''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Heippa! Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon masennusta, mielialalääkkeitä ja näihin liittyviä ennakkoluuloja. Tässäpä siis pari ajatusta siitä, mitä ajattelen kyseisestä asiasta. :-)

''Miksi on pakko syödä tuollaisia hirveitä myrkkyjä?''

Tuntuu, että ihmiset ovat äärimmäisen varauksellisia ja kielteisiä mielialalääkkeitä kohtaan. En ymmärrä, miksi Ketipinoria määrätään alaikäisen ensimmäiseen sydänsuruun tai uniongelmiin, enkä usko mielialalääkkeiden riittävään tehoon sellaisenaan. Kuitenkin yhdistettynä muuhun hoitoon, on mielialalääkkeistä korvaamaton apu.
Sytostaattihoidot ja solusalpaajat ovat myrkkyä keholle, mutta kuinka monelle tulee mieleen kysyä syöpäsairaalta ''Miksi syöt tuollaisia myrkkyjä?'' Masennus voi yhtä lailla uhata henkeä, lyhentää elinikää ja tuhota terveyden, eikä näiden kahden sairauden välillä ole niin suurta eroa. On erittäin tärkeää, että syöpäsairas ottaa hoidot vastaan, vaikka ne ovat haitallisia myös terveille soluille ja heikentävät yleiskuntoa. Mielialalääkkeet kohentavat tutkitusti masentuneiden ja muista mielenterveysongelmista kärsivien elämänlaatua, joten vaikka näillä mahdollisesti olisikin haittavaikutuksia, ovat hyödyt suuremmat.

''Pitäisikö kaikkien, joilla on vähänkin vaikeaa, sitten syödä masennuslääkkeitä?''

Olen kuullut liian monesta tilanteesta, jossa teini-ikäiselle on määrätty masennuslääkettä (useimmiten Ketipinoria), kun on käyty terveydenhoitajalla puhumassa erosta tai masentuneesta mielialasta. Tässä tilanteessa ollaan kuitenkin menty pieleen ja pahasti, ihan jo siitä syystä, hetkellinen masentunut mieliala on täysin eri asia kuin masennus. Jokainen kokee elämänsä aikana olonsa alakuloiseksi ja saattaa olla masentunut muutaman päivän ajan, mutta varsinainen masennus on kyseessä vasta, kun oireita on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Tällöin voidaan ehkä lähteä jo miettimään, olisiko lääkinnällisestä avusta hyötyä, mutta sen ei pitäisi missään tapauksessa olla ensimmäinen keino.
Lääke ei poista ongelmaa, vaan hoitaa oireita. Samaan aikaan on kuitenkin käytävä läpi myös masennuksen syitä ammatti-ihmisen kanssa. Ketipinor on puolestaan sellainen lääke, jota ei pitäisi mielestäni masennukseen määrätä lainkaan, ainakaan ilman tarkkaa harkintaa. Kyseessä on siis psykoosilääke, jota käytetään usein masennuksen hoitoon. Haittavaikutuksina on pitkin päivää kestävää väsymystä, yli 16 tunnin yöunia, motoristen kykyjen heikkenemistä, ahmimista ja muuta vastaavaa.
Olen sitä mieltä, ettei mielialalääkkeitä tulisi syödä kevyin perustein ja etteivät ne korvaa muuta hoitoa. Ensisijaisesti vaikeisiin elämäntilanteisiin ja masentuneisuuteen tulisi saada keskusteluapua, mutta lääkkeillä voidaan tukea hoitoa ja parantaa masennuksen ennustetta.

''Aiotko koko loppuelämäsi ajan olla koukussa masennuslääkkeisiin?''

Syön masennus-, uni- ja ahdistuslääkkeitä, ja kyllä, ihan oikeasti niitä tarvitsen. Olen myös koukussa useampaan lääkkeeseen, eikä näiden käyttöä ole mahdollista lopettaa seinään. En silti ajatellut olla koukussa lopun elämääni, mikäli on mahdollista elää täysipainoisesti ilman niitä.

''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Hyvä kysymys. Jos siihen löytyy keino, niin ihan varmasti otan sen epäröimättä vastaan. Masennus ja muut mielenterveysongelmat eivät ole valintoja, eikä kukaan niitä sairastaisi, jos niistä eroon pääseminen olisi yksinkertaisen päätöksen takana. Elämä masennuksen, ahdistuksen ja stressin kanssa on päivittäistä työtä, eikä siihen riitä, että päättää työntää ongelmat syrjään ja keskittyä hyvään. Tietysti positiivisesta suhtautumisesta on apua ja joskus pelkkä päätös riittää, mutta mielenterveysongelmat ovat sairauksia siitä, missä syöpä ja muut fyysiset sairaudet ovat.

Masennukseen ja ylipäätään psyykkiset sairaudet ovat raskaita jo siinäkin mielessä, että niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja häpeää. Joko vähätellään sairautta tai leimataan hulluksi, jolla ei ole mahdollisuuksia selvitä normaalissa elämässä. Totuus on kuitenkin se, että psyykkisesti sairaat ihmiset ovat lähes poikkeuksetta täysin normaaleita ihmisiä. Masennus on luonnollinen reaktio vaikeaan elämäntilanteeseen tai kokemukseen. Joku sairastuu sepelvaltimotautiin, toinen kaksisuuntaiseen. Kumpikaan ei ole epäonnistunut tai toista huonompi, molemmilla on sairaus ja molemmat ansaitsevat yhtälailla laadukasta hoitoa ja tukea.

EDIT 25.2. Tekstissä olevat kysymykset ovat siis niitä, joita olen saanut kuulla parin viikon sisällä liittyen mielialalääkkeisiin. Käytän vertauksena syöpää ihan siitä syystä, että haluan rinnastaa masennuksen sellaisen sairauden kanssa, joka tunnetaan yleisesti ja jonka vakavuus ymmärretään. Tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että myös masennuksella on tilastollisesti suuret määrät kuolonuhreja, eikä asiaa pidä vähätellä.