punaista

Moikka! Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?

 Käytiin yhden upean punapään Karpon kanssa tiistaina vähän kuvailemassa, että saataisiin tänne blogin puolelle keväisempää ilmettä. :-) Sää oli kaikkea muuta kuin kaunis: kylmä viima puhalsi vasten kasvoja, nosti mekon helman korkeuksiin ja pyyhki hiukset ties miten sattuu. Auringostakaan ei juuri kuulunut, MUTTA HEI IHMISET - EI SENTÄÄN SATANUT! :-D

 

Kuvailujen jälkeen vietettiin vielä laatuaikaa elokuvaa katsellen ja höpötellen niitä näitä - bestiksen seuraa ei kyllä voita mikään! ♥ Onneksi molemmilla alkaa nyt vapaus, että ehditään näkemään ihan kyllästymiseen asti! :-P

Leivoin Karpon suosikkia leffaevääksi: omppupiirakkaa, joka löytyy pian myös leivontablogin puolelta nimellä ''Murun omenapiirakka''! :'')

Elokuva, joka katsottiin, oli Leijonasydän. Olin tuon jo aikaisemmin katsonut - skeptisenä, sillä en ole mikään suomalaisten elokuvien suurkuluttaja. Ennakko-odotukset osoittautuivat kuitenkin vääriksi, sillä ainakin minun mielestäni Leijonasydän oli yhtä vakaalla kädellä tehty kuin esim. suureen suosioon noussut Puhdistus. Kenties suomalaisilla elokuvilla on vielä mahdollisuuksia! 

Tosin pakko kai mainita, että Dome Karukosken elokuvat ovat useinkin olleet katsomisen arvoisia..

Juonenhan moni varmasti jo tietääkin: Teppo on uusnatsiporukan pääjehu, joka rakastuu Sariin. Valkoinen unelma kuitenkin särkyy, kun selviää, että Sarilla on tummaihoinen poika edellisestä liitosta. Onhan siinä melkoinen kasvunpaikka yhdellä jos toisella elokuvan henkilöllä: Tepolla, tämän velipuolella, Sarilla ja Papu-pojalla. Pakko myöntää, että muutamissa kohdissa elokuva kuohutti tunteita: melkein itkin silkasta ärsyyntymisestä, kun natsiporukka lähti ''pistämään pakolaisleirin sileäksi''. Menee vaan kaikki tuo ''valkoisen Suomen'' ihannointi niin pitkälle yli ymmärryksen.. Kuten Karpon kanssa asiaa pohdittiin: Mitä järkeä on uusnatsi nykymaailmassa? Eikö se jo aika hyvin tullut selville, miten hienosti näiden esikuvien aikanaan kävi? En voi ymmärtää, miksi ihmisiä pitää lokeroida jonkin niin luonnollisen asian kuin ihonvärin takia!

Joo, tosiaan, takaisin asiaan. Leijonasydän on ennen kaikkea kasvutarina: tarina siitä, kuinka asenteet murtuvat ja otetaan riskejä omien virheidensä korjaamiseksi. Tykkäsin. Katsokaa tämä. Ei muuta.

Nyt vaan odotellaan YO-kokeiden tuloksia valtaisalla jännityksellä! :-) Ihanaa viikonloppua mussukat. ♥