''Esittelit mulle utopian, teit musta kuolleen runoilijan''

Moikka! Tämä viikko on ollut yhtä rämpimistä, mutta ei sentään onneksi pelkästään huonoa. Sitä paitsi, joulu lähestyy päivä päivältä, joten aina on jokin turvallinen ja lohduttava asia, jota ajatella. ♥

 Sanotaan nyt ihan suoraan, että viime päivät on olleet vaikeita. Peukaloiden takia otetut antibiootit kyllä toimivat, mutta aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia. Oireeni ovat kuitenkin niitä yleisimpiä, joita tulee suunnilleen kaikille, joten mitään lääketieteellistä syytä kuurin lopettamiselle ei ole. Ne kuitenkin häiritsevät ja haittaavat koulunkäyntiä.

Reilun viikon ajan on ollut mm. huimausta, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia ja jatkuvaa nälkää. 

Huimaus menee onneksi aika nopeasti ohi, kunhan istun ja hengittelen vähän aikaa. Päänsäryn kanssa oppii elämään, eikä sitä oikeastaan edes aina muista. Kaksi viimeistä oiretta ovat kuitenkin enemmän kuin ahdistavia. 

Istun lääkärillä ja yritän kuunnella tärkeitä neuvoja tulevan varalle. Tiedän asioiden olevan tärkeitä, joten yritän tosissani keskittyä. Kohta huomaan, etten ole kuullut sanaakaan. Ne ovat vain kadonneet jonnekin, ja yritän arvailla, mitä pitäisi tehdä. Opettaja puhuu tärkeistä aikatauluista ja seuraavan viikon tehtävistä. Yritän kuunnella, mutten taaskaan kuule yhtään mitään. En jaksa keskittyä tehtäviin ja sen näkee lopputuloksesta. Saan varmasti huonon arvosanan tai ainakin laiskan maineen.

Ja tähän päälle on vielä jatkuva nälkä (joka on onneksi jo katoamaan päin): en ole juuri ikinä nälkäinen, mutta yhtäkiä se vaivaa jatkuvasti. Sitten alkaa heikottaa ja tiedän ongelman ratkeavan syömällä. Koko ajan pelkään, että lääke saa kropan keksimään nälän, joten en uskalla vastata siihen. Entä jos sivuoireena onkin lihominen? Luultavasti pelko on ihan turha, mutta en pääse siitä eroon.

 En jaksa opiskella ja panostaa töihin, mikä vaikuttaa saman tien itsetuntoon. Pystyn koko ajan näkemään, miten paljon parempia muiden työt ovat. Tiedän, että pystyisin parempaan, jos vaan jaksaisin nähdä vaivaa ja keskittyä töihin. Mutta kun en jaksa.

Sitten tulee vaihtoehto kaksi: ehkä olisinkin parempi ja hyväksytympi, jos olisin edes vähän laihempi. Vanha selviytymiskeino, johon olen turvautunut aina vaikean hetken tullen. Kohta peilistä katsookin järkyttävän kokoinen tyttö, joka ei saa edes koulutehtäviä tehtyä kunnolla, eikä tee muuta kuin syö ja laiskottelee. Teen jo suunnitelmia, miten laihtua jouluun mennessä, mutta ymmärrän kuitenkin lopettaa ajoissa. Tiedän, etten oikeasti saavuta sillä mitään.

Tämä kaikki yhdestä lääkkeestä - melkein pistää kysymään, ovatko hyödyt pienempiä kuin haitat? No, ainakin säryt ovat loppuneet ja peukut parantumaan päin. Kuuri täytyy syödä loppuun, joten ehkä näiden oireiden kanssa oppii elämään, jos ne eivät katoa vähän ajan päästä itsestään.

Yksi asia on kuitenkin varma: seuraavalla viikolla aloitan puhtaalta pöydältä. Lähden kouluun sillä asenteella, että olen ihan yhtä hyvä ja lahjakas kuin kuka tahansa muukin.  

Asenne ennen kaikkea: ei saa luovuttaa, eikä jäädä vellomaan pahaan oloon. :-)

 Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen voisin kertoa, mitä hyvää viikon aikana tapahtui. 

Perjantaina lähdin äidin makutuomariksi kaupungille. Löydettiin sopivat vaatteet työpaikan pikkujouluihin, käytiin kahvilla ja juteltiin. Tästä kaikesta kun sai vielä vaivanpalkaksi pienen kassillisen Punnitse&Säästä -myymälän tuotteita, niin ei voi hymy olla yhtään leveämpi. Löysin tottakai vielä pari tarpeellista juttua itselleni: täydelliset talvikengät ja mustat farkut. ♥

 Kaikesta huolimatta sain myös paljon koulujuttuja tehtyä: maalasin kaksi omakuvaa, viimeistelin kahvipaketteja, suunnittelin pintakuvioita kurssitehtävää varten, maalasin kolme pintakuviota, aloitin vesivärityön maalaamista, tein typografian tentin,... No, sanotaan nyt vaikka niin, että vapaa-aikakin on mennyt hyvin pitkälti Netflixin seurassa maalatessa. Mielummin kuitenkin laitan hyvän sarjan pyörimään ja otan pensselin käteen, kuin pänttään vaikkapa fysiikkaa tai lasken matikkaa. Tämä on edelleen sitä, mitä haluan tehdä, enkä todellakaan aio luovuttaa. ♥

Mitäpä muuta? Ensi viikolla koulu alkaa vasta keskiviikkona, joten nyt on aikaa tehdä koulutehtäviä kaikessa rauhassa ja käydä kirpparilla ja tehdä joulujuttuja ja leipoa ja.. ;-) Perjantaita odotan kuitenkin kaikkein eniten: Karoliina tulee kyläilemään pitkästä aikaa! ♥ 

Sellaista tällä kertaa. Heippa! :-)

PS. Muistakaa avata joulukalenterin ensimmäinen luukku tiistaina! ♥