sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Usvan keskellä

Moikka! Tuntuu, että edellisestä postauksesta on jo ikuisuus. Ei vaan ole ollut oikein mitään, mistä olisin halunnut kirjoittaa.. Mutta onneksi oli kiva viikonloppu! :-)
Nyt alkaa olla selvästi syksyä ilmassa ja olen siitä tavallaan aika innoissani. En pidä kylmyydestä tai valon vähentymisestä, mutta nautin ruskasta, raikkaudesta ja nytkö se jo alkaa.. ensimmäisistä ajatuksista, jotka lupailevat joulun tulosta. Olen myös jotenkin ihan erityisen mieltynyt usvaan ja käynyt kuvailemassa sitä yhtenä erityisen sumuisena päivänä.
Koulun suhteen asiat ovat edelleen levällään, mutta joitain lankoja olen saanut yhdisteltyä kuluneen viikon aikana. Kävin torstaina juttelemassa opintoneuvojan kanssa ja perjantaina selvisin jopa tunnille asti. Lähdin kyllä muutaman tunnin jälkeen kotiin, mutta päätin, että se saa luvan riittää. :-) Masennus on päivittäin seurana, mutta siinäkin on jo pieniä merkkejä parempaan. Pienin askelin. Nyt ainakin tiedän sen, että voin ottaa vähän aikaa kevyemmin opiskelujen suhteen ja tehdä etänä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan valmistua ajallaan, joten yritän saada asiat kuntoon, että jaksan jatkossa opiskella enemmän.
Viikonloppuna Tony tuli kylään, ja mieliala koheni hetkessä. :-) Ollaan vähän ällöjä, mutta sallittakoon se tämän kerran! :-D Piti saada syksyisiä kuvia, joissa näkyy molempien täydelliset syys-/talvitakit..
Olen saanut syötyä vähän paremmin, mutta edelleen sen kanssa on haasteita. Välillä ei ole ruokahalua, välillä onneksi tekee mieli ruokaa ja tulee syötyä enemmän. :-) Tässäkin asiassa otan pieniä askelia kerrallaan, koska olen sen todennut toimivaksi tavaksi. Tuorepuurot ovat päätyneet lautaselle useampana aamuna ja ne maistuvat nyt erityisen hyviltä.
Kävin keskiviikkona Karoliinan ja Sannin luona katsomassa The Boy -nimisen kauhuelokuvan. Juoni menee pähkinänkuoressa ja erittäin tiivistetysti näin: Greta lähtee lapsenvahdiksi syrjäiseen kartanoon ja huomaa, että hänet on palkattu hoitamaan nukkea. Brahms on eloisa ja leikkisä poika, eivätkä vanhemmat näe tämän olevan pelkkä posliininen nukke. Greta jää yksin hoitamaan Brahmsia ja huomaa nukessa hyytäviä piirteitä..
Tykkäsin elokuvasta tosi paljon jo ensimmäisellä kerralla. The Boy ei ole liian pelottava, vaan enemmänkin karmiva. Halusin katsoa elokuvan vielä kertaalleen, joten katsottiin se Tonyn kanssa. Ei yhtään hullumpi tapa viettää lauantai-iltaa. ;-)
Pupasta on tullut oikein kunnon sylipoika! Ihan sama, missä asennossa istun ja mitä teen, syliin on päästävä. Kuten ehkä kuvasta näkyy, ei sillä mukavuudella ole niin väliä. :-D Tänään saatoin jo Tonyn keskustaan ja nyt pitäisi taas alkaa valmistautumaan alkavaan viikkoon..
..tosin sain huomata kotimatkalla, että olo vaan huononi entisestään. Nyt olen sitten kaiken kukkuraksi vielä kipeänä. En tiedä, pitäisikö tämän olla jotenkin hauskaa vai surullista? :-D Ainakin se on selvää, että huomenna en vielä kouluun mene. Välillä tuntuu, ettei asiat mene ihan putkeen, vaan kaikki huono tapahtuu kerralla. Nyt vaan keskityn hyviin asioihin ja vaikkapa siihen, että saan viettää pidennettyä viikonloppua. <3
Heippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti