''This is where I wanna be, This is who I wanna be''

Moikka! Onkohan olemassa parempaa tapaa viettää lomapäivää kuin luonnon keskellä ystävien kanssa? Rauhoittui nopeasti stressaantunut mieli, kun kuunteli järven yli kantautuvaa käen kukuntaa ja katseli toinen toistaan upeampia maisemia. ♥ Lapakisto on paikka, johon palaan uudestaan kerta toisensa jälkeen.

Stressaannun todella helposti ja haluan sen takia tehdä asiat ajoissa pois alta. Otin kesäkurssin loman ajaksi, kun työpaikasta ei kuulunut mitään. Sovittiin, että kesäkuun loppuun mennessä täytyy olla valmiina pari isompaa hommaa. Tein esitteen Habitareen ja olen stressannut siitä aivan luvattoman paljon. Keskiviikkona tein töitä yömyöhään ja sain esitteen valmiiksi. Vierähti sellainen taakka harteilta, että olisin voinut leijua kilometrin maapinnan yläpuolella! Samaan aikaan stressaan vähän kaikesta mahdollisesta: rahasta, kavereiden näkemisestä, kesätöistä, kotitöistä, syömisestä,.. Sanottakoon nyt vaikka niin, että reissu metsän rauhaan ei olisi voinut tulla enempää tarpeeseen! :-)

Lähdettiin Lapakistoon tällä kertaa Karoliinan, Sannin ja Ellin kanssa. Poikettiin lähikauppaan ostamaan evästä ja ajeltiin mutkaista metsätietä luontopolun parkkipaikalle. Oli niin kaunis sää, että ajateltiin jokaisen laavun olevan täynnä ihmisiä, mutta oltiinkin melkein ainoat reippailijat paikanpäällä. Unohdettiin, että suurin osa on vielä töissä, eikä lomalla niin kuin me. :-D

Lapakistossa riittää upeita maisemia, mutta tällä kertaa halusin kuvailla lintuja. Pesintäaikaan ne pysyttelevät piiloissaan, mutta onnistuin saamaan muutaman kuvan peiposta ja pesivistä tiiroista.

Käveltiin useampi tunti keltaista ja vihreää reittiä pitkin ennen, kuin pysähdyttiin laavulle syömään. Käki piti torstaista aamupäivän aariaa, mutta muuten oli hiljaista. Aurinko paistoi koko reissun ajan, eikä olisi voitu parempaa säätä toivoa. :-) Laavulla Elli ja Sanni sytyttelivät nuotiota ja oltiin Karoliinan kanssa varsin avuliaita: laavun katolta käsin heiluteltiin ja kannustettiin halkoja etsiviä ruoanlaittajia.

Toiset krillailivat eväitään, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen mukaan pakkaamastani herkusta. Jostain syystä kukaan ei innostunut, kun sanoin tuoneeni sammakonkutua. :-D Mangochiapudding marjoilla ja banaanilla oli kuitenkin todella hyvää ja sen voimalla jaksoi hyvin taivaltaa takaisin autolle. ♥ Käveltiin metsän keskellä ja löydettiin sattumalta oikopolku autolle. Kello oli kuusi, mutta oltiin edelleen täynnä energiaa ja hyvää mieltä. Niin se metsä vaan virkistää ja tekee hyvää!

Mikäli kuvista ei asia vielä välity, oli todella ihana päivä ja aurinkoinen tunnelma. Lisää tällaisia, kiitos! Oli todella onnistunut päivä hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa. ♥

Mitenkäs teidän torstai? :-)

LYRICS: TEGAN AND SARA - FREEDOM

Kesälomaviikolla olen..

Moikka! Viime viikko oli todella onnistunut ja ikimuistoinen, vaikka en edes tehnyt mitään kovin erikoista. Kaipa se riittää, kun on seura kohdillaan, eikä tarvitse stressata mistään. :-) Ajattelinkin koota pienen listan siitä, mitä on tullut tehtyä viikon aikana.

 Kesälomaviikolla olen..

