Korkeasaari, IKEA ja lissää rautaa ♥

Suunnitelmissa oli kyllä tulla postailemaan jo eilen, mutta jotenkin se shoppailureissu vähän venähti... Mutta mitäpäs siitä, kun aina ehtii seuraavanakin iltana! :-) Meillä onkin ollut oikein harvinaisen paljon puuhaa tällä viikolla.. 

KORKEASAARI & IKEA

Idea reissuun lähti siitä, kun Karpo lähetti viestin, joka meni suunnilleen näin: '' Lähde pliiiiis mun ja Sannin kanssa Korkeasaareen tiistaina! '' Pitihän sitä hetki miettiä. Reissu hyvällä porukalla - Joo! Paikkaan jossa on eläimiä - JOO! 

  Ja sitten vaan menoksi. ♥

Porukkaan kuului siis lyhyesti ja ytimekkäästi: minä, Karpo ja Sanni. Kerättiin kamat kasaan ja pakkauduttiin autoon, jolla hurautettiin Helsinkiin.

Oi, mitä kaikkea ihanaa Korkeasaari pitikään sisällään - ylisuloisia eläimiä, kaunista luontoa ja ihan parasta minttu-suklaajäätelöä! :--) Olin ihan myyty etenkin pikkupandoille, apinoille ja - tietysti - kissaeläimille! ♥

Aikaisemmin olin hyvinkin vahvasti vastaan eläinten sulkemista eläintarhoihin. Pelkkä ajatus kaltereiden takana, ahtaassa tilassa elävistä eläimistä, joita ihmiset pällistelevät koko päivän - sai voimaan pahoin. Eikä se tietenkään vieläkään kivalta tunnu, kun joutuu näkemään eläimen paksujen kaltereiden takana.. Tästä huolimatta en ole enää eläintarhavastainen, koska A. monia lajeja ollaan pystytty suojelemaan sukupuutolta sulkemalla muutama yksilö eläintarhaan ja B. eläimille on järjestetty mahdollisimman luontaiset elinolosuhteet, joissa se tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. 

Jo pelkästään Korkeasaaressa on pystytty mahdollistamaan joidenkin lajien säilyminen. :-)

Paluumatkalla poikettiin vielä IKEAan ''ostamaan shottilaseja''. Miten siinä vain kävikin niin, että kierreltiin kaikki osastot läpi - ja mukaan tarttui mm. pari yöpöytää ja lamppua Karpolle..? ♥ 

Ihana reissu, ihanien ihmisten ja eläinten seurassa - voiko parempaa ollakaan? :----)

OSTOKSIA

Kengät (12, 90 e/kpl, DinSko) sekä muki, 6 shottilasia ja vihko (yht. n 10 e, IKEA) ♥♥

Eilinen päivä kului Karpon kanssa kaupungilla mm. shoppailemassa. :') 

Kesän ajan on tullut etsiskeltyä korkokenkiä ''joissa on vähän korkoa ja joilla on hyvä kävellä'' - ja kas kummaa, DinSko ratkaisi pulman oikein kaksin kappalein! ♥ En joutunut edes tekemään vaikeaa valintaa ruskeiden ja mustien kenkien välillä..

IKEAsta tarttui mm. aivan ihana muki, jonka pestasin jo vakituiseksi aamukahviseuraksi, vihko 1. jakson muistiinpanoille ja ne shottilasit, joiden takia alkujaan ostoksille mentiinkin. Shottilaseilla oli muuten hintaa vain 1,50 e/6 kpl! :o

...JA LISSÄÄ RAUTAA!

Okei, eipä meidän tarkoitus ollut mennä pelkästään shoppailemaan - vaan tottakai oli tehtävä se, mitä on tullut kesän aikana suunniteltua! Nyt on sitten huulessakin lävistys, joka on toistaiseksi ollut sellainen riesa nukkuessa ja syödessä, että taitaa jäädä viimeiseksi ! :-D Jo ensimmäistä septumia ottaessani olin päättänyt, että vielä myöhemmin rei'itän vielä alahuulen, joten olihan tuokin nyt hoidettava pois päiväjärjestyksestä.. Mutta tämä on tosiaan viimeinen - kaksi lävistystä on se ''ihannemäärä'', jos minulta kysytään..! :-D

