sunnuntai 24. syyskuuta 2017

''I'd rather be a lover than a fighter, 'cause all my life, I've been fighting''

Heippa! Vähän kuulumisia ja kuvia viikonlopulta. Sen pidemmittä puheitta, mennään asiaan:
Kaiken koulustressin keskellä kaipasin juuri tätä: viikonloppua Tonyn seurassa. Tehtiin sopimus, että saan stressata koulua vasta sunnuntaina ja sitä edeltävän ajan lepään. Se tarkoitti meidän tapauksessa tietysti sarjojen katselua, kirppareilla kiertelyä ja kivojen asioiden suunnittelua. ;-)
Viime viikolla meillä tuli puoli vuotta täyteen seurustelun alusta, enkä voi uskoa, miten nopeasti aika on kulunut. Puolessa vuodessa ollaan päästy suunnilleen kuvan pisteeseen.. :-D Ihan vakavasti ilmaisten ollaan onnellisia ja edelleen yhtä rakastuneita, kuin oltiin aikaisemminkin. Aina välillä se hämmentää, miten olenkin löytänyt näin upean ihmisen elämääni. <3
Kouluasioiden unohtaminen ei onnistunut ihan niin hyvin, kuin oltiin suunniteltu, mutta aina välillä sain ne työnnettyä pois mielestä. Olen yrittänyt muistaa sen, että vaikka tehtäviä kertyy, on tärkeää levätä. Saan kyllä kaiken tehtyä ajallaan, vaikka nyt ei voimat opiskeluun oikein riitäkään. Olen ollut viikon sairaslomalla masennuksen, uupumuksen ja paniikkihäiriön takia. Sain tehtyä muutaman koulutyön jo ennen sunnuntaita ja tänään olen hoitanut alta melkein kaikki muutkin, eli turha niistä on kai stressata. 
Lepääminen - miksi se on niin vaikeaa?
Viikonlopun aikana käytiin hakemassa kirpparilta sohvapöytä, mutta kerron siitä lisää vähän myöhemmin. Syötiin hyvin ja katsottiin Greyn anatomiaa. Nukuttiin pitkään ja valvottiin myöhään. 
On ollut vaikeampaa syömisten kanssa, mutta jos haluan saada itseni kuntoon, on panostettava riittävään ravitsemukseen. Syömishäiriö yrittää aina salakavalasti valloittaa ajatuksia, kun on vaikeampaa. Välillä on lähes mahdoton pistää vastaan, mutta tärkeintä on, että muuttaa suuntaa ajoissa. Takapakit kuuluvat parantumiseen, eikä niitä oikein voi välttää. Lopulta on vaan palattava oikeaan suuntaan, sillä syömisten vähentäminen ei ainakaan paranna ongelmia. Päinvastoin, se vaan vaikeuttaa asioita ennestään.
Nyt on aika hengähtää ja keskittyä niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Hyvinvointi menee opiskelun edelle, eikä sairasloma ole maailmanloppu. Päätin jatkaa sitä vielä muutaman päivän, joiden aikana ihan tosissani lepään ja kerään voimia. Loppuviikosta näen opinto-ohjaajaa, jonka kanssa suunnitellaan opiskelu jatkossa omien voimien mukaan. Aion saada koulun suoritettua ajallaan, mutta sitä ennen on pakko hengähtää hetki. Juuri nyt kolme lisäpäivää sairaslomaan tuntuu helpotukselta, sillä en olisi millään pystynyt menemään kouluun vielä huomenna. Nyt vaan keskityn hyvinvointiin ja syömiseen - vain siten voin jatkossa jaksaa käydä koulussa. :-)
Saatoin Tonyn keskustaan eilen illalla ja kävelin kotiin usvan keskellä. Oli pitkästä aikaa todella onnellinen olo, sillä oli saanut viettää aika yhdessä ja levätä. Kotimatkalla oli jo pimeää kuin keskellä yötä. Kävelin usvaisen polun läpi ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Tunsin olevani elossa ja ajattelin: 
Kyllä asiat järjestyvät. 
Sellaista sekavaa ajatuksenvirtaa tällä kertaa. 
Kello on jo aika paljon, joten laitetaan osa sen piikkiin. 
Heippa! <3

LYRICS: MARSHMELLO - SILENCE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti