torstai 13. marraskuuta 2014

Keskiviikko & torstai: reissuni kuvina

Moikka! Päiväni kuvina -postauksethan on aina kivoja, joten ajattelin kuvata tällä kertaa päivät, jolloin matkaan Lohjalle ja takaisin. Vähän niin kuin reissuni kuvina siis. :-) En lähtenyt vielä maanantain tunnille, vaan reissasin opistolle vasta keskiviikkona. Pelkkää iloa ja riemua ei näihin päiviin mahtunut, vaikka olo olikin pirteä ja innokas keskiviikkona kotoa lähtiessä..
Keskiviikko
 Aamulla oli herätys yhdeksältä. Koomasta herätäkseni kävin pikaisessa suihkussa, 
jossa sitten silmät viimein aukeutuivatkin. :-)
 Suihkun jälkeen oli vuorossa kasvojen puhdistus -, hiustenlaitto- ja meikkausrituaalien vuoro. Onneksi lauttautuminen sujuu nykyään aika nopeasti: jo reilun vartin päässä oli naama kuosissa, hiukset suittu ja vaniljan tuoksut iholla.
 Sitten olikin vuorossa aamun tärkein hetki: keitin macadamian makuista kahvia ja keräsin kulhoon tyypillisen marja-ananas-pähkinä-luonnonjukurttiseoksen. Aikaa oli vielä sen verran hyvin, että ehdin lukemaan lehden ja maalailemaan. Mielummin nipistän muutaman tunnin herätyksestä, kuin lyhennän aamuhetkeäni. 
Aamut on parasta, mitä tiedän!
 Vielä pikainen asukuva peilistä, kun oli päällä ensimmäistä kertaa uusi gollegepusero. Ei se ehkä ole kovinkaan hieno, tai edes niin minun tyyliseni, mutta ainakin on lämmin ja mukava olla! Lämmöstä tai kylmästä puheenollen, tuntuu taas niin oudolta, kun joutuu sullomaan farkkujen alle sukkahousut ja jalkoihin villasukat. On se talvi silti aika ihana! :-)
 Kello 11.40 lähdin kävelemään asemalle...
 ...jossa odottelin muutaman minuutin ajan junan tuloa.
 Junamatka kului ihan huomaamatta, kun syventyi Orange is the new black -kirjan maailmaan. Ei haitannut, vaikka joku huusi viereisellä penkkirivillä puhelimeen, eikä edes viereen laulamaan ilmestynyt poika niin vaan herpaannuttanut ajatusta kirjan jännittävyydestä. 
Aika nopeasti tunnin junamatka taittuikin, enkä olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni vielä Pasilankaan kohdalla. :-)
 Ensimmäistä kertaa olin reissussa ilman perässä raahattavaa matkalaukkua: ja voi vitsit sitä vapaudentunnetta! Leveä hymy huulilla avasin viimein pitkään etäältä ihailemani Ruohonjuuren oven... Olin samantien aivan myyty! Olisin voinut ostaa hyllyt tyhjiksi ihan helposti, niin paljon kaikkea ihanaa tuosta myymälästä löytyi.
 Sen sijaan, että olisin tyhjentänyt koko kaupan, hillitsin mieleni ja ostin vain muutaman tarkkaan harkitun tuotteen. Hunaja-hasselpähkinä Granolaa (mysliä), tamari-merileväriisikakkuja ja Näkd.:n banaaniraakapatukan. Milloinkohan pääsen tuonne uudestaan? ...tai ehkei se ole kovin hyvä idea, jos mielii säästää edes muutaman kolikon joulua varten....
 Kampin bussiasemalla söin leipäjuustosalaattini, ja mieliala hipoi vieläkin korkeuksia.. 
Kunnes puhelin soi: ''Ehtisitkö perjantaina meille työhaastatteluun?'' EN EN EN! ''Tottakai, nähdään silloin.'' En millään jaksa opiskella viikkoja ja työskennellä viikonloppuja, mutta on pakko hakea ja ottaa työpaikka vastaan, että saa tukia/palkkaa. Tiedän, ettei työhaastattelu ole vielä mikään lupaus työhön pääsemisestä, mutta pelottaa se silti. Stressi ja ahdistus hipoivat samantien pilviä ja mieliala laski sillä samalla sekunnilla, kun soiton sain. Juttelin asiasta tänään psykologin kanssa, ja hänellä oli asiaan selkeä mielipide: ei töitä, opiskelu on aivan riittävän rankkaa. Olen samaa mieltä, mutta tilanne on nyt vähän hankala...
 Bussi Kanneljärven opistolle lähti Kampin pysäkiltä kello 14.45. Istuin kyytiin sekavin mielialoin, eikä oloa yhtään helpottanut viereiselle paikalle istunut mies. Normaalisti en ärsyynny ihan niin helpolla, mutta tällä kertaa purin hampaita yhteen koko matkan: puolet ajasta mies mässytti äänekkäästi banaania tai purkkaa, loppupuolen lauloi ja hyräili pätkää yhden ja saman laulun sävelmästä. Tuntuu ihan hölmöltä ärsyyntyä noin pienistä asioista, mutta olin enemmän kuin onnellinen, kun puolentoista tunnin ajomatka oli lopulta ohi.