MUTTA EIPÄ TÄSSÄ NYT MUUTA! Heippa! ♥

Järkevää joulua

Niin paljon kuin joulua rakastankin ja tahdon hehkuttaa, on siinä myös kääntöpuolensa. Etenkin länsimaista juhlintaa, jolloin pakastealtaat täyttyvät sadoista kinkuista ja kauppojen hyllyt pursuavat erilaisista ruoista ja mitä kummallisimmista tavaroista, tuntuu olo jotenkin hölmöltä. Huomaan usein miettiväni, että onko oikein juhlistaa joulua, ostaa suklaita ja muita ruokia tai paketoida lahjavuoret kiiltäviin papereihin ja kiharrettuihin nauhoihin, kun jossain muualla joku kärsii nälänhädästä tai kodittomuudesta. Joskus jouluhössötys menee vähän överiksi, jolloin ei voi muuta kuin muistuttaa kohtuudesta ja joulun todellisesta merkityksestä..

Joulun merkitys on tietysti alkujaan Raamatussa, Kristuksen syntymän juhlistamisessa. Meillä joulua ei vietetä mitenkään uskonnollisena juhlana, vaan enemmänkin tottumuksena ja perheen yhteisenä aikana. Olenpa kuullut kerrottavan, että joulua on juhlittu jo muinaisten ihmisten toimesta, jolloin vuoden pimeintä ja pisintä päivää on haluttu juhlistaa ja valaista.. Nykyään merkitys on tietysti vähän muuttunut, enkä usko kovinkaan monen ajattelevan joulua kristillisenä merkkipäivänä tai muinaisena luonnonjuhlana. Ehkä nykyään ajatellaan, että yhtenä päivänä syödään hyvin, muistetaan läheisiä lahjoilla ja ollaan perheen kanssa.

Ohje järkevään jouluun on melko yksinkertainen: kaikille saman verran, maltilla ja oikeista raaka-aineista. Avataanpa ajatusta vähäsen. Ajatus ihmisistä juoksemassa kaupan hyllyjen välissä, kireä ilme kasvoillaan, rosollien, lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikoiden, viimehetken lahjaostosten ja muiden ''ehdottoman tärkeiden'' hankintojen perässä, on mielestäni vähän pelottava. Olisihan se suorastaan katastrofi, jos kaupasta ei sattuisi löytymään juuri sitä oikean merkkistä joululimppua tai oikean painoista kinkkua.. Aika harvoin ruoka todellisuudessa kaupasta loppuu! Siellähän niitä ruoka- ja tavaravuoria notkuu niin, että vähän vähempikin säntäily saattaisi riittää..

 

Jouluruoista eniten kuohuntaa herättää varmaankin joulukinkku - ainakin meidän perheessä. On surullista katsoa, kuinka kilometritolkulla jatkuvat pakasteet pursuavat kinkuista, enkä voi olla ajattelematta, kuinka monen possun henki on niihinkin mennyt - jos jokaisesta tulee suunnilleen kaksi möhkälettä sinne pakastealtaan uumeniin. Ei kinkussa sinänsä ole mitään väärää, enkä näe, että ihmiset jotka sen jouluksi paistavat, ovat jotenkin muita huonompia. Kyllä meilläkin pöydässä on välillä kinkkua (joskin aikamoisen väännön jälkeen, sillä itse en sitä pysty enkä halua syödä). Kinkkuongelmaan on aika yksinkertainen ratkaisu: vai keksiikö joku syyn siihen, miksi lähitilalta - tai miksei kaupastakin - hankittu luomukinkku olisi jotenkin moraalisesti väärä ratkaisu? Eli siinäpä se, jos kinkun välttämättä haluaa ostaa, niin sitten luomuna. Tietysti on myös muistettava, ettei kaikilla todellakaan ole rahaa ostaa luomukinkkua (jonka kilohinta taitaa olla sellaiset 10 euroa kalliimpi)! Kinkun voi myös korvata monilla erilaisilla vaihtoehdoilla, kuten vaikka kalalla tai tofulla. Meillä on yleensä tuota tofua, mutta tänä vuonna kokeillaan vaihteeksi halloumia, jonka muuten uskallan väittää peittoavan kaikki lihat 100-0! >:P Ruoissa kannattaa suosia luomua tai ainakin kotimaista, jos rahat ja rahkeet siihen riittää. Riisin voi esimerkiksi aivan hyvin korvata kotimaisella ohralla!

