Vastauksia kysymyksiin

Kiitos paljon kaikille, jotka kysymyksiä laittoivat. ♥ Yllättäen niitä tulikin useampiakin! Tässä olisi nyt siis vastauksia kysymyksiin..

Tulevaisuus

Mitä toivot tulevaisuudelta?
- Haluaisin päästä opiskelemaan johonkin kivaan paikkaan, kuten Muotoiluinstituuttiin. Tottakai toivon myös, että parantuisin viimein ja pääsisin eroon tästä typerästä sairaudesta. Lyhyemmällä tähtäimellä odotan uuden kissanpennun hankkimista. ;-)

Mikä on haaveammattisi?
- Se vaihtuu melko usein! :-D Vähän aikaa sitten haaveilin alasta ympäristöekologian alalla, mutta nyt haluaisin ennemminkin luoda uraa taiteilijana. Taiteilijan tai kirjailijan ura ei vaan ole kovin realistinen, eikä takaa ainakaan säännöllistä työtä tai rahoitusta. Nyt ajattelenkin siis opiskella lisää taidetta, ja katson jos siltä alalta löytyisi jotain kiinnostavaa ja työllistävää. Pienenä halusin muuten maalariksi: siis taloja kunnostamaan..!

Mitä ajattelit nykyisen koulusi jälkeen?
- Ensimmäisenä suunnitelmissa olisi hakea uudestaan Muotoiluinstituuttiin, mutta mahdollisesti haen myös yliopistoon biologiaa lukemaan. En ole kovin hyvä tekemään suunnitelmia, vaan elän vähän sen mukaan, mitä vuosi tuo tullessaan. :-) Oikeastaan näitä suunnitelmia on vaikka miten paljon: oma kämppä, hiusten kasvatus mahdollisimman pitkiksi,... 

Muumit
Oletko nähnyt (tai haluaisitko nähdä) uuden Muumit Rivieralla elokuvan?
- Kävin eilen katsomassa elokuvan, koska olin jo pitkään halunnut se nähdä! :-) Luulin alunperin, että kyseessä olisi taas huopamuumi-elokuva, jota en olisi välttämättä halunnut nähdä.. Kun sitten kuulin, että kyseessä onkin animaatio, olin enemmän kuin innoissani!

Jos olet niin mitä tykkäsit?
- Olin asettanut aika korkeat odotukset elokuvalle, enkä pettynyt! Pidin erityisesti siitä, että hahmot oli piirretty alkuperäisten sarjakuvien tyylillä ja värimaisetmatkin olivat kuin suoraan sieltä. Olen pienenä lukenut Muumit Rivieralla -sarjakuvan, mutta en muistanut siitä paljoakaan. Naurua ja jännitystä oli siis luvassa koko elokuvan ajan! ♥ Ainoan miinuksen haluaisin ehkä antaa Pikku-Myyn ääninäyttelijälle, sillä se oli hieman epäselkeän kuuloinen...

Kuka on lempi muumihahmosi?
- Varoitus, tämä saattaa olla yllättävää: Pikku-Myy! Onhan tuo tempperamenttinen nutturapää vaan aivan ihastuttava. ♥ Jo pienenä minua sanottiin Pikku-Myyksi, eikä nykyinen punainen nutturakampaus ole ainakaan vähentänyt yhtäläisyyttä...
Myös Nuuskis on henkilönä aika ihailtava, sen kun vaan matkustaa eikä haali itselleen turhaa omaisuutta. Eikö olisikin aika ihanaa, kun ei olisi riippuvainen mistään, vaan voisi mennä mielensä mukaan?

Milloin muumiastiastokeräilysi sai alkunsa?
- En tarkalleen muista vuotta, mutta se oli sinä jouluna, kun punainen Muumimamma-kulho tuli kauppoihin. Sain kyseisen kulhon ja mukin lahjaksi serkuiltani, ja siitä jäi eräänlainen traditio aina jouluisin. Jossain välissä se muuttui tosin siihen, että aina ennen synttäreitä ja muita merkkipäiviä kysytään, minkäs Muumi-jutun tällä kertaa tahtoisin. :-)

Anoreksia
Mistä saat eniten motivaatiota parantumiseen?
- Ehdottomasti läheisistä. Jo se, että näkee, miten ihania ihmisiä (ja eläimiä) on ympärillä, antaa voimaa. On ihana huomata, että on oikeasti tärkeä jollekin, ja että tämä arvostaa minua sellaisena, kuin olen. Eikä sillä arvostuksella ole mitään tekemistä painon tai saavutusten kanssa. Haluan, että he voivat vielä joskus nähdä sen päivän, kun olen kokonaan parantunut anoreksiasta.
Tottakai myös oma vointi, ettei esimerkiksi tarvitse pelätä verensokerin laskua reissaamisen aikana, on iso osa motivaatiossa. Haluan voida paremmin - niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mitä syöt normaalina päivänäsi?
- En niitä nyt tässä viitsi ihan tarkalleen sanoa, kun tiedän, että korjaamista kyllä löytyy. Pyrin syömään päivässä 4-5 kertaa, eikä esimerkiksi aamu lähde liikkeelle ilman kunnollista aamupalaa.

Onko sulla jotain ns. luottoruokia?
- On aika paljonkin: lähes kaikki hedelmät, juurekset, marjat ja vihannekset, maitorahka, raejuusto, jukurtti, pähkinät,... Ne ovat ruokia, joista pidän enemmän, mutta jotka ovat myös niitä turvallisimpia. Yritän laajentaa ja monipuolistaa ruokavaliota, ja olenkin siinä jonkun verran jo edistynyt. Jossain vaiheessa kun ''turvallisia'' ruokia olivat vain ananas, omena ja madariini.

