sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

''Me olemme ihmisiä, elämämme taitekohdassa''

Heips! Muutokset ovat aina hämmentäviä ja hieman pelottaviakin - ja nyt niitä tuntuu tulevan suunnasta jos toisestakin. Lukio lähenee loppujaan, lumet sulavat ja kevät sekoittaa pään,.. Miten tähän kaikkeen oikein tottuu? :o
 Perjantaina uskaltauduin viimein kysymään YO-kokeiden alustavia pisteitä, joista osa tuotti pienehkön pettymyksen ja osassa oli jo pientä ilonaihettakin. Kauniin ja keväisen sään, sekä tietenkin jo ihan varmuuden ylioppilaslakin saamisesta, kunniaksi päätettiin lähteä äidin kanssa kävelylle ja kahvilaan herkuttelemaan pienillä jäätelöannoksilla. :') Päivä oli ennen kaikkea mukava - kun äiti vielä yllätti ostamalla pienen yllätyslahjan, josta pian lisää...
 Lauantai jatkui samalla, hieman arjesta poikkeavalla linjalla: aamulla heräsin aikaisin kouluun, viimeiselle valmistelevalle tunnille.. Enää yksi koe, huomenna, ja sitten on lukio juhlia vaille valmis! Olo on hämmentynyt - toisaalta iloinen ja tyytyväinen - enkä oikein tiedä, miten päin tässä nyt pitäisi olla. Hakeako töitä vai lomaillako hetken aikaa ennen pääsykokeisiin valmistautumista?
 
Koulusta päästyäni kiertelin muutaman tunnin kaupungilla ajan kuluksi, kunnes porukoiden kanssa jatkettiin jo vähän tutummaksi käyneeseen Lauantaihin syömään. Ihanassa salaatissa oli mm. aurinkokuivattua tomaattia ja pesto-mozzarellaa - arvatkaa oliko hyvää? :-P
 Oikeastaan kiirettä riitti koko lauantaipäiväksi, kun lähdettiin vierailulle Hollolaan ja oltiin liikenteessä pitkälle iltaan asti. Ihan mukavaa vaihtelua normaaliin viikonloppuun.

Ostoksia:
Kahdet shortsit (Lanttila, yht. 5,50 e)
Dr. Denimin farkut (Lanttila, 15 e)
 Okei, arvatkaa kuka teki vähän löytöjä perjantain kirpparikierroksella? :-) Oikeastaan ei ollut tarkoitus edes ostaa mitään kummampaa, mutta silloinhan ne suurimmat löydöt aina tekeekin. Eikä täydellisesti istuvia farkkuja voinut jättää ostamatta - sillä ''täydelliset farkut ovat täydelliset farkut''. Materialismin riemuvoitto, mutta en valita, koska hymy oli loppupäivän melkoisen leveä! :-D
Muumi-aterinsetti, (n. 30 e)
Lopuksi vielä siihen äidin yllätyslahjaan: ette arvaakaan, kuinka leveä hymy oli, kun sain nämä kaunokaiset käsiini! Saatoinhan siinä hykerrellä hetken jos toisenkin.. Kyllä ne vanhemmatkin osaavat joskus olla aika ainutkertaisia - vai mitä? :-) Muumiastioihin palailen toivepostauksella, kunhan vaan saan aikaiseksi kuvailla nuo kaikki omistamani ihanuudet..!  
Mutta ei tässä varmaan muuta, heippa ja valoisaa kevään alkua! :'')

7 kommenttia:

  1. Jee, muumia!!! Kyllä ne äidit tietää. ;)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut lakista jo etukäteen! :) Mulla on vielä syksyllä yhdet kirjotukset, plaah... Mullakin on tullut pettymystä (ja onneksi vähän ilonaihettakin) kirjoituksista, mutta pitää vaan muistaa että se on yksi pisara meressä jos ajatellaan koko elämää, niihin ei kannata tuhlata liikaa pettymyksen tunteita ;)

    Toivoisin, että soisit itselles pienen hengähdystauon näin lukion päättymisen jälkeen. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Sun pitäis nyt panostaa täysillä sun hyvinvointiin eikä stressata turhista. Toisaalta, kuka nyt jaksaa koko ajan istua kotona. :D Mutta pieni lepohetki ei varmaan olis pahitteeksi. :)

    VastaaPoista
  3. onnittelut täältäkin lakista etukäteen! :)

    pieni levähdys ja keväästä (kunhan nyt tulisi) ja kesästä nauttiminen ilman ylimääräistä stressaamista tekisi varmasti hyvää! älä hamstraa itsellesi liikaa tekemistä. lepää hetki ja keskity johonkin josta nautit ja jossa mieli ja kroppakin lepää!

    haluan myös sanoa, että aloitin blogisi lukemisen väärällä motiivilla eli kytätäkseni taas yhtä laihaa tyttöä (sh täälläkin tosin itse olen jo voiton puolella reippaasti), mutta olen nyt kiinnostunut jutuistasi muutenkin, ja ymmärrän, jos et halua tuoda sh-juttuja julkiseksi kaikkien luettavaksi. ei ne meille kuulu, jos sinä et halua!! <3 pahoittelut jos olen menneisyydessä töksäyttänyt tänne jotain mistä olisit pahoittanut mielesi.

    ihanaa päivää sinne!

    VastaaPoista
  4. Marsuma Repale: Hihih, sanopa muuta! :') ♥

    Kaiku: Kiitos! :-) Noo, pitää vain ajatella, että niiden jälkeen on kaikki valmista! Se on kyllä totta, itsekin lohdutan itseäni ajattelemalla, että lopulta on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut kokeet. Ehkei niitä älliä ihan kauheasti sadellut - mutta onneksi on jotain, mihin olla tyytyväinen kumminkin. :')
    Totta.. Kaipaisin oikeastaan vaikka ihan vaan pientä hengähdystaukoa - vaikka nopeasti siihenkin kyllästyy. Yritän nyt vaan uskotella porukoille, että ehtii töitä hakea myöhemminkin! :-P

    Annele: Kiitos paljon. :-)
    Olet ihan oikeassa, siitä haaveilisin itsekin. Porukoilla vaan tuntuu olevan aivan hirveä päähänpinttymä, että pitäisi heti aloittaa työt ja unohtaa turhat ''laiskottelut''. :/ Ainakin vähän aikaa kumminkin tässä lomailen, vaikka sitten samalla vähän töitä etsisinkin. ♥
    Älä siitä murehdi yhtään, en ole mitenkään loukkaantunut ihmisten huolenpidosta. :') Totuus on oikeastaan se, että näistä asioista puhuminen ja kirjoittaminen on, ja on aina ollut, minulle tosi vaikeaa. Ihailen toki ihmisiä, jotka avoimesti sairaudestaan kirjoittavat - itse en vain tämän paremmin siihen pysty. Tottakai aina sitten, kun rohkeutta ja sanottavaa löytyy, pyrin jotain sh-aiheistakin tänne postaamaan!

    VastaaPoista
  5. No mäkin tapani mukaan vedän sh:n nyt keskusteluun, mutta vähän eri mielessä! Munkin vanhemmat on nimittäin aina (ennen) olleet laiskottelua vastaan, ja aloitinkin heti kirjoitusten jälkeen työt, koska olin sen mentaliteetin omaksunut. Jaksoin olla töissä pari viikkoa, ja sitten jäinkin puolen vuoden sairaslomalle kun terveys ei kestänyt. Seuraavana kesänä sama juttu, paitsi että siinä vaiheessa sain jo lähtöpassit osastolle.´ja julkisen nöyryytyksen kun mua raijattiin pyörätuolilla ympäri huvipuistoa.. Veikkaanpa olleeni silloin sinua fyysisesti paremmassa kunnossa. Joten itsekin suosittelisin lepäämistä ja mielenterveyden työstämistä :)

    ps. ton episodin jälkeen mun vanhemmat ei vieläkään tykkää ajatuksesta, että työskentelen koulun ohella :D Niin ne fiilikset muuttuu kun asioita tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kyllä myöntää, että harmittaa jonkun verran, kun vanhemmat niin tiukasti töihin pakottavat. En ole mitenkään äärimmäisen heikossa kunnossa, joten työskentely sujuisi varmasti - mutta välillä tulisi lomailu tarpeeseen. Kuitenkin se voimien kerääminen ja oma jaksaminen on paljon tärkeämpää kuin työskentely. Ehtiihän sitä. :')
      En ihmettele yhtään, että ajatus vähän muuttui noiden kokemusten jälkeen.. :-D

      Poista
    2. mä suosittelen tekemään just niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. ansaitset ja tarvitset lepoakin välillä, ja jos vanhempasi eivät tätä ymmärrä niin se on heidän ongelmansa.

      Poista