sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonloppua ja isänpäivä

Moikka! Onpa ollut taas kiireinen viikonloppu: melkein hetkeäkään ei ole ehtinyt hengähtämään, mutta onneksi suurin osa tekemisistä on ollut mieleisiä. Olen ehtinyt ihailla lumen peittämää Lahtea, nähdä ystäviä, käydä kaupunkikierroksella, täyttää loputtomia pinoja Kelan papereita käsi ylös, jos olet joskus niiden kanssa turhautunut!, järjestänyt isänpäiväbrunssia,... Tässä nyt vähän kuvallista informaatiota kuluneesta viikonlopusta:
 Perjantaina lähdin aikaisin aamupäivällä Työkkärin ajalle, minkä jälkeen jäikin sopivasti aikaa nähdä Karpoa! Meidän oli tarkoitus viettää muutama tunti Karpon luona, mutta jotenkin se aika hujahti kirpparilla kiertelyssä ja talvisia kuvia napsiessa. Matkalla keskustasta huomattiin, että kello olikin jo melkein kaksi! Kummasti aika rientää, kun on hyvässä seurassa.. :-)
Olin sopinut treffit kaupungilla kahdeksi, joten oli pakko kääntyä takaisin sinne päin. Matkalla saatoin eksyä vielä Maustemestaan, mutta siitä lisää myöhemmin...
 Tässä vielä parempaa kuvaa torstaina otetusta tatuoinnista!  
Tällä hetkellä koko ranteen alueella onkin ihan näyttävän kokoinen mustelma...
 Eivät ne treffit mitenkään erityisen romanttiset olleet: ihan vain laatuaikaa äidin kanssa. 
Ensimmäisenä käytiin syömässä Kauppahallin Cafe Annikassa salaatit, jotka ovat edullisia (6e) ja mahdollisesti parhaita maistamiani. Täytteet saa valita oman mielen mukaan tiskiltä: otin mm. aurinkokuivattuja tomaatteja, cantaulopemelonia, valkoisia papuja, raejuustoa ja fetaa. Nam!
Syömisen jälkeen lähdettiin metsästämään lahjoja isänpäivää ja veljen lähestyviä synttäreitä varten. Lahjat löytyivätkin aika nopeasti, joten jäätiin vielä kiertelemään muutamiin kauppoihin ihan ajankuluksi.. :')
 Maustemestassa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin - mutta tällä kertaa päätin viimein poiketa. Siellä olikin sitten vaikka ja mitä: pähkinöitä, mausteita, teetä, kahveja, karkkeja, kuivahedelmiä,.. Ensimmäisenä oli kahmittava käsiin kaikki ihanimmat makukahvit (joita sai 3 kpl/10e), minkä jälkeen ostin vielä isälle pussillisen hänen lempparisuklaitaan. Olisin voinut ostaa melkein kaiken, mitä kaupasta löydyin, mutta onneksi oli sentään vähän kohtuudentajua matkassa. :-D Kaupungilta ostin myös yhden paidan alennuksesta, mutta siihen se sitten suunnilleen jäikin.
 Lauantaipäivän onnistuin kuluttamaan lähes pelkästään Kelan ja Työkkärin kaavakkeita täyttäen - ja välillä oli jo ihan kyynel silmäkulmassa. Tuntui, ettei mistään saanut selkoa, ja että tein kaiken ihan väärin. Onneksi veli tuli kuitenkin illalla pelastamaan tilanteen! Voi sitä helpotuksen määrää, kun sain viimeisetkin annetut tehtävät hoidettua...
 Mutta sitten isänpäivään: tänään muistettiin isää tarjoamalla suolaisia ja makeita herkkuja sekä antamalla perjantaina hankitut lahjat. Oli ihana nähdä, miten pienillä asioilla sai isän ilahtumaan. Siinä se hykerteli tyytyväisenä jokaiselle lahjalle, nopeasti väsytylle kortille ja saamilleen herkuille.
 Tällä kertaa tarjolla oli mm. bageleita, juustokakkua ja smoothieta. Oli kiva, kun velikin oli vaihteeksi kotosalla, ja vietettiin isänpäivää koko perheen voimin. :-) Illemmalla sitten heitettiin veli kotiin ja käytiin kävelyllä satamassa. Päivä kului ihan hetkessä - mutta oli kyllä aamusta iltaan asti onnistunut!
Sain kerrankin Minnistä onnistuneita kuvia!  
Eikös olekin aika kaunis tuo meidän 15-vuotias kisuneitimme?
PS. Sain viimein valmiiksi Adele-taulun! Jos kiinnostuit, lisätietoja löydät täältä.
Mukavaa alkavaa viikkoa - nauttikaa siitä lumesta ja loskasta nyt, kun sitä vielä on! Heippa.

