Aihe, josta ei puhuta

Heippa! Vähän erilaisella aiheella tällä kertaa. ;-) Raha on sellainen asia, joka mietittää varmasti jokaista. Suomalaiseen tyyliin siitä puhumista kuitenkin vältellään, enkä ole itsekään aiheesta kirjoitellut. Tällä hetkellä aihe kuitenkin kiinnostaa, sillä rahaa ei ole koskaan liikaa ja katsoin vähän aikaa sitten Onnenonkija-elokuvan. Elokuva ei ollut mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta se herätti ajatuksia..

Olen keskituloisesta perheestä, enkä asu hienossa lukaalissa. Lapsuuden reissut pyörivät pääasiassa lähimaissa, eikä meillä tehty joka vuosi reissua etelään. Uusia vaatteita ja tavaroita saatiin aina tarpeen mukaan, mutta ei hetken mielijohteesta. Kuitenkin aina tarpeeksi, eikä enempää edes kaivattu. Opin jo pienenä tärkeän opin: raha ei tee onnelliseksi. Riittää, että saa katon päänsä päälle, eikä joudu kärsimään nälkää.

Ruokaan on aina riittänyt rahaa, eikä meillä siis köyhyydestä olla kärsitty. Luomua ja lähiruokaa valitaan hintoja vertaillen, mutta muutoin perusaineisiin riittää aina varaa. Välillä voidaan hifistellä ostamalla erikoisempia raaka-aineita tai vaikka hienompaa kahvia. En siis edes väitä ymmärtäväni, miltä köyhyydessä eläminen tuntuu. Meillä on ihan hyvä elintaso, joten rahatilanne tulee vastaan lähinnä suuremmissa hankinnoissa tai mikäli kauppalasku kipuaa yli sadan euron.

Jotkut ystäväni ovat rikkaita, selkeästi erilaisista kotioloista kuin itse olen. En omista Applen kännykkää tai konetta - vaan eipä sillä, että olisin erityisemmin tahtonutkaan. Vasta viime aikoina, opiskelun etenemisten myötä, olen harkinnut sellaisen hankintaa. Tämäkin myönnytys johtuu lähinnä siitä, että suurin osa tarvittavista ohjelmista on suunniteltu Macille. En halua Louis Vuittonin laukkua tai Tommy Hilfigerin takkia. Uskon jollain tapaa, että logoja ja merkkivaatteita käytetään statussymboleina - merkkinä siitä, että on rahaa ja valtaa. Tottakai niitä saa käyttää, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta omalla kohdalla ne tuntuvat tarpeettomilta.

Onnenonkija-elokuvaan viitaten ihmettelen sitä, miten paljon rahaa blogimaailmassa pyörii. On mainontaa ja yhteistyösopimuksia, jotka ovat toki antoisia niin bloggaajalle kuin yrityksillekin. On hienoa ja kunnioitettavaa, että joku tienaa elantonsa blogin pitäjänä: toteuttaa omaa intohimoaan ja saada siitä rahaa. Onhan se nyt aika täydellistä. Sitten tulee se kuuluista mutta, sillä liika kaupallisuus ja blogin pitäminen rahankuvat silmissä on kaikkea muuta kuin hienoa. En tiedä, miten paljon sitä tapahtuu todellisuudessa, mutta ei elokuva täysin tuulesta temmattukaan ole. Se, mitä yritän sanoa on, että pidetään homma aitona ja (tilaisuuden tullen) mainostetaan vain niitä tuotteita, joista oikeasti pidetään.

Sen lisäksi, että yritän ottaa ympäristön huomioon kulutuskäyttäytymisessäni, olen myös pihi. En sillä tavatta, kuin Roope Ankka tai Scrooge, mutta yritän säästää mahdollisimman paljon tulevan varalle. Harvoin tuhlailen hetken mielijohteesta tai ostan kalliita tavaroita, jos en niitä ihan pakolla tarvitse. En ole ihan varma, onko se hyvä vai huono piirre, mutta niin vain on. Samaan aikaan arvostan kuitenkin laatua ja omaan kalliin maun: Arabia, Vans, Fjälräven Kånken,.. Niin vaatteissa kuin ruoassakin. Kauppalaskuun tuleekin melkoiset summat ihan vain pähkinöistä, Alpron tuotteista, välipalapatukoista ja tuoreesta ananaksesta. Elän ''leveästi'', mutta yritän nykyään säästää näilläkin valinnoilla mahdollisimman paljon.

Yksi suurimmista ostopaheista on kuitenkin DVD:t ja sarjat. Niitä ostan välillä melkeinpä ajattelematta, sillä koukutun sarjoihin täysillä ja ne on vaan pakko nähdä heti. Supernatural, Serranon perhe, NCIS: Los Angeles, Criminal minds ja monia muita. Saatan katsoa Netflixistä jonkun sarjan, joka osoittautuu niin hyväksi, että se on saatava omaksi. Se on eräänlainen varmuus siitä, että voin katsoa sarjaa jatkossakin. Näihin palaa rahaa paljon, mutta toisaalta se on ihan okei. Kaikilla on jokin keräilykohde, eikä siinä ole mitään väärää. Omalla kohdalla tähän listaan kuuluu tietysti vielä Muumimukit ja muut astiat, mutta no.. :-D Sekin on ihan okei. Pääasia on, että miettii suurimman osan ajasta rahankäyttöään (ja ympäristöä), eikä ''hassaa rahaa päättömästi''.

Näin tiivistettynä voisi kai sanoa, että rahaa tarvitaan aina, mutta sen arvoa ei pidä suurennella liiaksi. Joku voi olla rikas, muttei kuitenkaan onnellinen. Raha ei tee onnelliseksi, mutta ilmankaan ei pärjää. Tälläkin hetkellä on niin monta rahanmenoa odotettavissa, että pieni lottovoitto voisi olla enemmän kuin tarpeen. :-D

 

Nyt alkoi syysloma, joten aion ottaa Pupasta mallia seuraavien päivien ajan. Serranon perhe, Netflix ja pari hyvää kirjaa - myöhäisiä aamuja ja kiireettömiä päiviä. Ainakin teoriassa, sillä viikolle riittää niin kouluhommia, kuin juhlien järjestelyä. Kuitenkin kaikkea kivaa ja jännää odotettavaa! ♥

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teksti herätti. Mitkä ovat omat ostopaheesi? Mihin kulutat rahasi? Ja ennen kaikkea: onko raha aiheena lainkaan kiinnostava? 

Hyvää lomaa niille, joilla se jo alkoi! ;-)