..viettänyt aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa. ♥

 ..syönyt aamupalaa ulkoeteisessä.

..nauttinut aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

 ..hymyillyt niin paljon, että poskiin sattuu.

..katsonut liian monta jaksoa The Walking deadia ja Skamia.

..valvonut myöhään ja herännyt aikaisin ihan liian lyhyiden unien jälkeen.

..ostanut marjateetä, vaikka teehylly ei enää kaipaa yhtään lisää täytettä.

..kierrellyt kirppareilla ja löytänyt kivoja kesävaatteita.

 

 ..ollut kiitollinen ja äärimmäisen onnellinen siitä, että olen löytänyt näin ihanan ihmisen elämääni. ♥

..huomannut itsessäni pelottavan paljon romantikon piirteitä.

..avannut grillikauden itse marinoidulla tofulla, sienillä ja vegaanisilla makkaroilla.

..syönyt terassilla Tonyn ja vanhempien kanssa.

..leikannut loven etusormeen, kun runnoin maisseja pienemmiksi paloiksi. Olen välillä ihan sählä. :-D

 ..laittanut härkäpapuja, vihreitä papuja, herneitä, tilliä, laventelia ja kesäkurpitsaa kasvamaan kasvimaalle.

 ..metsästänyt härkäpavun siemeniä kaupoista kissojen ja koirien kanssa.

Onko blogikirppikselle kiinnostusta? :-) 

Olisi ainakin paljon eri kokoisia vaatteita, kirjoja, kenkiä, elokuvia,..

''Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?''

Ihan ensimmäisenä ajattelin kysyä, olisiko teillä kiinnostusta blogikirppikselle? Olisi paljon kesä- ja syysvaatteita, kirjoja, elokuvia ja muuta vastaavaa myytävänä. ;-) Tämän postauksen aihe on kuitenkin satunnaiset Googlesta löytyneet kysymykset. Tein samankaltaisen postauksen joskus aikaisemmin ja silloin siitä tykättiin. Tällä kertaa vastailin myös vähän syvällisempiin kysymyksiin.

Lyhyt vai pitkä hame?
Pitkä, helma saa olla mielellään polvien alapuolelle tai pohkeisiin.

Mistä jäätelömausta pidät eniten?
Kolmen Kaverin Suklaa & pähkinäkinuskikastike -jäätelö on aika täydellistä. ♥

Millaiset ihmiset kiinnostavat sinua?
Avoimet, elämäniloiset ja erilaiset ihmiset, joiden kanssa on jotain yhteistä ja joilta oppii uutta.

Sinulle iskee makenhimo. Mitä haluaisit mieluiten syödä?
Vegon hasselpähkinäsuklaata tai pullaa.

Kuka historian henkilö muistuttaa mielestäsi sinua eniten?
Haluaisin sanoa, että Grace Kelly tai Audrey Hepburn, mutta todellisuus on aivan toinen. Ainahan sitä saa toivoa. On oikeasti aika vaikea sanoa, ketä muistuttaa. :-D

Erikoisin harrastus, jota sinulla on koskaan ollut?
Keräsin vähän aikaa kauppalistoja. Siis sellaisia, joita vieraat ihmiset unohtavat kauppoihin.

Mikä on suosikkisanontasi?
''Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.'' Kuulin sanonnan joskus ala-asteella ja siitä asti se on kuumottanut mielessä aina, kun olen meinannut jättää jonkin asian tekemättä.

Liittyykö sinulle enemmän muistoja kuviin vai musiikkiin?
Oikeastaan molempiin liittyy yhtä paljon. Muistan kuvien avulla ja musiikki tuo muistoja vielä vuosienkin päästä. Saatan nähdä pätkiä elokuvista vielä vuosien päästä ja muistan kasvot heti ensimmäisen näkemisen jälkeen. Toisaalta muistan myös laulujensanat niin hyvin, että voin hoilata mukana melkeinpä mitä tahansa.

