''I'd rather be a lover than a fighter, 'cause all my life, I've been fighting''

Heippa! Vähän kuulumisia ja kuvia viikonlopulta. Sen pidemmittä puheitta, mennään asiaan:

Kaiken koulustressin keskellä kaipasin juuri tätä: viikonloppua Tonyn seurassa. Tehtiin sopimus, että saan stressata koulua vasta sunnuntaina ja sitä edeltävän ajan lepään. Se tarkoitti meidän tapauksessa tietysti sarjojen katselua, kirppareilla kiertelyä ja kivojen asioiden suunnittelua. ;-)

Viime viikolla meillä tuli puoli vuotta täyteen seurustelun alusta, enkä voi uskoa, miten nopeasti aika on kulunut. Puolessa vuodessa ollaan päästy suunnilleen kuvan pisteeseen.. :-D Ihan vakavasti ilmaisten ollaan onnellisia ja edelleen yhtä rakastuneita, kuin oltiin aikaisemminkin. Aina välillä se hämmentää, miten olenkin löytänyt näin upean ihmisen elämääni. <3

Kouluasioiden unohtaminen ei onnistunut ihan niin hyvin, kuin oltiin suunniteltu, mutta aina välillä sain ne työnnettyä pois mielestä. Olen yrittänyt muistaa sen, että vaikka tehtäviä kertyy, on tärkeää levätä. Saan kyllä kaiken tehtyä ajallaan, vaikka nyt ei voimat opiskeluun oikein riitäkään. Olen ollut viikon sairaslomalla masennuksen, uupumuksen ja paniikkihäiriön takia. Sain tehtyä muutaman koulutyön jo ennen sunnuntaita ja tänään olen hoitanut alta melkein kaikki muutkin, eli turha niistä on kai stressata. 

Lepääminen - miksi se on niin vaikeaa?

Viikonlopun aikana käytiin hakemassa kirpparilta sohvapöytä, mutta kerron siitä lisää vähän myöhemmin. Syötiin hyvin ja katsottiin Greyn anatomiaa. Nukuttiin pitkään ja valvottiin myöhään. 

On ollut vaikeampaa syömisten kanssa, mutta jos haluan saada itseni kuntoon, on panostettava riittävään ravitsemukseen. Syömishäiriö yrittää aina salakavalasti valloittaa ajatuksia, kun on vaikeampaa. Välillä on lähes mahdoton pistää vastaan, mutta tärkeintä on, että muuttaa suuntaa ajoissa. Takapakit kuuluvat parantumiseen, eikä niitä oikein voi välttää. Lopulta on vaan palattava oikeaan suuntaan, sillä syömisten vähentäminen ei ainakaan paranna ongelmia. Päinvastoin, se vaan vaikeuttaa asioita ennestään.

Nyt on aika hengähtää ja keskittyä niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Hyvinvointi menee opiskelun edelle, eikä sairasloma ole maailmanloppu. Päätin jatkaa sitä vielä muutaman päivän, joiden aikana ihan tosissani lepään ja kerään voimia. Loppuviikosta näen opinto-ohjaajaa, jonka kanssa suunnitellaan opiskelu jatkossa omien voimien mukaan. Aion saada koulun suoritettua ajallaan, mutta sitä ennen on pakko hengähtää hetki. Juuri nyt kolme lisäpäivää sairaslomaan tuntuu helpotukselta, sillä en olisi millään pystynyt menemään kouluun vielä huomenna. Nyt vaan keskityn hyvinvointiin ja syömiseen - vain siten voin jatkossa jaksaa käydä koulussa. :-)

Saatoin Tonyn keskustaan eilen illalla ja kävelin kotiin usvan keskellä. Oli pitkästä aikaa todella onnellinen olo, sillä oli saanut viettää aika yhdessä ja levätä. Kotimatkalla oli jo pimeää kuin keskellä yötä. Kävelin usvaisen polun läpi ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Tunsin olevani elossa ja ajattelin: 

Kyllä asiat järjestyvät. 

Sellaista sekavaa ajatuksenvirtaa tällä kertaa. 

Kello on jo aika paljon, joten laitetaan osa sen piikkiin. 