Miten usein käyt koululla syömässä?
- Olen koululla tosiaan vain kaksi täyttä päivää, jolloin ehdin ruokailussa käymään. Näistä molempina pyrin käymään syömässä, mutta välillä olen käynyt vain toisena. Solussa on myös oma keittiö, joten siellä voi pahan päivän (tai ruoan) tullen tehdä jotain itselleen mieleistä.

Miten pitkään olet suurinpiirtein sairastanut?
- Oireilu alkoi jo 7-vuotiaana, mutta varsinaisesti vointi huononi ala-asteen loppupuolella. On vaikea sanoa, milloin sairaus alkoi, kun se on kuitenkin kehittynyt mielessä niin pitkään ja alkanut salakavalasti. Varmaan kuitenkin joskus siinä 11-12-vuotiaana alettiin epäillä mahdollista syömishäiriötä.

Onko sulla koskaan ollut osastojaksoja?
- Olin 9 kuukautta osastolla, muistaakseni vuosina 2004-2005. Seilasin nuorisopsykiatrian ja lastenosaston välillä sen mukaan, mikä oli vointi. Paino putosi nuorisopsykiatrialla, mutta lastenosastolla masennus paheni ja psyykkinen vointi huonontui. Aika oli sen verran pitkä, että lupasin jakson jäävän viimeiseksi. Tosin ehkä lyhyttä hoitojaksoa voi olla ihan järkevä harkita, mikäli en onnistu avohoidon puolella - mielummin kuitenkin teen työni kotona, enkä jumiudu taas sairaalaan.

Uskotko että on mahdollista toipua anoreksiasta kokonaan (omalla kohdalla/yleisesti)?
-  Uskon. Ainakin haluan vahvasti uskoa. Loppujen lopuksi ei ole väliä sillä, miten pitkään on sairastanut, vaan ainoastaan omalla halulla parantua. On totta, että anoreksia voi kroonistua - ja kyllähän se välillä pelottaa - mutta moni muukin on parantunut sairastettuaan jopa kaksi kertaa niin pitkään kuin minä. Uskon siis, että voin vielä parantua, ainakin niin, että sairauden kanssa pystyy elämään. Joitain ajatuksia ehkä jää, ehkä ne häviävät sitten vuosien varrella. Se vaan vaatii mielettömästi työtä ja uskallusta.
Yleisesti voisin jopa olla niinkin tylsä, että tilastollisesti suurin osa parantuu. On tietenkin tapauksia, joissa sairastunut ei ole lainkaan motivoitunut parantumaan ja laihduttaa aina vain uudestaan, enkä usko, että ilman omaa halua tervehtyä voi päästä eroon sairaudesta. Kuitenkin uskon, että oli ihminen sairastanut vuoden tai kymmenen, oli hänet luokiteltu kroonistuneeksi tai ei, parantuminen on aina mahdollista. Se vaatii vaan paljon työtä ja taistelutahtoa. :-)

Ahdistaako sinua alkoholin kalorit kun olet baarissa tai muuten juhlimassa?
- Jonkun verran joo, mutta ei enää niin paljon kuin nuorempana. Tuolloin en usein lähtenyt juhlimaan tai valitsin mahdollisimman kevyet juomat, enkä syönyt ennen juhlia juuri mitään. Nykyään valitsen helposti ne itselle mieluisimman juomat (kuten IceLandiat tai Breezerit), enkä ole niiden energiasisältöä edes tarkistanut. Kun juhlitaan, silloin juhlitaan eikä mietitä kaloreita! :-) Nykyään on lähinnä vaikea juomisen ohessa ajatella syövänsä jotain, mutta välillä on vaan pakko ottaa jotain pientä, ettei verensokeri laske ihan nolliin..

Miten ja koska sun anoreksia sai alkunsa?
- Tuosta ajankohdasta kirjoittelinkin jo aikaisemmassa kysymyksessä. En halua täällä blogin puolella kertoa niitä ''painavimpia'' syitä sairastumiseen, mutta voin kertoa näin yleisesti. Periaatteessa laihduttaminen lähti ideasta, että silloin olisin onnellisempi. Olin jo tuolloin ollut masentunut useamman vuoden, enkä oikein osannut puhua siitä kenellekään. Jossain vaiheessa, niin kuin anoreksialle on tyypillistä, laihduttaminen karkasi käsistä. Kai siihen vaikutti tuolloinen epävarmuus, masennus ja muut ongelmat. Tästä on kuitenkin nyt jo niin monta vuotta, että uskon anoreksian ja hoitojen myötä käsitelleeni asiat ainakin siihen pisteeseen, ettei sairaudella ole enää mitään annettavaa. Anoreksia on kuitenkin aina oire jostain suuremmasta.

Haluaisitko oikeasti parantua?
- Haluan, olen halunnut jo pidemmän aikaa. Aina toteutus ei vaan ole niin onnistunut, kuin on ollut tarkoitus. Parantuminen on pitkä ja raskas prosessi, jota olen oikeastaan työstänyt jo useamman vuoden. Vielä pitäisi vaan kunnolla repiytyä irti sairaudesta ja todella päästä siitä eroon.

