Ihan Hirveä Halloween

Heippa! Ajattelin, että kotibileiden aika on ohi. Sitten ajattelin järjestää pienet illanistujaiset.. Kohta olikin jo enemmän porukkaa - ja niin sitä taas oltiin järjestämässä kotibileitä. Olette ehkä huomanneet, että meillä rakastetaan teemabileitä ja sitä kautta tietysti myös halloweenia! Tässä on meidän Ihan Hirveä Halloween. ;-)

 

 

Alun perin halusin esittää Hohdon kaksosia, mutten löytänyt toista vaadittavaa puoliskoa sisarekseni. Niinpä sitten päätin olla nukke. Löysin Pinterestin ihmeellisestä maailmasta idean doll eye -meikkiin, joten olihan sitä kokeiltava. Musta huulipuna osoittautui myös yllättävän toimivaksi - voisikohan sitä käyttää arkenakin? Ehkä ei. :-D Mekko ja neule löytyivät kirpparilta, kengät vintin kätköistä - eli aika pienellä budjetilla mentiin. Ei se raha vaan mielikuvitus, sillä pääsee jo aika pitkälle.

 

 

Tällä kertaa juhlat järjestettiin nyyttärihengessä. Leivoin perinteisesti kurpitsapiirakkaa, resepti löytyy leivontablogista. Tarjoilu olikin aika runsas, sillä vieraat toivat muffinseja, soijanakkikääröjä, sipsejä, boolia, karkkia,.. Oli jopa niin paljon kaikkea, että puolet jäi tänne tuhottavaksi.

Koristelusta vastasi tänä vuonna Karoliina - ja olikin muuten todella hienoja ja pelottavia juttuja talo täynnä! Boolimarjassa lillui rottia, ikivanha nukke toivotti vieraan tervetulleeksi pimeässä eteisessä, punaiset valot hohtivat ja shotteja sai maistella lääkeruiskuista.

Paikalla oli ihan kivasti porukkaa, ei liikaa, mutta tarpeeksi. Oli pellejä, murhaajia, noitia ja kaiken maailman öttiäisiä. Ehdottomasti halloweenin parhaita puolia, kun pukeudutaan ja keksitään mitä hurjempia asuja! Toinen juttu, mikä on pakko toistaa joka vuosi on peloista ja kauhuelokuvista puhuminen, kunnes kukaan ei uskalla mennä yksin pihalle. ;-)

Illan fiilis oli aika rento: ei jorattu tai hypitty pöydillä, juteltiin vaan ja vitsailtiin. Sellaiset juhlat ovat omasta mielestä parhaimpia, kun voi jutella ystävien ja uusien tuttavien kanssa. Alkuillasta oltiin päätetty, että mennään jatkoille baariin, mutta sekin muuttui illan kuluessa..

Pro tip: näin pilaat toisten kuvat XD

  

Aika kului jälleen kerran liian nopeasti. Ensin kello oli seitsemän, sitten jo yli puolen yön. Paikalla oli tosiaan paljon ennestään tuttuja tyyppejä, mutta myös uusia tuttavuuksia. Aina välillä joku lähti, sitten tuli joku toinen tilalle. Veljellekin oltiin ostettu mustaa sprayväriä ja luurankohanskat - joskin ne saivat unohtua, kun aikataulut venyivät yhteentoista. Ei siinä enää paljon maskeerauksia laitettu!

Puolen yön jälkeen suurin osa alkoi tilailla takseja, mutta jatkettiin vielä pienellä porukalla muutaman tunnin ajan. Oli hauskaa, vaikka ne pari viimeistä juomaa olisi voinut jättää juomatta..

 

Pähkinänkuoressa ilta oli todella onnistunut: ystäviä, asuja, jutustelua ja teemaan sopivan musiikin kuuntelua. Mitään en muuttaisi paitsi ne viimeiset juomat.. Nyt ei tee mieli taas vähään aikaan juoda, vaikka aamulla olikin hyvä olo ja siivoilin pirteänä juhlien jälkiä jo kahdeksan aikoihin. :-D 

Huomenna saa jäädä koulupäivä välistä, sillä a) pitkät yöunet tulee enemmän kuin tarpeeseen ja b) en jaksa stressata kouluhommista, kyllä ne saa aina lopulta ajallaan valmiiksi. Viikko alkaa rennosti kirppareita kierrellessä ja kotoillessa.