Heippa! <3

LYRICS: MARSHMELLO - SILENCE

Päiväni kuvina: saikku, uusi sali & elokuvailta

Moikka! Olen tämän viikon saikulla, koska tultiin siihen tulokseen lääkärin kanssa, että nyt on hyvä ottaa vähän aikaa rennommin. Päätin eilen ottaa (kännykän) kameran käteen ja kuvata pitkästä aikaa Päiväni kuvina -postauksen. Toivottavasti tykkäätte. :-)

 

Heräsin vähän ennen kahdeksaa ja aloitin aamun pikaisella laittautumisella. Ihan vaan sen verran meikkiä, että näytti ihmiseltä ja kehtasi lähteä keskustaan. :-D Pikameikkiin kuului ripsari, valokynä, peitepuikko ja puuteri. Hiukset harjasin vähän siistimmälle nutturalle ja sitten olinkin jo valmis.

Aamupalaksi olin tehnyt tuorepuuroa jo edellisenä iltana. Mukaan vielä vähän mangoa, päärynää ja pähkinöitä sekä kuppi kahvia, kun en jaksanut keittää teetä. Lueskelin jonkun aikaa Hyvä Terveys -lehteä, kunnes menin alakertaan kokkaamaan.

Kymmenen aikoihin lähdin kävelemään keskustaan. Selkeästi oli syksyä ilmassa! Palelin paksussa takissa ja työnsin kädet taskuihin. Keskustassa kävin ensin hakemassa sairaslomatodistuksen ja jatkoin siitä uudelle salille.

Muutamien mutkien kautta päädyin hankkimaan jäsenyyden Fressille. Tosi hyvä sali, mutta sen mukainen on hintakin.. Tein kevyen treenin, sillä oli vähän sellainen olo, kuin olisin tulossa kipeäksi. Sitten vaan takaisin kotia kohti.

Suihkun jälkeen söin ruoan: edamamepapuja, pakastevihanneksia ja ketsuppia. Gurmeeta, ei voi muuta sanoa. :-D Jälkkäriksi join energiajuoman ja aloitin uuden sarjan katselun Netflixistä.

Nowhere boys kertoo neljästä pojasta, jotka päätyvät rinnakkaistodellisuuteen, jossa heitä ei ole olemassa. Ei mitenkään ihmeellinen sarja, mutta kyllähän tuota ajankuluksi katsoo. :-) 

Ainakin siinä on yksi ihan mielenkiintoinen tyyppi, eikä sitä tiedä, vaikka sarja vielä paranisi. 

Puppa kehräsi sylissä tyytyväisenä.

Tein vielä vähän aikaa kouluhommia (sellaisia, joita jaksaa tehdä saikullakin), kunnes muistin, että on aika syödä välipalaa. Luonnostelin paria juttua koulua varten samalla, kun mutustin mandariinia ja kauraleipää Violifen savujuustolla. Nam <3

 

 Viiden aikoihin Karoliina ja Sanni tuli kylään. Otettiin parit kuvat pihassa omenapuiden alla, kunnes kaikkia alkoi paleltaa ja piti palata sisälle lämmittelemään.

 Katsottiin The Uninvented -elokuva, jonka halusin ehdottomasti näyttää Karoliinalle. Oli tosi kiva nähdä Karoliinaa ja Sannia pitkästä aikaa. Ystävien seura piristää aina! :-) Kummasti kurkkukipu ja alkava flunssakin unohtui, kun oli hyvää seuraa.

 Elokuvan jälkeen piirtelin vielä hetken ja katsoin jakson Nowhere boys -sarjaa. Kello lähenteli siinä vaiheessa jo yhdeksää, mutta olin vieläkin ihan pirteä..

 Lopulta maltoin sulkea koneen ja alkaa iltapalalle. Telkkarista pyöri joku vanha elokuva (Pähkähullu  tohtori?), jota unohduin katsomaan. Päällä oli ihana viime jouluna lahjaksi saatu yöpaita. <3

Sitten vaan hammaspesulle ja hetkeksi lukemaan kirjaa ennen, kuin oli aika sammuttaa 

valot ja mennä nukkumaan.

Sellainen oli eilinen päivä. Tänään oli kiva herätä ja huomata, ettei flunssa sittenkään iskenyt. Oli vaan vähän nuhainen olo, mutta ei sen enempää. :-) Kerrankin näin! Nyt on vielä muutama saikkupäivä jäljellä ja toivottavasti pääsen ensi viikolla jo takaisin kouluun. 