torstai 6. marraskuuta 2014

''Be the change you want to see in the world''

Hellou! Tänään taas aamun ensimmäisellä bussilla lähdin kotia kohti, ja voin kyllä sanoa, että takana on ollut äärimmäisen kiireinen ja työntäyteinen viikko! Keskiviikon iltatunnilla haukottelin jo siihen malliin, että tuntien jälkeen oli mielessä ainoastaan pehmoisten lakanoiden väliin käpertyminen. Hauskaa on kyllä ollut, mutta huhhuh - kyllä nyt on vaan ihana olla kotona!
 Maanantai alkoi selkeästi paremmilla fiiliksillä, kuin koko edellisellä viikolla oli ollut. Pitkästä aikaa oli hymy oikein leveässä, ja asiat sujuivat mallikkaasti. Matka Lohjalle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta illan tunnit kuluivat hetkessä. Tällä kertaa meillä oli alastonmalli - ja pääsin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan miesmallin piirtämistä. Naismalli meillä oli aikanaan lukiossa, mikä oli huomattavasti helpompaa ja kiinnostampaa piirtää. Näin kuitenkin tällä kertaa. :-)
 Tiistaina kävelin Lohjan ympäristössä yrittäessäni löytää jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää - totuus oli kuitenkin se, ettei suora tie loppunut missään vaiheessa, eikä siellä muuta nähtävää ollut kuin silmän kantamattomiin jatkuvia metsiä.. Paluumatkalla soitin Karpolle, ja päädyin ihailemaan tuttua rantaa tyytyväisin mielin. :-D

Tein myös kurssin ensimmäiset läksyt: harjoittelin vielä sadannennen kerran kontrapostoasennon piirtämistä. Eihän sitä ollakaan käyty nyt kuin suunnilleen puolet kurssista. Joko siirryttäisiin seuraavaan asentoon?

Joulufiilistelyhengessä päädyin kokeilemaan Mansikkariisiä, joka oli sen verran makeaa, etten kyllä ihan heti toista kaipaa. Tulipahan ainakin testattua, että tietää jatkossa olla ostamatta. :-)
 Tiistai-iltapäivä kului jo rutiiniksi muodostuneella tavalla naapurisolussa telkkua katsellen. Olipahan ainakin jotain tekemistä vapaaillalle. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kirpparilta löytynyttä maximekkoa, ja innostuin pitkien helmojen mukavuudesta siinä määrin, että on pakko saada useampi saman tyylinen! Saakohan kivoja maximekkoja nyt jostain? :-)
 Syömisten kanssa on ollut vähän helpompaa tämän viikon ajan. Tulin siihen tulokseen, että ennemmin kestän ahdistusta, kuin jumitan sairauden synkkyydessä. Kävin ruokalassa maistelemassa riisipuuroa kanelilla ja mehukeitolla. Nam! Siinä on kyllä yksi parhaista tietämistäni ruoista. Okei, ehkä tähän juttuun liittyy vähän jouluisia taka-ajatuksia.. Oli miten oli, nyt on ollut taas vähän helpompaa, ja taistelutahtoakin löytyy hitusen enemmän.
 