Samalla sitten tietysti kohtuus, ettei sitä lähikauppaa tarvitse ostaa ihan tyhjäksi - kyllä se joulunälkä vähemmälläkin täytetään. Aika usein käy kumminkin niin, että osa ruoista päätyy roskikseen tai sitten niitä tungetaan naama irveessä jokaiseen ruokalajiin pitkälle tammikuuhun. Eli järkevästi, ei liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi! Muistakaa, että jouluna kuuluu nauttia, eikä yksi joulutorttu tai vaikka rasiallinen suklaata ole aihe ahdistua tai kuluttaa loppuyötä lenkillä, viimovassa pakkasilmassa. Antakaa itsellenne lupa nauttia, sillä eihän joulu ole kuin kerran vuodessa!

Joulu on yhdessä olemisen aikaa, eikä kenenkään tulisi olla silloin yksin. Monissa vanhainkodeissa istuu yksinäisiä vanhuksia, joku kääriytyy sohvannurkkaan yksiössään, kaikilla ei ole rahaa jouluruokaan tai lämpimään kotiin. Joulu on joillekin muistutus siitä, kuinka pahalta tuntuu olla yksin. Siksi olisikin aivan ihanaa, jos voisimme majoittaa kotiimme edes yhdeksi illaksi sen yksinäisen mummin tai papan, ehkä veljen tai siskon tai viedä lämmintä keittoa ja huopaa jollekin, jolla ei siihen ole varaa. Rakkaus ja anteliaisuus lämmittää ihmeesti - paljon enemmän, kuin itselle kerätty lahjavuori. 

Viimeiseksi, eikä todellakaan vähimmäiseksi, on tärkeää mainita ystävämme alkoholi. Monissa perheissä jouluna juodaan liikaa ja riidellään, vaikka kyseessä onkin ennen kaikkea lasten juhla. Tässä tullaan siis siihen samaan vanhaan fraasiin: kaikkea kohtuudella. Alkoholia voi kyllä juoda, jos sen käytön pitää kohtuudessaan. Eli muistisääntönä, että vähän on hyvä ja tuo lisää tunnelmaa, mutta liika on aina liikaa. Ihan vaikka sitten niiden läheisten ja lapsien puolesta on hyvä sulkea korkki edes jouluna, vaikka ei itsensä vuoksi niin välittäisikään. 

Tämä  kilometrien pituinen paasaus on kai hyvä lopettaa toivottamalla kaikille oikein ihanaa, nautinnollista ja maltillista joulua! ♥

Neljän päivän loma :-)

Heips! Minulla on ollut tänään vapaata, kun tehtiin koeviikolla yksi lauantai sisään, joten viikonloppu venyy tämän ja huomisen myötä jo neljään päivään! ♥ Alkaa hiljalleen tuntua jo ihan talvelta - ja melkein säikähtää, että miten pian se joulu sieltä oikein tuleekaan. : o On tietysti ihana valmistella joulua, jota rakastan niin hirmusti, mutta samalla meinaa stressi iskeä, kun pitäisi tehdä ja ostaa lahjoja, kortteja, leivoksia, koristeita,... Mutta on tässä vielä aikaa. :' ) ♥

Karpo sai vähän aikaa sitten lahjaksi Animalian pikkusälää, joten pakko kai minunkin oli heti käydä hankkimassa.. >: D Ajankohtainen lienee ainakin tuo possu, sillä näin joulun alla olen taas törmännyt harmittavan usein kys. juhlan suureen epäkohtaan - pakastealtaat tulvivat joulukinkkuja ääriään myöten, niin että mahtuvat tuskin kiinni. Useassa kaupassa on näille oikein oma välikkönsä ja omat altaansa! Niin kuin olen jo aikaisemminkin puhunut, ymmärrän kinkun syömistä ihan hyvin - kunhan pysytään kohtuudessa ja ostetaan luomua tai lähitilan puttea. Mutta ongelma lieneekin juuri siinä, että lähes joukkoteurastusta muistuttava kinkkuralli valtaa kauppojen pakastealtaat, eikä suurin osa lihasta edes päädy ostajien suihin..
Tein myös vähän aikaa sitten oivalluksen, joka järkytti kaikessa koomisuudessaan hyvin paljon! Samaan aikaan, kun jouluna juhlistetaan oikeaa possujen joukkoteurastusta, koteihin haalitaan jos jonkinmoisia possukoristeita. Ja samaan aikaan, kun pöydässä seivästetään sinappi-korppujauho-kuorrutteeseen upotettua jalkaa, on pöydässä pieni vaaleanpunainen, tai kenties olkinen, puttekoriste.. Aika brutaalia, ainakin minun mielestäni. :---O

