torstai 15. tammikuuta 2015

"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman."

Hellou! Palasin aamun ensimmäisellä bussilla Lahteen - niin se ensimmäinen kouluviikko taas alkoi. Olihan siinä totuttelemista, mutta muuten alkuviikko oli oikein onnistunut. Tänään olenkin ollut koko päivän liikenteessä, aamu ja aamupäivä kuluivat reissatessa, sitten oli aika kaupungilla, rentouduin leffassa hyvässä seurassa ja olihan siinä vaikka mitä muutakin.. Mutta nyt viimein kotona, ja valmiina päivittelemään viikon kuulumisia teillekin!
 
Maanantaina lähdin reissuun jäätävän kylmässä säässä! Hytisin toppatakki päällä bussiasemalla... Onneksi pakkasta pääsi pakoon junan ja bussin lämpöön. :-)
Perille päästyäni jatkoinkin melkein samantien illan tunneille: annettiin palautteet ja katsottiin kurssin lopputyöt. Siinähän ne kolme tuntia kuluivatkin, ja päivä oli pian ohi. 
 Tiistaina solukaveri kysyi, haluaisinko lähteä mukaan Espoon Selloon. Olin tietenkin heti valmis lähtemään: mikä tahansa tekeminen kelpaa paremmin kuin hyvin, varsinkin kun tiistaisin ei ole tunteja. Ajettiin sitten Selloon, jossa kiertelin ensin muutaman tunnin yksikseni ja yli yhdeksään asti kämppiksen kanssa. Eipä noinkaan isossa kauppakeskuksessa ollut paljoa nähtävää, niiden tavanomaisten vaatekauppojen ja Indiskan lisäksi. Olin jo pienessä hurmiossa Indiskassa kierrellessäni, mutta lopulta poistuin sieltä tyhjin käsin.. 
Ainakin aika kului nopeasti - ja oli hauskaa kierrellä Sellossa!
 
Ostoksia:
- maastonvihreä neule alennuksesta, 10 e, Gina Tricot
- Hobitti-pokkari, 12 e, Suomalainen
- Taru Sormusten herrasta -pokkari, 12 e, Suomalainen

