sunnuntai 1. marraskuuta 2015

''Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekin paremmalle''

Heippa! Opiskeluiden kanssa on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt viikkoon postailemaan. En ole ehtinyt edes muiden blogeja selailemaan.. Täällä kuitenkin ollaan taas!
Päivien pimeneminen nostaa taas pinnalle tuttuja kaamosrasituksen merkkejä: olen jatkuvasti väsynyt ja mielialat heittelevät miten sattuu. Saatan mennä nukkumaan jo ennen yhdeksää, mutten meinaa millään jaksaa herätä herätyskellon soittoon seitsemän aikoihin. Koulussa tahtoisin painaa pään käsiin ja nukkua tai kipittää ruokalaan hakemaan piristävää kofeiiniannosta. Samaan aikaan on pitkiä päiviä ja yhä uusia projekteja tehtävänä. Voisiko ottaa omaa lomaa pari päivää? Nukkua pitkään ja tehdä kerääntyviä töitä pois alta?
Huomaan myös merkkejä mielialan laskusta: uskottelen itselleni, etten ole riittävän hyvä missään, ettei kukaan oikeasti pidä minusta. Miksi tehdä töitä, kun ei ne kuitenkaan onnistu? Miksi edes yrittää, kun ei kuitenkaan osaa tehdä mitään oikein? 
Sitten aurinko tulee esiin harmaan pilvipeitteen takaa ja saan ihmeellisen paljon energiaa. Tajuan taas, kuinka typerää itsensä mollaaminen ja itsesäälissä rypeminen onkaan. Koulussa en ole yksin, vaan minua pyydetään mukaan porukkaan. Aamulla luokkaan tullessa moikataan ja sieltä lähtiessä heipataan. Tuskin kukaan käyttää energiaansa inhotakseen minua. Tuskin kukaan hymyilisi nähdessään tai pyytäisi seuraansa, jos ei oikeasti pitäisi minusta. Maalausta katsoessani voin todeta, että osaan kuitenkin jotain. En olisi päässyt Muotsikkaan, jos olisin täysin lahjaton. Täytyy vaan luottaa ja uskoa, että osaa ja että voi aina kehittyä paremmaksi.
Kuluneella viikolla onkin tosiaan ollut vaikka miten paljon tehtävää: etikkapullopakkauksen suunnittelua ja proton kasaamista, kahvipakkauksen luonnostelua, värikurssin kaksi pientä ja yksi suurempi maalaus esitelmineen, kuvanmuokkausohjelmien käytön harjoittelua, itsenäisen taideprojektin suunnittelua,.. Eipä ainakaan tule tylsää, kun on niin paljon tehtävää ja stressattavaa. Tähän sivuun kun vielä yrittää uskaltaa syödä välipalaa ja jaksaa muuten vaan arjen pyörteissä. Kuitenkin opiskelu on kiinnostavaa ja projektit mieleisiä, joten täytyy vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa!
Keskiviikkona kävin myös ensimmäistä kertaa fysioterapeutin ryhmässä. Aikataulultaan se menee yhden kurssin päälle ja joudun tekemään osan töistä omalla ajalla, mutta ryhmä vaikuttaa todella hyvältä. Siellä siis pienellä porukalla opetellaan kehonhallintaa ja keinoja purkaa ahdistusta. Tiedän, että ryhmästä on hyötyä, ja aion käydä siellä jatkossakin. :)
 
Ainakin voi sanoa, että pari päivää ilman herätyskelloa on tullut tarpeeseen. On saanut kerättyä hieman voimia uutta kouluviikkoa varten ja tehdä sellaisia asioita, joista nauttii. Viikonloppuun mahtuikin kaikkea rentouttavaa: leipomista, joogaa, maalaamista, piirtämistä ja ulkoilua. Käytiin myös sytyttämässä kynttilöitä haudoille, kuten tehdään joka vuosi pyhäinpäivänä. Eläinhautausmaalla käydessä oli jo pilkkopimeää ja pakkanen nipisteli sormia ja varpaita.
 Sain juuri kuulla, että huomisen tunnit on peruttu! Ei varmaan saisi olla näin onnellinen, kun opettaja on kuitenkin sairastunut ja kaikkea, mutta yksi lomapäivä tulee niin tarpeeseen. :-) Huomenna siis nukun pitkään ja teen niitä rästitöitä. 

Vaikuttaako siellä kaamos jaksamiseen? 
Heippa!

"Elämä lupaa mulle
että teet tilaa jollekin paremmalle
Elämä lupaa mulle
etten jää sun hyökyaallon alle
Jos uppoudun pohjalle
nostathan takaisin pinnalle"
Elämä lupaa mulle - Elias Kaskinen & Päivän Sankarit

2 kommenttia:

  1. Loppuun on helppo palaa, kun on tämä kaamos. Tuntuu tosiaan ettei jaksa mitään ja silti tehtävää näyttää olevan enemmän kuin koskaan. Uskon siltä, että sä jaksat kyllä, olet sen verran sinnikäs :) Kaamos ei muhun itseeni niin vaikuta, vaikka pakko myöntää, että se aurinko piristää, kun se päättää tulla näkyviin.
    Ainakin mä pidän susta ja ystäväsi myös, joten turhaan rupeat itseäsi mollaamaan, vaikka tiiän kokemuksesta, että sitä tulee tehtyä liian usein. Ja lahjakkuudesta sulla ei ole pulaa, se on selvä, kun kattoo noita sun töitä. Eli voimia, kyllä pystyt siihen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinhän se on. Jotenkin sitä hommaa vielä kasaantuu tähän vuodenaikaan, kun ei muutenkaan jaksaisi. Miksei niitä voi tehdä vaikka keväällä? En aio palaa loppuun, enkä varmasti palakaan. Välillä ehkä tuntuu, ettei jaksaisi, mutta kyllä asiat lopulta järjestyy. :-) Nytkin alkaa jo helpottaa, kun sai enimmät stressinaiheet hoidettua.
      Auringolla on ihmeellinen vaikutus, kärsi sitten kaamosmasennuksesta tai ei. ♥
      Äh, kiitos ihana, juuri tuon halusin kuulla! Se kieltämättä helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi olla armollisempi itselleen. Pitäisi uskoa, että on ihan riittävän hyvä ja kelpaa sellaisena kuin on. Sinne myös voimia! ♥

      Poista