sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Anoreksia: tämän hetken tilanne

Heippa! Lupailin vähän aikaa sitten, että kirjoittaisin kuulumisia syömishäiriöön liittyen. Olen niitä jonkin verran kertonut postauksien lomassa, mutta ajattelin, että voisin kerralla kertoa vähän enemmän siitä, mikä on tämän hetken tilanne. Jos herää kysyttävää, vastailen mielelläni kommentteihin. :-)
Jonkinlainen notkahdus voinnissa alkoi jo syksyllä, jolloin paino laski vähän huomaamatta vähentyneiden ruokailuiden takia. Aluksi en tiedostanut, että syömishäiriö kietoi otettaan tiukemmalle, mutta jossain vaiheessa aloin heräämään tilanteeseen. Tiesin, että masennus ja ahdistus helpottaisivat, mikäli söisin paremmin, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään mitään asian eteen. Vähän kerrallaan jotain pientä unohtui lautaselta: vähemmän pähkinöitä, ei ollenkaan pähkinöitä, vähemmän mysliä, ei missään tapauksessa banaania tai välipalapatukoita,.. Nämä ovat sellaisia muutoksia, jotka olisivat varmasti ihan pieni asia monipuolisessa ja riittävässä ruokavaliossa, mutta omalla kohdalla energiansaanti oli vähäistä jo alkuaankin.
Vähentyneet ruokailut ovat heijastuneet niin mielialaan kuin vaa'an lukemaan: vähensin syömisiä masennuksen takia ja heikentynyt ravitsemus pahensi masennusta entisestään. Sanottakoon nyt heti alkuun, ettei paino ole pudonnut mitenkään valtavia määriä. Olin kuitenkin jo alkujaan normaalipainon alarajoilla, joten suunta alaspäin on kaikkea muuta kuin toivottu.
Olen taas saanut huomata, miten pienestä kaikki on kiinni: yhden ruoan jättäminen voi johtaa useampaan vähennykseen, pieni painon putoaminen haluun laihtua enemmän ja vähentynyt energiansaanti taas horjuttaa jo ennestään heikkoa jaksamista. Rehellisesti sanottuna haluaisin laihtua ja palata siihen, mikä on tuttua ja turvallista. On silti eri asia haluta jotain, kuin toteuttaa se, sillä pyrin pitämään kiinni siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Olen tehnyt suuren työn, enkä halua heittää sitä hukkaan.
Masennus tuo tähän kaikkeen oman lisänsä, sillä sen lisäksi, että syöminen ahdistaa enemmän, on myöskin ruokahalu melko olematonta suurimman osan ajasta. Alan kuitenkin huomata pieniä myönteisiä muutoksia mielialassa nyt, kun vanha toimimaton lääkitys on purettu ja otettu kokeiluun uusi mielialalääke. Masentunut olen edelleen, mutta en enää ihan yhtä toivoton ja tuskainen kaiken suhteen. Löydän iloa pienistä asioista ja välillä muistan jopa nauraa. Pienin askelin eteenpäin :-)
Onneksi on läheisten tuki ja hoitokontaktit, joiden avulla olen saanut pidettyä kiinni säännöllisistä ruokailuista ja edes jonkinasteisesta motivaatiosta parantua. Pärjään tällä hetkellä mielestäni ihan hyvin kotona, mutta ollaan juteltu päiväpolin mahdollisuudesta lääkärin kanssa siinä tapauksessa, mikäli vointi ei lähde kohenemaan. Ihan vaan, että pääsisin useammin keskustelemaan ja saisin apua aterioiden kanssa. En ole kovin innoissani ajatuksesta, joten mieluummin yritän vielä selvitä itse ja katsoa, miten vointi lähtee kehittymään. On kuitenkin hyvä tietää, että apua on tarjolla. :-)
Saikulla olen vielä muutaman viikon ajan, mikä on enemmän kuin hyvä. Paloin loppuun viime vuonna, joten on kerättävä voimia ja saatava vointi kohenemaan. Kyllä sinne kouluun ehtii palaamaan sitten, kun on siihen voimia! Onneksi olen saanut lähestulkoon kaiken suoritettua, mitä tähän mennessä on pitänyt suorittaa, joten en ole ihan pulassa loman jälkeen. :-)
Pahoittelut, jos tästä tuli ihan äärimmäisen sekava teksti, mutta ainakin yritin parhaani. :-D Tiivistettynä voisi kai sanoa, että takapakkia on tullut ja reilusti, mutta tarkoitus olisi piankin saada kelkka käännettyä takaisin oikeaan suuntaan. Nyt keskityn hyvinvointiin ja lepäämiseen, vasta sitten mietin eteenpäin koulua ja opintoja. Eiköhän asiat vielä järjesty, kunhan ei anna periksi. <3

5 kommenttia:

  1. Ensiksi ❤ Tahdon toivoa sulle tsemppiä! Pohdit hyvin omaa tilannetta ja tunnistat missä mennään.
    Vastaa kysymyksiini vain jos et koe liian vaikeaksi / henkilökohtaiseksi. Missä vaiheessa parisuhteessa puhuitte syömisen haasteista Tonyn kanssa ja vaikuttiko se suhteeseen jollain tavalla, mihin suuntaan vain? Liikutko paljon tai lasketko kaloreita?
    Millainen kommentointi on sopivaa ja tsemppaavaa kun kyse on ruokajutuista?
    Millaiset tilanteet on sellaisia, joissa tunnet olevasi vain sinä - ilman mitään syömisongelmaa tai masennuksen oireita? Voisiko näitä tilanteita olla enemmän? ;-)

    Tiedän sun nousevan taas vahvempana. Toivon että tiedät sen itsekin!!

    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Tässä on vastauksia kysymyksiin:
      Ollaan Tonyn kanssa juteltu syömisongelmista jo ihan alusta lähtien, joten ne on tavallaan olleet molemmilla tiedossa jo ihan alusta lähtien. Koen, että näistä asioista puhuminen on enemmän lähentänyt meidän välejä. :-)
      Liikun suht paljon, käyn lenkillä, kävelen, joogaan ym. Salilla en ole vähään aikaan jaksanut käydä, koska siihen ei riitä tällä hetkellä voimia. Yritän päästä eroon kalorien laskemisesta, mutta ne on pinttyneinä mieleen ja niistä eroon pääseminen on työn takana.
      Koen, että on okei ja jopa hyvä huomauttaa, mikäli syöminen huolestuttaa, määrät ovat vähäisiä tms. tai ihan vaikka kehua, jos on siihen aihetta. Tärkeintä on ehkä lähinnä se, millä sävyllä kommentointi tehdään. :-)
      Tämä on oikeasti aika vaikea kysymys! Mutta ainakin huomaan, että kaikki taiteeseen liittyvä, lintujen kuvaaminen ja vastaava on sitä, missä on eniten oma itsensä. Niitä voisi ehdottomasti olla enemmän. <3
      Kiitos paljon! Yritän muistaa sen :-)

      Poista
  2. Paljon voimia sulle ❤ Kunpa mielialasi nousisi tässä kevään myötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Toivotaan tosissaan, että niin käy :-)

      Poista
  3. Eikö sua huoleta harrastaa tiukkaa kasvisruokavaliota (vegaaniruokavaliota) anorektisena?

    Pia

    VastaaPoista