Ujo mutta utelias

Moikka! Tätä päivää on kyllä odotettu: käytiin aamupäivällä hakemassa Nana kotiin! ♥ Eihän tätä odotettukaan kuin sellaiset neljä kuukautta...

 Ajomatka oli melkoisen rasittava, kun piti katsella jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan, pyöriä ja maukua. Vähän siinä ehkä kuumakin tuli ja läähätytti. Kuljetuskassista ulos asteli kuitenkin utelias pieni kissaneiti. Vähän tässä ollaan leikitty kuuropiiloa, kun ensimmäiset kaksi tuntia Nana piileskeli kaapin takana ja sängyn alla.. Nyt ollaan kuitenkin jo ovelan pallottelun ja kissanminttulelujen avulla päästy siihen tilanteeseen, että Nana kiertelee huoneita nuuskien ja tutkiskellen.

 Nyt saa jo katsoa, mutta ei koskea. Syliin olen kyllä jo neidin ottanut, mutta silittely muuten on vielä vähän liian pelottavaa. Nana seuraa minua koko ajan muutaman metrin säteellä, ja alkaa heti maukua perään, jos menen liian kauas. Kyllä meistä varmasti vielä ystäviä tulee! ♥ Onhan tuo vaan niin uskomattoman hellyyttävä, että voisi vaan seisoa ja tuijottaa pienen puuhasteluja..

Tänään ei voi muuta kuin hymyillä - onhan Nanaa odotettu niin pitkään ja hartaasti. Viimeksi meillä olikin kissanpentu kotona pyörimässä yli kymmenen vuotta sitten... ;-) 

Tällaiset pikaiset kuulumiset halusin tulla teille kertomaan! Illalla lähden tyttöjen kanssa juhlistamaan koulujen loppumista, joten päivittelen seuraavan kerran varmaan vasta maanantaina. Heippa! ♥