Vuodenvaihde: uusi vuosi, uudet kujeet

Se siitä tauosta. Paloin halusta päästä kirjoittamaan edes jotain.. Nyt kun vuosi siis virallisesti vaihtuu, ajattelin että olisi ajankohtaista kirjoittaa vähän tulevasta vuodesta ja tästä menneestä. (Kirjoitan taas suurimmaksi osaksi sairaudesta, mutta muustakin tietysti! Olen kirjoittanut tästä lähiaikoina vähän liikaakin, joten seuraavaksi on luultavasti vuorossa jotain muuta! :--D)

Jätetään nyt jäähyväiset vuodelle 2010!


Kun mietin, mitä vuodesta jäi käteen, olin jo aikeissa todeta, että olen tuottanut itselleni pettymyksen. Ajattelin vain sitä, etten ole vieläkään päässyt täysin eroon tästä syömishelvetistä tai ylipäätänsä mistään muustakaan, mihin olen luvannut panostaa joka vuosi uudemman kerran. Sitten lähdin selailemaan kuvia suunnilleen vuoden päästä - ja kappas vain! Huomasin, että muutoshan on aivan valtava! Tasan vuosi sitten olin sairaalassa osastolla, jonne olin joutunut jo puolisen vuotta aikaisemmin. Silloin tuntui, etten selviä. Lääkärit siirtelivät osastolta toiselle erityistarkkailuun, enkä saanut käydä yli kuukauteen lainkaan ulkona.  Toivon, ettei tuo kuva ''inspiroi'' ketään, sillä se ei todellakaan ole tarkoitukseni - haluaisin ennemminkin nähdä asian niin, että näytän paremmalta ja edes hitusen terveemmältä, kuin tuolloin! :' )

Osastolta pääsyn lisäksi olen lopulta onnistunut todella monessa asiassa, johon en vielä vuosi sitten kokenut pystyväni - käyn koulussa ja olen saanut numeroita kohoamaan kiitettävästi, minulla on uusia ystäviä, olen saanut itselleni varmuutta,.. Ja joo, voisin jatkaa listaa loputtomiin ja sen ajatteleminen saa hymyn leviämään kasvoille! *taputtaa itseään olalle*
Ehdottaisinkin siis, että yleisen ''en taaskaan onnistunut pitämään lupauksiani'' virren sijasta mietittäisiinkin sitä, mitä ''pientä'' ollaan saavutettu (sillä usein lupaukset tuppaavat olla luokkaa: Parannan kaikkia arvosanojani tai Parannun anoreksiasta).
''Lopetas nyt jo tuo lässynlää'' - kommenttien välttämiseksi en pitkitä viime vuoden pohtimista tämän pidemmäksi. ; )
 

Mutta nyt puistellaan menneen vuoden pölyt nurkista - Welcome New Year 2011!!

Pakko kai se on myöntää, ettei kyseinen juhla ole koskaan merkinnyt minulle paljoakaan. Pienenä pelkäsin raketteja - nykyään meille ei niitä osteta, koska kukaan ei ole innostunut pahemmin räjäyttelemään mitään. Eli meillä siis lähinnä poltellaan tähtisädetikkuja, katsotaan mahdollisesti joku elokuva, tehdään lupauksia (okei, no minä ainoastaan..) ja käydään pitkällä kävelyllä katselemassa muiden ilotulitteita.

Pakko kai se on myöntää, että raahauduin vielä sairaalassa käynnin jälkeen shoippailemaan! Kiertelin lähinnä niitä kauppoja, joita en viimeksi kiertänyt ja löysin jopa yhden -50 % tarralla varustetun paidan. : D Niin ja tietysti tähtisädetikkuja ja muuta pientä kivaa illan varalle! Kotona suostuttelin muita katsomaan Saksikäsi Edwardin (koska tarvitsin tekosyyn katsoa sen uudestaan >-<')..

Eipä siis suurempia tästä illasta - antaa kuvien puhua puolestaan! : ) Ajattelin vetäytyä B&J:n seurassa katselemaan keskiyön ilotulituksia.. ♥ PS. Teittekö te mitään lupauksia? Yritin tänä vuonna pysyä kohtuudessa, mutta joo-- on siellä vähän turhan kunnianhimoisiakin lupauksia mukana! : D

Hyvää uuttavuotta kaikille! :--D

Hiekkatielle paljain jaloin sateen jälkeen eksyttiin

Tänään oli oikeastaan aika ihana päivä; käytiin äipän kanssa shoppailemassa. Kierreltiin tällä kertaa ihan vaan lähikaupoissa, mutta löydettiin kuitenkin kaikki mitä tarvittiin - ja aika paljon muutakin! Tarkoitus oli oikeastaan vain ostaa äidille ulkoilupuku..