 Viime aikoina on tullut hankittua vähän kaikenlaista: tabletti, Muumitalo-muki, kirjoja ja odottaahan tuolla yksi postipakettikin saapumistaan. On kiva saada uusia tavaroita ja kauniita asioita, joista useimmat ovat varmasti ihan hyödyllisiäkin. Kuitenkin pieni syyllisyys nakertaa mieltä, sillä kaikenlaista on kertynyt nurkkiin ihan riittämiin. 
Pyrin ostamaan harkiten ja valikoimaan mahdollisuuksien mukaan ympäristöystävällisiä tuotteita, mutta aina sekään ei arjessa toteudu. Eniten syyllisyyttä aiheuttavat uudet tavarat - joten kiertelen mielellään kirppareita ja kierrätyskeskuksia. Jossain välissä kuitenkin tulee "raja" vastaan, oli se sitten kierrätettyä tai ei. 
Tällä hetkellä olenkin toteuttanut ajatusta: aina kun ostaa uutta, on luovuttava jostain vanhasta. Postipakettia tilaillessani tyhjensinkin jo ison pussillisen vaatteita kaapista UFF:lle lahjoitettavaksi. Myös kirpparipöytää olisi tarkoitus pian varailla... Liika tavara vaan kahlitsee, eikä ihan kaikkea tarvitse omistaa. Yritän nyt saada kaapeja tyhjennettyä ennen, kuin ostan mitään uutta. 
Onko kenelläkään samoin kuluttamisen suhteen: etenkin uutena ostetut kirjat/vaatteet ahdistavat, sillä niitä saisi ihan yhtä hyvinä kierrätettyinäkin? Tai kirjoja vaikka lainaamalla.. :)
 Ensimmäistä kertaa näin lumisen Lohjan! :-)
 Ruokailuistakin voisi pitkästä aikaa mainita jotain.. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet vaikeita: olen joutunut taistelemaan syömishäiriön ääntä vastaan lähes jokaisella suupalalla. Jatkuvasti on mielessä pyörinyt samat ajatukset, yhtä samaa kehää. Olen kuitenkin syönyt, pistänyt ajatuksille vastaan parhaani mukaan. Toivon vain, että pian tämä helpottaisi, sillä hymy ei ole tällä hetkellä herkässä. Yhden pienen/suuren edistysaskeleen otin, kun en löytänyt kaupasta rasvatonta jukurttia. Siinä sitten hetken tuumittuani valitsin ''normaalin'' jukurtin! Vähän turhan makeaa se kyllä oli, mutta kumminkin..
 Keskiviikkona kävin tuttuun tapaan Siwassa ja soittelin Karoliinan kanssa, minkä jälkeen luin Hobitti-kirjaa, selailin läppäriä ja muuten vaan hääräilin ympäriinsä. Illan tunnit olivat mielenkiintoisia, ja harjoiteltiin mm. erilaisia vesivärimaalaustekniikoita. Toisaalta antoisinta olivat kuitenkin tauot, joiden aikana pääsi juttelemaan kavereiden kanssa. :-) Tuntien jälkeen kävin teellä naapurisolussa.. Ihan tavanomainen keskiviikko siis!
 Tänään heräsin jo kuudelta, koska lähdin Lohjalta ensimmäisellä bussilla. Siinä sitten menikin useampi tunti reissatessa.. Lahdessa jouduinkin jatkamaan heti kaupungille psykologin ajalle, eikä siinä paljoa aikaa palautumiseen jäänyt. Kummasti kuitenkin piristyin, kun sain Karoliinalta ja Sannilta extemporekutsun elokuviin! :-D
Käytiin katsomassa Pride-elokuva. Pähkinänkuoressa elokuva kertoi 80-luvun gay-aktivisteista, jotka päättivät auttaa lakkoilevia kaivosmiehiä keräämällä rahaa. Kaivosmiehet eivät kuitenkaan suhtaudu asiaan hyvällä, kuultuaan keiltä rahat tulevat, ja siitä alkaakin mielenkiintoinen matka.. 
Elokuva oli todella vaikuttava, varsinkin kun tiesi sen perustuvan tositapahtumiin. Sopivassa suhteessa historiaa, naurua ja draamaa. Oli ihana katsoa, miten syrjäkylän ihmisten ennakkoluulot sulivat ja kuinka hahmot kehittyivät. Oli kyllä todella hyvä elokuva - suosittelen!
Mutta sen pidemmittä puheitta: 
onnea Karoliina, 21 v! :---)

6 kommenttia:

  1. Mä harvoin raaskin ostaa kirjoja - metsästän ne joko suomeksi tai englanniksi käytettyinä (jos tiedän olevan ostamisen arvoisia) tai lainaan kirjastosta. Tälleen otan vaan ehdottomasti mun mielestä parhaat kirjat hyllyyni. Tiistaina tosin erehdyin suomalaisen alennusmyynteihin ostamaan 8€ kirjan, joka kertoo autistista pojasta ja hänen äidistään.

    Ja mitä tohon ympäristöystävällisyyteen tulee, niin oon viimesen puolen vuoden aikana koittanu hiljalleen vaihtaa kemikaalit luonnonystävällisiin - muunmuassa tiskipöydältä löytyy pullo salmarin tuoksuista tiskiainetta, pesuhuoneen puolelta pullo ympäristöystävällistä shampoota ja saippuaa. Ihan ensimmäisenä tosin vaihdoin mun pyykinpesuaineen luontoystävälliseen eukaluptys-piparminttutuoksuiseen pyykinpesunesteeseen <3 Ei nakerra läheskään niin paljon lähteä pyykkitupaan käyttämään pesukonetta, kun tuoksu on vaan jotain niin parasta :D Seuraavaks ois tarkotus päivittää kosmetiikkaosasto - onneks meikkaan sen verran vähän, ettei tarvitse hirveän montaa meikkiä uusia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä. Toi on just hyvä tapa varmistaa, että on vaan ne hyvät ja omistamisen arvoiset kirjat hyllyssä. :-) Katselin sitä kirjaa kanssa suomalaisessa. Kerrohan sitten, oliko se lukemisen (ja ostamisen) arvoinen!
      Oi vitsit, tosi hieno juttu! Ympäristöystävällisiä ja eläintestaamattomia tuotteita löytyy nykyään hyvin jo kaupoista, se on hyvä juttu ja helpottaa niiden ostamista. Löytyy ihania tuoksuja, hinta ei ole paha ja kaupanpäälle saa hyvän mielen! :-D