Mitä tykkäsitte postauksesta? 

Eihän ollut ihan kuolettavan tylsä? :-)

Synttäribrunssi isälle

Heippa! Isä täytti maanantaina vuosia, joten järjestin tavalliseen tapaan synttäribrunssin. Joskus, kun asiat tuntuvat oikein mahdottomilta, tekee hyvää viettää aikaa läheisten kanssa. Toisen yllättämisestä tulee parempi olo itsellekin. :-) Tässä vähän kuvia ja tunnelmia lauantailta.

Heräsin ennen kahdeksaa ja hiivin keittiöön. Siivoilin vähäsen, hain aikaisemmin viikolla leivotut sämpylät pakkasesta ja laitoin lahjan pöydälle. Surautin smoothien marjoista ja soijajogurtista. Keittelin kahvia ja katoin pöydän. Pian herätin isän valmiiseen aamupalapöytään.

Isän yllättäminen on aina yhtä antoisaa: kortit ja lahjat katsotaan moneen kertaan, herkkuja kehutaan maasta taivaisiin ja hymyillään kiitollisena koko lopun päivää. :-)

 Suunnittelin tarjottavat sen mukaan, mistä isä tykkää: omenapiirakkaa, vaniljajäätelöä, marjaista smoothieta ja pestosämpylöitä. Kaikki tietysti vegaanisena. ;-) Reseptit löytyy leivontablogin puolelta (mahdollisesti huomenna, sillä pöytäkoneen nettiyhteys ei tee yhteistyötä..).

 

Oli kaikin puolin onnistunut aamupäivä! Ulkona sateli ja sää oli harmaa, joten oli hyvä syy pysytellä sisäilmoissa koko päivän ajan. Katselin The Mist -sarjaa Netflixistä ja illan päätteeksi kävin saunassa. Sellainen tosi mukava ja rento lauantai. ♥

 

 Tämä tyttö on nyt viikon sairaslomalla ja keräilee voimiaan. Toivotaan, että viikko lomaa kouluhommista selkeyttäisi ajatuksia ja vointi kohenisi, jotta voin taas palata pian takaisin opintojen pariin. :-) Kyllä asiat tästä järjestyy, kunhan malttaa keräillä voimia jonkun aikaa!

Heippa ♥

IT

Heippa! Eilen päivä sai kivan päätöksen, sillä käytiin pitkästä aikaa elokuvissa. Siellä nimittäin pyöri elokuva, jonka ilmestymistä ollaan odotettu jo useampi kuukausi.. :-) Pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista! Säädin kameran asetukset uudelleen ja jatkossa pitäisi saada parempia kuvia myös kännykällä.

Päivä alkoi kiireisissä merkeissä, sillä piti saada Habitaren kurssin osalta hommat päätökseen. Aamupäivän tein esitelmää, järkkäilin viimeisiä asioita messuosastoa varten ja yritin saada hommat omalta osalta päätökseen. Puoli kahden aikoihin kiirehdin toiselle kurssille, jossa tutustuin uuteen tehtävän antoon ja lähdin viemään suunnitelmaa eteenpäin. Neljän aikoihin olin jo aivan loppu, joten jätin kouluhommat sikseen ja lähdin kävelemään Finnkinolle. Habitaren kanssa olisi ollut vielä reilusti tehtävää, mutta en enää yksinkertaisesti jaksanut enempää. Sain vielä matkalla teatterille viestiä kaikesta, mitä pitäisi tehdä, mutta tällä kertaa oli pakko olla itsekäs ja jättää loput toisille. Elokuvailta ei olisi siis voinut tulla parempaan saumaan, sillä tarvitsin muuta ajateltavaa ja omaa aikaa!

Katsottiin Karoliinan kanssa It-elokuva (tai minisarja), joka on tehty 1990-luvulla. Oli sarja klassikko tai ei, se sai meidät lähinnä nauramaan hysteerisesti. Suunnilleen samoihin aikoihin netissä alkoi pyöriä uuden It-elokuvan trailerit - oltiin enemmän kuin innoissamme, sillä klassikkokirja saisi viimein arvoisensa elokuvan! Kyseessä on sentään lempikirjani, joten voitte kuvitella, miten korkealle riman asetin..

