''Alotan ittestäni, korjaan mun mielen, nostan mun katseen ja suupielet''

Heippa! Niin se oli taas maanantaina aika palata arkeen, mutta jotenkin keväinen sää ja auringonpaiste tekivät siitä helpompaa. Helsingin kadut täyttyivät ihmisistä ja katusoittajien ääni kantautui yhdestä jos toisestakin keskustan kolkasta. Vähän olisi tehnyt mieli jäädä ulos fiilistelemään kaunista kevätpäivää, mutta jatkoin kuitenkin bussilla Lohjalle. Olihan jo korkea aika palata opiskelun pariin! :-)

Koulussa alkoi uusi kurssi: kuvanveisto, joten ensimmäinen ilta kului nikkaroidessa ja savella läträtessä. En yhtään pidä siitä, että kädet likaantuvat - oli kyseessä sitten leipominen tai vaikka puutarhanhoito. Alkuun olin siis enemmän kuin kauhuissani, kun jouduin työntämään kädet märkään saveen, joka liimautui käsiin ihan huolella! Kuitenkin lopulta (tai ehkä kovempaan saveen siirryttäessä) homma alkoi tuntua todella hauskalta. Aika hujahti ihan hetkessä, kun jäljitteli pään muotoja epämääräisen savikasan päälle. Olen aikas innoissani tästä kurssista! :'-)

Tiistaina aika kului keskustassa kenkäkauppoja kierrellen: vasta vihoviimeisestä kaupasta, Intersportista, löysin etsimäni. Pienistä jaloista on ehkä sittenkin jotain iloa, sillä mukava myyjä kiikutti näytille juniorimallin näistä ihanista Vansseista epämääräinen kuva alhaalla! Tuon juniorihommelin takia/ansiosta kengille jäi hintaa lopulta vain 35 euroa. Oli miten oli, ihanat kevätkengät ovat olleet jo ahkerassa käytössä - ja ne ovat todellakin juuri niin hyvät, kuin olin toivonut. ♥

Keskiviikkona keväinen sää ja auringonpaiste oli kauneimmillaan, joten en lannistunut, vaikka ei ehditykään Karoliinan kanssa soittelemaan. Ostin lähikaupasta lehden ja menin rantaan lueskelemaan. Auringon paistaessa oli melkein liian lämmin, ja ranta oli aivan hiljainen, lukuun ottamatta lintujen laulua ja viserrystä. Ei yhtään hullumpi tapa nauttia auringosta ja kiireettömästä aamupäivästä! ;-)

 

Netflixistä löysin elokuvan nimeltä Thinspiration. En tiennyt elokuvasta paljoakaan, mutta nimestä arvasin sen liittyvän anoreksiaan. Alkutekstien aikana pyöri niin paljon sitä itseään, thinspiraatiota, että olin jo aikeissa lopettaa elokuvan katsomisen.. Onneksi en kuitenkaan lopettanut, sillä tämä elokuva teki vaikutuksen ja oli todella katsomisen arvoinen!

Thinspiration kertoo Hannah-nimisestä tanssijatytöstä, joka eksyy kaverinsa välityksellä thinspiration sivustolle ja uppoaa maailmaan ihan täysin. Hannah tutustuu sivustolla tyttöön, joka alkaa neuvoa häntä laihduttamaan ja kietoo pauloihinsa. Eihän siinä tietenkään hyvin käy, vaan Hannah romahtaa totaalisesti sairauden maailmaan ja alkaa noudattaa tytön neuvoja terveytensä kustannuksella. Tytön välit perheeseen huonontuvat ja elämästä katoaa kaikki ilo. Elokuva kuvaa melko todellisesti ja jopa raa'asti anoreksian maailmaa ja sitä, miten se vie mukaanaan. Joitain asioita on liioiteltu, mutta niiden tarkoitus onkin ehkä enemmän viestittää elokuvan ideaa: miten sairaus vie mukanaan, ja kuinka vahingollisia pro-anasivustot voivat olla

Pidin elokuvasta todella paljon, ja se sai miettimään sairautta uudelta kannalta. Elokuvan jälkeen tunsin oloni vapaaksi ja hämmentyneeksi: tätäkö todella tahdon elämältäni? Tahdonko todella aiheuttaa näin paljon surua ja ahdistusta vanhemmilleni? Onko laihuus sen arvoista? On niin paljon nähtävää ja elettävää, ei elämää pidä kuluttaa sairauteen. Se ei todellakaan ole sen arvoista.

Samalla tulin miettineeksi thinspiration-sivustoja ja pro-anoja. Henk. koht. en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku haluaa julkaista netissä niin vahingollista materiaalia ja yllyttää muita laihduttamaan. Ymmärrän kyllä, että sekin on eräänlainen sairauden muoto, eikä näin toimiva ihminen tiedä toimivansa väärin. Itse en thinspiration-blogeja lue, mitä nyt joskus sairauden alkuvaiheessa, sillä tiedän niiden olevan todella vahingollisia. En halua lukea sivustoja, joiden kuvat ja sanat saavat tuntemaan alemmuutta, jotka yllyttävät vajoamaan entistä syvemmälle sairauteen. En haluaisi kenenkään muunkaan lukevan.. 

 Mutta se siitä paasauksesta. Siirrytään vaihteeksi tämän hetkiseen tilanteeseen. Viime viikot ovat olleet vaikeita: oma keho tuntuu vieraalta. Huomaan jatkuvasti miettiväni: Mitä voisin jättää pois? Onko syöminen tärkeää, jos ei ole edes nälkä? Thinspiration-elokuvan jälkeen kuitenkin heräsin. Tajusin, etten todellakaan halua velloa näissä ajatuksissa, enkä voi ryömiä takaisin kolooni aina, kun on vaikeaa. Muuten en parannu ikinä. Niinpä siis ruokaa nassuun, vaikka kuinka ahdistaa. Se onkin onnistunut ihan suhteellisen hyvin, vaikka aina välillä tulee tehtyä niitä huonompia valintoja. Tänään pääsin onneksi purkamaan ajatuksia psykologille, joten olo on siltäkin osin parempi. :-)

 ''Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
Koval duunilla asiat vaan onnistuu
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen
Jatkan, jaksan vaikka väkisin
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa
Pusken täysii aina vaa
Mun ei täydy vaan mä saan

 
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan

 
Murehtiminen ei takas eilistä tuo
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senkiAitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen
Nostan mun katseen ja suupielet

 
Katse eteen ja suupielet ylöpäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan

 
Katse eteen ja suupielet ylöpäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

(Elastinen - Eteen ja ylös) 

En Elastista kuuntele, mutta tässä biisissä on ainakin asenne kohdillaan. ;-)

 

Sellainen viikko siis ja vähän sekavaa pohdintaa, mutta kerrankos sitä... :-D 

Pitäkää mieli korkealla ja nauttikaa näistä kevätpäivistä ainakin siihen asti, kunnes tulee takatalvi! Heippa. ♥