Mitä anoreksiarintamalle kuuluu?
- Aika lailla sitä, mitä olen aikaisemmissa postauksissakin höpissyt: syöminen on vaikeaa ja tuottaa ahdistusta, mutta olen onnistunut kokeilemaan uusia ruokia. Olen kohdannut vaikeita haasteita, kuten syönyt pastaa ja keittoa (joka ei ole itselle erityisen mieleistä). Haasteita on kuitenkin vielä edessä - ihan loputtomasti, mutta nehän on tehty voitettaviksi. Täytyy vain muistaa pitää tsemppi yllä, eikä antaa anorektisille ajatuksille valtaa.

Millainen hoitokontakti sulla on?
- Kesällä alkoi hoito Aikuispsykiatrian syömishäiriötyöryhmän kanssa. Käyn siis kerran 1-2 viikossa psykologilla ja punnituksessa, minkä lisäksi näen aina tasaisin väliajoin lääkäriä. Vähän aikaa sitten uusittiin luuntiheysmittaus, ja odottelen vielä vastauksia.

Oletko koskaan ollut osastohoidossa?
- Vastasinkin tähän jo aikaisemmassa kysymyksessä. :-) Aiheesta löytyy muuten postauskin, mutta siitä on jo vähän aikaa..

Opiskelu
Mikä on ollut parasta uudessa koulussa?
- On ihanaa, kun saa maalailla ja oppia uusia tekniikoita päivät pitkät. Toisaalta nautin myös ihan vaan Lohjalla olosta, kauniista maisemista ja päivistä asuntolalla. Aika saattaa välillä käydä pitkäksi, mutta onneksi on mukavia luokkalaisia, joiden kanssa voi aina silloin tällöin lähteä jonnekin. :-)

Tyyli

Mistä ostat useinmiten vaatteesi?
- Aika paljon tulee kierreltyä kirppareilla, sillä uuden ostamisesta tulee niin huono omatunto. On paljon ihanampaa ajatella, että jonkun toisen hylkäämä vaatekappale saa jatkoaikaa toisen käyttämänä. :-) Kuitenkin shoppailen jonkun verran myös ihan uusia vaatteita, mm. Garlingsista, H&M:stä ja Seppälästä, eli ihan niistä tavallisista paikoista.

Sekalaista
Onko sulla siis niin, ettet oikein ihastu ihmisiin?
- Niin oli jossain vaiheessa, mutta kyllä tässä on jo muutama ihastus ollut viimeisten vuosien aikana. Jossain välissä seurustelinkin, en vaan siitä kirjoittanut tänne, kun juttu jäi sen verran lyhyeksi. 

Ja haluaisitko vielä joskus seurustella, vai elätkö paljon mieluummin sinkkuna? :)
- Sinkkuna elämisessä on puolensa, mutta ihan mielellään seurustelisin, jos vaan oikea ihminen kohdalle osuu. En mitenkään aktiivisesti etsi seurustelukumppania, mutta aina on silmät avoinna.. :-)

Katsotko jotain sarjoja? Jos katsot niin mitkä ovat suosikkisi?
- Jonkun verran. Tällä hetkellä lemppari on ehdottomasti Orange is the new black, jonka katsomisen aloitin vasta vähän aikaa sitten. Olihan siitä jo aika pitkään kohuttu! Silloin tällöin tulee katsottua myös Bonesia, joka vaikuttaa myös aika kiinnostavalta. :-)

Oletko omasta mielestäsi perfektionisti?
- Olin ennen perfektionistisempi: suostuin käymään ysiluokan uudestaan (pitkä osastojakso johti siihen, etten saanut tunteja tarpeeksi kasaan edelliseltä vuodelta) vain sillä ehdolla, että valmistuisin yläasteelta parhailla mahdollisilla tuloksilla. Sainkin useamman stipendin, mutta silti olisin halunnut menestyä vielä paremmin. Lukiossa jatkoin samaa ensimmäisen vuoden, mikä oli äärimmäisen stressaavaa ja voimiavievää. Toisena vuonna olikin sitten pakko jo vähän höllätä, kun en olisi muuten jaksanut millään. Sain paniikkikohtauksia ja kävin jatkuvasti ylikierroksilla. Onneksi nykyään olen vähän päässyt irti täydellisyydentavoittelusta! :-D Enää kaikkien töiden ja tekemisten ei tarvitse olla täydellisiä, enkä enää esim. heitä huonommin onnistuneita leivoksia suoraan roskikseen. Olen nähnyt valtavasti työtä sen eteen, että hyväksyn myös heikommat onnistumiset. Eikö lopulta olekin tärkeintä, että ainakin yrittää? ♥

Mistä pidät eniten omassa luonteessasi JA ulkonäössäsi? (yksi tai vaikka useampi asia molemmista)
- Hm.. Luonteessani pidän siitä, että osaan ottaa muut huomioon. Pyrin käyttäytymään niin, kuin haluaisin ihmisten kohtelevan minua. Tämä on tärkeä piirre, sillä arvostan läheisiäni hyvin paljon, ja haluan heidän näkevän sen. Ulkonäössä pidän eniten huulista ja hampaistani. Nuorempana sain kuulla, että näytin jänikseltä/hamsterilta, kun etuhampaani olivat niin isot. Nykyään ne vaan näyttävät ihan hauskoilta, kun eivät ole ainakaan liian pienet. :-D Tällä hetkellä olen myös ihan tyytyväinen hiuksiini, jotka ovat kasvaneet jo yllättävän pitkiksi!