Miten teillä vietettiin halloweenia? ♥

Lomakuulumisia

Heippa! Lomaan on mahtunut yhtä sun toista puuhaa, eikä vielä ole ehtinyt kunnolla hengähtää. Eipähän ainakaan ole ollut tylsää. :-) Tänään tein kuitenkin jotain, jonka tekemistä olen venyttänyt ja jahkaillut ikuisuuden...

Otin ensimmäisen tatuointini suunnilleen neljä vuotta sitten Turussa. Muistan, miten tatuoija päivitteli ensimmäisen tatuoinnin olevan niin suuri. Jännitin etukäteen, sillä olin kuullut tatuoinnin ottamisen sattuvan. Eipä se sitten niin kamalalta tuntunutkaan: suurimman osan ajasta kutitti ja nipisteli, välillä vähän vihlaisi. Siinäpä se. Tiesin heti, ettei se jäisi viimeiseksi tatuoinnikseni.

Neljän vuoden aikana perhostatuointi oli kuitenkin haalistunut niin paljon, että päätin käydä korjauttamassa sen nykyisellä Lahden tatuoijalla. Tosin tämän päätöksen tein puoli vuotta sitten, en vaan saanut aikaiseksi tilata aikaa.. Pari viikkoa sitten sain tarpeekseni jahkailusta ja päätin, että nyt on jo korkea aika käydä tatuoijalla. Tähän ehkä antoi lisäpotkua kasvava tatuointikuume ja päätös siitä, ettei uusia kuvia oteta ennen perhosten korjausta. ;-)

Tänään aamupäivällä marssin sovitulle ajalle ajatellen, ettei se sattunut edelliselläkään kerralla. Kylläpä muuten sattui! Alimman perhosen kohdalla olin ihan tuskissani ja ajattelin, etten millään kestä kaikkia kolmea. :-D Seuraavat olivat kuitenkin jo helpompia, eikä ylimmäinen tuntunut enää miltään. Kauneuden eteen pitää kärsiä, vai miten se meni? Joka tapauksessa saatiin tatuointi iholle alle kahdessa tunnissa ja lähdin kotiin leveä hymy huulilla. Nyt sekin oli viimein hoidettu!
Hassua kyllä, tajusin kaivanneeni sitä tahmaista tunnetta ja Bebanthenin tuoksua. Rakastan tatuointeja, mitä sitä muuta lisäämään.
Mitä tykkäätte? Näyttääkö paremmalta kuin ensimmäisessä kuvassa? ♥

Muutoin loma onkin ollut melko kiireinen - päivät hujahtavat ohi hetkessä! Alkuviikosta oli niin kova stressi kouluasioista, ettei edes malttanut istua aloillaan. Onneksi nyt on jo kaiken maailman preset ja käytännön työt loppusuoralla, että voi nauttia loman loppupuoliskosta. :-) Kävin maanantaina pitkästä aikaa kirjastossa. Yllätyin positiivisesti lähikirjaston valikoimasta, sillä siellä oli vaikka miten monta Stephen Kingin kirjaa lainattavissa. Päädyin Kuulolla-kirjaan, jota olenkin lukenut ahkerasti parin päivän ajan.  