 Neljän jälkeen kotiuduttiin Kånkenin ja kangaskassin kanssa asuntolalle. 
Ehdin siinä pikaisesti purkaa tavarat ja hengähtää pienen hetken, solukämppiksen kanssa jutustellen, ennen tuntien alkua. :-)
 Ennen viittä ulkona oli jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki!
 Tunneilla jatkettiin vieläkin saman mallin piirtämistä. Keskittymiskyky oli tällä kertaa ihan nollassa, enkä meinannut millään saada työtä aikaiseksi suurelle paperille. Olisinkin varmaan heittänyt hiilen seinään - mikäli en olisi päässyt parille hermotauolle luokkalaisten kanssa. 
Ulkona sitten höpistiin vähän pidempään, kuin oli tarkoitettu, mutta sen jälkeen oli kyllä ihan uutta intoa jatkaa työskentelyä! Lopulta sain hahmon jotenkuten siedettävän näköiseksi, ja silloin kello lähentelikin jo kahdeksaa. Siinä vaan sitten tavaroita kasaan ja takkia päälle..
 Tuntien jälkeen vielä höpistiin ulkona kavereiden kanssa, kunnes hipsin sisälle pesemään meikkejä ja vaihtamaan päälle yövaatteita. Silloin kello lähentelikin jo yhdeksää.
 Illalla söin vielä iltapalaa, askartelin muutaman joulukortin, luin kirjaa ja soitin pikaisen puhelun kotiin. Olin vieläkin sen verran stressaantunut, ettei unikaan meinannut oikein maistua. Onneksi lopulta kuitenkin nukahdin - sillä seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys!
Torstai
 Aamulla heräsin tosiaan jo kuudelta, jolloin puin päälleni pimeässä huoneessa ja hiippailin mahdollisimman äänettömästi laittautumaan. On muuten yllättävän haastavaa löytää tavarat pilkkopimeässä ja kerätä tavaroita laukkuun ilman, että näkee kunnolla! :-D
 Tässä vaiheessa olin vielä sen verran aamukoomassa, että laittautumiseen meni lähemmäs puoli tuntia. Yritin kyllä olla nopea eyelinerillä sutiessa ja hiuksia laittaessa, mutta...
 Lopulta olin kuitenkin valmis: eikä väsyneeltä naamalta irronnut yhtään asiallisempaa ilmettä teitä kauhistuttamaan ilahduttamaan.
 Aamupalan söin solun keittiön lattialla. Aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta rustailin siinä sivussa vielä pikaisen päivityksen reissupäiväkirjaan. Sen jälkeen pesin kupit äänettömästi, lukitsin kaapin, nappasin laukut lattialta ja hiivin rappukäytävään takkia päälle kiskoen.
 Kello oli 7.15, kun saavuin bussipysäkille odottelemaan. Eihän siellä ketään muuta vielä ollutkaan...
 Bussi tuli ajallaan, 7.30, ja ilahduin tyhjästä paikasta bussin takaosassa. Sinne sitten asetuin mukavasti ja selailin ajankulukseni blogeja.
 Bussin lähestyessä Helsinkiä, alkoi aurinkokin viimein nousta. Kampista kävelin juna-asemalle, jossa kiertelin Kauppakujalla ajankuluksi ennen junan tuloa. Suurin osa kaupoista oli vielä kiinni, mutta enpä minä mitään ollut ostamassakaan. :-)
 Sitten päästiinkin junan lämpöön! Olin ensimmäinen matkustaja, mutta kyllä muutama muukin mukaan eksyi viimeistään Pasilan kohdalla. Uppouduin taas tuttuun tapaan naisvankilan juonenkäänteisiin, ja melko nopeasti junasta heijastuikin jo Lahden radiomastot. 
Lahteen palaamista säestää aina tuttu, päässä soiva, sävelmä: 
''Ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kootoona,..''
Asemalta vielä kävellen kotiin. 
Reissun jälkeen jouduin kyllä jo melko pian lähteä takaisin keskustaan, kun oli psykologin aika ja sen jälkeen muutama lappu vietävänä Kelalle. Kelalla oli tällä kertaa harvinaisen mukava ja hauska virkailija, jonka istunnon jälkeen poistuin leveä hymy huulilla.. Saatiinpahan ainakin asiat siellä kuntoon! :-) Olisin ollut jo valmis palaamaan kotiin, mutta lopulta jouduin kuluttamaan vielä muutaman tunnin kaupoissa kierrellessä ja kyytiä odotellessa. Kuuden aikoihin pääsin viimein kotiin - mutta päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut! Kunhan nyt saadaan vaan nämä työasiat selkeiksi, niin voi ehkä viimein hengähtää...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonloppua ja isänpäivä

