sunnuntai 26. helmikuuta 2017

''Elämä on sarja, yllätysten sarja, se joka sitä pelkää, jää sisälle ja pölyyntyy''

Heippa! Olin suunnitellut postausta, jossa on täydellisiä kuvia laskiaispullista ja nätisti katetusta pöydästä. Sen sijaan laskiaispullien kerma jäi löysäksi ja pullat kokonaan kuvaamatta. Katettu pöytä vaihtui jakkaralla kuvattuihin limulaseihin ja elokuviin. Tällainen on kuitenkin elämäni sellaisena kuin se on: nopeasti räpsittyjä kuvia, joissa tunnelma on tärkein. Eilen oli nimittäin niin hyvää seuraa, että kuvailut jäivät toiselle sijalle. ;-)
En edes tiedä, miten kuvailisin lähipäivien tunnelmaa. Tuntuu, että viikon aikana olen oivaltanut ja kokenut niin paljon, ettei niitä voi mitenkään tiivistää sanoiksi. Tein päätöksen olla rehellinen ja oma itseni, välittämättä muiden mielipiteistä. On niin tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, että sen eteen on valmis luopumaan niistä, jotka eivät osaa arvostaa. Jokainen, joka oikeasti välittää, on valmis jäämään. Mukautumaan ja arvostamaan juuri tällaisena. En avaa tätä asiaa vielä sen enempää, halusin vain jotenkin kuvailla muutoksia ajattelussa. Ne eivät ole olleet pelkästään muutoksia, vaan mullistuksia. Pienillä asioilla voi olla uskomattoman suuri vaikutus.
Olen miettinyt paljon sitä, miten voi olla samaan aikaan tosi onnellinen, mutta kuitenkin surullinen. Miten voi olla samalla heikko, mutta vahva. Välillä vaan tuntuu, että arki on näiden kahden välimuodon välillä tasapainottelua. Elämä ei kuitenkaan ole musta-valkoista, vaan se on harmaan sävyjä. Ehkä ei pitäisi miettiä ja analysoida asioita niin paljon, että voisi vaan pysähtyä hetkeen.
Uskaltauduin myös laittamaan viestiä opettajille siitä, että joudun ottamaan välillä vähän rennommin. Nyt ei tarvitse olla niin huolissaan poissaoloista, sillä saatiin asiat sovittua tosi hyvin. Olen myös ollut harvinaisen sosiaalinen, tutustunut uusiin ihmisiin ja laittanut viestejä, joiden lähettämistä olen lykännyt pitkään. Lupauduin työhaastatteluun. Teen paljon kaikkea ja piristyn entisestäni, kun pääsen ulos auringon paisteeseen. Ehkä se on tämä kevät, mikä pistää pään pyörälle. :-D
Shoppailin myös uuden kevättakin ja pari vaatetta, vaikka piti vaan lähteä shoppailuseuraksi. Syytän siitäkin kevättä. Sanoinhan, että on tapahtunut ihan liikaa kaikkea. En edes pysty kuvailemaan sitä lähellekään järkevästi. Mutta eiköhän mennä viimein asiaan!
Ei ehditty näkemään Karoliinan kanssa ystävänpäivänä, joten sovittiin leffahetki vähän myöhemmälle. Ensimmäisenä oli tietysti kauheasti asiaa, kun ei oltu nähty pitkiin aikoihin! Päätettiin katsoa kaksi elokuvaa, joista ensimmäinen oli tajuttoman huono ja toinen tajuttoman hyvä. :-)
Stephen Kingin SE on vuodelta 1990. Elokuvan on ohjannut Tommy Lee Wallace ja se perustuu Kingin SE-kirjaan. Kirjoitin oman arviointini kyseisestä kirjasta aikaisemmin, joten en siitä puhu muuten, kuin kehumalla kirjaa yhdeksi lemppareistani. Stephen Kingin SE -elokuva kertoo Derryn kaupunkia piinaavasta pahuudesta, joka ilmestyy aina kolmenkymmenen vuoden välein. SE houkuttelee luokseen, jonka jälkeen uhri katoaa jäljettömiin. Pieni ryhmä nuoria ottaa tehtäväkseen tuhota pahan, mutta epäonnistuu - siksi on yritettävä uudestaan lähes kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Itse elokuva oli lähinnä komediaa, jos nyt ihan totta puhutaan. Ainakin sai nauraa niin, että vatsaan sattui. Elokuvassa oli otettu ihan liikaa vapauksia, eikä sen hahmoihin saanut minkäänlaista kiinnityspintaa. Tähän päälle vielä 80-lukuiset ääni- ja kuvatehosteet, niin ei voi mennä kovin hyvin. Aika paljon kertoi jo sekin, ettei jaksettu katsoa elokuvaa loppuun. Pahoittelut, jos joku loukkaantuu, mutta tämä oli oikeasti todella huono elokuva. Onneksi pian on tulossa uusi elokuvaversio SE-kirjasta!
 