Loman aikana on ehtinyt katsoa ihan liian monta jaksoa Serranon perhettä, käydä ostoksilla perheen kanssa, katsoa yhden elokuvan ja vaan tehdä, mitä mieli tekee. Voisin ottaa tähän perään toisenkin viikon, mutta onneksi on vielä muutama päivä jäljellä. Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin sitten viikonlopun ohjelmista, olkaa kuulolla. ;-)

Heippa! ♥

Aihe, josta ei puhuta

Heippa! Vähän erilaisella aiheella tällä kertaa. ;-) Raha on sellainen asia, joka mietittää varmasti jokaista. Suomalaiseen tyyliin siitä puhumista kuitenkin vältellään, enkä ole itsekään aiheesta kirjoitellut. Tällä hetkellä aihe kuitenkin kiinnostaa, sillä rahaa ei ole koskaan liikaa ja katsoin vähän aikaa sitten Onnenonkija-elokuvan. Elokuva ei ollut mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta se herätti ajatuksia..

Olen keskituloisesta perheestä, enkä asu hienossa lukaalissa. Lapsuuden reissut pyörivät pääasiassa lähimaissa, eikä meillä tehty joka vuosi reissua etelään. Uusia vaatteita ja tavaroita saatiin aina tarpeen mukaan, mutta ei hetken mielijohteesta. Kuitenkin aina tarpeeksi, eikä enempää edes kaivattu. Opin jo pienenä tärkeän opin: raha ei tee onnelliseksi. Riittää, että saa katon päänsä päälle, eikä joudu kärsimään nälkää.

Ruokaan on aina riittänyt rahaa, eikä meillä siis köyhyydestä olla kärsitty. Luomua ja lähiruokaa valitaan hintoja vertaillen, mutta muutoin perusaineisiin riittää aina varaa. Välillä voidaan hifistellä ostamalla erikoisempia raaka-aineita tai vaikka hienompaa kahvia. En siis edes väitä ymmärtäväni, miltä köyhyydessä eläminen tuntuu. Meillä on ihan hyvä elintaso, joten rahatilanne tulee vastaan lähinnä suuremmissa hankinnoissa tai mikäli kauppalasku kipuaa yli sadan euron.

Jotkut ystäväni ovat rikkaita, selkeästi erilaisista kotioloista kuin itse olen. En omista Applen kännykkää tai konetta - vaan eipä sillä, että olisin erityisemmin tahtonutkaan. Vasta viime aikoina, opiskelun etenemisten myötä, olen harkinnut sellaisen hankintaa. Tämäkin myönnytys johtuu lähinnä siitä, että suurin osa tarvittavista ohjelmista on suunniteltu Macille. En halua Louis Vuittonin laukkua tai Tommy Hilfigerin takkia. Uskon jollain tapaa, että logoja ja merkkivaatteita käytetään statussymboleina - merkkinä siitä, että on rahaa ja valtaa. Tottakai niitä saa käyttää, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta omalla kohdalla ne tuntuvat tarpeettomilta.

Onnenonkija-elokuvaan viitaten ihmettelen sitä, miten paljon rahaa blogimaailmassa pyörii. On mainontaa ja yhteistyösopimuksia, jotka ovat toki antoisia niin bloggaajalle kuin yrityksillekin. On hienoa ja kunnioitettavaa, että joku tienaa elantonsa blogin pitäjänä: toteuttaa omaa intohimoaan ja saada siitä rahaa. Onhan se nyt aika täydellistä. Sitten tulee se kuuluista mutta, sillä liika kaupallisuus ja blogin pitäminen rahankuvat silmissä on kaikkea muuta kuin hienoa. En tiedä, miten paljon sitä tapahtuu todellisuudessa, mutta ei elokuva täysin tuulesta temmattukaan ole. Se, mitä yritän sanoa on, että pidetään homma aitona ja (tilaisuuden tullen) mainostetaan vain niitä tuotteita, joista oikeasti pidetään.

Sen lisäksi, että yritän ottaa ympäristön huomioon kulutuskäyttäytymisessäni, olen myös pihi. En sillä tavatta, kuin Roope Ankka tai Scrooge, mutta yritän säästää mahdollisimman paljon tulevan varalle. Harvoin tuhlailen hetken mielijohteesta tai ostan kalliita tavaroita, jos en niitä ihan pakolla tarvitse. En ole ihan varma, onko se hyvä vai huono piirre, mutta niin vain on. Samaan aikaan arvostan kuitenkin laatua ja omaan kalliin maun: Arabia, Vans, Fjälräven Kånken,.. Niin vaatteissa kuin ruoassakin. Kauppalaskuun tuleekin melkoiset summat ihan vain pähkinöistä, Alpron tuotteista, välipalapatukoista ja tuoreesta ananaksesta. Elän ''leveästi'', mutta yritän nykyään säästää näilläkin valinnoilla mahdollisimman paljon.