Moikka! Onpa ollut taas kiireinen viikonloppu: melkein hetkeäkään ei ole ehtinyt hengähtämään, mutta onneksi suurin osa tekemisistä on ollut mieleisiä. Olen ehtinyt ihailla lumen peittämää Lahtea, nähdä ystäviä, käydä kaupunkikierroksella, täyttää loputtomia pinoja Kelan papereita käsi ylös, jos olet joskus niiden kanssa turhautunut!, järjestänyt isänpäiväbrunssia,... Tässä nyt vähän kuvallista informaatiota kuluneesta viikonlopusta:
 Perjantaina lähdin aikaisin aamupäivällä Työkkärin ajalle, minkä jälkeen jäikin sopivasti aikaa nähdä Karpoa! Meidän oli tarkoitus viettää muutama tunti Karpon luona, mutta jotenkin se aika hujahti kirpparilla kiertelyssä ja talvisia kuvia napsiessa. Matkalla keskustasta huomattiin, että kello olikin jo melkein kaksi! Kummasti aika rientää, kun on hyvässä seurassa.. :-)
Olin sopinut treffit kaupungilla kahdeksi, joten oli pakko kääntyä takaisin sinne päin. Matkalla saatoin eksyä vielä Maustemestaan, mutta siitä lisää myöhemmin...
 Tässä vielä parempaa kuvaa torstaina otetusta tatuoinnista!  
Tällä hetkellä koko ranteen alueella onkin ihan näyttävän kokoinen mustelma...
 Eivät ne treffit mitenkään erityisen romanttiset olleet: ihan vain laatuaikaa äidin kanssa. 
Ensimmäisenä käytiin syömässä Kauppahallin Cafe Annikassa salaatit, jotka ovat edullisia (6e) ja mahdollisesti parhaita maistamiani. Täytteet saa valita oman mielen mukaan tiskiltä: otin mm. aurinkokuivattuja tomaatteja, cantaulopemelonia, valkoisia papuja, raejuustoa ja fetaa. Nam!
Syömisen jälkeen lähdettiin metsästämään lahjoja isänpäivää ja veljen lähestyviä synttäreitä varten. Lahjat löytyivätkin aika nopeasti, joten jäätiin vielä kiertelemään muutamiin kauppoihin ihan ajankuluksi.. :')
 Maustemestassa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin - mutta tällä kertaa päätin viimein poiketa. Siellä olikin sitten vaikka ja mitä: pähkinöitä, mausteita, teetä, kahveja, karkkeja, kuivahedelmiä,.. Ensimmäisenä oli kahmittava käsiin kaikki ihanimmat makukahvit (joita sai 3 kpl/10e), minkä jälkeen ostin vielä isälle pussillisen hänen lempparisuklaitaan. Olisin voinut ostaa melkein kaiken, mitä kaupasta löydyin, mutta onneksi oli sentään vähän kohtuudentajua matkassa. :-D Kaupungilta ostin myös yhden paidan alennuksesta, mutta siihen se sitten suunnilleen jäikin.
 Lauantaipäivän onnistuin kuluttamaan lähes pelkästään Kelan ja Työkkärin kaavakkeita täyttäen - ja välillä oli jo ihan kyynel silmäkulmassa. Tuntui, ettei mistään saanut selkoa, ja että tein kaiken ihan väärin. Onneksi veli tuli kuitenkin illalla pelastamaan tilanteen! Voi sitä helpotuksen määrää, kun sain viimeisetkin annetut tehtävät hoidettua...
 Mutta sitten isänpäivään: tänään muistettiin isää tarjoamalla suolaisia ja makeita herkkuja sekä antamalla perjantaina hankitut lahjat. Oli ihana nähdä, miten pienillä asioilla sai isän ilahtumaan. Siinä se hykerteli tyytyväisenä jokaiselle lahjalle, nopeasti väsytylle kortille ja saamilleen herkuille.
 Tällä kertaa tarjolla oli mm. bageleita, juustokakkua ja smoothieta. Oli kiva, kun velikin oli vaihteeksi kotosalla, ja vietettiin isänpäivää koko perheen voimin. :-) Illemmalla sitten heitettiin veli kotiin ja käytiin kävelyllä satamassa. Päivä kului ihan hetkessä - mutta oli kyllä aamusta iltaan asti onnistunut!
Sain kerrankin Minnistä onnistuneita kuvia!  
Eikös olekin aika kaunis tuo meidän 15-vuotias kisuneitimme?
PS. Sain viimein valmiiksi Adele-taulun! Jos kiinnostuit, lisätietoja löydät täältä.
Mukavaa alkavaa viikkoa - nauttikaa siitä lumesta ja loskasta nyt, kun sitä vielä on! Heippa.