Mikä on lempituoksusi?
Hajuvesissä ehdottomasti vanilja. Kokeilen välillä jotain muuta, mutta palaan aina takaisin siihen. Vasta keitetty kahvi, metsän tuoksu, kardemumma ja tuore korvapuusti ovat mahdollisesti parhaita tuoksuja koko maailmassa. ;-)

Mistä aiheesta voisit kirjoittaa kirjan?
Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta en ole vielä löytänyt sitä aihetta, josta jaksaisin kirjoittaa yli 50 sivua. Jossain vaiheessa kuitenkin toteutan unelman, koska olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Olen kirjoittanut tosi monta kertaa tarinaa, joka kuitenkin tyssää 50-70 sivun kohdalla, enkä saa tarinaa vietyä loppuun..

Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
Sanon aina olevani mieleltäni vanhus. Ajattelen kuitenkin olevani jotain 25-30 väliltä. Facebookin henkinen ikä -testin mukaan olen 45.. :-D

Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
Ehdottomasti kannattaa aina yrittää, koska se on ainut keino onnistua. Epäonnistumisia ei muista enää vuoden päästä, mutta yrittämättä jättämisen muistaa vielä vuosien kuluttua.

Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?
Haluaisin, että sodat loppuisivat. En nyt sano, että maailmanrauhaa, mutta ihmisten tulisi luopua tarpeesta tuhota ja terrorisoida maailmaa. Halutaan valtaa ja pyritään itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeita, eikä välitetä seurauksista. Maailma olisi aika paljon parempi paikka, jos otettaisiin toiset huomioon ja luovuttaisiin aseista.

Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?
Oma putiikki, jossa myisin vegaanisia leivoksia, koristaisin seinät ottamillani valokuvilla ja maalaisin päivät pitkät. Ehkä siinä sivussa kehittelisin ympäristöystävällisiä pakkauksia ja tutustuisin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?
Pyrkisin tekemään kaikkeni, jotta maailma säilyy vielä seuraaville sukupolville. Kierrättäisin, söisin vegaaniruokaa ja palauttaisin arvostuksen luontoa ja sen eliöitä kohtaan. Ehkä myös palauttaisin mieleen sen, että perhettä, vanhuksia ja tuntemattomia ihmisiä tulee kohdella kunnioittaen, vaikka nämä olisivat täysin erilaisia kuin itse on.

Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?
Hypännyt benjihyppyä tai riippuliitänyt. Näissä ehkä raha on ollut suurin este, mutta aion toteuttaa molemmat vielä jossain vaiheessa elämää.

Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?
Muuttaisin ehkä Ruotsiin tai Australiaan. Molemmissa maissa on upea ja erilainen luonto. Haluaisin samoilla Australian metsissä ja kallioilla, tai kuvailla villisikoja ja kauriita Ruotsissa.

Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?
En paina, enkä oikein usko, että se saa hissin liikkumaan nopeammin. Jos en jaksa odottaa, kävelen portaat ylä- tai alakertaan. En muutenkaan ole ikinä pitänyt hisseistä, ne ovat aika pelottavia..

Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
Se vähän riippuu. Tieto lisää tuskaa, mutta haluan oppia uutta ja olla perillä asioista. Joskus kieltämättä toivon, etten tietäisi ihan kaikkea, mitä tiedän. Ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta, eikä tieto nälänhädästä Afrikassa ainakaan helpota oloa. On silti hyvä olla perillä asioista ja tehdä parhaansa niiden korjaamiseksi.

Miksi sinä olet sinä?
Hyvä kysymys. Olisi kiva tietää vastaus siihen. :-D Ehkä olen minä juuri sen takia, mitä olen kokenut ja nähnyt elämäni aikana. Suurimmaksi osaksi olen minä, koska vanhemmat ovat kasvattaneet sellaiseksi, kuin olen. Biologinen vastaus olisi varmaan ihan toinen, mutta uskon edellä mainittujen asioiden vaikuttavan eniten.

Mistä olet eniten kiitollisin?
Perheestä, tyttöystävästä, ystävistä ja kodista. Siitä, että on riittävästi rahaa elämiseen ja on saanut hyvät lähtökohdat elämälle.

Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?
Apua, en haluaisi menettää kumpaakaan. Olisin kuitenkin valmis luopumaan vanhoista muistoista, että voisin luoda uusia niiden tilalle.

Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
On, pariinkin otteeseen. Toinen oli läheisen menetys ja toinen lihominen. Molemmista olen kuitenkin selvinnyt, eikä maailma loppunut.

Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
Karoliinan kanssa vietetyt päivät tarha-aikoina, kun käytiin kioskilla ostamassa kirpeitä lakritsiremmejä ja leikittiin lempileluilla. Vanhemmat sanoivat, että ovat adoptoineet Karoliinan, kun oltiin aina meillä. Muistoista tekee erityisiä lapsuuden huolettomuus ja nostalgia.

Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
Aika useinkin. Olen aina tykännyt kuuntelemisesta, enkä ole aina puhelias. Uskon, että kuuntelemalla voi oppia uutta ja ehkä löytää ratkaisuja omiin ongelmiin. Kuuntelu on tärkeä taito, jota jokaisen tulisi opetella.

Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?
Ikävän usein tuntuu, että uskontoja käytetään sodan tai vallan välineenä. Kirkolla on ollut alusta lähtien suuri valta ja ehkä siinä sivussa ollaan unohdettu uskonnon todellinen oppi ja tarkoitus. Suurimmalle osalle uskonto tuo lohtua ja turvaa, mutta joillekin se on syy sortaa. Uskonto on joillekin tekosyy tappaa, mutta silloin ei oikeasti uskota, vaan etsitään oikeutusta julmuudelle.

Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
Ei ole, ja sen takia tulee tarkastella näkemyksiään ja tekojaan niin, etteivät ne ole automaattisesti oikeita. Usein kuitenkin ne asiat ovat hyviä, jotka alusta asti siltä tuntuvat.

Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
Silloin, kun päätin parantua, tapahtui mitä tahansa. Uskoin, että se on oikea päätös ja lähdin kulkemaan sen suuntaan. Enkä kadu päätöstä, sillä se on muuttanut elämän ihan täysin. :-)

Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
Ehkä siihen liittyy ympäristön paine ja se, että pelätään epäonnistumista. Sehän ei nimittäin ikinä tunnu hyvältä. Tärkeintä on kuitenkin olla armollinen ja oppia virheistä, sillä kaikki tekevät niitä ja ne ovat osa elämää.

Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
Tänä aamuna. Hengitysharjoituksista on apua aina, kun on levoton tai ahdistunut olo. Ei tarvitse hengitellä syvään kuin pienen hetken ajan, ja heti on parempi olla. :-)

Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
Rakastan läheisiäni, luontoa ja eläimiä. Pyrin huomioimaan läheisiä pienillä asioilla päivittäin. Luontoa ja eläimiä kohtaan tuntemaani rakkautta ilmaisen syömällä vegaanista ruokaa ja kierrättämällä. Kissoille annan kyllä ihan konkreettisia rakkaudenosoituksia pussailemassa ja rapsuttelemalla. :-D

Oliko tätä postausta kiva lukea?

Heräsikö jotain ajatuksia? :-)

Veljen valmistujaisjuhlat

Moikka! Tällä viikolla veli valmistui tradenomiksi, joten olihan sitä juhlittava ihan kahteen otteeseen. Viikolla käytiin ulkona syömässä perheen kesken ja lauantaina järjestettiin pienet juhlat sukulaisille.

Keskiviikkona oli veljen valmistujaisjuhlat, joihin en päässyt osallistumaan. Aamupäivällä oli aika poliklinikalle juuri silloin, kun juhlat olisivat alkaneet. Onni onnettomuudessa, sillä ajan jälkeen jäi muutama tunti aikaa Tonyn kanssa kaupungilla vietettäväksi. Istuttiin teellä, juteltiin ja saatiin aika kulumaan ihmeen nopeasti, vaikka juhlat päättyivät vasta vähän ennen neljää. Kun sitten tapasin porukat ruokapaikan edessä, hymyilin typeränä ja autuaan onnellisena. :-D