Tapasin Karpoa lauantaina joululahjaostosten merkeissä.. Miten voikaan olla mahdollista, että seuralainen onnistui löytämään viimeisetkin lahjansa, mutta minä löysin vaivoin viimeisestä kaupasta vasta toisen lahjan? Onneksi jouluun on kuitenkin vielä sitä aikaa... :--) Ulkona oli aivan talvinen, kylmähkö ilma, jota vastaan paksu maiharitakki on ollut oikea löytö! Päivän asuun kuului takin lisäksi vielä uusi paksu villaneule, printtitoppi, korkeavyötäröiset farkut ja tupsupipo. :')

Eetu ♥

Tuttuun tapaan väkersin lauantai-iltana vielä piparkakkutalon, jonka tekotarpeisiin kuului värillisiä geelikoristelukyniä ja puoli kiloa irtokarkkeja..

Ja lopputulos oli tällä kertaa tällainen:

Huomenna on itsenäisyyspäivä, jota meillä juhlistetaan perinteisesti oikeastaan vain leipomalla pipareita. Sinistä vaatetta en ole ajatellut pukea, enkä luultavasti katso presidentin kättelyseremonioita tai sotafilmejäkään, joten turha kai on väittää olevansa kovinkaan isänmaallinen.. Ehkä luen ruotsin sanakokeisiin ja siinä se sitten onkin. :-) Entäs teillä - juhlitaanko siellä päin itsenäisyyspäivää miten? ♥

Olen, siis ajattelen

Hei! Viimeiset päivät ovat kuluneet syvällisten pohdintojen äärellä ~ siis ihan todella on tullut käytyä läpi kaikki ajatukset elämästä, luonnosta, maailmankaikkeudesta, syömisestä ja ihmisyydestä. Osa ajatuksista on ollut niin synkkiä ja ahdistavia, ettei itkuilta olla vältytty ~ mutta suurimmaksi osaksi olen kokenut vain mukavia oivalluksia! Tässä kuitenkin vähän niistä kaikista, joten toivon, ettei pieni synkistely haittaa. :'') Niin ja muutakin höpinää tottakai! ♥

Lauantai meni vähän synkistelyn puolelle, kun riitelin vanhempien kanssa pariinkin otteeseen. Äiti halusi kuitenkin ilmeisesti hyvittää sanomiaan ''ilkeyksiä'', joten pian lähdettiin Marolaan katsomaan eläimiä. Mitään laamaahan sieltä ei kyllä löytynyt, mutta muuten piristyi itkuinenkin mieli nopeasti, kun niitä muita pikkuisia katseli! ♥ No, kuitenkin väkisin heräsi mielessä vähän ajatuksia, joita olen näihin kuviin jo sutannutkin.. Nämä ovat vain minun ajatuksia, joiden ei ole todellakaan tarkoitus tuomita tai syyllistää ketään. Possu = ystävä, ei ateria, on varmaankin jo aika tutuksi tullut kamppanja, joten en selitä siitä sen enempää.

Lehmien ja possujen teurastustapa on mielestäni erityisen raaka. Eläimelle annetaan tietääkseni rauhoittavaa ainetta, jonka jälkeen sen kaulaan survaistaan metallinen putki tai teräase, jonka seurauksena veri ryöppyää ulos suihkun lailla ja vie hengen. Olen nähnyt kyseisestä tapahtumasta videoita ~ ja sanompahan vaan, ettei sen raaempaa tapaa lähteä juuri ole!