torstai 6. marraskuuta 2014

''Be the change you want to see in the world''

Hellou! Tänään taas aamun ensimmäisellä bussilla lähdin kotia kohti, ja voin kyllä sanoa, että takana on ollut äärimmäisen kiireinen ja työntäyteinen viikko! Keskiviikon iltatunnilla haukottelin jo siihen malliin, että tuntien jälkeen oli mielessä ainoastaan pehmoisten lakanoiden väliin käpertyminen. Hauskaa on kyllä ollut, mutta huhhuh - kyllä nyt on vaan ihana olla kotona!
 Maanantai alkoi selkeästi paremmilla fiiliksillä, kuin koko edellisellä viikolla oli ollut. Pitkästä aikaa oli hymy oikein leveässä, ja asiat sujuivat mallikkaasti. Matka Lohjalle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta illan tunnit kuluivat hetkessä. Tällä kertaa meillä oli alastonmalli - ja pääsin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan miesmallin piirtämistä. Naismalli meillä oli aikanaan lukiossa, mikä oli huomattavasti helpompaa ja kiinnostampaa piirtää. Näin kuitenkin tällä kertaa. :-)
 Tiistaina kävelin Lohjan ympäristössä yrittäessäni löytää jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää - totuus oli kuitenkin se, ettei suora tie loppunut missään vaiheessa, eikä siellä muuta nähtävää ollut kuin silmän kantamattomiin jatkuvia metsiä.. Paluumatkalla soitin Karpolle, ja päädyin ihailemaan tuttua rantaa tyytyväisin mielin. :-D

