keskiviikko 27. toukokuuta 2015

''Maisema näyttää aivan toiselta, kun arvaa katsovansa sitä viimeistä kertaa''

Heippa! Niin se vaan eilen tuli vuosi täyteen ja opiskelut Lohjalla päättyivät. Palasin eilen illalla kotiin - nyt onkin sitten edessä loma tosin ensin pitää turhautua muutama tunti huomisissa Ympäristö teknologian pääsykokeissa... ! Toisin sanoen kesä on virallisesti alkanut, ainakin näin omalta osaltani. ;-)
 Viimeiset päivät Lohjalla kuluivat lähinnä loppukritiikeissä ja -infoissa, huoneen siivoamisessa ja muissa valmisteluissa. Viimeiset aamukahvit join ''juhlallisesti'' solun keittiön lattialla, kun huonekaveri oli vielä nukkumassa. Eipä siinä, ihan mukavahan siinäkin oli hörppiä kahvia, mutustella aamupalaa ja katsoa Supernaturalia.
 Lempparipaikalle, läheiselle uimarannalle, piti myös jättää hyvästit. 
Istuskelin siellä auringonpaisteessa ja fiilistelin. Ei ollut mitään kiirettä, vaan saattoi kaikessa rauhassa kuunnella laineiden liplatusta ja lehtien havinaa tuulessa.. Vasta rannan hyvästelyn jälkeen poikkesin opiston toimistoon ja esittelin loppusiivouksen asuntolavastaavalle.
 Memen kanssa halattiin pitkään ja suunniteltiin jo, milloin nähdään seuraavan kerran. Olen niin onnellinen, että löysin näin ihanan ystävän. Memeä tulee eniten ikävä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tutustuin niin moniin ihaniin ihmisiin, että jo ihan sen takia kannatti lähteä vähän kauemmas opiskelemaan. ;-)
 
Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut ikimuistoinen. Aina ei ehkä olisi huvittanut käydä läpi useamman tunnin juna-bussimatkarulianssia, eikä solun jakaminenkaan ihan yhtä juhlaa ollut. Lohjailuun mahtui ne omat huonot hetkensä, mutta olen onnellinen, että lähetin esivalintatyön koululle ja pääsin sisään. Vuosi on ollut ennen kaikkea opettavainen ja avartava kokemus: opin, että pärjään ihan hyvin omillani, vähän kauempana kotoa. Opin ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, ja siinä on sellainen taito, josta tulee olemaan hyötyä läpi elämän. :-) 
Näin siis päätin opiskelut Lohjalla - haikeissa, mutta onnellisissa ja helpottuneissa fiiliksissä. 
Ei enää laukkujen roudaamista bussista junaan tai junasta bussiin. 
Se on ohi nyt, adios!
PS.
Vähän ikävä kirjoittaa näin haikea lopetus postaukselle, mutta olkoon. Edellisessä kuvassa on Minni suunnilleen vuosi sitten, jälkimmäisessä Minni pari viikkoa sitten. Meidän kissaneidillä on ikää jo arvokkaat 16 vuotta, joten ei liene ihmekään, että ikä alkaa näkyä. On silti ollut surkeaa seurata, miten Minni hiljalleen kuihtuu pois ja heikkenee päivä päivältä. :< Tällä hetkellä Minni on todella laiha ja luiseva, jalat alkavat jäykistyä ja silmissäkin on vähintään kaihia. Ei olla vielä viety Minniä viimeiselle eläinlääkärireissulle, sillä kisu kuitenkin syö hyvin ja on tyytyväisen oloinen. Mitään kipuja ei ainakaan näyttävästi ole, vaikka muuten olemus alkaakin olla aika surkea. Koko ajan seurataan Minnin vointia - ja odotetaan. Enää tässä ei varmaan ole kuin muutama viikko jäljellä, jos sitäkään.. Mutta katsotaan nyt. On tässä kuitenkin yksi hyvä puoli: Nana on tulossa meille viikonloppuna, joten täysin kissattomaksi ei tämä talous tule jäämään... 
Mutta eipä tässä muuta, heippa!

4 kommenttia:

  1. Meidän tupu alkaa olla vissiin jo 13 vee ja pikku hiljaa pois menossa. Silti kaikki muistot jää :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kissa alkaa jo olla aika vanha, kun ylittää sen kymmenen vuoden rajan. Sitten kun siihen perään lisää vielä kolme tai kuusi vuotta, ei ole ihmekään, että ikä alkaa näkyä. Mutta niinpä, hyvät muistot säilyvät, vaikka kissan elämä olisikin tullut päätökseen. ♥

      Poista
  2. Voi ei, surku tuli tuosta Minnistä. Toisaalta, sillä on pitkä ja varmasti hyvä elämä takana. Muistot on tärkeitä. Oman rakkaan lemmikkiystäväni poismenon jälkeen olen huomannut miten hullunkuriset tempaukset ja hyvät muistot jaksaa hymyilyttää vielä pitkän ajan jälkeenkin. <3

    Jos sun kesä on nyt virallisesti alkanut niin on syytä siis toivottavaa hyvää, lämmintä, tapahtumarikasta ja ennen kaikkea onnellista kesää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllähän se surettaa. :< Mutta tosiaan, Minni on jo elänyt paljon pidemmän elämän kuin useimmat kissat. Eikä noista vuosista puutu rakkautta tai huolenpitoa. :-) Muistoilla on tosi tärkeä rooli: vaikka ensin tuntuu pahalta, ajan myötä alkaa muistaa vaan niitä ihania hetkiä yhdessä. ♥
      Hihi, kiitos paljon! Ja samaa sinne (sitten kun olet päättänyt oman kesän virallisesta alusta). :-D

      Poista