Jos saisit matkustaa ihan minne vaan, millaiselle matkalle lähtisit?
- Matkustaminen on ihanaa, ja olisi kiva käydä melkein missä tahansa maassa! Eniten ehkä haaveilen Intiasta, jossa haluaisin toimia vapaaehtoistyössä hoitamassa apinoita. Niiden lajimäärä kun on laskenut radikaalisti, ja yhä useampi on lueteltu uhanalaiseksi. Olisi ihan mielettömän upea päästä tekemään asialle jotain ja auttaa ihan konkreettisesti! :-)
Toisaalta olisi mukava päästä ihan vaan lomailemaan vaikkapa etelän lämpöön. Kotona on vaan aina ollut sellainen periaate, ettei matkusteta lentokoneella kovin usein, vaan suositaan laiva- ja junaetäisyydellä olevia maita.

Millaista musiikkia kuuntelet? 
- Melkein kaikki menee, mutta esim. kotimainen iskelmä, klassinen tai mikään, missä soitetaan torvea ei useinkaan miellytä korvaa. Tällä hetkellä kuuntelen aika paljon mm. Jenni Vartiaista, Pariisin kevättä, Apulantaa ja Nirvanaa. Jonkin verran olen innostunut myös In Flames -yhtyeestä, jonka musiikkia ja lyriikoita on tullut veljen kanssa tutkailtua vähän useamminkin.

Mistä saat kaiken energian touhuta jatkuvasti kaikenlaista ?
- Hih, enpä oikein tiedä. :-D En oikein osaa olla paikallani, vaan saan ajan kulumaan touhutessani kaikenlaista. Minulla on monia harrastuksia, joiden tekemisestä nautin ja siksi niiden tekoonkin löytyy aina ylimääräistä energiaa. Vaikka kyllä niitä löhöilypäiviäkin täytyy aina silloin tällöin pitää!

Ootko aatellut tehdä joskus vielä videoita ? Ne olis kivoja. :)
- Jossain välissä voisin tehdä! Tarvitsen vain vähän apua niiden teossa Karpolta, kun oman Bloggerin kautta ei jostain syystä pysty videoita latailemaan.

Onko sulla joku lääkitys ? (Anoreksian tai jonkun muun takia.)
- On ja melkoinen arsenaali onkin. Anoreksian takia syön lähinnä ravintolisiä (D-vitamiinia, monivitamiinia ja kalsiumia), minkä lisäksi on muitakin lääkkeitä mm. luuston ylläpidon takaamiseksi. Masennuksen ja unettomuuden takia olen käyttänyt Mirtazapinia jo useamman vuoden.

Mikä on sun lempivuodenaika ?
- Uu, kesän lapsi mä oon... Niin siis tosiaan, kun on syntynyt juhannuksena, on aina ja ikuisesti kesän lapsi. :') Rakastan lämpöä, auringonpaistetta ja luonnon vihreyttä yli kaiken. Toisaalta nautin myös syksystä ruskan ja neuletakkien vuoksi. Niin, eikä toisaalta pidä unohtaa myöskään talvea, koska silloin on joulu! ♥

Kysymyksiä!

Moikka! Ajattelin, että olisi kiva tehdä pitkästä aikaa kysymyspostaus, kun nyt näin lomalla vähän aikaakin on. :-) Tämä tietenkin edellyttää, että teillä olisi jotain kysyttävää.

Mikä siis kiinnostaa? Onko uteliaisuutta tietää vielä jotain, mitä en ole tullut maininneeksi? Tai jotain, mitä et vain ole vielä saanut selville.

 Nyt saa olla vähän utelias! :-)

Aihe on vapaa, mutta voi tietysti kysymyksiä heittää vaikkapa opiskelusta, tyylistä, syömisistä, kuulumisista anoreksian suhteen (ja muutenkin), ystävistä,.. Ihan mistä vaan! Lupaan vastailla kattavasti ja ajan kanssa. 

Laitapa siis kysymyksiä (ei haittaa, vaikka olisi ihan hassujakin, kunhan vaan kysyt)! Yksi tai mielellään vaikka useampikin. Kiitos paljon. ♥

Muumi-astiani osa 2.

Olenkin jo aikaisemmin postaillut aiheesta täällä, mutta kaappeihin on kertynyt tuon jälkeen jo niin monta ihanaa uutta Muumi-astiaa, että olihan niillekin erillinen postaus tehtävä! :-) Muumi-astioihin ja -tavaroihin on mennyt jo melkoinen omaisuus - mutta onhan sitä joku harrastus oltava.. Näiden kohdalla voidaan ainakin puhua hyödyllisistä hankinnoista, kun on ainakin astiat valmiina omaa kotia varten. Sitä paitsi, kyllä uusi Muumi-astia (itse ostettu tai lahjana saatu) lämmittää aina sydäntä paljon enemmän kuin muutama setelilappunen! :-D

Kulhot

 Muumien Hiitäen Herra Virkkusen kanssa -kulho vilahtikin jo aikaisemmassa postauksessa.. 

En ole kovinkaan hullaantunut Muumien talvimukeista, koska niitä voi käyttää vain vähän aikaa vuodesta. Nämä uudet talvimukit ja -kulhot olivat kuitenkin aivan vastustamattoman suloisia - joten varmasti tulee hankittua jossain välissä tuo mukikin. ♥ Niin ja onhan kulho ollut jo pariin otteeseen käytössäkin, vaikkei niitä lumia vielä maassa näykään..

