I'm dreaming of a white Christmas, just like the ones I used to know

Joululoma on nyt siis virallisesti alkanut ja on aika tehdä kaikkia kivoja juttuja, joille ei ole koulun ja kaupungilla ramppaamisen jälkeen jäänyt aikaa! Aamulla heräsin vasta kahdentoista aikoihin, sillä valvoin viime yönä vähän liian pitkään. Nautin aamun kiireettömyydestä; meikkasin ja laittauduin kaikessa rauhassa, piirsin ja järjestelin tavaroita. Päätin kuitenkin ulkoilun ohessa käydä yhdessä paikassa, jossa en ole ehtinyt käymään aikoihin - nimittäin kirjastossa!

 Lähdin etsimään kirjastosta joulua, sillä siellä vallitsee hiljaisuus ja ikkunoita koristaa lasten tekemät tonttukoristeet ja kyntteliköt. Kirjastosta tulee mieleen aina lapsuus ja se, kun käytiin siellä aina pikkujouluissa. Joululaulut soi taustalla, kun illalla kokoonnuttiin kirjaston lukuhuoneeseen ja keräännyttiin erilaisten askartelupisteiden ympärille. Yhdessä pöydässä askarreltiin kortteja, toisessa lasikelloja tai käpytonttuja. Sormet tahmaantuivat liimasta ja hile tarttui punaisen mekon kankaaseen. Ihmisten kasvoilta paistoi lämpö, innokkailla pikkusormilla näperrettiin mitä erikoisimpia koristeita ja nauru kaikui varmaan puolelle kaupungille. Illan päätteeksi, kun lapset alkoivat jo hieman väsyä, paikalle tuli pukki, joka jakoi kaikille tonttukuvioiset lahjapussukat. Kuunneltiin vielä joku joulutarina ja maisteltiin pussukan ylimakeita halppissuklaita ja pahoja rusinoita. Tarjolla oli myös lämmintä mehua ja pipareita. Iltamyöhällä lopulta lähdettiin onnellisina - ja ehkä hieman väsyneinä - pakkasilman kautta kodin lämpöön.

Tänään en kuitenkaan löytänyt vielä joulua, mutta sain palan lämpöä ja hyvän mielen. Lainasin Dalai-laman filosofiaa, joka käsitteli onnellisuutta, kissojen käyttäytymistä ja ajatuksia selittävän kirjan ja tarinan Tontuista.
: ) Nyt lähden kauppaan ostelemaan keskiviikon juhlien tarvikkeita ja toivon, että siellä soi joululaulut! ♥