Yksi suurimmista ostopaheista on kuitenkin DVD:t ja sarjat. Niitä ostan välillä melkeinpä ajattelematta, sillä koukutun sarjoihin täysillä ja ne on vaan pakko nähdä heti. Supernatural, Serranon perhe, NCIS: Los Angeles, Criminal minds ja monia muita. Saatan katsoa Netflixistä jonkun sarjan, joka osoittautuu niin hyväksi, että se on saatava omaksi. Se on eräänlainen varmuus siitä, että voin katsoa sarjaa jatkossakin. Näihin palaa rahaa paljon, mutta toisaalta se on ihan okei. Kaikilla on jokin keräilykohde, eikä siinä ole mitään väärää. Omalla kohdalla tähän listaan kuuluu tietysti vielä Muumimukit ja muut astiat, mutta no.. :-D Sekin on ihan okei. Pääasia on, että miettii suurimman osan ajasta rahankäyttöään (ja ympäristöä), eikä ''hassaa rahaa päättömästi''.

Näin tiivistettynä voisi kai sanoa, että rahaa tarvitaan aina, mutta sen arvoa ei pidä suurennella liiaksi. Joku voi olla rikas, muttei kuitenkaan onnellinen. Raha ei tee onnelliseksi, mutta ilmankaan ei pärjää. Tälläkin hetkellä on niin monta rahanmenoa odotettavissa, että pieni lottovoitto voisi olla enemmän kuin tarpeen. :-D

 

Nyt alkoi syysloma, joten aion ottaa Pupasta mallia seuraavien päivien ajan. Serranon perhe, Netflix ja pari hyvää kirjaa - myöhäisiä aamuja ja kiireettömiä päiviä. Ainakin teoriassa, sillä viikolle riittää niin kouluhommia, kuin juhlien järjestelyä. Kuitenkin kaikkea kivaa ja jännää odotettavaa! ♥

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teksti herätti. Mitkä ovat omat ostopaheesi? Mihin kulutat rahasi? Ja ennen kaikkea: onko raha aiheena lainkaan kiinnostava? 

Hyvää lomaa niille, joilla se jo alkoi! ;-)

''Ei muita rajoitteita kuin ne, jotka itse asetat''

Heippa! Tällä kertaa toteutettiin se, mikä jäi viime viikonloppuna suunnitelman tasolle. Aamupäivällä lähdettiin ajamaan kohti Lapakistoa, jota olen moneen kertaan hehkuttanut Karoliinalle ja Sannille. Mikäpä olisikaan sen parempi keino viettää sunnuntai kuin retki luonnonsuojelualueella ystävien seurassa? :-)

Seuraksi saatiin ihana Roosa. Tuo pieni neiti valloittaa jokaisen sydämen ruskeilla nappisilmillään! Ei ole kyllä toista samanlaista - paitsi ne neljä japanin chiniä, joihin sattumalta törmättiin. :-D Todennäköisyys on ehkä yksi tuhannesta, sillä rotu on todella harvinainen.. Siinä saattoi leuka loksahtaa yhdeltä jos toiseltakin, kun puun takaa juoksi neljä Roosan peilikuvaa.

Käveltiin tällä kertaa vähän erilainen reitti: ensin tuttua keltaista, sitten vihreää ja vähän punaistakin. Noustiin korkealle ja laskeuduttiin järvenpinnan tasoon. Kuljettiin metsässä ja rannalla. Löydettiin niin paljon kauniita paikkoja, että osa oli pakko jättää suosiolla kuvaamatta.
  Reilun tunnin kävelyn jälkeen löydettiin kiva ja rauhallinen paikka, jossa pysähdyttiin kahvittelemaan. Oma eväs näytti karmealta, mutta maistui hyvältä: kanelista tuorepuuroa hedelmillä ja kookoslastuilla. Kahvi ja ruoka maistuu aina paremmalta luonnon hiljaisuudessa.