Tein myös kurssin ensimmäiset läksyt: harjoittelin vielä sadannennen kerran kontrapostoasennon piirtämistä. Eihän sitä ollakaan käyty nyt kuin suunnilleen puolet kurssista. Joko siirryttäisiin seuraavaan asentoon?

Joulufiilistelyhengessä päädyin kokeilemaan Mansikkariisiä, joka oli sen verran makeaa, etten kyllä ihan heti toista kaipaa. Tulipahan ainakin testattua, että tietää jatkossa olla ostamatta. :-)
 Tiistai-iltapäivä kului jo rutiiniksi muodostuneella tavalla naapurisolussa telkkua katsellen. Olipahan ainakin jotain tekemistä vapaaillalle. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kirpparilta löytynyttä maximekkoa, ja innostuin pitkien helmojen mukavuudesta siinä määrin, että on pakko saada useampi saman tyylinen! Saakohan kivoja maximekkoja nyt jostain? :-)
 Syömisten kanssa on ollut vähän helpompaa tämän viikon ajan. Tulin siihen tulokseen, että ennemmin kestän ahdistusta, kuin jumitan sairauden synkkyydessä. Kävin ruokalassa maistelemassa riisipuuroa kanelilla ja mehukeitolla. Nam! Siinä on kyllä yksi parhaista tietämistäni ruoista. Okei, ehkä tähän juttuun liittyy vähän jouluisia taka-ajatuksia.. Oli miten oli, nyt on ollut taas vähän helpompaa, ja taistelutahtoakin löytyy hitusen enemmän.
 
Keskiviikkona jatkettiin tosiaan vielä alastonmallin piirtämistä, minkä ennen teroitin kynät ''oikeaoppisesti''. Niitä kun ei kuulemma saa terottimella teroittaa. Myönnettäköön, että terällä veistetyt kynät kyllä toimivatkin paremmin: niillä oli paljon kätevämpi piirtää ja varjostaa.

Tunnin jälkeen painelin melkein suoraan nukkumaan, että jaksoin tänään aamulla herätä aikaisin. Meikkasin ja laitoin hiljaisuuden vallitessa, ja leiriydyin solun keittiön lattialle syömään aamupalaa ja lueskelemaan. Tähän oli muuten ihan pätevä syy: solukaveri oli vielä kuuden aikoihin nukkumassa, joten keittiö oli ainoa paikka, jonka oven saattoi sulkea. :-D Sen jälkeen lähdinkin taas seitsemän bussilla Helsinkiin ja jatkoin matkaa 9.40 junalla Lahteen.
Tämä päivä on ollut tooodella kiireinen: kun ehdin purkaa kassit reissun jäljiltä, oli jo lähdettävä keskustaan hoitoneuvotteluun. Siellä käytiin lähinnä tilannetta läpi ja suunniteltiin jatkoa, ei mitään kovinkaan mullistavaa. Kaupungilta kun ehdin kotiin, olikin jo lähtö tatuoitavaksi! Tuosta kuvasta ei nyt vielä paljoakaan näe, kun on turvotusta ja rasvaa sen verran, mutta kumminkin. Halusin jonkun naiivin voimalauseen ranteeseen - ja kenenkäs muun kuin Mahatma Gandhin sanelemana. Sattui vähän turhan paljon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. :-)
Atsume kuittaa, kiittää ja kumartaa. Heippa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Prinsessabileet ja illanistujaiset

