perjantai 16. syyskuuta 2016

''Pidä huoli ittestäs, sillä kukaan muu ei sitä tee''

Moikka! Eilinen päivä oli melkoinen. Ei sitä oikein muulla sanalla voi kuvailla, sillä aamusta lähtien tapahtui yhtä sun toista odottamatonta - niin hyvässä kuin pahassakin. Sen vaan sanon, että perjantaita on tällä viikolla saanut odottaa kuin kuuta taivaalta! Mutta siis, mitä eilen sitten tapahtuikaan..
 
Heräsin eilen väsyneenä ja aamu venyi, kun ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Kiirehän siinä sitten tuli, joten lähdin polkemaan koulua kohti syksyisen koleassa säässä. Unohdin hanskat kotiin, mutta yritin kiskoa neuleen hihoja lämmikkeeksi. Sitten pyörän tanko alkoi kallistumaan, ja ehdin siinä juuri ja juuri tajuamaan, etten saa pyörää takaisin hallintaan. Lensin asfaltille, suoraan polvien ja toisen käden päälle. Vähän joka paikkaan sattui, mutta nousin ylös ja kokeilin ajaa pyörällä. Pyörän takalokari oli taittunut, eikä sillä voinut polkea. Lempparifarkkujen lahje oli revennyt auki ja polvi naarmuilla. Talutin pyörän kotiin ja lähdin kävelemään bussipysäkille. Myöhästyin bussista ja lähdinkin kipeällä jalalla kävellen kohti koulua. Olin tietysti myöhässä ihan reippaasti..
Onneksi selvisin kuitenkin vähällä: toinen polvi on ruhjeilla ja toinen on turvonnut mandariinin kokoiseksi mustelmaksi. Kädessä ja nilkassa on myös jälkiä, mutta mikään paikka ei ole rikki. Lempparifarkuille löysin vielä paremmat korvikkeet tämän päivän kirpparireissulla. Pyöräkin on nyt sentään ajettavassa kunnossa. Näin hyvin alkoi eilinen päivä.
Muistatteko, kun joskus sanoin, että ympärilläni tapahtuu kaikka erikoista? Eilen tällainen tapahtuma - tai tarkemmin sanottuna henkilö - osui taas kohdalleni, kun olin kävelemässä koulusta kotiin. Vanhempi mies, kitara olallaan ja punainen huivi pitkien hiusten ympärille kiedottuna, halusi kysyä jotain. ''Onko sulla vielä monta lapsuudenystävää?'' Vastasin, että onhan niitä muutama. Mies sanoi kantavansa sellaista olallaan. Hyvin pian kävi selväksi, että mies oli kierrellyt maailmaa monen vuoden ajan ja oli ulkomailla ihan menestynytkin muusikko. Hän sanoi olevansa hieman hullu, mihin vastasin: ''Eiköhän me kaikki vähän hulluja olla.'' Jäätiin juttelemaan pidemmäksi aikaa. Mies kertoi elämästään ja siitä, miten oli ''mennyt rikki'' elämänsä kamalien tapahtumien vuoksi. Sain myös kuulla muutamia elämänohjeita: ''Pidä huoli ittestäs, sillä kukaan muu ei sitä tee''.
Sain uuden Facebook-kaverin ja tulin jotenkin oudosti paremmalle tuulelle. En osaa kunnolla edes kuvailla, miten erikoinen tuo kohtaaminen oli. Hetken jopa mietin, että olenkohan herännyt aamulla ollenkaan, vai onko tämä kaikki unta..
Illalla sattui vielä kolmas tavallisesta poikkeava asia. Isä lämmitti takkaa, joka ei jostain syystä vetänytkään. Pian koko talo oli täynnä sankkaa savua ja palohälyttimet huusivat. Yritettiin tuulettaa, mutta savua oli niin sankasti, että silmiä pakotti ja nenä vuosi. Kohta ei pystynyt enää edes pitämään silmiä auki, joten pakenin ulos kylmään hengittelemään. Loppuillan lueskelin lehteä kellarissa, johon savu ei ollut vielä laskeutunut.
Kaikin puolin erikoinen päivä päättyikin sitten siihen, että nukuin savun hajuisessa huoneessani, jalat ruhjeilla ja kirvelevin silmin. Ei mennyt kyllä ihan putkeen, mutta ainakin tämä päivä sujui reilusti paremmin - mitä nyt vähän vaatteet haisivat savulle ja polvet oli turvonneet. :-D
Tähän loppuun vielä täytyy mainita viikon suuresta saavutuksesta: aloin syömään taas leipää! Ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta omalla kohdalla leipä on ollut se kaikkein vaikein ja pelottavin ruoka jo pitkän aikaa. Lupasin kuitenkin ratelle, että ainakin yritän. En tiedä, miksi olen tätä niin kauheasti pelännyt. Senkun vaan tein päätöksen, ostin leipäpussin kaupasta ja söin. Violifen juustolla ja maidottomalla margariinilla, ei yhtään hullumpaa. ;-) Olen nyt syönyt parina päivänä välipalaksi leivän ja hedelmää. En ole pitkään aikaan ollut näin ylpeä itsestäni - pieni, mutta kuitenkin tosi iso saavutus.

Eipä tässä muuta. 
Illalla on luvassa vähän keikkahumua 
ja huominnakin on jotain kivaa odotettavaa! 
Niistä lisää sunnuntaina. 
Heippa!

8 kommenttia:

  1. Mulle kans leipä oli jostain syystä pitkään kaikkein vaikein safka lisäillä ruokavalioon. Sipsit ja viini kyllä menivät oikein mainiosti, mutta leipä...missä logiikka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, niinpä. :-D Leipä kun on vielä suht terveellistäkin..

      Poista
  2. Minullakin on ollut taistelu: syödäkö leipää vai ei. Olen päättänyt syödä. Ihanaa että sinäkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea päätös! Ehdottomasti kannattaa. ♥ Ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään ''kauheaa'', joten ajattelin jatkaa leivän syömistä jatkossakin. :-)

      Poista
  3. Ihana juttu tuo leipä! Ja näytätkin jo paljon terveemmältä ja pirteämmältä! Jatka samaan malliin. Itsellänikin leipä oli todella hankalaa aloittaa varsinkin muun ruoan yhteydessä kun osastolla piti syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Aion ehdottomasti jatkaa. Muistan niin hyvin, miten kamalalta leivän syöminen tuntui osastolla..

      Poista