 Mymmelin äiti -kulhon ostin kesän roadtripillä Keskisen kyläkaupasta. Viimeisimpien reissujen ajan olen ottanut tavaksi ostaa jonkun Muumi-kulhon, joka muistuttaa jollain tavalla reissusta. Siitä on sitten jälkeenpäin kiva mussuttaa ruokaa ja muistella, miten kivaa ostohetkellä olikaan. :-)

 Purjehtien Tahmatassun & Tuutikin kanssa -kulhon hankin kesällä laivalta, kun siellä sattumoisin oli jonkinlainen Muumi-teema meneillään. Kulho on oikeastaan yksi tämän hetken lemppariastioista, koska siinä on vaan niin ihanat värit ja tunnelma - ja kukapa nyt ei Tahmatassusta tykkäisi! ♥

 Muumipappa-kulhon sain isältäni samaiselta laivareissulta. Hassu sattuma oli, että olin juuri ostanut isälle samanlaisen mukin! :-) Tästä vaan jotenkin tulee aina isä mieleen, mutta ehkä se ei ole huono juttu ollenkaan...

Mukit

 Okei, tuli mukaan yksi kannukin. Muumi Seikkailu Muutto -kannun sain YO-lahjaksi ja mukin sain vähän myöhemmin muistaakseni nimppariyllätyksenä. Tai ehkä ne olivatkin synttärit.  

Oli miten oli, mukin saaminen oli aivan ihana yllätys ja piristi päivää. :')

 Nuuskamuikkusen ja Tiuhti & Viuhti -mukin ostin jonkun aikaa sitten hetken mielijohteesta, kun oltiin ystäväisten kanssa shoppailemassa, enkä löytänyt vaatekaupoista mitään kiinnostavaa. Näillä oli muistaakseni kyseisessä kaupassa hintaa vain kymmenen euroa sen yleisen yli 12 euron sijaan. Olihan sitä käytettävä tilaisuus hyväksi! :-D Nuuskismuki on tällä hetkellä yksi lemppareista..

 Toven juhla -mukin sain myös YO-lahjaksi, ja kyllähän ne rillit aika mukavasti sieltä pilkistää. En ole uskaltanut käyttää mukia vielä kertaakaan, vaan olen ''säästellyt'' sitä omaa kotia varten.

Lautaset

Seikkailu Muutto -lautasen sain myös nimppari- tai synttärilahjaksi. Tykkään näistä uusista seikkailuastioista ihan hirmusti, vielä enemmän kuin ensimmäisistä Muutto-astioista, koska näissä on ihanat värit. ♥ Jotenkin näihinkin kiintyy aina vaan enemmän, kun on lukenut kirjat, joista kuvitukset on tehty!

 Muumipappa-lautasen hankin, jotta olisi koko perhe kasassa. :-D Ehkä vähän myös siksi, ettei noita lautasia ole kovin montaa edes saatavana..

Aterimet

 Seikkailu Muutto -sarjasta taitaakin olla kasassa kaikki mahdolliset härpäkkeet. En tarkalleen muista, milloin sain nämä, mutta se saattoi liittyä jollain tavalla YO-juhliin..

 Kuva on vähän epäselkeä, mutta nämä ovat siis Seikkailu-sarjan aterimet. Luulin, ettei näitä enää edes myydä, kunnes huomasin yhdellä Prismakierroksella Karpon seurassa olleeni väärässä. Voi sitä ilon määrää! En näitä kuitenkaan vielä silloin ostanut, vaan ajattelin odottaa vielä vähän aikaa. Äidillä on aika suloinen tapa: nimpparipäivän aamuna odottaa aina joku pieni lahja! Itse en pahemmin nimppareita juhlista, enkä useinkaan edes muista niiden olemassaoloa. On siis aina yhtä yllättävää löytää kerran vuodessa jokin pieni lahja odottamassa! ♥ Nämä sain siis tosiaan viime kuussa, kun ilmeisesti nimpparini osuivat siihen johonkin väliin. :-D

Todellisuudessa kuvaushetki näytti suunnilleen tältä! Ajattelin tehdä postauksen ennen Pupan vierailua, sillä ajattelin kuvausrauhan säilyvän paremmin. No, kyllähän Minni ihan yhtä lailla innostui ja pyöri vähän väliä rypistämässä kankaita ja kaatamassa mukeja.. :-P

''Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo''

Moikka! Eilen iltamyöhällä kotiuduin jo Lohjalta, kun porukat tarjoutuivat hakemaan - alkoihan nyt sentään syysloma. Oli ihana pakata laukut ja lähteä ajamaan kohti kotia, kun tunnit päättyivät ja ulkona oli jo mustaa, kuin keskiyöllä. :-) Nyt alkoikin sitten ihana yli viikon pituinen syysloma! Tässä vielä kuitenkin muutama kuva ja sananen alkuviikosta Lohjalla..

 Jos minulla on jokin yliluonnollinen kyky, se ei luultavasti liity lentämiseen. Eikä asioiden liikuttamiseen ajatuksen voimalla. En osaa myöskään muuttua näkymättömäksi. Yhden erityiskyvyn kuitenkin osaan: saan ihmeellisiä asioita tapahtumaan ympärilläni ja vedän puoleeni kummallisia ihmisiä. :-D Maanantaille mahtuikin kaksi vähän erikoisempaa tuttavuutta..

