Päiväni kuvina: torstai

Heippa! Teki taas mieli kuvailla Päiväni kuvina, joten tässä olisi vähän kuvasaldoa torstailta. Meillä on ollut melko kiireinen viikonloppu, sillä sukulaisia tuli tänne vierailemaan lauantaina. Onnistuin tavoistani poiketen jopa sosialisoimaan muiden kanssa. :-D Pointti oli siinä, että aika kuluu lopulta yllättävän nopeasti ja voi olla ihan hauskaakin, kun vaan menee ja juttelee ihmisille.

Aamu alkoi tuttuun tapaan jo ennen kahdeksaa. Nukuin yön katkonaisesti, sillä näin ihan ihmeellisiä painajaisia. Tähän saattoi olla syynä se, että ennen nukkumanmenoa katsoin jakson sarjaa, jossa yksi lempihahmoistani kuoli verisesti ja äärimmäisen tuskallisesti. Jatkossa siis illalla ihan vaan Simpsoneita tai Supernaturalia, astetta kevyempiä iltasatuja. :-D Olin kuitenkin aamulla virkeä, kunhan vaan sain itseni revittyä ylös sängystä.

Viimeisetkin unihiekat haihtuivat silmistä, kun edessä odotti kupillinen höyryävää kahvia ja lemppariaamupalaa. Pihistin mustikoita äidin sulattamasta kipollisesta, joka päätyi myöhemmin päivällä piirakkaan. Mustikat ovat niin hyviä, eikä edes haittaa, että kyseessä oli viimeinen satsi, sillä kohta saa taas lisää! Aamupala muutoin oli taas se perinteinen soijajukurtti-hedelmä-pähkinä-myslisekoitus, josta en luovu kirveelläkään. ♥

Aamupalan jälkeen aloin maalailemaan taulua, joka alkaa pikkuhiljaa valmistua. Luultavasti korjailen ja viimeistelen sitä vielä hyvän aikaa, mutta kohta voi taas siirtyä seuraavan taulun pariin. Täytyy tosin käydä ensin ostelemassa maaleja, jotka hupenevat yllättävän tiheään tahtiin.

Menin omaan huoneeseen laittautumaan, sillä etenkin kesällä siellä on riittävän valoisaa ja ison peilin ääressä on yksinkertaisesti hauskempaa laittautua kuin pienessä vessassa. Tällä kertaa ei tarvinut laittautua yksin! Heti, kun istahdin lattialle, Puppa halusi syliin ja makoili siinä, kunnes olin valmis ja jouduin hätistelemään pienen hyrisevän kerän puutuneiden jalkojen päältä. Veli saa pitää varansa, sillä saatan hyvinkin pian adoptoida tuon sylivauvan itselleni ihan kokonaan! :-D Puppa on siinä mielessä niin ihana, että poju oikein kerjää silityksiä ja läheisyyttä koko ajan. Parhainta on, jos pääsee kainaloon nukkumaan. Nana on aina ja ikuisesti se kaikkein rakkain, mutta neiti tulee syliin lähinnä silloin, kun itse haluaa, eikä ole niin hellyydenkipeä. Olen niin onnellinen, että meillä on taas kaksi kissaa, sillä koti tuntuu aina liian hiljaiselta yhden kissan kanssa. ♥

Väliin pakolliset selfiet, kun on kerrankin jaksanut laittautua. :-D Marimekon raidallinen paita on parhain, sillä siinä tulee Pikku-Myyfiilis!

Laittautumisen jälkeen laitoin Netflixistä pyörimään Between-nimisen sarjan, jota olen katsonut aina silloin tällöin. Ei se ihan suosikkeihin kuulu, mutta on kuitenkin yllättävän koukuttava ja jännittävä. Sarjan juoni on pähkinänkuoressa tämä: Pretty Lake -nimisessä kaupungissa kaikki yli 22-vuotiaat kuolevat. Kaupunki aidataan ja nuorten täytyy selvitä ilman vanhempiaan, hupenevin ruokavaroin ja kasvavan levottomuuden keskellä. Ihan ok sarja, eli kannattaa kurkata, jos ei muuta katseltavaa löydy. :-)

 

Vegaanista fetasalaattia ja vesimelonia aikaiseksi lounaaksi/ruoaksi, kun oli menoa kaupungilla. Siinä yhdistyikin kolme tämän hetken parasta asiaa: a) omalta kasvimaalta poimitut salaatinlehdet, koska mikään ei maistu paremmalta kuin itse kasvatettu, b) vegaaninen feta, joka on kyllä melko kallista, eikä ihan vedä vertoja esikuvalleen, mutta on silti vaan niin hyvää. Yksi isoimmista kompastuskivistä vegaaniruokavaliossa oli aikaisemmin feta, koska se vaan on parasta, mutta nyt sekin ongelma on hoidettu! ja c) vesimeloni, jota voisin kauhoa kesäisin kaksin käsin aamusta iltaan. ♥

Lueskelin siinä vielä hetken, kunnes lähdin kävelemään kohti keskustaa. Ei kyllä kauheasti houkuttanut, sillä ilma oli kolea ja sateinen.. Toisaalta sadepäivissä on hyvätkin puolensa etenkin se, että on hyvä syy jäädä kotiin katselemaan sarjoja, jos ei ole muuta menoa, sillä jostain syystä rakastan sateenvarjon alla kävelyä ja musiikin kuuntelua. ♥

Keskustassa odottelin puolisen tuntia psykologin ajan alkamista, kunnes tajusin merkinneeni ylös väärän päivän. Oikea aika olikin vasta kuukauden päästä, joten poistuin paikalta vähin äänin. Ihan vähäsen nolotti, mutta yritin järkeillä, että mokailu on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Aika nopeasti sekin nolastus kyllä unohtui, kun eksyin keskustaan kiertelemään..