2017 vuoden It-elokuva on Andrés Muschiettin ohjaama. Tarina menee suunnilleen näin: Eletään 1989 vuotta Derry-nimisessä pikkukaupungissa. Veljensä traagisesti menettänyt Bill viettää kesälomaa ystäviensä kanssa. Luusereiden kerhoon kuuluu hänen lisäkseen astmaatikko Ed, rillipää Rich, ylipainoinen Ben, tummaihoinen Mike, juutalainen Stan ja köyhän perheen Beverly, johon kaikki ovat salaa ihastuneet. Luusereiden kerho ei ole suuressa suosiossa Derryn ala-asteella. Viiden pojan ja yhden tytön tarinat kietoutuvat yhteen, sillä heitä yhdistää hyytävä salaisuus: jokainen on nähnyt klovnin, joka muuttaa muotoaan heidän suurimpien pelkojensa mukaan.
Derrystä on kadonnut vuoden aikana useita lapsia, joista ensimmäinen on Billin pikkuveli George. Luusereiden jengi ottaa tehtäväkseen selvittää kadonneiden lasten kohtalon. Mitä tapahtuu, kun kuusi lasta löytää kauhun ja pelon lähteen, Pennywisen?

Edellinen elokuva oli kauniisti ilmaistuna surkea, uusi taas niin hyvä, ettei löydy sanoja sitä kuvailemaan! Vaikea sanoa, mitä mieltä elokuvasta ovat ne, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, mutta sen lukeneena tykkäsin erittäin paljon. Henkilöhahmot oli toteutettu hyvin ja heidät tunnisti välittömästi kirjan henkilöiksi. Tällä kertaa kirjaa oli muokattu kohtuudella ja tehty oikeasti hyviä ratkaisuita juonen suhteen. Pennywise ei ehkä ollut suoraan kirjasta, mutta onnistui siitäkin huolimatta. Bill Skarsgårdin rooli pahamaineisena klownina on vertaansa vailla, sillä Pennywise on oikeasti pelottava, olematta koominen tai naurettava. Ei voi sanoa muuta kuin, että tykkäsin! Tykkäsin tosi paljon ja suosittelen. Mainittakoon vaikka tässä vaiheessa vielä, ettei It ole varsinaisesti pelottava. Sen siis uskaltaa katsoa, vaikka muutoin kauhuelokuvia välttelisi. :-)

Sellaiset leffa-aiheiset kuulumiset tällä kertaa. On ollut kiireinen viikko, mutta tänään on onneksi ehtinyt jo hetken hengähtää. Olen niin onnellinen, että Habitare-projekti on viimein saatu päätökseen! Eipä tässä sen kummempia. Heippa!

''I start to unravel cuz I'm battling that darkest storm, but I'm still here and it's clear I've got to win this war''

Heippa! Vähän syksyisiä kuulumisia liittyen kouluun palaamiseen, voimien loppumiseen ja täydelliseen syystakkiin. :-)

 

Palasin kouluun pitkän loman jälkeen ja jouduin kohtaamaan todellisuuden: voimat ovat lopussa, enkä jaksa keskittyä täysillä opiskeluun. Rankka rutistus kouluhommissa ennen lomaa, terveysongelmat ja syömishäiriön kanssa kamppailu - väsyin ja päätin kerätä voimia kesän aikana. En vaan ihan tajunnut sitä, miten uupunut olin. Olen aina ollut suorittaja ja tehnyt asiat vaikka hammasta purren, sillä luovuttaa ei saa. En uskonut varoitteluita siitä, että jossain vaiheessa tulee stoppi vastaan ja väsyy ihan oikeasti.

Tein jo ennen koulun alkua päätöksen ottaa kevyemmin, sillä tiedostin voimien vähyyden. En vaan ihan ymmärtänyt sitä, että joskus voimat loppuvat kokonaan. Kouluun palaaminen ahdisti paljon enemmän, kuin loman loppuminen normaalisti ahdistaa. En enää tuntenut sitä intoa, jota koin omaa alaa kohtaan. Ajattelin, että on turha edes yrittää, sillä en kuitenkaan osaa mitään.