 Helsingin juna-asemalla törmäsin naiseen, joka ei millään halunnut päästää minua menemään. Nainen oli vanha, hyvin laiha, rähjäinen ja huuletkin olivat niin rohtuneet, että melkein putoilivat paloina pois. Nainen pyysi minua pysähtymään ja alkoi itkuisesti huutaa, kuinka kova hätä hänellä on. ''Tyttö anna minulle rahaa, minä kärsin. Jumalan nimeen, anna minulle rahaa..'' Sitä oli kamala kuunnella, mutta eihän minulla mitään rahaa ollut antaa. Nainen oli niin epätoivoinen, että hyvä kun ei päälle käynyt. Kukaan ohikulkeva ihminen ei edes räpäyttänyt silmiään. Lopulta pääsin kuitenkin tilanteesta, eikä fiilikset olleet kovin korkealla. Tuntui pahalta nähdä toisen hätä, mutta samalla pelotti jo ihan omastakin puolesta. 

Onneksi seuraava kohtaaminen oli vähän mukavampi! Istuin kaikessa rauhassa Kampin bussiaseman lattialla, kun nenän eteen työnnettiin suuri kukkakimppu. Ennestään tuntematon nuori mies antoi kimpun käteeni ja sanoi: ''Vaarille täytyisi saada hääkuva, joten voisitko tehdä palveluksen? Älä huoli, ei sun tarvitse morsiammeksi alkaa, mutta otettaisiin vaan pari kuvaa tuossa automaatissa.'' 

Ja niinhän me sitten otettiin pari hassunhauskaa hääkuvaa, jonka jälkeen mies kaivoi laukustaan skumppapullon ja lasit. Siinä sitten pikaisesti kilisteltiin avioliiton kunniaksi, ja jatkettiin omiin suuntiimme ihan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. :-D

Joko siis uskotte, että jonkinlainen erityiskyky minulla on?

 

Muuten alkuviikko Lohjalla kului melko vaihtelevissa tunnelmissa: tutustuin paremmin luokkalaisiin ja vietettiin paljon aikaa yhdessä, viihdyin tunneilla ja aika kului muutenkin nopeasti. Koko viikon kuitenkin kiusasi säryt milloin missäkin, välillä selässä, välillä masussa. Oli inhottava olla, eikä oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Onneksi sain kuitenkin kaverilta särkylääkkeitä, jotka pitivät säryt edes jotenkin aisoissa. Mistä lie sitten johtuivatkin.. Tänään ei onneksi enää pahemmin särje tai muutenkaan ole kurja olo. :-)

 Tiistaina kävin tuttuun tapaan rannassa ja juteltiin Karpon kanssa pitkään puhelimessa. ♥

Loppuillan sitten vietinkin naapurisolussa katsomassa huonoja tv-ohjelmia ja pikaisella kierroksella Lohjan keskustassa. On ihana huomata, että ihmiset ovat niin mukavia! Olen tutustunut jo suurimpaan osaan luokkalaisistani, ja ainakin nämä, joiden kanssa on tullut vietettyä enemmän aikaa, ovat olleet mahtavia tyyppejä. :-)

 Mahakivut hankaloittivat syömistä jonkin verran, mutta onneksi niistäkin selvittiin läpi ihan kohtalaisen hyvin. Tiistaina kävin ruokalassa syömässä kasvispihvejä, vihreää salaattia ja feta-pastasalaattia. Eikä muuten pahemmin ahdistanut tälläkään kertaa. ♥ Jotenkin se ensimmäinen kerta on aina vaikein, mutta nyt on ainakin tullut todistettua, ettei pastan syömisestä seuraa valtavaa katastrofia. Ei tosiaan. :-)

 

Keskiviikkona oli aamulla paloharjoitus, jonka jälkeen lähdin sateessa kävelemään kaupalle. Onneksi kannan sateenvarjoa aina varalta mukana - muutoin olisin kastunut läpikotaisin yhä vain yltyvässä sadekuurossa. Paluumatkalla soitin taas Karpolle, eikä siinä paljoa mitkään säryt tai sateet haitanneet. :-) Ystävän kanssa puhuminen muuttaa kummasti paremmaksi asian kuin asian! ♥

Illalla lähdettiin tosiaan tuntien jälkeen jo kotia päin. Siivosin vain pensselit ja puhdistin maalitahrat paletilta, minkä jälkeen viiletin huoneeseeni hakemaan matkalaukun. :-) Matkalla pysähdyttiin vielä Hyvinkäällä, kun piti saada jotain iltapalaa nassuun ja käydä kaupassa pikaisilla ostoksilla.

Lopulta oltiin kotona joskus yhdentoista jälkeen, ja suuntasin lähes samantien nukkumaan. Oli mukava päivä! ♥ Kaupasta saattoi vielä tarttua yksi levykin syysloma-aamuja ilahduttamaan...

Nyt sitten lomaillaan yli viikon verran - oi, mitä luksusta olla vaan kotona pitkästä aikaa! ♥ Ehtii vähän näkemään Karpoakin ja hengähtämään hetkisen, kun ei mitään sen suurempia ohjelmia varalla olekaan. Hipsin tästä aamiaiselle - eeeli heippa! :-)

Sonian 20-vuotisbileet ja viikonloppua

Heellou! Perjantaina ihana ystäväiseni Sonia täytti 20 vuotta, joten olihan sitä pakko lähteä juhlistamaan. :-) Juomaa oli tarjolla enemmän kuin riittämiin, ja saattoihan siinä yön myöhäisinä tunteina harkita raitistumistakin.. Joskin nopeastihan tuo päätös on aina ennenkin unohtunut! XD Lauantaina olikin jo sitten niin hyvä olo, että suuntasin, ööm, sienestämään, mutta siitä lisää postauksen lopussa. Nyt bileiden tunnelmiin! ♥

Sonia 20 v.

