista
  4. poista. t. piusa666

    VastaaPoista
  5. Ihana takki! Sopii sulle hyvin :)

    Hienoa, että oot pystynyt pistämään oman hyvinvoinnin koulun edelle. Sekin kertoo jo kuinka paljon pidemmälle oot päässyt toipumisessa. Valitettavaa on, että takapakit tuntuu olevan syömishäiriössä yks elämän fakta. Itsekin oon ollut reilun vuoden relapsissa pitkän kohtuu oireettoman ajan jälkeen. Ei oo helppoa kuunnella kroppaa ja fiiliksiä, kun on niin pitkään pyrkinyt hukuttamaan ne hiljaiset äänet, jotka sanoo ettei ehkä jaksakaan.

    Paljon tsemppiä sulle, rentoa oloa ja syksyn auringonvaloa, niin pian pääset taas kouluhommiinkin kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3
      Se on kyllä selkeä merkki toipumisesta, että osaa laittaa jaksamisen suorittamisen edelle. :-) Takapakit ikävä kyllä kuuluu parantumiseen, eikä niiltä oikein voi välttyä. Tärkeintä on kai lähinnä se, että osaa lopettaa ajoissa ja palata takaisin raiteille ennen, kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Nyt vaan annat lähtöpakit syömishäiriölle ja lähdet taas parempaan suuntaan! <3
      Kiitos paljon. :-) kyllä asiat vielä järkkääntyy.

      Poista
  6. Piusa, oletko jotenkin vähän yksinkertainen? Käy sääliksi tuo sun meininki.

    VastaaPoista