Syyslomakuulumisia

Heippa! Täällä päin syysloma osui kuluneelle viikolle. Ei voi muuta sanoa kuin, että loma ei olisi voinut sattua paremmalle ajankohdalle! :-) Lepoa, hyvää seuraa, ensimmäinen mukillinen glögiä, kirjojen sivuille uppoutumista ja ensilumen satelua - siinä ainakin pari asiaa, jotka mahtuivat kuluneelle viikolle.

Olen lukenut Chocochili-blogia jo monen vuoden ajan. Yhä edelleen se on yksi lemppareistani ja aikaisempi kirja, Vegaanin keittiössä, on selattu läpi lukemattomia kertoja. Aamu(pala)ihmisenä odotin Vegaanin aamupala -kirjaa kuin kuuta nousevaa - ja tällä viikolla löysin sen viimein Prisman hyllyltä! Kaveriksi vuoden ensimmäinen glögimukillinen, eikä voi enää enempää toivoa. Tässä vaiheessa voisi ehkä varoittaa, että joulu alkaa pikkuhiljaa hiipiä ajatuksiin.. :-D

Viime viikon perjantaina Tony tuli yökylään ja oli täällä torstaihin asti. Saatiin kerrankin viettää pidemmän aikaa yhdessä! Laitoin kouluhommat tauolle ja keskityin vaihteeksi ihan muihin asioihin - kuten lomalla kuuluukin. ;-) Ei tehty mitään kovin erikoista: katsottiin sarjoja, käytiin kaupassa ja kokkailtiin. Se oli oikeasti tosi toimiva tapa rentoutua ja kerätä voimia koulua varten. 

Torstaina saatoin Tonyn keskustaan ja olin vieläkin ihan hämmentynyt siitä, miten erilaiselta maisema näyttää, kun on lunta. Vielä hämmentävämpää on se, ettei lumi ole sulanut pois! Kaipa se on talvi nyt, vaikka vielä lokakuuta eletäänkin. Haluaisin kietoutua viltin lämpöön, juoda monta kuppia glögiä ja teetä, sytyttää kynttilöitä ja uppoutua joulukuplaan. Tavallaan rakastan tätä vuodenaikaa tosi paljon. <3 Loppuviikon aikana tein vähän enemmän kouluhommia ja hoidin kaiken maailman pakollisia velvotteita, mutta kuitenkin aika rennolla otteella. Nyt on mm. pesty Nanan turkki silkkisen sileäksi, leivottu kakkupohja pakkaseen ensiviikon juhlia varten, lakattu kynnet ja tehty juttuja Muotsikan joulumyyjäisiä varten. :-)

Syömishäiriön suhteen on ollut taas vaikeampaa. Paino on pudonnut vähäsen, sillä syöminen on ollut hankalaa. Uskottelen itselleni, ettei se ole niin vakavaa. Ei kilo tai pari mitään merkitse, ei se haittaa, jos jättää jotain pientä syömättä.. Kaiken ahdistuksen keskellä tuntuisi melkein helpommalta valita syömishäiriö ja palata sille samalle polulle, jonka tunnen ja jonka osaan. Se on se pieni ääni, joka vakuuttaa, että laihana kaikki on paremmin. Että siellä on turvallista ja sieltä löytyy onnellisuus.
Jos jotain olen oppinut näiden vuosien aikana, niin sen, että todellisuus on jotain aivan muuta. En tule onnelliseksi, eikä ahdistus katoa. Olen päässyt niin pitkälle, etten todellakaan ole valmis heittämään kaikkea työtä hukkaan ja palaamaan takaisin. Tämän hetken tavoite on saada painon putoaminen loppumaan. Seuraavaksi yritän saada painon takaisin siihen pisteeseen, josta lähdin. Mutta pienin askelin, koska voimat ovat vieläkin niin lopussa. Kyllä kaikki järjestyy. <3

Siinä oli ne sekavat kuulumiset tällä kertaa. Huomenna on edessä paluu kouluun, mutta onneksi on kevyempi viikko ja pitkä viikonloppu. On myös paljon kivaa odotettavaa viikonlopulle, joten eiköhän niiden avulla jaksa taas opiskella muutaman päivän! :-) Eipä tässä sen kummempia. Heippa! <3