Luonnon & eläinten hyötykäyttö

Heippa! Olen jo pitkään miettinyt tätä asiaa, mutten ole keksinyt tapaa kirjoittaa siitä ilman, että saarnaisin tai paasaisin. Se ei ole tarkoitus, vaan haluan jakaa ajatuksiani aiheeseen liittyen. En itsekään ole mikään malliesimerkki - parannettavaa löytyy aina. Tosiasia on kuitenkin, että muutoksia on jossain vaiheessa pakko tehdä toiminnassa ja ajattelussa, jos halutaan säilyttää maapallo tuleville sukupolville.

Olen viime aikoina ajatellut yhä useammin, että ihminen on tyhmä ja itsekäs eläin. Mikään aikaisempi laji ei ole ollut yhtä tuhoisa kuin ihminen. Meillä on valheellinen kuvitelma siitä, että luonto ja eläimet ovat omaisuutta, jota saa hyödyntää oman edun nimissä. Ei ymmärretä, että todellisuudessa kumpikaan näistä ei kuulu meille, vaan niiden olemassaolo on etuoikeus. Etuoikeus, että saa kokea ja elää näiden kanssa - ei niiden kustannuksella.

Näin vähän aikaa sitten dokumentin keskitysleireistä. Järkytyin videomateriaalista, vaikka tiesin tapahtumien olemassaolosta. Videon näkeminen teki siitä kuitenkin todellista, aitoa. Kuolleiden juutalaisten ruumiit hyötykäytettiin: hiuksista valmistettiin kangasta, ihosta paperia ja luista muita esineitä. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että nämä kaikki olivat ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, joille ei olisi saanut tehdä mitään niin hirveää. Sehän on totuus, eikä siinä mitään. Vähän aikaa ajatusta mietittyäni tajusin, että tätä samaa tehdään eläimille ja siihen jopa kannatetaan. Suomessa juodaan maitoa uskomattomia määriä ja lihoja mainostetaan jokaisella mainoskatkolla. On ihan okei pukeutua eläimen nahkaan tai turkkiin. On jopa suotavaa juoda eläimen pennuille tarkoitettua maitoa ja syödä eläimen lihaa. Yleensä vielä niin, että ensin eläin elää maitotaloudessa ja siirtyy sen jälkeen teuraalle. Eläimet ajattelevat ja tuntevat: miksi on oikein hyötykäyttää niitä, muttei ihmisiä?

Kuva täältä.

Katsoin Cowspiracy -dokumentin vähän aikaa sitten, enkä ole saanut sitä pois mielestäni. Olisin halunnut jakaa ne oivallukset, joita dokumentti aiheutti, mutten osannut kertoa niistä paasaamatta. Olen edelleen sitä mieltä, että ruokavalio ja kulutustavat ovat jokaisen oma asia. Vegaanisuus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, eikä oikeuta tuomitsemaan muita. Haluaisin kuitenkin löytää tavan, jolla jakaa vegaanisuuden sanomaa hyvässä hengessä - ei pakottamalla, vaan inpiroiden. Se on yllättävän vaikeaa, sillä usein vegaanisuus leimataan ituhippeilyksi ja niuhottamiseksi, ilman että asiaan perehdytään sen enempää. Uskon kuitenkin siihen, että vain puhumalla ja vaikuttamalla voi saada aikaan muutoksen.

Dokumentti käsitteli naudanlihan ja maidon ympäristövaikutuksia. Siinä, missä paasataan vedenkulutuksesta, pakkausjätteestä ja liikenteen päästöistä, tärkeimmän asian vaikutusta salaillaan. Sen lisäksi, että lihan ja maidon tuottamiseen kuluu järkyttäviä määriä vettä, naudankasvatus vie tilaa. Lehmät eivät ole ongelma, mutta niiden kasvattaminen ruoaksi ja juomaksi on. Vihanneksia ja palkokasveja voisi sen sijaan kasvattaa pienemmällä tilalla ja niin, että siitä riittää kaikille. Puhumattakaan eläimien kärsimyksestä. Vegaanisuus ei ole helppoa, vaan se vaatii paneutumista asiaan. Maitoa löytyy jokaiselta hyllyltä ja eläinperäisiä ainesosia yllättävistä paikoista.

