sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kissanäyttely 24.1.2015

Hellou! Eilen käytiin kissanäyttelyssä Lahtihallissa, ja kierreltiinkin siellä useampi tunti. Tämä postaus onkin aivan erityisen kissapainotteinen, joten jos nuo karvapallot eivät miellytä... Niin. Faktahan on se, ettei kukaan voi olla pitämättä kissoista - vai mitä? ;-)
 Kissanäyttelyssä oli ihanien kissojen lisäksi kojuja, joissa myytiin mm. kissanruokia, -leluja ja -tarvikkeita sekä eläinkuosisia vaatteita ja laukkuja.
 Kojujen kiertelyä ennen oli kuitenkin nähtävä se tärkein: kissat. Näyttelyissä oli toinen toistaan suloisempia kissoja, useista eri roduista. Meillä on aina ollut vain maatiaiskissoja, joihin olen tavallaan kiintynyt, mutta on rotukissoissakin puolensa. Ihastuin karvattomaan Sfinxiin, joka puski innoissaan kuljetuslaatikon seinää ja maukui minut nähdessään...
 Toisaalta jokin suurissa kissoissa viehättää: Maine coon tai Norjalainen metsäkissa olisi unelmien täyttymys.
 Olin jo aivan vakavissani hankkimassa kahta kissanpentua näyttelystä. Kaksi alle vuoden vanhaa Euroopan pikku-piunia sulattivat sydämmen kehrätessään ja uteliain silmin katsellessaan. Palasin kissojen luo uudemman kerran, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä kahvikupposelle pohtimaan asiaa. 
Voisinko viedä nuo kaksi kotiini? Paljonkohan on hinta? Viedäänkö kissoja näyttelyyn ja täytyykö niillä tehdä pennut? Voinko lähteä ja jättää nuo ihanuudet taakseni? 
Niin se kahvi vaan takoi järkeä päähän, ja päädyin lopulta odottamaan kissanpennun hankkimista vielä kesään asti. :-)
Veljen kissan Pupan piti alkujaan olla pitkäkarvainen, mutta melko nopeasti selvisi, ettei Puppa olekaan ihan samanlainen kuin muut samasta pentueesta. Ilmeisesti välissä oli käynyt joku toinen häntäheikki tekemässä vähän eri rotuisen jälkeläisen. 
Puppa kasvoi todella nopeasti ja oli jo alle vuoden vanhana isompi, kuin meidän kissat. Myöhemmin - kasvun edelleen jatkuessa - alettiin jo nimittämään Puppaa ilvekseksi. :-D
Toinen huomionarvoinen seikka oli turkin väritys: naaman kuviointi on todella symmetrinen ja selässä erottuu vahvasti tumma pitkittäinen juova.
 Näyttelyssä törmättiin Euroopan pikku-piun -rotuun, joka muistutti hämmentävän paljon Puppaa. Euroopan pikku-piuneilla oli samanlaiset kuviot kasvoissa, tiikeriraidoitukset (osalla) ja selässä selkeä musta juova. Ihan kuin olisi Puppaa katsonut!
 
En nyt muista, mistä löysin juttua Euroopan pikku-piuneista, mutta jotenkin näin niitä kuvailtiin:
keski- tai suurikokoinen, vankka ruumiinrakenne, tiikeri-/tabby-/kilpikonnakuvio, keskisuuret korvat ja ihmisläheinen. Rotu täsmää aika hyvin Puppaan, vaikka tietysti erojakin löytyy: onhan Pupan äiti pitkäkarvainen. Eihän sillä rodulla ole niin väliä, mutta jotenkin oli hauska huomata, että Pupan erikoiset piirteet olivatkin tietylle rodulle ominaisia! :-D
Ensimmäiset kuvat ovat Googlesta, toiset minun ottamiani.
 
Kissanäyttelystä tarttui mukaan Minnille yhtä sun toista herkkua. Arvonnasta voitin Whiskarsin herkkutikkuja ja PrimaCatin kuivaruokaa. Niiden lisäksi ostettiin vielä muutama herkkuannos. 
Kotona vastaanotto olikin oikein hyvä: herkkupalan ahmintaa ja tyytyväistä kehräystä.
 Tällä hetkellä meillä onkin vain yksi kissa (kotona on oudon hiljaista), ja Minnikin on jo yli 15-vuotias. Nykyään Minniä kutsutaan osuvammin Miniksi, sillä kissavanhus on pennun kokoinen. Sen lisäksi, että Minni on pienikokoinen, on hän myös laihtunut melko paljon. :'( Ollaan nyt seurattu sivusta kisun ikääntymistä ja yritetty tarjoilla mahdollisimman laadukasta ja ravintopitoista ruokaa. Ainakin vielä Minni on kuitenkin oikea energiapakkaus! :-)
Eipä tässä muuta: ota kisu kainaloon ja vietä oikein suloista alkavaa viikkoa!

3 kommenttia:

  1. Mun äiti on ollut aina niin allerginen kissoille, etten ole saanut silittääkään noita otuksia. Kaverilla on kisu ja kohtelen sitä aina kuin koiraa :----D Kaukaa ihailen noita itsenäisiä eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, se varmasti harmittaa! Ei kai se ero niin kovin suuri ole, vaikka toki ymmärrän pointin. :-D onko teillä sitten ollut koiria kumminkin?

      Poista
  2. noniin, tännekin tuli taas eksyttyä pitkästä aikaa ja just sopivaan postaukseen.
    kissa on niin ihania, paljon nuorempani olin itekin tollaisessa näyttelyssä ja ihan hulluksihan siellä tulee. ei ole minun mielestä mitään kissaa joka ei olisi suloinen, jopa ne karvattomatkin on nättejä omalla tavallaan, vaikka niistä ei moni tykkää.

    toivottavasti minin vanhatpäivät tai siis vanhatvuodet jatkuu hyvin :) kyllä noi whiskarstikut ainakin saa meidän kissan pitämään sellasta ääntä että ihan ku ei olis koskaan ruokaa saanu. niitä vaan nassuun :3

    VastaaPoista