Heippa! Viikonloppuna juhlistettiin hirmuista halloweenia oikein kahteen otteeseen: ensimmäisenä iltana pukeuduttiin mekkoihin ja tiaroihin, seuraavana iltana katsottiin kauhuelokuvia pitkälle yöhön. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti - ja hauskaa on taatusti ollut! :-)
Prinsessabileet
 Oona järjesti halloweenin juhlistamiseksi vaaleanpunaiset prinsessabileet, joissa pukeuduttiin arvatenkin mekkoihin ja tieroihin - mitä enemmän rimpsuja ja röyhelöitä, sen parempi!
 Sain Jasselta kyydin seitsemän aikoihin, ja pakkasin mukaan yöllä leipomani muffinit.
 Illan isännöitsijät: Aladdin (Krisu) ja Jasmine (Oona)! :-)
Olin tällä kertaa ihan energiajuoma-limulinjalla, mutta kyllä niidenkin voimalla oli hauska tanssia ja hölistä. Oli vaihteeksi kiva olla se, joka katsoo muiden toilailuja pieni hymynkare huulilla.. :-)
 Oonan, Jassen ja Krisun lisäksi paikalla oli paljon tuttuja naamoja: Sanni, Hanna, Johanna, Sonia, Jossu, Ese, Jali,.. Porukkaa oli niin paljon, ettei kaikkien kanssa ehtinyt edes jutella! :-D
 
Kotiin lähdin joskus yhdentoista jälkeen, eikä ollut tylsää hetkenkään aikaa. Lähteminen olikin sitten astetta vaikeampaa, kun joutui kaapatuksi syliin ja ihmisten pitelemäksi, ettei vaan lähtisi. ''Et saa lähteä, nukut täällä vaan, lähet vasta huomenna sitten, jooko?'' 
Oli hauska ilta ja mahtavia ihmisiä!
 Illanistujaiset
 Illanistujaiset järjestettiin tällä kertaa täällä, joten sain tehtäväkseni vastata illan tarjoilusta (ruoista, en sentään juomapuolesta). Leivoin tarjolle appelsiini-suklaisen hämähäkkikakun, leikkelin vihannes- ja hedelmätikkuja,.. Näiden lisäksi oli tarjolla vielä mm. sipsiä, dippejä, karkkia, keksejä,.. Ja tottakai sitä juomaakin täytyi olla vähintään riittävästi!
 Ensimmäisenä paikalle saapui ihana Makko-veli, jota oltiinkin Pupan ja Minnin kanssa odoteltu. Kello taisi olla siinä vaiheessa vähän yli iltakuuden..
 Oltiin tällä kertaa päätetty pitää illanistujaiset pienemmällä porukalla: Makko, Olli, Sanni ja Karpo ilmestyivät siis sovitusti paikalle. Odotettiin myös rakasta lapsuudenystävää vierailulle, mutta se ei nyt tällä kertaa onnistunutkaan - seuraavalla kerralla sitten! :-) Paikalla kävi piipahtamassa myös Noora..
 Illan ohjelmaan kuului siis tosiaan juomien ja hyvän seuran lisäksi kolme ''ei niin pelottavaa'' kauhuelokuvaa: The Others, The Unborn ja Silent hill.
 Saattaa hyvin olla, että suurin osa elokuvista meni ohi siinä vitsaillessa ja nauraessa - mutta eipähän ainakaan ollut niin pelottavaa! Jatkettiin elokuvien katselua pitkälle aamuyöhön.. 
Olivat kyllä parhaat illanistujaiset tähän mennessä! :-) Milloin uudestaan?
Huomenna on taas lähtö Lohjalle - minne se viikonloppu oikein katosi? :-o Ei huvittaisi ollenkaan lähteä, kun tuntuu, että olisi vasta palannut sieltä takaisin! Oli miten oli, loppuviikolle on sen verran jännittävää odotettavaa, että kyllä se viikko siinä sivussa menee... Nyt pitää kuitenkin hipsiä hiuksia värjäämään - joten adios! :-D
Juhlittiinko siellä halloweenia?