torstai 13. elokuuta 2015

Amy & edistysaskeleita

Moikka! Johonkin tämä loman toisiksi viimeinen viikko on vaan kadonnut, mutta onneksi vielä on edessä viikonloppu mukavine ohjelmineen. ;-) Tällä viikolla onkin ollut menoa vähän jokaisena päivänä, mikä mahdollisesti selittää ajankulun nopeuden...
 Ehkä laadukkain kuva ikinä, mutta syytettäköön siitä elokuvateatterin hämärää valaistusta. :-D
 Veljen kanssa maanantaina tuli juttua siitä, että molempia kiinnosti elokuvateatterissa pyörivä Amy-dokumentti. Niinpä siis tuumasta toimeen, ja Finnkinon sivuilta seuraavaa näytöstä etsimään. Niin siinä sitten kävi, että keskiviikkona hirveällä kiireellä, minuuttia yli elokuvan alkamisajan jälkeen... ostettiin liput ja taiteiltiin itsemme salin puolelle.
 Tähän alkuun voisi ehkä sanoa, etten ollut aikaisemmin juurikaan Amy Winehousen musiikkiin tutustunut. Tiesin artistin elämän pääkohdat, mutta en juurikaan sen enempää. Aihe oli kuitenkin kiinnostava, enkä yhtään pettynyt dokumenttiin.
Amy on Asif Kapadian ohjaama dokumentti, joka kertoo Amy Winehousen elämäntarinan lapsuudesta kuuluisuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Pääosin dokumentti rakentuu Amysta kuvattuihin videoihin, joiden lisäksi tähden läheiset kertovat kokemuksistaan. 
19-vuotiaana Winehouse haaveili soittavansa pienillä jazzklubeilla, eikä halunnut saavuttaa suurta suosiota. Ensimmäisen levyn julkaisun aikaan nuori artisti elikin unelmaansa. 2006 vuonna julkaistu Back to black toi Amyn kaikkien tietoon, ja media alkoi seurata tiiviisti tähden jokaista liikettä. Siinä sivussa tuli vielä ero poikaystävän kanssa, ja kaikki alkoi mennä huonompaan suuntaan. Mukaan tulivat huumeet, joista Winehouse oli välillä kuivilla... 
Tuntui niin kamalalta seurata, miten artistia kohdeltiin mediassa: seurattiin kameroiden kanssa jokaiseen maailman kolkkaan, pilailtiin ulkonäöstä ja elämäntyylistä tv:ssä,.. Julkisuus teki Amyn elämästä yhtä helvettiä. Toisaalta oli myös järkyttävää seurata, miten vuosia jatkunut bulimia - yhdessä alkoholin ja huumeiden kanssa - vaikutti nuoren naisen kuntoon ja ulkonäköön. 
Lopulta ei kummemmin yllättänyt, että Winehouse kuoli jo 27-vuotiaana. Silti tuntuu niin väärältä ja kamalalta, että niin taitava ja täynnä unelmia oleva ihminen ajetaan loppuun, ihan vain viihteen ja lööppien takia. 
Äh, tästä olisi sanottavaa vaikka miten paljon, mutta en saa koottua ajatuksia kovin selkeäksi tekstiksi. Pointti on kuitenkin, että käykää katsomassa Amy-dokkari, se on todellakin näkemisen arvoinen! Ihan sama, vaikkette olisi Winehousen musiikkiin tutustuneet. Kokemuksesta tiedän, ettei se juuri elokuvakomusta haittaa. :-)
 