Lahteen avattiin Fafa's -ravintola jo aikoja sitten, mutten ollut vieläkään saanut aikaiseksi käydä testaamassa paljon kehuttuja ruokia. Onneksi myös muut perheenjäsenet olivat innokkaita kokeilemaan ravintolan tarjontaa. Tilasin vegaanisen mezesalaatin, jossa oli mm. paahdettua kukkakaalia, erilaisia kastikkeita, maailman parasta falafelia ja munakoisoa. Ei jättänyt kylmäksi, eikä ainakaan nälkäiseksi. Käytiin hakemassa matkaan kahvit ja lähdettiin kotia kohti.

Oli kiva viettää vaihteeksi aikaa perheen kesken ja istua ravintolassa kaikessa rauhassa. Onhan se nyt aina yhtä hienoa, kun veli saa uuden sulan hattuunsa. Tässä tapauksessa tosin uusi tutkinto ja nauha ylioppilaslakkiin taitaisi olla osuvampi ilmaisu. :-D Veljellä on nyt datanomin ja tradenomin tutkinnot, joista on tarkoitus jatkaa vielä ylemmälle asteelle. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten on kätevää, että nämä jutut sujuvat veljeltä.

Lauantaina oli vuorossa juhlat sukulaisten kesken. Päätettiin pitää kutsulista pienenä ja pyydettiin paikalle vaan muutamat läheisimmät: äidin sisko, siskon mies, serkut ja Olli. Tein tarjolle vegaanista raparperi-kinuskikakkua ja soija-voileipäkakkua. Tarjottavien reseptit löytyvät täältä. Myhäilin tyytyväisenä, sillä kasvisleikkeleillä täytetty voileipäkakku upposi jopa vannoutuneille lihansyöjille. ;-)

Jännitin juhlia etukäteen, sillä olen jokaista solua myöten introvertti. Ahdistun, kun täytyy olla sosiaalinen ja viettää aikaa isossa porukassa. Julhat sujuivat kuitenkin hyvin ja oltiin rennosti, ottamatta sen kummempia paineita. Pelattiin veljen konsolilla Supermariota, juotiin liian monta kuppia teetä ja kahvia, juteltiin ja naurettiin. Suurin osa otti limsaa vahvempaa, joten tunnelma muuttui entistä rennommaksi iltaa kohden. Vieraat jäivät myöhään, sillä onhan veljen valmistujaisia juhlittava kunnolla. :-)

Sellaiset juhlat tällä kertaa. Fafa'sin ruoille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Sukulaisten vierailulle lämmin peukutus. Näitä enemmän, kiitos. :-) Onnea kaikille valmistuneille!

Reissu Vääksyyn -video

Heippa! Vietin taas Vääksyssä muutaman yön rakkaan luona 

ja kuvasin vaihtelun vuoksi videon. Katsottiin lähemmäs kaksi kautta The Walking dead -sarjaa ja käytiin Vääksyn kanavalla kävelyllä. Nähtiin käpytikka ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Oli tosi mukava reissu, taas kerran! ♥

Toivepostaus: Syömishäiriöstä toipuminen

Moikka! Syömishäiriöstä ja siitä parantumisesta on pyydetty paljon postausta, joten kirjoitin postauksen omasta toipumisprosessista ja siinä auttaneissa asioista. :-)

Syömishäiriöstä toipuminen on pitkä prosessi, jonka kanssa on oltava kärsivällinen. Toinen olennainen asia on armollisuus: takapakkeja tulee, eikä parantumista voi suorittaa. Välillä otetaan isoja harppauksia eteenpäin, välillä jämähdetään paikoilleen ja välillä otetaan askelia taaksepäin. Onkin nähtävä isompi kokonaisuus - kunhan suunta on oikea, eivät pienet takapakit haittaa. On myös hyväksyttävä se, ettei aina pysty etenemään ja tekemään suuria muutoksia. Joskus voi olla niinkin, ettei aika parantumiselle ole vielä. Kuitenkin jossain vaiheessa on pakko aloittaa ja lähteä matkalle, joka on raskas, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Muutaman vuoden kuluttua voi kiittää itseään, että päätti parantua ja taistella tien terveyteen. :-)

