torstai 16. huhtikuuta 2015

The Body Shopin kantis (keksi itse parempi otsikko)

Hellou! Täksi illaksi kehittyi taas pientä extemporeohjelmaa, mutta hyvin ehdin vielä tänne kirjoittelemaan alkuviikosta. ;-)

Mitenköhän usein olen hehkuttanut luonnon ihmeellisyydestä? Miten usein voin vielä tehdä niin vaikuttamatta totaaliselta hihhulilta? No, silläkin uhalla, että toistan itseäni, aion kirjoittaa asiasta vielä ainakin tämän kerran. Oikeasti varmaan vielä melko useinkin.. Oli miten oli. Luonnolla on uskomattoman tyynnyttävä vaikutus: sen keskellä tuntee olonsa yhtä aikaa hyvin pieneksi ja kuitenkin tärkeäksi. Keskiviikkona - päiväopiskelijoiden ahertaessa tunneilla - kävelin rantaan ja kävin samalla ostamassa mukaan luettavaa. Siellä sitten istuin hiljaisella rannalla, ja nautin aurinkoisesta päivästä. Oli ihana kuunnella vanhojen puiden narinaa tuulessa, laineiden liplatusta ja lintujen laulua. Lopulta jouduin antamaan periksi kylmälle tuulelle, joten lähdin hipsimään takaisin asuntolalle. Matkalla ihastelin puiden vihreitä silmuja ja esiin pilkistäviä lehtiä. Miten kevät aina onnistuukin yllättämään yhtä paljon, vaikka se saapuu jokaisena vuonna ja vieläpä suunnilleen samaan aikaan? Siinä on vaan jotakin niin ihmeellistä: yhtenä aurinkoisena päivänä silmut alkavat vihertää ja melkein samassa hujauksessa puiden oksat täyttyvät lehdistä. 
Farkkutakki (49,95 e, Seppälä) ja aurinkolasit (7,95 e, Seppälä)
Löysin ehkä maailman ihanimman farkkutakin ja pitkään etsimäni pyöreät aurinkolasit. Päätin olla tuntematta syyllisyyttä, sillä maailma tuskin tuhoutuu yhden takin tai lasien takia. Pitkän päälle, ja kun useampi ihminen näin ajattelee, juttu saattaa olla ihan toinen. On kuitenkin hieman irrationaalista ajatella, ettei voi ostaa mitään. Miksei voisi joskus ostaa jotain kivaa ja tarvitsemaansa ilman, että kokee siitä valtavaa syyllisyyttä? Löysin kerrankin hyvin istuvan ja kivannäköisen farkkutakin, josta pidin tosi, tosi paljon. Löysin aurinkolasit, jotka näyttävät hyvältä ja suojaavat häikäisevältä auringolta. Olen enemmän kuin tyytyväinen ostoksiini, ja aion niitä jatkossa käyttää mahdollisimman usein. :-)
Tänään kävin kyllä ostamassa vielä pari juttua The Body Shopista: eyeliner ja ripsari olivat uhkaavasti loppumaan päin. Hauskinta ja hämmentävintä oli, että myyjä sanoi heti kassalle tultuani: ''Niin, ja sullahan on se kanta-asiakaskortti''.. :-D Sain siinä sitten pari kantistarjousta ja poistuin hyvillä mielin, uudet meikit matkassa.
 Shoppailun ja luonnossa samoilun ohessa aika kului lähinnä itsenäisiä tehtäviä raapustaessa, tunneilla veistellessä ja Supernaturalia Netflixistä tapittaessa. Ei mitään kovin kummoista, mutta saipahan ainakin ajan kulumaan. :-) Suurin stressikin lievittyi heti, kun sain ensimmäisen itsenäisen tehtävän tehtyä - ja veistotyön suunnilleen kipsivalukuntoon!
Kipsipää näyttää edelleen enemmän alkuihmiseltä kuin mallilta - mutta mitä muutakaan voi olettaa, kun ensimmäistä kertaa muotoilee kasvoja savesta? Noilla tunneilla on ollut mukavaa, sillä luokan henki on hyvä, opettaja mukava ja mallinkin kanssa on tullut juteltua useampaan otteeseen. :-)
Näköjään olin onnistunut vangitsemaan kuvaan yhden päättömän Memen, joten se saa toimia aasinsiltana viimeiseen asiaan. Tänään oli herätys kuudelta, mutta päätin lähteä vielä Memen seuraksi kävellen Siwalle. Höpistiin siinä yhtä sun toista, eikä palatessa enää väsyttänyt ensinkään. Meme on ihan loistotyyppi - sellainen ystävä, johon aion pitää yhteyttä vielä Lohjailun päätyttyäkin! ...ja sehän päättyykin aika pian, sillä koulua on jäljellä enää suunnilleen kuukauden verran. Niin hassua. Tavallaan helpottavaa ja tavallaan haikeaa. Olen jo alkanut viihtyä tuolla, joten tuntuu vähän hassulta, ettei siellä tule kohta enää käytyä. Niin se vaan on, kaikki loppuu aikanaan - ja uusia juttuja tulee tilalle! :-)
Tämä tyttö lähtee nyt valmistautumaan illan baarireissua varten - joten heippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti