Perinteinen koristelu ja kukkien ostaminen jäi tänä vuonna tekemättä, joten koristelu typistyi muutamaan tipuun, vihreään pöytäliinaan ja rehottavaan rairuohopensaaseen.
Pieni piristys on vielä odottamassa katsomistaan: ostettiin Hobitti - Smaugin autioittama maa -elokuva, jota varmaan huomenna ehtisi jo katsomaan. Elokuvalla on pituutta ensimmäisen osan tapaan melkeinpä kolme tuntia, joten aikaa täytyy katsomiseen varata. :')
Kaikessa kiireessä ehdin kuitenkin leipomaan - pääsiäisen pöytää koristi tällä kertaa pashalla täytetty ja marsipaanilla kuorrutettu täytekakku.
Aamuisin olen pitänyt kiinni rakkaasta rutiinistani: aamupala pitää saada syödä kiireettä lehteä lueskellen tai taulua maalaten. ♥
Tänään käytiin katsomassa mummoa, jonka tila on mennyt jo todella huonoksi. Oikeastaan lähdettiin sinne sanomaan hyvästit, mutta muutaman tunnin jälkeen lähdettiin vielä vähän keveämmin mielin pois sairaalalta. Olo oli suoraan sanottuna hirveä, ei oikein tiennyt että heikottaako vai oksettaako.. Lopulta päädyin ensimmäiseen, kun poikettiin ABC:llä kahvilla. Syötiin jäätelöt, juotiin limpparia ja istuttiin pidemmän aikaa juttelemassa. :')
Yksi asia on ollut, surkeasta ilmapiiristä huolimatta, aivan mieletöntä: auringonpaiste ja melkein 20 asteen lämpötila! ♥ Kummasti mieli virkistyi, kun kierteli muutaman tunnin ulkona kuvailemassa lintuja ja heräilevää luontoa. Oli ihanaa vain kierrellä auringonlämmössä nahkatakki auki ja katsella kaikessa rauhassa luontoa. :')
Pääsiäisen tunnelmat ovat tällä kertaa valehtelematta raskaat ja ankeat - itkuilta ei olla vältytty, eikä oikeastaan kauheasti jaksettu hymyillä. Kuitenkin ollaan oltu yhdessä perheen kanssa, puhuttu paljon vaikeistakin aiheista ja tuettu toisiamme. Läheisten merkitys korostuu aina äärimmilleen, kun on vaikeaa - onhan siitä oltava kiitollinen. ♥ Toivotaan, että pian helpottaa ja saadaan asioille jonkinlainen - toivottavasti kaunis ja kivuton - päätös. Seuraavana pääsiäisenä varmaan osataan jo pyhistä nauttia. :')
Voimia sinne teille!! (toivttavasti hobitti piristää edes vähän, on ihan mun lemppareita!)
VastaaPoistaKiitos paljon. :') Vaikeaa on, mutta kyllä tää tästä varmaan ajan kanssa.
PoistaVarmasti, oon kuullut, että 2. osa olisi vielä ensimmäistäkin parempi! ♥
Jaksamisia! Elämä on arvaamatonta... Ihanaa, että olette perheenä toistenne tukena. Voima halauksia täältä! <3
VastaaPoistaVoimia, onneks sulla on ihania ihmisiä ympärillä tukemassa <3
VastaaPoistaJa, että saat purettua mieltä valokuvaamiseen, leipomiseen ja lämmöstä nautiskeluun.
Hobitti ja kaikki TSH:aan liittyvä, ihan parasta. Hyvä leffavalinta ;)
Voimia surun keskelle. Tiedän kokemuksesta luopumisen tunteen niin hyvin, se on kammottavaa, mutta samalla se hiljaa myös hälvenee taka-alalle ja hyvät muistot elää. Muistelu tuo aina poismenneen ihmisen jollain tavalla läsnäolevaksi ja ikävä vähän laantuu.
VastaaPoista<3
Hui, nyt puhuin ihan kuin sun mummosi olis jo pois täältä. Anteeksi. Tarkoitus oli kertoa vain miltä musta on tuntunut läheisen kuolema, johon säkin ilmeisesti joudut nyt pikkuhiljaa valmistautumaan?
PoistaItelläni mummi lähti 2 vuotta sitten. Hän oli sairaalassa pitkään huonossa kunnossa joten loppujen lopuksi lähtö oli helpotus ettei hänen tarvinnut enää kärsiä. Pahinta oli se odottaminen. Milloin se puhelu tulee. Nyt on se aika kertoa kuinka paljon rakastaa ja tukea toisiaan.
VastaaPoistaMummi tulee vieläkin mieleen kun vaikka haistan Sprite limun, kun mummi sitä aina joi. Muistelkaa kaikkia ihania hetkiä ja naurakaa niille. En valehtele että suru paljoa helpottaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Voimia sinne! <3
Marsuma Repale: Kiitos paljon. ♥ Perheen on tärkeintä pitää yhtä, silloin selvitään suuremmistakin vastoinkäymisistä.. :')
VastaaPoistanouy: Kiitos. :') Se on totta, olen äärimmäisen kiitollinen ihanista ihmisistä ympärilläni - yksin ei ikinä jaksaisi. Taide on kanssa mitä loistavin tapa surun (ja muiden tunteiden) käsittelyyn! ♥ Hobitti oli kyllä ihana elokuva, ja onhan muutkin TSH:t kieltämättä aika upeita. :-)
Kaiku: Kiitos. ♥ Ymmärsin pointin! :-) Ja ihan oikeassa olit, mummo kuoli lauantai-iltana.. :< Olihan se aika selvää jo torstaina, kun näki mummon sielä sairaalassa..
Läheisen menettäminen ja siihen liittyvä surutyö, on aina raskasta ja voimia vievää. Jotenkin niin lopullista ja tyhjentävää, mutta kuten sanoit, aika auttaa tässäkin asiassa. ♥
TheMillionSuns: Meillä mummon lähtö oli, onneksi (vaikka sen sanominen kuulostaakin kamalalta), nopea, eikä mummon tarvinut kärsiä muutamaa päivää pidempään. Se odotus oli juuri kamalinta, joten ymmärrän tunteesi paremmin kuin hyvin.. ♥
Onneksi ehdin sanoa mummolle hyvästit ajoissa!
Voimia myös sinne, vaikka nyt näin vuosien päästäkin. ♥ Uskon, että suru vielä helpottaa - tai ainakin muuttaa muotoaan, mutta aikaa se vie.. :')