 

Sain Jasselta kyydin ja saavuttiinkin paikalle siinä ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä oli tottakai kuvailtava kaikki mahdolliset tarjoilut! :-)

 Kakkuja oli oikein kaksin kappalein, karkkia löytyi valtava kulhollinen ja olihan siellä vielä mokkapaloja. Niin ja sitten sitä hyvää, mutta äärimmäisen petollista booliakin! ♥

 Paikalle oli eksynyt kunnioitettavan iso porukka ja hauskaa oli vaikkei se ehkä kuvan porukasta ihan vielä välitykään! :-D Nimeltä mainittakoon mm. Sonia, Ese, Jossu, Riku, Jasse, Sanni, Oona, Monica, Viivi,... Okei, porukkaa oli niin paljon, ettei mitenkään voi muistaa kaikkia mainita!

 Synttärisankarin kanssa oli otettava pakollinen yhteiskuva!

 Annoin Sonialle lahjaksi jo aikaisemmin blogissa vilahtaneen kortin, neidin lempparisuklaata ja -juomia. Kuvan puoliksi juotu Ice Landia saattaa kylläkin kuulua kuvan ottajalle.. Aiai. :-)

 

Aloittelu Sonian luona kului ihan hämmentävän nopeasti - sitähän ehti vain muutaman keskustelun käydä ystävien kanssa, kunnes kello jo läheni yhtätoista ja ruvettiin suunnittelemaan kyytejä keskustaan. Mutta se kai kertoo, että hauskaa oli. ♥

 Päästiin Oonan kyydillä - ja kuva ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa automatkan tunnelmista! XD

 Ensimmäisenä suunnattiin Tivoliin. Päästiin sisälle ilmaiseksi paitsi tietysti 3 e narikasta ja saatiin skumppapullo, kun meitä oli yli 30 henkilöä tulossa. Skumppa oli pahaa, mutta ilmaista, joten eipä siinä auttanut kuin juoda. :-) Heti kun pullo oli tyhjä, jatkettiin matkaa Glowiin.

 Lupasin laittaa kuvan Monican kanssa kenties luet tätä nyt, oli ihana tutustua ♥, mutta jostain syystä tämä oli ainoa kuva, jossa en näyttänyt täysin maaniselta.. :-D

 Loppuilta Glowissa meni mukavissa tunnelmissa! Kulutin siellä huimat 3 euroa drinkkiin Happy Hourin aikana ja 2,50 e narikkaan. Ese kyllä tarjosi vielä yhden juoman - mutta enempää en sitten boolin, Ice Landioiden ja skumpan jälkeen kurkusta alas saanutkaan. Sen verran huono olo tuli, että jossain välissä hoipertelin suosiolla kotiin nukkumaan. Joskus niinkin! :-D Kotimatka selvitti päätä sen verran, että kotona olikin taas jo ihan hyvä olo. 

Porukka oli aivan loistavaa ja ilta onnistui 99 % miinus se huono olo! Ihan heti ei ehkä tee mieli juoda, mutta kumminkin. ♥

Viikonloppua

 Lauantaina taas ei ollut krapulasta tietoakaan - joten mitä tekee tällainen tyypillinen nuori? 

Lähdin tosiaan sienestämään, ja sainkin saaliiksi korillisen kanttarelleja. :-D Metsällä kului useampikin tunti ihan huomaamatta, vaikka välillä vähän satelikin. 

Illalla käytiin vielä hakemassa veli vierailulle, joten lauantai oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä sekin! ♥

 

Veljen mukana yökyläilemään tuli ''kylkiäisenä'' Puppa, jonka vierailu on vähintäänkin elävöittänyt taloa. Vaikka herra näyttää jo ihan täysikasvuiselta koiralta kissalta, on käytös vielä pentumaista. Täällä Puppa sitten juoksentelee ympäri taloa, leikkii kaikella mitä sattuu löytämään ja juoksee Minnin perässä peppu heiluen. ♥

Nostin baaria varten ihan reilusti rahaa, mutta eihän siellä sitten mennytkään edes kymmentä euroa. Rahoille oli näköjään tehtävä jotakin, joten tänään kauppareissulta tarttui mukaan Lumenen kynsilakka ja Muumi hiihtäen -kulho. Pitäähän sitä välillä vähän hemmotella itseään. ♥ Yhteishinta näillä oli suunnilleen 20 e.

Huomenna lähden taas tuttuun tapaan Lohjalle - mutta tämän viikon jälkeen häämöttää edessä jo syysloma! Pääsen tällä kertaa kotiin kyydillä jo keskiviikkona, joten syyslomalle tulee pituutta viikko ja neljä päivää. On kyllä kivaa välillä lomailla! :-) Mutta eipä tässä nyt muuta! Heippa. ♥

Joogaretriitillä

No okei, ei nyt ihan. :-D Tosin siltä se vähän tuntuu, kun herää aamulla hiljaisella maaseudulla ja käyttää päivät pitkät meditoiden.. Hiljalleen tuolla alkaa ihan oikeasti viihtymään, eikä lähtö tunnu maanantaina niin pelottavalta. Tässä siis jälleen kerran fiiliksiä viikolta! ♥

 Junassa oli vähän runotyttömäinen fiilis: istuin siellä kirja kädessä ja välillä kaivoin esiin kirjoitusvihkosen, hiuksissa oli tottakai vielä ranskanletti ja päällä keltainen neule. 