Ajatus, joka heräsi ja painoi lähinnä minun mieltäni. Syönhän sentään kanan lihaa, vaikka en muihin elikoihin koskekaan. Jostain syystä on helpompi ajatella, ettei kana ole suloinen ja että siksi sitä saa muka syödä.. En itse enää näin ajattele, mutta myönnän niin joskus olleen. Ehkä kanakammoni on ollut lähtöjään siitä, kun kana joskus nokkaisi palan peukalostani.. D: No, oli miten oli, näiden pikkuisten touhuja seurasin mietteissäni kauiten koko Marolan eläimistä.

Joo ja sitä samaa jatkaisin, vaikka kyse onkin nyt kukosta. Kukkojen ei yleensä anneta elää ~ ja esimerkiksi äitini lapsuudessa he kuulemma katkoivat kukkojen päät kirveellä ~ koska yhtä kanalaa varten tarvitaan vain yksi uros... Mutta katsokaa nyt noita silmiä, mikä päättäväinen katse niissä on! :'')

Marolassa on tämän kesän kaksi joutsenta, jotka olivat kyllä kieltämättä ne paikan suloisimmat. Ihan onnelliselta tämä kaksikko vaikutti, vaikka vammojensa takia niitä siirrelläänkin paikasta toiseen ihmisten töllättäviksi.

Ylpeänä voisin sanoa, etten ole koskaan syönyt lampaan lihaa! Sen tähden tunsin oloni hyväksi näiden kahden seurassa... ♥

Ovathan ne kauniita, mutta miksi meillä olisi muka oikeus riistää koko heiltä vapaus ja koko häkin ulkopuolella oleva elämä? Haluaisin muuten korostaa, että Marolan eläimiä kohdellaan kyllä hyvin. Kaikki eläimet vaikuttavat vilkkailta, seurallisilta ja hyvinvoivilta. Marolan henkilökunta tekee työtään rakkaudesta eläimiä kohtaan, enkä todellakaan epäile heidän eläimiensa hyvinvointia. Kaikilla eläimillä ei kuitenkaan ole näin hyvät olot..

Vanhempien kanssa riita syttyi aika mitättömästä asiasta:  he halusivat lähteä ulos syömään, mutta minä en. Suutuin vanhemmille, koska meillä on ollut yleensä tarkoin varjeltu toimintamalli: syöminen on minun ehdoillani, eikä ulkona syödä, jos en ole siihen valmis. Lähdin silti suostuttelun jälkeen, surullisena ja vihaisena, vanhempien kanssa syömään. Ajattelin, että jos nyt syön edes puolet tuosta salaatista: saan syödä illalla vain mansikan, mielummin en sitäkään. Suunnitelma piti hyvin iltaan asti, kunnes syttyi uusi riita vanhempien kanssa. He itkivät huoltaan ja minä tyhmänä jurotin jotain vastaan. Riidan jälkeen lähdin yksin ylös itkemään ja vanhemmat jäivät kahdestaan keskustelemaan. No, voimpa kyllä nyt onnellisena sanoa, että itku helpotti äärettömän paljon ahdistusta ja illan päätteeksi söin jo ihan normaalin suklaa-vaniljajäätelön! ; ) 

Öh, ja tulipahan sitä ostettua summanmutikassa joku DVD:kin. Yleensä en arvosta hirveästi nuortenelokuvia, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, mutta olin lukenut tämän kirjana ja pitänyt siitä paljon. Elokuvassa on siis ihan perinteinen kiltistä-tyttö-tutustuu-koulun-suosituimpaan-ja-homma-karkaa-käsistä -juoni. Mutta mielenkiintoisen tästä teki kiltin tytön äidin syöpä, joista olen jostain kumman syystä hirveän kiinnostunut. :'')

...sunnuntaina oli mahtava fiilis kerätä metsässä marjoja, vaikka kädet vähän maalautuikin...

Kannattaa ihmiset ehdottomasti mennä metsään keräämään marjoja ~ koska suurin osa niistä jää metsään ja homehtuu. Samaan aikaan ihmiset sitten ostavat kalliit marjansa kaupasta, vaikka tarjolla olisi ihana luonnon rauha ja taattua lähiruokaa! ; )

...ja palkkioksi leipoa pellillinen tuoksuvaa mustikkapiirakkaa! ♥ Joten eipä tässä nyt kummempia. Heräsikö mitään mielipiteitä tästä? Jos tuli mitään mieleen, vastaan sanomista tai puolesta puhumista, niin olisin hyvin kiitollinen kommentista! :'''D