Puppa on meillä taas yökylässä: heräsin jo ennen kuutta siihen, kun kissa rymisti sisään huoneeseen ja pudotteli matkalla puolet tavaroista.. En sitten tietenkään saanut enää unta, vaan pyörin sängyssä seitsemään asti. Sitten luovutin ja hiivin alakertaan järkkäilemään yllätystä äidille.
Ainakin oli aikaa ja ehti rauhassa laittaa kaiken valmiiksi! ♥
Hiljaisuuden vallitessa siivoilin, paistoin vohveleita, keitin kahvia ja katoin pöydän. Tällä kertaa tein tarjolle banaanivohveleita, mango-kookossmoothieta ja patonkia. Ja olihan siellä vaikka mitä muuta: marjoja, hedelmiä, hummusta,.. Reseptit löytyvät leivontablogista! ♥
Kun olin lopulta saanut pöydän katettua, herätin äidin ja kutsuin pöytään. Siinä sitten lahjottiin äiti tyytyväiseksi vuodeksi eteenpäin suklailla, hajuvesillä, kukilla ja vaatteilla.. ♥ Oikeasti meidän on pakko pistää parastamme, sillä äidillä on syntymäpäivät äitienpäivää seuraavana päivänä. Yhtenä vuonna unohdettiin synttärit kokonaan - ja se oli niin noloa, ettei varmasti samaa virhettä tehdä uudestaan! :-D
Muuten äitienpäivän ohjelmaan kuului mm. kirpparilla kiertelyä. Pidän pöytää Lanttilassa ensi viikon torstaihin asti, joten olen ainakin saanut käydä kirpparilla ihan riittävästi! Kerrankin näyttää, että pöydästä olisi jopa kadonnut jotain (siellä oli jo ihan tyhjän näköistä..)! Mutta ei sanota vielä mitään, koska lopputulos on aina yhtä suuri yllätys. ;-) Mahtui päivään toki paljon muutakin, mutta siinä olivat ne pääkohdat.
Mitenkäs teillä hemmoteltiin äitiä? ♥
Ps. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita laitoitte viime postaukseen! Niistä oli todella apua, ja nyt olo on jo paljon parempi. Jopa toiveikas - kyllä tämä tästä vielä helpottaa. :'-)
Mun piti jo edelliseen kommentoida, mutta olikin jo ehtinyt kirjoittaa uuden, joten laitan nyt tähän.
VastaaPoistaSinä olet koko ajan kauniimpi ja uskon, että kaunistut edelleen, kun saat kehoa normalisoitua. Mielestäni suurin muutos on silmissäsi, ne säihkyvät ja avautuvat!
Mutta tiedän tuon tunteen, kun voisi vain hypätä terveyteen ja normaaliin elämään. Olen monesti ajatellut, että vaikeinta on nimenomaan se välitila... Ja sitten, kun lisätään kevät ja erinäiset epävarmuudet, niin ihmekkös tuo, että katse ja mieli kiinnittyvät siihen "tuttuun ja turvalliseen".
Lämpöä ja valoa Sinulle!
Kiitos paljon, omastakin mielestä kasvoni näyttävät nyt paremmilta. Eloisammilta ja terveemmiltä. Paljon on toki vielä matkaa, mutta kuitenkin..
PoistaNiinpä. Oikeastaan juuri tuo välitilan pelko on saanut pitämään kiinni sairaudesta. Aina on tuntunut niin paljon helpommalta palata sairauden turvaan. Tällä kertaa aion kuitenkin olla vahvempi, vaikka kuinka ahdistaa. :')
Kiitos! Ja samaa sinne. ♥