Kulunut viikko oli todella raskas, vaikka kävin koulussa vain muutamana päivänä. Olen itkenyt kouluhommia tehdessä ja aamuisin, kun on täytynyt herätä kouluun. Olen lojunut tunteja sängyssä, sillä voimat eivät ole riittäneet edes heräämiseen. Olen syyttänyt itseäni siitä, etten saa mitään tehtyä ja tuotan toisille pettymyksen. Menettänyt ruokahalun, syönyt pakolla ja yksinkertaisesti väsynyt yrittämään. Tiedostanut lopulta sen, etten jaksa ja pyytänyt apua.
Jokaisella on oikeus väsyä, eikä siinä ole mitään väärää. Jokainen väsyy joskus, se on täysin normaalia ja osa ihmisyyttä. Väsyin puremaan hammasta ja esittämään, että kaikki on hyvin. Myönsin uupumuksen ja sain tukea ja ymmärrystä. Asiat eivät ole hyvin, eivätkä varmaan ole vielä vähään aikaan, mutta tästä on hyvä aloittaa. Jatkan koulua omien voimien ehdoilla ja lepään, jotta löydän taas ilon omaa alaa kohtaan ja jaksan opiskella täydellä sydämellä. :-)
Pointti oli kai siinä, että jokainen väsyy joskus ja silloin täytyy levätä. Pitää osata pysähtyä ajoissa ja levätä ennen, kuin on pakko ottaa kuukausia sairaslomaa, sillä silloin toipuminen on hitaampaa. Joten kyllä vaan - olen uupunut ja nyt aion levätä. Hyvinvointi menee aina opiskelun edelle.

Mennään nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin! Mieliala on kohentunut kummasti, kun on saanut viettää viikonlopun rakkaan seurassa ja ehtinyt näkemään Karoliinaakin pitkästä aikaa. ♥ Alkaa vähän jopa tuntua siltä, että asiat saattavat sittenkin järjestyä.

Sain kirpparipöydästä ihan kiitettävän saldon, jota juhlistin ostamalla jotain pientä itselleni. Saanen esitellä: uusi syystakkini! ♥ Ensimmäinen reaktio oli, että takki on aivan kamala. Vai oliko se sittenkin niin kamala, että se oli jo ihana? Kokeilin takkia ja tulin hyvin nopeasti siihen lopputulokseen, että olin löytänyt unelmieni takin.

Isot taskut, täydellinen väri, lämmin ja mukava päällä. Olen aivan rakastunut takkiin, sillä se tuntuu niin omantyyliseltä ja sopivan erilaiselta. Muistinko jo mainita, että takki maksoi 2,20 e? Toisen roska on toisen aarre. Nyt ainakin tiedän, mihin kääriydyn koleina syyspäivinä. ♥

Mitä mieltä olette takista: 

onko se kamala?

Vai sittenkin niin kamala, että se on jo ihana?

Tai ehkä vaan täydellinen?

Heippa! ♥

LYRICS: LUCY SPRAGGAN - FIGHT FOR IT

Anahata / uusi tatuointi

Moikka! Viime viikolla kuukausia jatkunut tatuointikuume sai viimein helpotusta, sillä kävin ottamassa uuden leiman käteen. Aihe, sijainti ja tatuointipaikka oli päätettynä jo hyvissä ajoin ennen varsinaista aikaa, joten odotus sai viimein päätöksensä. Nyt siis höpinää tatuoinneista. ;-)

Kävin taas tuttuun tapaan Black Miller Designillä, joka sijaitsee Lahdessa. Tästä on muodostunut se oma tuttu ja turvallinen paikka, jossa otan 99 % varmuudella kaikki seuraavatkin tatuointini. :-) Tatuoinnin hinnaksi tuli 170 euroa ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.