Löydettiin upea maisema ja bloggareiden (/Instan käyttäjien) tapaan se näytti tietenkin tältä. Kuvia napsittiin niin kännyköillä kuin kameroilla!

 

Olen aina tykännyt valokuvaamisesta. En omista kalliita objekteja tai kuvanmuokkausohjelmia, mutta kuvaan lähes päivittäin. Se on tavallaan harrastus, vaikken kuvia esittele kuin täällä ja Instagramissa. Aika harvoin mainitsen valokuvaavani, sillä en ole ''niin hyvä kuin muut valokuvaajat''. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut aiheesta yhä enemmän: suunnittelen uuden objektiivin hankintaa ja mietin, millaisia kuvia ottaisin seuraavaksi.
Kuten maalaamisessa, myös tässäkin asiassa kiinnostaa juurikin ihmiset ja muotokuvat. Haluan ottaa aitoja kuvia, näyttää ihmisen juuri sellaisena, kuin hänet näen. En osaa sitä sen paremmin selittää. Ensimmäinen uhri oli Karoliina, tottakai, ja uhriluku kasvaa pian parilla toisella tärkeällä tyypillä. :-D Esittelen niitä vähän myöhemmin.

Nimpparilahjaksi saadut keltaiset Hai-saappaat pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Unelmoin niistä ikuisuuden, kunnes pari viikkoa sitten sain ne lahjaksi. En edes muistanut, että oli nimipäiväni, mutta lahja oli enemmän kuin mieleinen. ;-)

 

Tällä hetkellä ei mene kovin hyvin. Olen joko ylivirittynyt tai jo kotoa poistuminen tuntuu suurelta saavutukselta. Nukun kaksi tuntia tai kaksitoista. Se on kaikki tai ei mitään. Yhdessä hetkessä olen pirteä ja toiveikas, seuraavassa kaikki tuntuu mustalta ja toivottomalta. Ehkä se johtuu kaamoksesta, ehkä ei. Tänään kuitenkin unohdin sen kaiken, hymyilin ja nauroin. Siinä on ehkä painavin syy, miksi kannattaa poistua kotoa ja nähdä ihmisiä. 

Kello oli jo viisi, kun palattiin takaisin. Aika kuluu ihmeen nopeasti luonnossa. Päivä oli todella onnistunut! Nyt vaan taas odotellaan seuraavaa kertaa, jolloin päästään luonnon keskelle rauhoittumaan.

 

Nämä sekavat postaukset alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus.. Mutta jokainen tyylillään. Huomenna on vielä yksi vapaapäivä, sitten palataankin jo arkeen ja aikaisiin herätyksiin. Alan pikkuhiljaa saada arjesta kiinni ja kouluhommat sujuvat paremmin, joten on tavallaan ihan kivakin palata niiden pariin tiistaina. Eipä tässä muuta! Heippa. ♥

 

''tuo mulle tarina maailman ääristä
kerro tuulen tunnusta ja taivaan väristä
sen kantta koristavista vieraista tähdistä
ja yösydännä kaikuvista villipetojen äänistä
tyhjä avaruus on pohja mille rakennat
ei muita rajoitteita kuin ne jotka itse asetat
kaikki päättyy lopulta 
palaa tomuun ja tuhkaan
silti ei pieninkään elonhetki joudu hukkaan

nään silmissäsi saman pelon jonka tunnen itsekin
se kammottaa ja kiehtoo 
verkkoonsa kietoo
ei tarkoitusta yksi lohtu sittenkin
kaikki on yhtä ja samat surut kohtaa jokainen''

Edorf - Sama pelko

MyDay- & This is Lahti -videot

Moikka! Tällä kertaa olisi luvassa oikein kaksi videota, joista toinen on omaa käsialaa ja toinen Karoliinan tekemä This is Lahti -video, joka voitti Etlarin kilpailun. :-)

 

Video on jo viime viikon keskiviikolta, jolloin oli projektipäivä. Mitään kovin erikoista ei tapahtunut, kunhan kiertelin kirppareilla ja kävin tekemässä salitreenin. Antaa videon puhua puolestaan!