Keskiviikkona jatkettiin tosiaan vielä alastonmallin piirtämistä, minkä ennen teroitin kynät ''oikeaoppisesti''. Niitä kun ei kuulemma saa terottimella teroittaa. Myönnettäköön, että terällä veistetyt kynät kyllä toimivatkin paremmin: niillä oli paljon kätevämpi piirtää ja varjostaa.

Tunnin jälkeen painelin melkein suoraan nukkumaan, että jaksoin tänään aamulla herätä aikaisin. Meikkasin ja laitoin hiljaisuuden vallitessa, ja leiriydyin solun keittiön lattialle syömään aamupalaa ja lueskelemaan. Tähän oli muuten ihan pätevä syy: solukaveri oli vielä kuuden aikoihin nukkumassa, joten keittiö oli ainoa paikka, jonka oven saattoi sulkea. :-D Sen jälkeen lähdinkin taas seitsemän bussilla Helsinkiin ja jatkoin matkaa 9.40 junalla Lahteen.
Tämä päivä on ollut tooodella kiireinen: kun ehdin purkaa kassit reissun jäljiltä, oli jo lähdettävä keskustaan hoitoneuvotteluun. Siellä käytiin lähinnä tilannetta läpi ja suunniteltiin jatkoa, ei mitään kovinkaan mullistavaa. Kaupungilta kun ehdin kotiin, olikin jo lähtö tatuoitavaksi! Tuosta kuvasta ei nyt vielä paljoakaan näe, kun on turvotusta ja rasvaa sen verran, mutta kumminkin. Halusin jonkun naiivin voimalauseen ranteeseen - ja kenenkäs muun kuin Mahatma Gandhin sanelemana. Sattui vähän turhan paljon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. :-)
Atsume kuittaa, kiittää ja kumartaa. Heippa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Prinsessabileet ja illanistujaiset

Heippa! Viikonloppuna juhlistettiin hirmuista halloweenia oikein kahteen otteeseen: ensimmäisenä iltana pukeuduttiin mekkoihin ja tiaroihin, seuraavana iltana katsottiin kauhuelokuvia pitkälle yöhön. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti - ja hauskaa on taatusti ollut! :-)
Prinsessabileet
 Oona järjesti halloweenin juhlistamiseksi vaaleanpunaiset prinsessabileet, joissa pukeuduttiin arvatenkin mekkoihin ja tieroihin - mitä enemmän rimpsuja ja röyhelöitä, sen parempi!
 Sain Jasselta kyydin seitsemän aikoihin, ja pakkasin mukaan yöllä leipomani muffinit.
 Illan isännöitsijät: Aladdin (Krisu) ja Jasmine (Oona)! :-)
Olin tällä kertaa ihan energiajuoma-limulinjalla, mutta kyllä niidenkin voimalla oli hauska tanssia ja hölistä. Oli vaihteeksi kiva olla se, joka katsoo muiden toilailuja pieni hymynkare huulilla.. :-)
 Oonan, Jassen ja Krisun lisäksi paikalla oli paljon tuttuja naamoja: Sanni, Hanna, Johanna, Sonia, Jossu, Ese, Jali,.. Porukkaa oli niin paljon, ettei kaikkien kanssa ehtinyt edes jutella! :-D
 
Kotiin lähdin joskus yhdentoista jälkeen, eikä ollut tylsää hetkenkään aikaa. Lähteminen olikin sitten astetta vaikeampaa, kun joutui kaapatuksi syliin ja ihmisten pitelemäksi, ettei vaan lähtisi. ''Et saa lähteä, nukut täällä vaan, lähet vasta huomenna sitten, jooko?'' 
Oli hauska ilta ja mahtavia ihmisiä!
 Illanistujaiset
 Illanistujaiset järjestettiin tällä kertaa täällä, joten sain tehtäväkseni vastata illan tarjoilusta (ruoista, en sentään juomapuolesta). Leivoin tarjolle appelsiini-suklaisen hämähäkkikakun, leikkelin vihannes- ja hedelmätikkuja,.. Näiden lisäksi oli tarjolla vielä mm. sipsiä, dippejä, karkkia, keksejä,.. Ja tottakai sitä juomaakin täytyi olla vähintään riittävästi!
 Ensimmäisenä paikalle saapui ihana Makko-veli, jota oltiinkin Pupan ja Minnin kanssa odoteltu. Kello taisi olla siinä vaiheessa vähän yli iltakuuden..
 Oltiin tällä kertaa päätetty pitää illanistujaiset pienemmällä porukalla: Makko, Olli, Sanni ja Karpo ilmestyivät siis sovitusti paikalle. Odotettiin myös rakasta lapsuudenystävää vierailulle, mutta se ei nyt tällä kertaa onnistunutkaan - seuraavalla kerralla sitten! :-) Paikalla kävi piipahtamassa myös Noora..
 Illan ohjelmaan kuului siis tosiaan juomien ja hyvän seuran lisäksi kolme ''ei niin pelottavaa'' kauhuelokuvaa: The Others, The Unborn ja Silent hill.
 Saattaa hyvin olla, että suurin osa elokuvista meni ohi siinä vitsaillessa ja nauraessa - mutta eipähän ainakaan ollut niin pelottavaa! Jatkettiin elokuvien katselua pitkälle aamuyöhön.. 
Olivat kyllä parhaat illanistujaiset tähän mennessä! :-) Milloin uudestaan?
Huomenna on taas lähtö Lohjalle - minne se viikonloppu oikein katosi? :-o Ei huvittaisi ollenkaan lähteä, kun tuntuu, että olisi vasta palannut sieltä takaisin! Oli miten oli, loppuviikolle on sen verran jännittävää odotettavaa, että kyllä se viikko siinä sivussa menee... Nyt pitää kuitenkin hipsiä hiuksia värjäämään - joten adios! :-D
Juhlittiinko siellä halloweenia?

torstai 30. lokakuuta 2014

''See a new beginning rise behind the sun''

Moikka! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun herää aamulla ja tietää, että kohta saa hypätä bussiin kohti kotia. :-) Tänäänkin heräsin jo kuuden aikoihin, että ehdin pysäkille sumun sekaan seisomaan ja kuuntelemaan lintujen viserrystä.. Alkuviikko oli taas toiminnantäytteinen ja innostavakin, mutta jotenkin sitä vaan alkoi heti tiistaina odottaa, että pääsee kotiin suunnittelemaan viikonlopun menoja - niitä kun on tällä kertaa luvassa oikein kaksin kappalein mutta niistä lisää sitten sunnuntaina!
Viikon alkuun opistolla kuului mm. hiilestä mustuneita käsiä, kourallinen hyvää luettavaa, tuulenpuuskia, jotka melkein kaatoivat voimakkuudellaan, luokkalaisten kanssa liian pitkäksi venyneitä taukoja tuntien välissä,..
 Maanantai alkoi tyypillisesti juna- ja bussimatkojen taivaltamisella, minkä jälkeen ehdin hetken hengähtää asuntolalla ennen tuntien alkamista. Tällä kertaa piirrettiin Venuksen torsoa, joka on sinällään tuttu jo lukion tunneiltakin - mutta hiili oli se pirulainen, joka tuotti päänvaivaa yhdelle jos toisellekin! Minä ja hiili vaan ei tulla juttuun. Piste.
Jossain välissä siihenkin kuitenkin tottui kun oli viettänyt melkein puolet ajasta tauolla höpötellen, eikä se sitten ollutkaan niin kamalaa. Oikeastaan aloin melkein pitämään tuosta sottaavasta mustasta työvälineestä!
 Tiistai alkoi muuten tuttua kaavaa noudattaen, mutta tällä kertaa en voinut soittaa Karpolle, joka oli laivalla. Oli sitten keksittävä itselleen jotain muuta veruketta, joten ostin Siwasta Orange is the new black -kirjan. Ilma oli kohtalaisen lämmin, mutta tuuli oli rannalla ihan älytön. Hyvä että pystyssä pysyi, ja aallotkin olivat metrin korkuisia. Noin suunnilleen, muttei ihan. :-D
Uppouduin kirjan maailmaan sen verran tehokkaasti, että unohdin istuvani siellä rannalla. Vasta lähemmäs tunnin lukemisen jälkeen havahduin, etten ollutkaan vankilassa, vaan olin vapaa jatkamaan matkaa asuntolan lämpöön..
 Tällä hetkellä on luettavaa ihan jonoksi asti! 
Madeleine -kirja kertoo samannimisen tytön kaappauksesta äidin näkökulmasta. Odotin kirjalta aika paljon, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähinnä puolustelulta ja vakuuttelulta siitä, etteivät vanhemmat olleet osallisena tytön katoamiseen. Toisaalta olen lukenut vasta reilut 20 sivua, joten ehkä se siitä vielä paranee..
Tuon Eläinten vapautuksen filosofiaa -kirjan mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Kirja on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sitä ei tule luettua kovin paljon kerrallaan. Olen tälläkin hetkellä vasta sivulla 100.
Orange is the new black on puolestaan varmasti useimmille jo tuttu. Piper-niminen nainen joutuu vankilaan oltuaan osallisena kansainvälisessä huumekartellista, ja siitähän vasta soppa syntyykin. Alunperin ajattelin, että sarjaa hehkutetaan vähän liikaakin - mutta 1. tuottarin katsomisen jälkeen oivalsin, että ihan aiheestakin. Kirjassa asiat eivät ehkä ole aivan yhtä lennokkaita, mutta on kiva lukea tositarina sarjan taustalta. Ehkä kirjan kiinnostavuudesta kertoo sekin, että olen kaksi kertaa avannut sen ja nyt ollaan menossa yli 160 sivulla. Suosittelen lukemaan! :-)
Punainen puutarha -kirjan ostin matkalukemisiksi, ja sainkin sen tänään paluumatkalla luettua. Erikoisia ihmisiä, sukupolvien vaihtumista, luontoa ja eläimiä. En yleensä lue tämän tyylistä ''kevyempää'' kirjallisuutta kovinkaan runsaasti, mutta tässä kirjassa viehätti lähinnä ihmisten läheinen suhde luontoon ja eläimiin.
 Tiistai-iltapäivänä hiippailin tyhjään taideluokkaan ja viimeistelin keskenjääneen työn. 
Illalla kävin vielä visiitillä naapurisolussa, ja päivä kului lopulta yllättävän nopeasti. :-)
 En oikein tiedä, mitä syömisistä voisi tällä hetkellä kirjoittaa. Välillä on vaikeampaa, välillä helpompaa. Joskus on helppo kokeilla uutta, joskus yhdenkin lusikallisen syöminen vaatii ponnisteluja. Mutta kaiketi se siinä sivussa sujuu. Kävin ruokalassa syömässä juurespihvejä, jotka olivat kenties parhaita koskaan maistamiani. Silloin ei juurikaan ahdistanut. Sellaista vuoristorataa kumminkin - yritän kuunnella enemmin terveyden ääntä, kuin sairauden kuiskutusta. :-)
 Keskiviikkona soittelin taas Karpolle. Päivällä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista, mitä nyt opistolla pidettiin pienet halloweenjuhlat ja musiikki raikui koko rakennuksessa. Opettajaa lainaten lähdettiin juhlissa vierailemaan asenteella: ''Käydään nyt katsomassa, ja tullaan heti takaisin, jos siellä on ihan dorgaa.'', ''Mennään ovelle ja näytetään tosi pettyneiltä'',.. XD Ihan paras opettaja, jonka tunneilla ei vaan voi olla vakavalla naamalla.
Illalla aloitettiin vielä lihaksiston piirtämistä - ja oli muuten paljon hankalampaa, kuin mitä ensin ajatteli. Jotenkin se siinä silti meni, ja illalla palasin tyhjään soluun onnellisena siitä, että seuraavana aamuna oli edessä lähtö kotiin. :-)
Mutta joo, ei tässä nyt sen kummempia tällä kertaa. Heippa!