No, käytiin muutamassa kaupassa ja syömässä, kunnes äiti sai päähänsä, että minäkin tarvitsen uuden takin. Mutta mitäs tykkäätte? Onkohan tämä jo vähän liian (ällö)söpöä? ; ) ♥

                                  Muita ostoksia:

Bongasin tämän kassalla ohimennen ja ihastuin silmittömästi. Ehkä sisäinen ituhippini heräilee taas... No, oli miten oli, siinä sai kannettua suurimman osan päivän ostoksista juuri sopivasti! : D

Satuin sitten vielä löytämään Saksikäsi Edwardinkin, enkä mitenkään voinut olla sitä ostamatta! Kyseessä sattui olemaan ainoa (ainakin tietääkseni..) Tim Burtonin elokuva, jota en ole vielä ja olihan se siis ehdottomasti nähtävä! En nyt jaksa kirjoittaa enempää juonesta, mutta mielestäni Johnny Depp onnistui roolissaan - niin kuin aina, jos nyt totta puhutaan! : ) Kävi Edwardia liikaa sääliksi elokuvan aikana ja oli niin lähellä, etten olisi purskahtanut itkuun..

Kävin eilen itsekin kurkkaamassa alennuksia, mutten löytänyt alelaareista mitään mielenkiintoista - tai jos sitten satuinkin löytämään, tuote maksoi kuitenkin yli 20 euroa. Päädyin siis ostamaan vain pari ihan perustoppia ja tuollaisen vihkon, jolle en ole keksinyt mitään käyttöä..

Tästä tuli nyt vähän turha postaus, mutten jaksa kunnolla keskittyä tähän kirjoittamiseen ja suututtaa lähinnä kaikki, mitä teen, joten ehkä nyt on hyvä lopettaa. Voi muuten olla, että pidän parin päivän tauon kirjoittamisesta, kun se tuntuu niin hankalalta tämän hetkisten mielialojen vaihteluiden takia. Toisaalta voi olla, etten pidä, mutta sen näkee pian! ; )

Miten tässä kävi niin, että kun haaveet toteutuivat elämääni enää tahdo en

Jouluyönä päätin, että jotain muutosta on pakko saada aikaan - tai pahimmassa tapauksessa sairastan anoreksiaa vielä kymmenenkin vuoden päästä. Liian usein on vaan helpompi tehdä päätös, että mielummin ottaa vähemmän ja valitsee kevyemmän vaihtoehdon, kuin kokeilisi jotain uutta ja taistelisi sen aiheuttamaa ahdistusta vastaan. Olen aina lykännyt parantumista, koska olen pelännyt muutosta - ja pelkään vieläkin, se on pakko myöntää.
Joulun jälkeiset päivät olen potenut ahdistusta, mutta samalla ääretöntä ylpeyttä ja tyytyväisyyden tunnetta, kun olen uskaltanut potkia vastaan sairauden määrittämiä normeja.

Kävin eilen Makuunissa ostamassa irtokarkkeja (täksi päiväksi) ja olen yrittänyt syödä jotain muutakin, kuin sen, millä tiedän painon joko pysyvän tai laskevan hieman. Yllättävää kylläkin, mutta paino ei ole lähtenyt nousuun, vaikka niin luulinkin.

Pelkään, etten saa muutosta aikaan ja että motivaatio loppuu pian, mutta olen keskustellut asiasta vanhempien kanssa ja saanut heiltä tukea. Ongelma on yleensä se, etten puhu ''todellisista'' tunteistani kenellekään, vaikka olisi ihmisiä, jotka kuuntelevat. Nyt olen kuitenkin puhunut ja se on helpottanut huimasti! : ) Eli jospa tämä tällä kertaa lähtisi tästä etenemään! Toisaalta pelkään, että olen motivaationi kanssa jo nyt liian myöhässä, sillä perjantaina on kontrolli sairaalalla, eivätkä syömisasiat ole olleet ihan kunnossa vähään aikaan. : /  Haluaisin jo niin eroon tästä. En halua, että koko elämä pyörii ruoan ympärillä - tahdon elää, rakastaa, olla onnellinen! 