Kesällä vietettiin kuvauspäivä, jonka aikana kierreltiin Lahden nähtävyyksiä. Karoliina osallistui videolla Etelä-Suomen Sanomien This is Lahti -kilpailuun - ja voitti! ♥

Ps. Käykää kurkkaamassa ja liittykää lukijoiksi Karoliinan blogiin! Sisustusjuttuja, laadukkaita kuvia ja kaikkea mahdollista. ;-)

Perseet olalle

Heippa! Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta eilisten juhlien nimi oli kaikin puolin osuva. Saattaapa olla, että lupauduttiin luopumaan alkoholista tämän päivän olojen seurauksena.. :-D Viimeiset pari lasillista taisi olla liikaa, mutta annetaan kuvien puhua puolestaan.

Kyseessä oli siis Jassen ja Sannin tuparit, joten olihan sinne lahja ostettava. Keräsin kokoon kaikkea ällösöpöä ja äitelää: pinkkiä kimalleskumppaa, yksisarvislahjakassin, keksejä,.. Kaikki nämä pirullinen hymy huulilla, sillä kukapa ei näin ''äijämäistä'' lahjaa tahtoisi!

 Illan asuksi valikoitui musta lyhyt paita ja kuviolliset housut, joita käytän yleensä yökkäreinä. Yllättävän kiva kokonaisuus noista kumminkin tuli, vai mitä mieltä olette? ;-)

Takana oli pari unetonta yötä, sillä torstaina heräsin muutaman tunnin jälkeen, enkä saanut enää unta. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin jo neljän aikoihin aamuyöllä - tajusin näin jälkeenpäin olleeni eilen hereillä 24 tuntia..

Selvittiin Jassen ja Sannin luo joskus kahdeksan aikoihin. Silloin paikalla olikin jo reilusti porukkaa, joista osan tunsin ennalta ja osaan tutustuin illan aikana. Mahtavia tyyppejä! :-)

Aika kului tosi nopeasti, kuten juhlissa on tapana. Kohta oltiinkin jo tilaamassa takseja keskustaan..

..ja tässä vaiheessa oltiin kaikki jo sopivasti päihtyneitä. Näin jälkeenpäin voisi sanoa ainakin sen, ettei salmiakkikossu ollut ihan fiksuin mahdollinen valinta. Juhlien nimeä kunnioittaen, se on kuitenkin välillä ihan okei. :-)

 Illan emännät oli tietysti saatava samaan kuvaan!

 Amarillosta löytyi vielä veli kavereineen, joten kerättiin porukka kasaan. Tämä kuva ehkä kertookin jo aika paljon loppuillasta. :-D Lyötiin siinä illan (tai yön) päätteeksi vielä viisaat päämme yhteen ja käveltiin jatkoille veljen kaverin luo. Lopulta kömmin kotiin joskus neljän jälkeen.. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

 Tänään heräsin puolen päivän aikoihin, ja melkein heti sainkin viestiä Karoliinalta. Oltiin päätetty lähteä luontoretkelle, joten eilisen jälkitiloista huolimatta kerättiin eväät kasaan ja valmistauduttiin reissuun. Aina eivät asiat mene kuten elokuvissa, sillä ei saatukaan autoa starttaamaan. Mikä siihen sitten ratkaisuksi? Katettiin retkieväät olkkariin ja laitettiin elokuva pyörimään. Yllättävän hauskaa sekin oli - ja ehkä ensi viikolla selvitään jo luontoon asti!

Sellainen viikonloppu tällä kertaa. Oli tosiaan niin hauskat tuparit, että seuraavan kerran juodaan vasta halloweenina. Heippa!