Vuosien aikana olin yrittänyt parantua lukemattomia kertoja, mutta palannut aina takaisin vanhaan. Olin jo menettänyt uskon siihen, että näkisin koskaan tervettä päivää. Nousin ja putosin takaisin aina vain uudestaan, joka kerta lannistuneempana. 2014-2015 oli vuosi, jona lopullinen muutos lähti aluilleen. Pääsin hoitoon Lahden syömishäiriöpoliklinikalle, jossa olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Sain tarkat tavoitteet ja lähdin omasta halustani tekemään muutoksia. Se olikin ehkä tärkein syy siihen, miksi hoito on ollut niin toimivaa ja hyvää: halusin muutosta ja otin avun vastaan.
Ensin olin kauhuissani, sillä pelkäsin painonnousua enemmän kuin mitään muuta. Kerroin siihen liittyvistä peloista ja päätettiin edetä sellaiseen tahtiin, jonka pystyin hyväksymään. Ei ollut kiire nostaa painoa, mutta tärkeintä oli, että se lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäinen vuosi oli vaikea. Muutosten sietäminen oli raskasta ja aina välillä olin valmis luovuttamaan. Opiskelu Lohjalla oli kuitenkin asia, joka toi sisältöä elämään ja aloin nähdä hyviä asioita kaiken ahdistuksen keskellä. Välillä koin huumaavaa onnen ja vapauden tunnetta. Tiesin, että asiat olivat tällä kertaa toisin. En enää palaisi vanhaan, sillä nykyinen oli parempaa kaikesta ahdistuksesta huolimatta.
Painon normalisoitumiseen kului yli vuosi. Omalla kohdalla tärkein päätös oli jättää vaa'an lukema näkemättä. Se oli niin monta vuotta määritellyt elämääni ja saanut palaamaan takaisin entiseen, kun jokin tietty lukema ylittyi. Nykyään tiedän painoni, ja se aiheuttaa vain hieman ahdistusta. Lisäsin ruokia vähitellen: ravitsemusterapeutin kanssa ja itsekseni. Huomasin, ettei ruoka ollutkaan vaarallinen asia. Aloin jopa nauttimaan kaikesta syömästäni ja löysin sellaisia ruokia, jotka jäivät ruokavalioon päivittäin. Tunsin konkreettisesti, miten parempi ravitsemus vaikutti mielialaan ja jaksamiseen. Kehon rääkkääminen vaihtui sen ravitsemiseen.
Ensin ahdistusta oli päivittäin, sitten viikoittain. Lopulta vain kuukausittain ja satunnaisesti. Huomasin, miten syömishäiriön valta murentui, mitä enemmän taistelin vastaan. Edelleen on aikoja, jolloin tekee mieli vähentää syömisiä ja laihduttaa, mutta nykyään niistä pääsee yli ja ajatukset jäävät taka-alalle. En enää halua palata takaisin, enkä ole enää sama ihminen, joka olin muutama vuosi sitten.
Kuitenkin toipumisen aikana tärkein oivallus on ollut se, että olen edelleen aika pieni. Tunnen olevani jopa pienempi, kuin olin sairaanloisen alipainoisena. Kuvista näen, etten ole enää lähellekään samaa kokoluokkaa, mutta tunne on täysin eri asia. Syömishäiriön ollessa pahimmillaan, ei voi nähdä itseään laihana edes silloin, kun pysyy hädintuskin jalkeillaan. Kehonkuva ei korjaannu laihduttamalla, siihen auttaa täysin vastakohtaiset asiat.
Oma prosessini on jo loppusuoralla, vaikka tekemistä riittää vielä pitkään. On vielä paljon korjattavaa, mutta olen päässyt pidemmälle, kuin olisin alussa uskaltanut toivoakaan. Olen onnellinen, että päätin aloittaa. En tekisi mitään toisin, enkä enää palaisi vanhaan. Tein paljon töitä parantumisen eteen ja kaikki tuo työ palkitaan. Sairastin vuosia, mutta parannuin. Ei ole olemassa toivottomia tapauksia, vaan kaikilla on mahdollisuus parantua. :-)