Toinen asia on eläinten hyötykäyttö muuten kuin ruoaksi. Aitoa nahkaa suositaan sen ominaisuuksien ja kestävyyden takia. Siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Miksi on hyväksyttyä pukea päälleen toisen eläimen nahka tai tehdä siitä lompakoita? Tietysti nahkaa voidaan hyötykäyttää lihatuotannon ylijäämänä, mutta koko eläinteollisuus on pielessä maidon tuotannosta lähtien. Miksi turkistarhat ovat niin tiiviisti kiinni taloudessamme, ettemme tahdo niistä luopua? Turkis ei kuulu meille, se kuuluu eläimelle. Se on ehkä lämmin, mutta sitä ei ole tarkoitettu lämmittämään kuin eläintä itseään. Voisin jatkaa listaa loputtomiin: angora, untuva, eläinkokeet, sirkukset,.. Kaikki kärsimys vain, jotta meillä olisi kaikki mukavuudet.

On etuoikeus saada elää maapallolla: sen vehreissä metsissä ja henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa. Kuitenkin yhä useampi on vieraantunut luonnosta, eikä sitä pidetä arvokkaana. Ei osata kuunnella metsän hiljaisuutta tai muuttolintujen laulua keväällä. Kulutetaan luonnonvaroja kiihtyvää tahtia, eikä uskota sillä olevan merkitystä. Pahimmassa tapauksessa ei edes välitetä. Nyt eletään kuitenkin jo sitä aikaa, jolloin ilmastonmuutos alkaa olla enemmän kuin ajankohtaista. Muutokset ovat hitaita, mutta pieniä edistysaskeleita ollaan jo otettu. Herääkin kysymys, riittääkö se?

Roskaaminen on aihe, josta puhuttiin ennen enemmän. Kaikki tietävät sen olevan väärin, mutta silti maasta löytyy roskaa. Se on yksinkertaisesti typerää, sillä roskiksia löytyy nykyään joka nurkasta ja kadunkulmasta. Vieläkin näkee usein teiniporukoita, jotka viskovat tyhjät karkkipaperit ja leipärasiat maahan. Roskis on parin metrin päässä, mutta on paljon siistimpää heittää roskat maahan. Siinä on asia, jota en voi ymmärtää.

Asian pointti oli herätellä ajatuksia eläinten ja luonnon hyötykäytöstä. Tiedän, ettei vegaaniruokavalio ole helppoa, eikä kaikille sopivaa tai ajankohtaista. Ruokavalio vaatii vaivannäköä ja uhrauksia ainakin alussa, mutta se on kaiken arvoista. Kuten jo aikaisemmin aiheesta kirjoitellessani sanoin: pienet muutokset ovat askel eteenpäin. Riittää, että ottaa ympäristön huomioon edes useimmiten valintoja tehdessään. Ruoassa on tärkeää myös nautinto, joten kannattaa ennen kaikkea nauttia niistä ruoista, joista pitää ja tulee hyvä olo. Entä olisiko niin suuri uhraus, jos vaihtaisi nahkan tekonahkaan ja turkiksen tekoturkikseen? Rahaakin säästyy, eikä laaduissa ole enää niin paljon eroa kuin ennen. Odotan sitä päivää, jolloin tähän totuuteen herätään: meillä on vain yksi maapallo ja rajattu määrä eläinlajeja.

PS. Mikäli täällä on muita ympäristön tilasta huolestuneita, suosittelen katsomaan ainakin nämä dokumentit: Cowspiracy, Racing Extinction ja Before The Flood.