Toinen elokuva, joka katsottiin, oli Lenny Abrahamsonin ohjaama Room. Room on koskettava ja riipaiseva tarina äidistä ja tämän 5-vuotiaasta pojasta, jotka ovat vankina pihavajassa. Poika on syntynyt huoneessa ja elänyt siellä koko ikänsä. On vain yksi huone, äiti, poika ja kaappaaja, kunnes tulee aika paeta. Miten vankeudessa eläneet poika ja äiti sopeutuvat muuttuneeseen maailmaan?
Riipaisevinta tässä on, että näin voisi ihan oikeasti tapahtua. Julkisuudessa on ollut monia samankaltaisia tapauksia, mutta moni niistä jää varmasti salaisuudeksi. On vaikeaa edes kuvitella, miltä tuntuu tulla kaapatuksi ja elää vankeudessa. Millainen ihminen voi tehdä niin toiselle? 
Room oli toteutettu todella hienosti ja tarina tuntui todelliselta. Tätä elokuvaa ei tehnyt mieli jättää kesken - päinvastoin, tämän voisi katsoa uudestaan vielä monta kertaa!
 
Leffojen katseleminen venyi iltaan asti, mutta oli ihanaa viettää yksi löhölauantai ystävän seurassa. Ei kiire minnekään, vaan lupa olla vaan. Juuri sellainen päivä, josta tällainen kotikissa nauttii. Varsinkin, kun talviloma on aluillaan, eikä tarvitse stressata kouluasioista seuraavaan viikkoon!
Tästä tuli mahdollisesti sekavin koskaan kirjoittamani postaus, mutta syytän myöhäistä kellonaikaa. :-D Ehkä pitäisi mennä vaan suosiolla nukkumaan..

Lyrics: Samuli Putro - Matkamuistot

7 kommenttia:

  1. Nimenomaan, kun oivaltaa millainen itse on ja oivaltaa miten sen kanssa pitää elää, löytää onnen. En sano etteikö se onni horjuisi tai tulisi aikoja jolloin se omakuva häilyy, mutta kyllä se on oikein vankka perusta kun sen kerran löytää! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinpä. :-) Se on luultavasti ainoa oikea keino olla onnellinen, sillä itsensä kanssa joutuu kuitenkin elämään aina.

      Poista
  2. Ai tosta on leffakin! Toi room. Luin joskus kirjan, ja olis kyllä mielenkiintosta nähä leffanakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti käydä se heti tänää vuokraamassa!kyllähän se oli kattomisen arvonen.

      Poista
    2. Joo, se taitaa olla aika uusi. :-) Mietin elokuvaa katsellessa, että haluaisin lukea sen kirjan.

      Poista
  3. Olin tulossa sanomaan samaa kuin Jaana :D Kirjan oon lukenut ja se oli kyllä huippu, taisinkin löytää leffan parissa tekemistä loppuillalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kirjoitin tästä, muuten olisi voinut jäädä leffailta pitämättä. :-D Täytyy kyllä lukea se kirja, kun vaan löydän jostain..

      Poista