Lopuksi vielä muutama vinkki syömishäiriöstä parantumiseen: 

○ Armollisuus: ole kärsivällinen, sillä parantuminen on pitkä prosessi

○ Unohda vaaka: älä keskity numeroihin, vaan ravitsemaan kehoa

○ Etene omaan tahtiin ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan

○ Älä rankaise - ravitse

''Oliko se hyvä?''

Moikka! Loma on nyt alkanut melkein virallisesti. Melkein siksi, että on vielä muutamia juttuja tekemättä ja yksi kurssi kesän aikana. :-) Koululle ei kuitenkaan tarvitse enää raahautua pariin kuukauteen, joten nyt saa ottaa kesän ajan rennosti. Lomasta täytyy tietenkin ottaa kaikki ilo irti: nähdä ystäviä ja Tonya mahdollisimman paljon!

Viikonloppu sujui suunnitelmien mukaan, sillä Tony tuli sunnuntaina kylään. Saatiin olla kaksi päivää yhdessä, eikä sinä aikana täytynyt stressata kouluhommista ollenkaan. Aika täydellistä, ettenkö sanoisi. :-) Siihen päälle vielä kesäinen ja aurinkoinen sää, niin ei kyllä kaivannut mitään enempää.

Tehtiin molempia osapuolia sitova sopimus: suostun katsomaan The Walking dead -sarjaa, jos Tony suostuu katsomaan Skamin. Olen vältellyt The Walking deadia, sillä olen ajatellut sen olevan pelkkää silpomista ja sisäelimiä. Nuo kaksi asiaa, kun eivät kuulu lemppareihini. Nyt päätin kuitenkin uskaltautua katsomaan ensimmäisen jakson. Tässä sen taas näkee, ettei pitäisi olla ennakkoluuloinen. The Walking dead on kyllä raaka, mutta ei mitään päätöntä silpomista ja lenteleviä sisäelimiä. Siinä on oikeasti hyvä juoni ja hahmoja, joihin on helppo samaistua. Niin siinä sitten kävi, että katsottiin ensimmäinen kausi läpi muutaman päivän aikana. Nyt jo odotan, että pääsen näkemään, mitä tapahtuu seuraavaksi. ;-) Kuvassa on Applen Macbook, josta kerron ehkä myöhemmin vähän lisää..

Sarjojen lisäksi meidän yhteiseen aikaan mahtui ruokaa, todella aikaisia aamuja ja kirpputorilla kiertelyä. Tarkoitus oli löytää teemajuhliin asut, ja oli kyllä hauskaa etsiä vähän eri tyylisiä vaatteita. :-D Kesällä kun kuuluu aina järjestää teemajuhlat!

Asiat on oikeasti todella hyvin, ja se on suurimmaksi osaksi tämän tyypin ansiota. Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt näin ihanan ihmisen elämääni. Yöt katoavat ja päivät hujahtavat ohi hetkessä, vaikka noustaisiin viideltä katsomaan The Walking deadia. Onneksi nähdään taas pian! ♥

Olen jotenkin ihan täpinöissäni kesän tulosta. Yhdessä yössä puihin on puhjennut lehdet, aurinko hohkaa lämpöä ja ihmiset valtaavat terassit jäätelötöttöröt käsissään. Ihan parasta aikaa. :-) Olen onnistunut saamaan jo pienen rusketuksen ja viettänyt paljon aikaa ulkona. Talvitakit on viety kellariin ja ulkona tarkenee t-paidassa. Suomen kesän tietäen olen nyt ottanut kaiken ilon irti aurinkoisista päivistä, mutta toivotaan, että ne jatkuvat sellaisina. :-D Tästä tulee paras kesä! ♥

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. 

Miten teidän kesä on alkanut? :-)