''Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä''

Moikka! Palailtiin eilen iltapäivällä takaisin kaupunkiin, vähän haikeilla mielin. Muutama päivä ja yö tuli vietettyä mökin rauhassa - ihan vain rentoutumassa, saunomassa, uidessa, uidessa ja vielä vähän lisää uidessa. Tähän mennessä paras kesäreissu, eikä kenelläkään olisi ollut mikään kiire takaisin kaupungin kiireisiin! ♥

 

Mökillä on tietysti aina astetta asiallisempi pukukoodi:

iso, pehmeä ja lämpöinen abihuppari, kulahtaneet farkkushortsit 

- ja peililasit on must! ♥

Kumma kyllä, 

luonnon keskellä, ilman meikkiä ja hiukset vähän miten sattuu, 

oli paljon itsevarmempi ja kauniimpi olo! :-)

 

 

Lähinnä vietin aikaa laiturilla, järveä tuijotellen ja kuunnellen. 

Välillä oli tietty päästävä uimaankin. 

Mielellään aamulla, päivällä, illalla ja vaikka yöllä saunan jälkeen! :-D

 

Jotain taikaa vedessä on! Se on vähän kuin Tylypahka tai unelmien taikamaa joillekin, 

kunhan vain pääsee veden ääreen, unohtuu kaikki murheet ja harmitukset!

Ehkä joskus voisi ostaa oman talon järven rannalta, 

tai opiskella vaikka meribiologiksi ja lähteä merille seilaamaan.. 

Ainahan sitä saa unelmoida. :-)

 

Mikään ei kuitenkaan voita iltoja, kun on rento fiilis uimisen ja saunomisen jälkeen,

ja istahtaa laiturille katsomaan auringonlaskua 

- ja natustaa kesän uutuusjäätelöä (tosin ehkä tuo marja-marenkimakuyhdistelmä ei ollut ihan onnistunein...)! ♥

 

 

Seuraava aamupäivä kului veljen kanssa Simpsoneita katsellen, (ylläri) uiden ja luonnossa samoillen. Tosin jossain välissä piti käydä heittämässä herra kaupungille töihin...

 

Seuraava ilta kului melko samoissa merkeissä kuin edellinen. 

Tällä kertaa sää oli ollut vähän sateisempi, eikä aurinko laskenut yhtä upeasti, mutta suklaa-browniesjäätelö oli hitusen verran lähempänä täydellisyyttä! ♥

 

Ehkä paras resepti päivän aloittamiselle:

tuoretta kahvia, rahkaa ja paljon marjoja

hyvä lehti

 ja ennen kaikkea, kiire - ei yhtään minnekään! ♥

 

Vähän oli haikeat fiilikset, kun tiesi, että pian täytyy taas palata kaupunkiin.

Onneksi on kuitenkin meri ja vähän liian monia kuvia linnuista! :-)

...näin minä kurkiakin, mutta ei niitä pahaisia ehtinyt kuvaamaan...

 

Reissu oli mitä ihanin, ja oli ihan okei palata kotiinkin. Olihan siellä pari ''hyljättyä'' kissaa odottamassa (no ei, kyllä Karpo oli hienosti taas hoidellut noita karvapalloja.. Kiitos paljon! ♥)

PS.

 Jos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään.
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään.
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta.
Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.

Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa.
Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi.
Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua.

Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

(Pariisin kevät- Olen kuullut merestä)