Kaikilla tatuoinneillani on tarina, joten ne tuntuvat merkityksellisiltä ja tärkeiltä. Ne ovat osa omaa tarinaani ja osa sitä, kuka olen. Kirjoitukset aikaisempien tatuointien tarinoista löydät Tatuoinnit-tunnisteella. :-)

Tatuointi on sydänchakra eli Anahata. Innostuin vähän aikaa sitten chakroista ja selvitin, mikä niistä on vahvin ja kuvaavin. Anahata on chakra, jolle on ominaista empaattisuus, ilo ja arvostus muita sekä luontoa kohtaan. Se kuvaa rakkautta ja parantumista. Siinä onkin suurin syy ja merkitys tatuoinnin takana: toipuminen on mahdollista. Olen empaattinen ja lämmin muita kohtaan, mutta unohdan usein olla sitä itselleni. Tatuointi muistuttaa, että myös itseään pitää osata rakastaa ja että on oltava armollinen virheitään kohtaan. ♥

Olen päättänyt tatuoida käsivarren täyteen erilaisia kuvia ja lopuksi yhdistää ne jollain tavalla toisiinsa. Olkapään perhoset ja käsivarren kukkaset ovat värikkäitä, mutta mitä alemmas mennään, sitä vähemmän tatuoinneissa on väriä. Värimaailma on sinistä ja vihreää, aiheet luonnosta - eli kaikkea sitä, mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Olen jo suunnitellut seuraavan tatuoinnin, mutta täytyy nyt jonkun aikaa malttaa ennen sen ottamista..

Sellaiset tatuointiaiheiset kuulumiset tällä kertaa. 

Mitä mieltä olette? :-)

Viimeisen lomaviikon kuvakooste

Heippa! Tein taas viikkokoosteen, tällä kertaa viimeisestä lomaviikosta. Elokuvia, hyvää seuraa, kirpparipöytä ja Pupan synttärit - siinä muutama viikon varrelle mahtunut mukava asia. ♥ Nyt pitää alkaa valmistautumaan ensimmäiseen kouluviikkoon..

Maanantai alkoi hyvin levänneenä, sillä heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa. Se tarkoittaa ehdottomasti myöhäistä heräämistä, koska viime aikoina olen noussut ylös 5-7 aikoihin. Keitin teetä, laitoin aamupalaa ja maalailin kaikessa rauhassa. Aamupäivällä siivosin ahkerasti muutaman tunnin, sitten lueskelin kirjoja. Lounaaksi söin eiliseltä jäänyttä vegaanista kaaligratiinia ja salaattia. Hinnoittelin viimeiset tavarat kirpputoria varten ja laitoin elokuvan pyörimään. Katsoin Netflixin filmatisoinnin Dead note -mangasta. Luin tuota joskus vuosia sitten ja se oli todella hyvä, joten halusin nähdä, millainen elokuva siitä on tehty. Muutamia epäkohtia huomioimatta tykkäsin elokuvasta tosi paljon, sillä se oli toteutettu hyvin. Juoni menee pähkinänkuoressa näin: Light-niminen poika löytää kirjan, johon kirjoittamalla pystyy tappamaan ihmisiä. Pitää vain tietää henkilön nimi ja ulkonäkö. Soppaan sekoittuu Ryuuk-niminen demoni ja uusi tyttöystävä. Lightin hyvät aikeet ottaa hengiltä rikollisia kääntyvät pian johonkin aivan muuhun.. Kudoin samalla akryylilangasta villasukkia ja kietouduin viltin lämpöön.
Viiden aikoihin lähdettiin kirpparille laittamaan pöytää pystyyn. Muutama ostaja pyöri jo innokkaana ympärillä - toivottavasti tällä kertaa menisi tavarat paremmin kaupaksi! :-) On niin paljon ylimääräisiä vaatteita, kirjoja, koruja, elokuvia ja kaikkea mahdollista. Kierrettiin vielä kirppari ja lähdettiin siitä Holman Prismaan kauppaan. Olin kuullut villiä huhua, että Ben&Jerry'sin vegaanisia jäätelöitä löytyy sieltä. Niin muuten löytyikin ja poistuin kaupasta leveä hymy huulilla! :-) Sitten vaan suihkuun, telkkarista sarja pyörimään ja syömään iltapalaa.