Tämän vuodatuksen jälkeen voisin kertoa vähän eilisestä ja tästä päivästä:

Olen jo pitkään tahtonut nähdä elokuvan Precious, joten kun veli osti sen vanhemmille lahjaksi, sain viimein tilaisuuden! Enkä muuten pettynyt, sillä elokuva pisti ajattelemaan! Elokuvan päähenkilö, Precious (Gabourey Sidibe), on 16-vuotias tyttö, joka on raskaana toista kertaa - omalle isälleen. Preciousin äiti on katkera tytölleen ja pitää tätä kotonaan palvelijana, jota voi haukkua ja lyödä mielensä mukaan. Elokuva on kaikesta huolimatta oodi elämän kauneudelle ja sille, ettei pidä luovuttaa. 

Eilen värjäiltiin vielä ripsiä ja tehtiin porukalla kaikkea pientä hauskaa. : ) Tänään kuitenkin lähdettiin jo aamupäivästä vähän ostoksille ja eksyttiin siinä välissä kahvilaankin. Olin lievästi sanottuna kuolla ahdistukseen, kun piti ottaa itsellenikin jotain juotavaa ainaisen Pepsi Max:in sijasta. Pienen painostuksen jälkeen otin kuitenkin pienen mango-fruitien, jonka juomisen jälkeen en ollut enää ahdistunut - vaan ihan hemmetin ylpeä! ; ) 

Okei, mutta tässä oli siis koko ostosreissumme syy! Päätin jo jonkun aikaa sitten, että ostan itselleni uuden kännykän, koska vanha alkoi jo reistailla pahasti. Rahaa meni kyllä rutkasti, mutta olen silti tyytyväinen - aivan ihana väri ja muutenkin ihana kosketusnäyttö! :----) ♥ Vielä kun kiinnitin muutaman kännykkäkorun, niin...
Vanhemmilla ostatin vielä vähän askartelutarvikkeita, aluslakan ja kameraan muistikortin (voitte siis piakkoin odotella hieman parempi laatuisia kuvia!). Hirveää tuhlailua, mutta kaikki tulevat oikeasti tarpeeseen!

Mutta hei, onneksi on loma! :---)

Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta

Joulu tuli - ja meni. Mitään erityisempiä fiiliksiä en löytänyt vielä torstain myöhäisyölläkään, mutta jouluaamuna tempauduin innosta puhkuen hereille jo varttia yli kahdeksalta! Osa syy tähän oli varmaankin se, että äiti sanoi lähtevänsä kauppaan ''täydentämään varastoja'' ja halusin ehdottomasti ehtiä mukaan. Tehtiin siinä vielä joitain aamupuuhia ja katsoin televisiosta joulupukin kuumaalinjaa. : )

En oikeastaan ole mikään riisipuuron suurin ystävä, mutta tottahan toki sitä nyt jouluna syö! ; ) Oltiin porukalla kuuntelemassa joululauluja ja kauhomassa puuroa nassuun. Ei ollut kiire minnekään (okei, no hieman sinne kauppaan!) ja istuttiin siinä porukalla juttelemassa iloisista ja hyvistä asioista.

Lähdettiin sitten aamutuokion jälkeen sinne kauppaan, jossa olikin melko vähän ihmisiä! Katseltiin elektroniikkaa, hattuja, hedelmiä ja isille kaneliomena -jäätelöä. En tiedä, mistä se johtui, mutta tunsin aivan valloittavaa onnen tunnetta siellä seilaillessani ja nautin äidin kanssa vietetystä ajasta enemmän kuin ikinä! ♥

Ja joo, ostettiinhan me muuten pitahayakin! Se kuului seuraavana kokeiluna erikoisten hedelmien listaan. Hedelmä oli kyllä nätti, mutta ei maistunut oikein miltään!

Kaupan jälkeen olikin hirveä kiire katsomaan Lumiukkoa! Kietouduin tiukasti vilttiin ja yritin saada kylmästä kirvelevät varpaat takaisin henkiin. Katsottiin Makko-herran kanssa sitä tällä kertaa vähän uudelta näkökulmalta - huumorilla ja samalla analysoiden erilaisten esineiden ja kohtien todellista merkitystä. Lumiukkoa ilman ei tule joulua! Toinen juttu on tietysti suklaa, nam! ; )

Ihmeesti se päivä taas hujahti iltaan, kun katsottiin telkkua, luettiin joulukertomuksia ja -visoja (tai no minä luin) ja lämmitettiin uunia. Käytiin toki vielä uudestaan ulkona ja jäädyttiin vaan lisää, mutta oliko se nyt ihme, kun ulkona oli peräti -25 astetta!