Aikaisemmin viikolla eksyin H&M:n alennuksiin, josta löytynyt ihana hame jäi kummittelemaan mieleen. Jätin hameen silloin ostamatta, sillä ajattelin, etten kuitenkaan löydä mitään, minkä kanssa yhdistää sitä. Seuraavana päivänä etsiskelin jo hametta nettikaupasta, kunnes lopulta päädyinkin kaupoille etsiskelemään. Hyvä puoli oli, että hintaa oli alennettu 20 eurosta kymmeneen euroon, huono puoli taas, että pienin löytynyt koko oli 40. No, kokeilin kuitenkin hametta, ja totesin sen olevan yllättävän pieni. Pienellä kavennuksella se olisi täydellinen. Kokeilin samalla myös ainakin kymmentä paitaa, joista päädyin ostamaan yhden.. Kiertelin keskustassa jonkun aikaa, kunnes päädyin taas sateeseen kävelemään kotia kohti.

Ostokset:

keltainen hame (10 e, H&M)

vihreä lyhyt paita (5 e, H&M)

musta printtitoppi (6 e, Seppälä)

vihreä toppi (6 e, Seppälä)

Vaatteille tuli vielä lisäalennusta Seppälässä, joten sain kolme paitaa ja unelmieni hameen alle 25 eurolla. Ajattelin, että voin edellisviikon palkoilla ostaa jotain pientä, koska näin kuitenkin vaivaa rahojeni eteen. Suurin osa jäi vielä säästöön, ja olin enemmän kuin tyytyväinen ostoksiini. Tiedättekö sen tunteen, kun ostaa uusia vaatteita ja huomaa kotona, että niistä saa tehtyä vaikka miten monta yhdistelmää vaatekaapin sisältöä hyödyntämällä? Nyt on taas paljon ihania kesä- ja syksyasuja valmiina, joten hyvästi vaatekriisit noin parin viikon ajaksi! ♥

Kotiin tullessa olikin aika syödä vähän lisää. Muistinko jo mainita, että voisin syödä vesimelonia kaksin käsin aamusta iltaan? Välipalaksi siis vesimelonia ja Raw Biten raakapatukkaa. Siihen vielä viihdykkeeksi Kingin kirjallisuutta, niin johan on hymy leveässä. :-D Tosin ei ihan niin leveässä, sillä Uinu, uinu lemmikkini on surullinen ja kaikin puolin traaginen kirja, mutta siitä lisää sitten myöhemmässä postauksessa (lue: King innostus ei ole ainakaan laantumaan päin).

Sitten lueskelin vähän Indiedaysin blogeja ja katsoin pari jaksoa eteenpäin aamuista sarjaa. Tiedättekö sen tunteen, kun päättää katsoa vain yhden jakson, muttei kuitenkaan voi lopettaa sen jälkeen? On vaan pakko katsoa ainakin yksi jakso lisää..

Illemmalla lähdettiin käymään kaupassa, sillä piti ostaa leivontatarvikkeita viikonlopun tarjoiluita varten. Meillä kävi siis muutama sukulainen, joten sain tietysti tehtäväkseni leipoa tarjottavia. Kauppareissussa kuluikin yllättäen toista tuntia, sillä aina unohtui jotain ja oli palattava edelliseen väliin - varsinkin, kun käytiin vähän vieräämmässä kaupassa. Selvittiin kuitenkin kotiin loputtoman hyllyjen välissä harhailun jälkeen. :-)

Meikkien puhdistuksen jälkeen oli taas aika syödä vähän lisää. Iltapalaksi kotimaisia mansikoita, päärynää ja Alpron rahkaa. ♥ Taustalla pyöri ensin Simpsonit ja sitten jotain muuta, josta ei suoraan sanottuna ole mitään muistikuvaa, kunnes alkoi väsyttää..

Ennen nukkumaanmenoa lueskelin tuttuun tapaan. Päätin lukea taas kirjan, joka oli yläasteella yksi lemppareistani. Huomaa kyllä, että ikää on tullut, sillä nuorten kirjat alkavat vaikuttaa juurikin nuorten kirjoilta. Oli miten oli, Ette te minua tunne on kaikessa sarkastisuudessaan ja kiemuroissaan viihdyttävä. Jos nyt jotain kiinnostaa, niin tarina kertoo pojasta, jota isäpuoli pahoinpitelee ja, joka tavoittelee unelmiensa tyttöä. Ei mikään tajunnan pysäyttävä teos, mutta kyllähän tuota lukemisen ilosta lukee. Kingien lukemisen iltasatuina päätin jättää ihan suosiolla, sillä usein ennen nukkumaanmenoa lukemani asiat tulevat uniin. Ei ole kovin hauskaa, kun Jack Torrance jahtaa unessa roquenuijan kanssa, sen vaan haluan sanoa! :-D

Sellainen melko tavallinen lomapäivä. En sano, että tyypillinen torstai, sillä lomalla kaikki päivät muistuttavat hyvin pitkälti toisiaan!  Eipä tässä sen kummepia, eli heippa! ♥