Tiistaina heräsin ennen herätyskelloa, sillä taisi vähän stressata päivän menot. Söin aamupalaa, laittauduin ja kokkasin - kaikki ennen kello kymmenen tatuointiaikaa. Kävin taas Black Miller Designillä. Tatuoinnin tekemiseen meni alle kaksi tuntia ja lopputulos oli oikein onnistunut! Ei taaskaan sattunut juuri ollenkaan, kunnes oli vuorossa värittäminen. Siinä vaiheessa kirpaisi enemmän, mutta oli se sen arvoista. ;-) Lähdin kotiin syömään ja hoitamaan pari juttua koneella ennen, kuin oli aika lähteä taas liikkeelle.
Näin Tonyn Prismalla, jossa käytiin ostamassa ruokia. Hetken kiertelyn jälkeen käveltiin kotiin painavien kantamusten kanssa. Laitettiin Greyn anatomia pyörimään ja syötiin välipalaa. Molemmilla oli vähän kipeä olo, joten kietouduttiin vilttiin ja jatkettiin sarjan katsomista iltaan asti. Pian olikin aika syödä iltapalaa, pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Kaikin puolin onnistunut päivä. :-)

Keskiviikkona oli aikainen herätys, sillä piti ehtiä kymmeneksi psykologille keskustaan. Syötiin aamupalaa ja laittauduin lähtöä varten. Puoli kymmenen aikoihin lähdin polkemaan keskustaan. Poliaika sujui hyvin ja jatkoin siitä suoraan kirpparille. Tavaraa oli mennyt jonkin verran, joten lähdin pyöräilemään kotiin hyvillä mielin. :-)
Siitä suoraan kotiin syömään, juomaan energiajuomaa ja katsomaan Greyn anatomiaa. Loppupäivä kului sarjan parissa, suihkussa ja ihan vaan ollessa. Aina sitä ei vaan kaipaa mitään sen erityisempää, varsinkaan nyt, kun loma lähentelee loppuaan.

Torstai alkoi myöhäisellä herätyksellä. Herättiin kahdeksalta, mutta loikoiltiin sängyssä reilu tunti ennen nousemista. Tehtiin aamupalaa ja keitettiin teetä. Laittauduin ja lueskeltiin Feissarimokia siinä toivossa, että kaatosade pian laantuisi.
Lopulta lähdettiin kirpparille, vaikka satoi edelleen. Kierrettiin Lanttila läpi ja tehtiin löytöjä. Ostin eurolla Millennium-kirjojen toisen osan ja Tony löysi monta hyvää elokuvaa. Siivosin pöydän ja käytiin vielä pikaisesti kaupassa. Sitten kotiin kokkaamaan ja katsomaan sarjaa.
Katsottiin iltapäivällä The Uninvited -elokuva, joka rikkoi kauhuelokuvia kohtaan pitämäni välirikon. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, ettei The Uninvited ole liian pelottava. Elokuvan päähenkilö pääsee pois suljetulta osastolta, jolle joutui nähtyään äitinsä kuolevan tulipalossa. Kotona odottaa isosisko, isä ja isän uusi naisystävä. Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa, sillä menneisyyden ratkaisemattomat asiat vaikuttavat arkeen idyllisessä talossa.. Keitä ovat lapset, joita Anna näkee unissaan kuolleina? Onko isän naisystävä se, joka väittää olevansa? Tykkäsin elokuvasta todella paljon, eikä se ollut liian pelottava.
Valvottiin myöhään ja katsottiin Greyn Anatomiaa. Lopulta oltiin molemmat niin väsyneitä, että nukahdettiin heti valojen sammuttamisen jälkeen.

Perjantaina oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta lopulta päästiin aamupalalle vasta yhdeksän jälkeen. Aamupalan jälkeen katsottiin muutama jakso Greyn Anatomiaa ja pakkailtiin tavaroita. Kolmen aikoihin Tony sai kyydin Vääksyyn ja lähdin kirpparille siivoamaan pöytää.
Muistin viimein tarkistaa kasvimaan tilanteen: siellä odottikin kymmeniä aivan valtavia kesäkurpitsoita! Laitoin Instagramissa kyselyyn, jos joku haluaisi pelastaa osan sadosta itselleen. Onneksi halukkaita löytyi, enkä ole ihan pulassa kaikkien kesäkurpitsojen kanssa! Yhden sain jo käytettyä leivontaan, toisen päätin käyttää viikonlopun ruokaan.
Päivällä tein esitutkimusta koulutehtävää varten ja selailin blogeja, kunnes päätettiin lähteä ruokakauppaan. Löysin uuden lemppariteen, peitepuikon ja mustapäälappuja. Ei yhtään hullumpi saldo kauppareissulle. ;-) Iltapalaksi söin Ben&Jerry'sin vegaanista keksi-pähkinävoijäätelöä. Saatoin mahdollisesti löytää uuden lempparijäätelön..