Ja sitten ne edistysaskeleet. Oikeastaan voisin melkein sanoa, että tämä oli enemmänkin harppaus eteenpäin, sillä niin isosta jutusta oli ainakin oman pään sisällä kyse. Olen noudattanut ateriasuunnitelmaa osastolla, mutta heti kotiin päästyä se jäi. Hautasin suunnitelman syvälle pois näkyvistä, ja vannoin, etten enää ikinä suostu sellaista noudattamaan. Vaan mitä teinkään tänä maanantaina? Suostuin täysin vapaaehtoisesti suunnittelemaan ravitsemusterapeutin kanssa uuden suunnitelman. En sitä teille esittele, sillä se on tehty täysin minun tarpeideni mukaan, eikä noudata mitään tavallista mallia. Se on summittainen, ilman desimittoja tai grammoja. Oikeastaan sen tarkoituksena on lähinnä patistaa syömään niitä pelkäämiäni hiilihydraatteja. Lisättiin mukaan kyllä yksi välipalakin, mutta se on sitten koulun alkua ajatellen. En ole vielä suunnitelmaa täysin noudattanut, mutta aion ehdottomasti aloittaa. 
Jotenkin vaan tuntui hyvältä ottaa ravitsemussuunnitelma taas käyttöön. Se ei ole samanlainen kuin osastolla, vaan noudattaa omia mieltymyksiä, joten varmasti suunnitelman noudattaminen tulee olemaan helpompaa. Ehkä tämä nyt on jonkinlainen harppaus eteenpäin. :-)
 
Ravitsemusterapian lisäksi kävin tänään psykiatrilla ja huomenna olisi vuorossa fysioterapeutin haastatteluaika. En tiedä, olenko enemmän innoissani vai kauhuissani, mutta on vaan jaksettava jatkaa. Tällä viikolla on tullut itkettyä ja panikoitua, mutta toisaalta tehtyä oikeita valintoja. Olen kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen itseeni ja edistykseeni, enkä ajatellut enää palata takaisin vanhaan vaikka se kuinka helpommalta tuntuisikin. Että eteenpäin vaan ja sitä rataa!
Mutta joops, sellaista siis tällä kertaa! ♥  
Huomenna on perjantai ja viikonloppu - nauttikaa siitä nyt etenkin, jos olette jo palailleet lomilta töihin ja kouluihin! ;-)

12 kommenttia:

  1. Ateriasuunnitelman takaisinotto on varmasti tuntunut isolle kynnykselle, mutta ihan mahtavaa et oot suostunut siihen. Paranemisprojektin edetessä tulee varmasti niitä huonoja jaksoja, joissa ats on kultaakin kalliimpi juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, ei mikään helppo päätös - mutta varmasti oikea. Vielä kun oppisin sitä noudattamaan... Mutta ainakin on tosiaan jokin runko, mikä auttaa, jos on huonompi aika. :-)

      Poista
  2. Vau! Olet ottanut huiman harppauksen eteenpäin todellakin. Hienoa! Tsemppiä päiviisi!

    VastaaPoista
  3. Kävin kans kattoo Amyn jo viikko sitten. En juurikaan ollu kuunnellut musiikkia aiemmin, koska en jazz-suuntauksesta pidä. Mut leffa oli kyl ajatuksia herättävä päihteiden käytön ja median käytöksen suhteen...
    Ihanaa kun hymyilet :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla kanssa sama: en ole niinkään jazzista kiinnostunut, mutta dokkari vaikutti muuten kiinnostavalta. Se oli kyllä hyvin toteutettu ja ajatuksia herättävä kaksituntinen. :-)
      Hihi, kiitos. ♥

      Poista
  4. Voi vitsit mä olen ylpeä susta kaunokainen! <3 Oot tehnyt niin hyvää työtä, nyt vaan eteenpäin ja uutta vaihdetta silmään! Ajattele, mä olin vielä 2 vuotta sitten aivan hukassa itseni ja syömisen kanssa.. en olisi osannut edes unelmoida tällaisesta elämästä mitä elän nyt! Ja nyt kun muistelen sitä aikaa, en edes tunnista itseäni. Uskomattomia asioita voi tapahtua kun ryhtyy toimeen ja päättää että paluu entiseen ei ole enää mikään vaihtoehto. Sä voit olla vaikka missä parin vuoden päästä, vapaus odottaa sua! Tsemppiä ateriasuunnitelman kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :') Niinpä niin, periksi ei anneta! Se on kaiken vaivan arvoista, sitten lopulta.
      Niinhän se onkin, että sairaana ei ole ollenkaan oma itsensä. Kaikki teot ja ajatukset pyörii lopulta vaan ruoan, kehon ja ahdistuksen ympärillä.. Mutta siinäpä onkin hyvä syy potkia eteenpäin, että löytää taas oman itsensä uudestaan. ♥
      Kiitos, ihana. ♥

      Poista