Joskus yhdeksän aikoihin oli jo aika jakaa lahjat (vaikka ainakin minä olisin halunnut venyttää iltaa ikuisuuksiin!). Sain oikeastaan aika paljon kaikkea kivaa - ja aion vielä ostaa itselleni maanantaina yhden ''myöhäisen joululahjan''. : )

Ensimmäisenä Karpon lahja: Nomination-koru, jossa Best Friend -pala (josta kamera ei suostunut ottamaan tarkennettua kuvaa! : <) ja muumiaiheinen joulupallo. <3 Ihania, ja vihdoin voin alkaa keräämään noita paloja...

Hennalta Nipsumuki, loput äidiltä. Rakastan näitäkin! ♥_♥

Hillalta nämä ihanat korut! Tosin kuva ei ole kovin edustava, koska kameran kohdistus on vähän... huono.

Ja tietysti suurin toiveeni - kamera! Saan muistikortin vasta maanantaina, mutta eihän tässä mikään kiire ole! ;)
Lisäksi sain tietysti vaikka mitä muuta, mutta en viitsi venyttää tätä enää, joten hih. : )
 

              Jouluun kuuluu tonttuja, paljon paljon tonttuja... 

 

Yö oli taas vaikea, mutta tein tärkeitä päätöksiä.. Kolmen tunnin unien jälkeen olen yllättävän pirteä, mutta toivon, että joulu olisi joka päivä. Suklaata, rakkautta ja kiireettömyyttä...

PS.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on

Melkein meinaa ahdistukseksi muuttua koko joulu! Hirveä hössötys, liikaa ruokaa ja vanhempien äkäily. Pelkään, etten löydä joulun tunnetta lainkaan, vaikka olen sen jo hetkittäin saanutkin kokea. Mutta niinhän se kai on, että ennen joulua on aika kiirettä ja stressiä, mutta jouluna on aika rauhoittua ja nauttia tehdystä työstä. : ) Huomennahan se selviää...

Olin kuitenkin siis siellä Hillan luona tekemässä piparkakkutaloa! Lähdettiin Jennan kanssa sinne jo ennen kahtatoista (mikä on aamukoomaiselle aika suoritus!) ja alettiin heti leipomaan.

 

Tarvikkeita meillä oli ainakin runsaasti: paaljon strösseleitä, valkoista ja vihreää sokerikuorrutetta, suklaageelituubeja, puoli kiloa irttareita,... Ja tietysti ihania muotteja! ♥

  

Löysin myös ihan meikäläisen mallisen muotin! Sitä ei ehkä kuvasta tarpeeksi hyvin näe, mutta se on tuollainen lyhyt ja epämuodostunut! XD

Tällä ilmeellä aina leivotaan! Keskittyneenä..?

Siinä välissä, kun piparit jäähtyivät, käytiin Hillan huoneessa. Ja sehän olikin oikea paratiisi! Joka puolella oli tällaisia ihania näperryksiä, nukkeja jne.. ♥ Täytyy varmaan itsekin harjoitella tekemään noita, kun ne on niin ihania. :' ) Hilla vielä luopui parista ihanasta donitsista ja muffinsista, jotka luultavasti väsään koruiksi. Ja sain vielä lainaan muutaman inspiroivan japanilaisen lehden.... :------D

Lopputulos olikin sitten tässä! :-) Siitä tuli... no ei mitään leivontablogi kelpoista, mutta kuitenkin aika söpö! Ja sen tekeminen oli hauskaa! Katolla oli muuten itsemurhaa hautova, maaninen piparkakku-ukko, josta en älynnyt napsaista kuvaa... Kertoo varmaan jotain meidän huumorintajusta? >: P

Päivän asusta muuten nopea kommentti! :---D Löysin kahden vuoden etsintöjen jälkeen viimein sellaisen lappuhaalarin, jonka olen aina halunnut! Tuollaiset mustat, joissa on lyhyet lahkeet. On ne vain aika ihanat, vaikka muistutankin hieman rekkamiestä. : P ♥

Nyt vain sitä joulumieltä etsimään! Kohta koristelen kuusen ja kuuntelen lisää joululauluja, joten eiköhän se sieltä jostain löydy! 

 Joulu tulla jollottaa, 

 joulupuuron porinassa,
 hyvän mielen hyrinässä, 

piparkakku kainalossa,
 kahvipannu kantapäässä,

valonliekki pimeässä,

 joulumieli kynttilässä,
 papereiden kahinassa,
 enkelsiiven havinassa,
 jouluoljet himmelissä,
 ajatukset ystävissä.

Koska en keksinyt, miten toivotan teille hyvää joulua (ilman, että se kuulostaa tylsältä), laitoin tähän vain jonkun randomin runon! Hyvää joulua nyt vielä kuitenkin! ♥♥