Lauantaina nukuin pitkään ja aloitin aamun lueskelemalla Pirkka-lehteä. Stressasi kaikki mahdollinen kouluun liittyvä ja siihen liittymätön, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Leivoin kakun ja kokkasin. Joogasin ja kävin suihkussa. Edelleen ahdisti melkoisen paljon ja olo oli voimaton.
Söin lounaaksi kesäkurpitsasta, myskikurpitsasta ja nyhtöherneestä tehtyä ruokaa. Lueskelin kirjaa jonkun aikaa, kunnes päätettiin lähteä äidin kanssa siivoamaan kirpparipöytää. Käveltiin kirpparille, siivottiin pöytä ja kierreltiin läpi muiden pöytien tarjonta. Tällä kertaa oli mennyt useampi juttu kaupaksi! :-) Kotimatkalla alkoi olla jo vähän parempi mieli.
Lakkasin kynnet, täyttelin bullet journalia ja lueskelin kirjaa pari tuntia. Välipalan jälkeen jatkoin koulutyön tekemistä ja saatoin siinä sivussa tilata 50 eurolla vegaanista kosmetiikkaa.. Lohtushoppailu on ihan todellinen asia, sanokaa mitä sanotte. :-D
Illalla katsoin vielä vähän aikaa Puhdistus-elokuvaa, jonka olen nähnyt jo pari kertaa aikaisemmin. Nukahdin päiväpeiton päälle, enkä ehtinyt edes hampaita pestä. Heräsin seuraavan kerran aamulla puoli yhdeksän aikoihin. Taisi olla hieman univelkaa.

Sunnuntaina Puppa täytti 4 vuotta! En voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu. Poju sai herkkuja ja paljon rapsutuksia. ♥  Päivä alkoi kesäkurpitsakakun kuorruttamisella. Resepti löytyy leivontablogin puolelta, jos sattuu kiinnostamaan. ;-) Lueskelin lehteä ja söin aamupalaa. Stressasin taas kouluun palaamista, eikä ollut mikään maailman parhain fiilis. Lähdin kumminkin lenkille ja sen jälkeen olo oli jo paljon parempi. Kävin suihkussa ja söin lounaan, minkä jälkeen korkkasin energiajuoman (viimeisen lomapäivän kunniaksi) ja laitoin elokuvan pyörimään Netlfixistä.
Katsoin toisen kerran To the bone -elokuvan, josta tykkäsin tosi paljon. Monet ovat sanoneet sen olevan triggeröivä, mutta itse pidän sitä enemmänkin realistisena ja toivoa herättävänä. Päähenkilö Ellen sairastaa anoreksiaa ja on ollut sen takia hoidossa jo useamman kerran. Mikään ei tunnu tehoavan, vaan sairaus ottaa yhä enemmän valtaa tytön elämästä. Viimeisenä ratkaisuna on hoitopaikka, jonka pitäjä on tunnettu radikaaleista toimintatavoistaan. Ellen tutustuu hoitopaikan muihin asukkaisiin ja luo heihin syvän yhteyden. Riittääkö se päihittämään sairauden?
Yritin ensin aloittaa kouluhommien tekemistä elokuvan jälkeen, mutta kone ei toiminut millään. Olin jo valmis iskemään kirveen näyttöön, joten päätin pitää pienen tauon. Söin välipalaa (kuvan PureFit-patukka on ihan lemppari) ja lueskelin pari sivua kirjaa. Sitten kyllästyin kirjaan ja aloin pitkästä aikaa piirtämään. Hetken aikaa jatkoin piirtelyä, kunnes oli pakko palata kouluhommien pariin. Kone ei toiminut erityisen hyvin, mutta sain lopulta työn tehtyä. Huh! Sitten vaan blogia kirjoittamaan..

Sellainen oli viimeinen lomaviikko! Suoraan sanottuna en olisi vielä yhtään valmis palaamaan kouluun. Aloitan opiskelun kevennettynä, omien voimien ehdoilla. Eiköhän vointi parane jossain vaiheessa sen verran, että voin taas keskittyä täysillä opiskeluun. ;-)

Miten teidän paluu arkeen on sujunut? 

Vai oliko se edessä jo aikaa sitten? 

Heippa! ♥