Tykästyin tuohon Karpon kanssa kauppakäynnillä ohimennen käpälään tarttuneeseen kirjaan, ja luinkin sen reissun aikana melkein kokonaan. Mikäs olisikaan sen parempaa, kuin pieni kylä täynnä mustakarhuja, ankeriaita ja erikoisia ihmisiä? :-)

 Ensimmäinen kurssi päättyi maanantaina! Silloin oli kurssin lopputyön palautus, arviointi ja koonti opituista aiheista. Arviointi oli tosiaan 1-5 - ja sain 4, joka on siis kiitettävä. Olen ihan tyytyväinen siihen nähden, etten ollut paikalla ensimmäisellä kolmella tunnilla, enkä ollut siis kaikkia töitä saanut tehtyä. :-)

 Talvi on ilmeisesti tulossa, kun tuntien jälkeen kahdeksalta oli ulkona jo pimeää, kuin keskiyöllä!

 Haluaisin saada vangittua kuviin edes pienen hippusen siitä, kuinka kaunista opistolla onkaan! ♥ Aamulla sankka usva peittää peltoja ja vasta aamupäivällä ilma selkenee. Liikenteen äänet eivät kuulu peltoteille ja linnut visertävät puiden latvoilla - ihan perinteinen reissu kauppaan siis. Siinä onkin ehkä Lohjan paras puoli, kun en kaupungin sykkeessä muutenkaan niin hyvin viihdy!

 Asuntolan käytävään on maalattu ihania, positiivisia lauseita, joista voi valita päivään sopivan ajatuksen. Tässä oli tällä kertaa se puhuttelevin, ehkä ymmärrätte miksi. ♥

 Tiistaina en tuttuun tapaan tehnyt mitään sen erikoisempaa, kuin heräsin aamulla kaikessa rauhassa, kävelin kauppaan ja rannalle, maalasin ja soitin pitkän puhelun Karpolle. ♥ Aika saattaa välillä käydä pitkäksi, mutta muuten en juuri muuta tekemistä kaipaakaan.

 Keskiviikkona alkoikin jo uusi kurssi - ja saatiin nakutella ja pohjustaa taulupohjia loistavan opettajan opetuksella. Olin varmaan ainoa, jonka hymy levisi korviin, kun sai kuulla tunnin tehtävän. Miten voikin tulla niin iloiseksi päästessään nitomaan ja pohjustamaan pohjaa maalaukselle? :-D No, ainakin olin innoissani koko tunnin...

 Vähän väläytettiin vihreää valoa näille ruokahöpinöille, joten tässä tulee taas: haastoin itseni ja menin asuntolalle syömään keittopäivänä. Jostain syystä ajatus keittojen syömisestä koulussa on tuntunut vaikealta jo ikuisuuden, kun en muutenkaan erityisemmin useimmista keitoista tykkää. Otin kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja lapoin alas lautasellisen keittoa. Se ei kyllä maistunut yhtään paremmalta, kuin näyttääkään, mutta ainakin söin. 

Sellaisia pieniä, suuria tekoja, jotka on olleet ennen kaikkea opettavaisia. Tosin ilmeisesti sitä ruokaa saa lappaa kaksin käsin ennen, kuin painon saa nousemaan. : / Tänään oli nimittäin punnitus psykologilla, eikä tulos ollut ollenkaan toivottu. Tällä kertaa oikeasti harmittaa, sillä olin tehnyt paljon töitä asian eteen. Seuraavalla kerralla onnistun paremmin, se on selvä!

 Tämän kuvan takana on tarina: uskokaa tai älkää, aivan takanani seisoo nahkatakkinen, suurisilmäinen nainen. Juttelin Karpon kanssa kaikessa rauhassa puhelimessa ja räpsin kuvia, kun satuin vilkaisemaan taakseni.. Ihan muutaman metrin päässä seisoi lasittunein silmin tuijottava, hieman pelottavan näköinen nainen! Saatoin hieman säikähtää ja aika pian jatkoin matkaani pois rannalta, kun nainen yhä vain tuijotti. En tiedä, kuinka kauan hän oli siinä seisoskellut.. Kun sitten rupesin tekemään lähtöä, kääntyi myös tuijottaja, joka lähti kävelemään muutaman askeleen edelläni. Jossain välissä nainen sitten kääntyi sairaalaan vievälle tielle, josta lähdin kiireesti toiseen suuntaan. Etäisesti tuli mieleen kauhuelokuvat, vaikka luultavasti nainen oli ihan harmiton. Onneksi kuitenkin puhuin puhelimessa - niin en ollut ainakaan ihan yksin...

Sellainen reissu tällä kertaa. On ihana olla taas kotona - voiko sitä koskaan hehkuttaa liikaa? ♥ Käytiin päivällä ostamassa öljyvärejä ja muuta kurssille tarvittavaa. Mistä muuten tietää, että on tullut vanhaksi? Ostin tänään elämäni ensimmäisen silmänympärysvoiteen - ja sain kuulla hihittelyä ''mummorasvan'' hankkimisesta. :-D Tulee kuitenkin tämäkin mummorasva ihan tarpeeseen..

Eipä tässä sen kummempia! Huomenna olisi edessä kaverin kaksikymppisten juhlimista.. :-)