      Poista
  2. Koen myöskin syyllisyyttä välillä (lue: usein) ns. ylimääräisistä ostoksista. Eilen siivoilin paikkoja ja ihan alkoi ahdistamaan tavaran määrä. Kuitenkin, nykyään ostan niin paljon kirppareilta, se vähän lieventää omantunnon ääntä.

    Kirjoista en tingi. Kirjoja on helppo hävittää kierrättämällä, ne ei sinänsä ole mitään ongelmajätettä. Ja kirjojen ostaminen tukee kirjailijan työtä. Pyrin ostamaan itselleni tärkeät kirjat - etenkin suomalaisten kirjailijoiden kirjat, täysin uusina "kannatuksen" vuoksi. Toki ostan paljon myös kirppareilta kirjoja ja yritän vähän edes hillitä kirjojen hankintaa tavarapaljouden vuoksi. :)

    Tsemppiä ruokailujen kanssa. Ootko miettinyt syitä sille, miksi nyt tuntuu erityisen vaikealta syöminen? Yleensähän syy on jossain ihan muussa kuin syömisessä/syömishäiriössä. Stressiä, huolia, murheita, niitä on "helppoa" paeta syömishäiriömaailmaan. Vaikka ei aina haluaisikaan. Mulle oli apua siitä, että opettelin tunnistamaan omia tunteitani, pikku hiljaa irrottamaan ne erilleen syömistilanteista. Heti kun alkoi päässä jauhaa tuttu ahdistava mantra, pysäytin sen ja kysyin itseltäni: mikä nyt huolestuttaa, mikä painaa oikeasti mieltä ja miksi taas ajaudun syömishäiriöiseen käyttäytymiseen? Ei se aina auta heti. Harjoitin tuota ajattelutapaa useaan otteeseen, kunnes opin nopeammin tunnistamaan tunteet niin ettei niitä tarvitse sotkea syömiseen. Se vie aikaa, varsinkin kun on sairastanut pitkään. Aivot toimii ihan automaattisesti sairaalla ajatuskuviolla, mutta tärkeintä on että alat harjoittelemaan uusia, terveempiä ajatusten kiertokulkuja aivoihin ;D Anteeksi pitkä kommentti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä: liika tavara ahdistaa, uuden ostaminen tuottaa syyllisyyttä ja kirpparilta ostetut, kierrätetyt tavarat lievittää syyllisyyttä. :-) Onneksi tarpeettomia vaatteita ja tavaroita voi kierrättää. Toisen roska on toisen aarre, vai miten se meni. :-D
      Totta muuten, sain taas ihan uusia näkökulmia asiaan. Onhan se hirveän tärkeää tukea kirjailijan työtä. Kannatus on aina paikallaan, eihän sitä muuten saa lukeakseen hyviä kirjoja.
      Onhan noita ahdistuksen syitä tullut mietittyä useinkin, varsinkin psykologin kanssa. Olen yrittänytkin löytää ne todelliset syyt siellä taustalla.. Totta, aikaa se vie, mutta on sen arvoista. :-) Eikä pitkät kommentit mitään haittaa - päinvastoin, on mukava saada kuulla postauksen herättämiä ajatuksia ja saada tsemppaavia ajatuksia! :-)

      Poista
  3. Voi kiitos :--D

    Näytetäänpä me nätiltä Sanninkaa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi. Toi oli niistä kahdesta ehdottomasti parempi. :-D

      Poista