''Ei muita rajoitteita kuin ne, jotka itse asetat''

Heippa! Tällä kertaa toteutettiin se, mikä jäi viime viikonloppuna suunnitelman tasolle. Aamupäivällä lähdettiin ajamaan kohti Lapakistoa, jota olen moneen kertaan hehkuttanut Karoliinalle ja Sannille. Mikäpä olisikaan sen parempi keino viettää sunnuntai kuin retki luonnonsuojelualueella ystävien seurassa? :-)

Seuraksi saatiin ihana Roosa. Tuo pieni neiti valloittaa jokaisen sydämen ruskeilla nappisilmillään! Ei ole kyllä toista samanlaista - paitsi ne neljä japanin chiniä, joihin sattumalta törmättiin. :-D Todennäköisyys on ehkä yksi tuhannesta, sillä rotu on todella harvinainen.. Siinä saattoi leuka loksahtaa yhdeltä jos toiseltakin, kun puun takaa juoksi neljä Roosan peilikuvaa.

Käveltiin tällä kertaa vähän erilainen reitti: ensin tuttua keltaista, sitten vihreää ja vähän punaistakin. Noustiin korkealle ja laskeuduttiin järvenpinnan tasoon. Kuljettiin metsässä ja rannalla. Löydettiin niin paljon kauniita paikkoja, että osa oli pakko jättää suosiolla kuvaamatta.
  Reilun tunnin kävelyn jälkeen löydettiin kiva ja rauhallinen paikka, jossa pysähdyttiin kahvittelemaan. Oma eväs näytti karmealta, mutta maistui hyvältä: kanelista tuorepuuroa hedelmillä ja kookoslastuilla. Kahvi ja ruoka maistuu aina paremmalta luonnon hiljaisuudessa.

Löydettiin upea maisema ja bloggareiden (/Instan käyttäjien) tapaan se näytti tietenkin tältä. Kuvia napsittiin niin kännyköillä kuin kameroilla!

 

Olen aina tykännyt valokuvaamisesta. En omista kalliita objekteja tai kuvanmuokkausohjelmia, mutta kuvaan lähes päivittäin. Se on tavallaan harrastus, vaikken kuvia esittele kuin täällä ja Instagramissa. Aika harvoin mainitsen valokuvaavani, sillä en ole ''niin hyvä kuin muut valokuvaajat''. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut aiheesta yhä enemmän: suunnittelen uuden objektiivin hankintaa ja mietin, millaisia kuvia ottaisin seuraavaksi.
Kuten maalaamisessa, myös tässäkin asiassa kiinnostaa juurikin ihmiset ja muotokuvat. Haluan ottaa aitoja kuvia, näyttää ihmisen juuri sellaisena, kuin hänet näen. En osaa sitä sen paremmin selittää. Ensimmäinen uhri oli Karoliina, tottakai, ja uhriluku kasvaa pian parilla toisella tärkeällä tyypillä. :-D Esittelen niitä vähän myöhemmin.

Nimpparilahjaksi saadut keltaiset Hai-saappaat pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Unelmoin niistä ikuisuuden, kunnes pari viikkoa sitten sain ne lahjaksi. En edes muistanut, että oli nimipäiväni, mutta lahja oli enemmän kuin mieleinen. ;-)

 

Tällä hetkellä ei mene kovin hyvin. Olen joko ylivirittynyt tai jo kotoa poistuminen tuntuu suurelta saavutukselta. Nukun kaksi tuntia tai kaksitoista. Se on kaikki tai ei mitään. Yhdessä hetkessä olen pirteä ja toiveikas, seuraavassa kaikki tuntuu mustalta ja toivottomalta. Ehkä se johtuu kaamoksesta, ehkä ei. Tänään kuitenkin unohdin sen kaiken, hymyilin ja nauroin. Siinä on ehkä painavin syy, miksi kannattaa poistua kotoa ja nähdä ihmisiä. 

Kello oli jo viisi, kun palattiin takaisin. Aika kuluu ihmeen nopeasti luonnossa. Päivä oli todella onnistunut! Nyt vaan taas odotellaan seuraavaa kertaa, jolloin päästään luonnon keskelle rauhoittumaan.

 

Nämä sekavat postaukset alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus.. Mutta jokainen tyylillään. Huomenna on vielä yksi vapaapäivä, sitten palataankin jo arkeen ja aikaisiin herätyksiin. Alan pikkuhiljaa saada arjesta kiinni ja kouluhommat sujuvat paremmin, joten on tavallaan ihan kivakin palata niiden pariin tiistaina. Eipä tässä muuta! Heippa. ♥

 

''tuo mulle tarina maailman ääristä
kerro tuulen tunnusta ja taivaan väristä
sen kantta koristavista vieraista tähdistä
ja yösydännä kaikuvista villipetojen äänistä
tyhjä avaruus on pohja mille rakennat
ei muita rajoitteita kuin ne jotka itse asetat
kaikki päättyy lopulta 
palaa tomuun ja tuhkaan
silti ei pieninkään elonhetki joudu hukkaan

nään silmissäsi saman pelon jonka tunnen itsekin
se kammottaa ja kiehtoo 
verkkoonsa kietoo
ei tarkoitusta yksi lohtu sittenkin
kaikki on yhtä ja samat surut kohtaa jokainen''

Edorf - Sama pelko