Repovesi

Heippa! Vietettiin eilinen päivä Repoveden kansallispuistossa. Alkoi olla jo niin kova kaipuu luontoon, että oltiin valmiita matkustamaan sen eteen muutaman tunnin matka - oli muuten kaiken vaivan arvoista! ;-) Annetaan kuvien puhua puolestaan ja jätetään tekstit tällä kertaa vähemmälle.

 Matkaseuraksi Kouvolaan lähti Elli, Karoliina, retki-Roosa & Sanni. 

 

Pitkän ajomatkan jälkeen oltiin enemmän kuin valmiit reippailemaan. Ensimmäinen etappi oli tietenkin nitisevä ja natiseva riippusilta.  

 Suklaachiavanukasta ja kuivattua ananasta <3

 Lauantaille sattui tosi hyvä sää: aurinkokin paistoi aina välillä.

 

 Mistä tietää, että on oikeassa porukassa? Siitä, ettei haittaa, vaikka pysähtyy parin metrin välein kuvailemaan. :-D

Samoiltiin metsäpolkuja suunnilleen viisi tuntia, joiden aikana alkoi jo hämärtää. Loppuvaiheessa kukaan ei jaksanut enää tarpoa, vaan lähdettiin laahustamaan takaisin autolle. Alkoi olla jalat ihan taikinaa ja mielessä pyöri kodin lämpö ja nukkuminen. :-) Kotimatkalla ihailtiin peuroja ja kurvailtiin pimeitä pikkuteitä, kunnes päästiin takaisin Lahteen.

Oli todella onnistunut reissu! Kävin Repovedellä ensimmäistä kertaa ja menen varmasti uudestaan. Pientä miinusta on kyllä annettava huonosti hoidetuista poluista ja epäselvistä merkkauksista reiteillä. Niiden takia eksyttiin pari kertaa ihan väärille reiteille. :-D 

Nyt on taas ihan uutta virtaa alkavaan viikkoon! <3

Heippa!

Usvan keskellä

Moikka! Tuntuu, että edellisestä postauksesta on jo ikuisuus. Ei vaan ole ollut oikein mitään, mistä olisin halunnut kirjoittaa.. Mutta onneksi oli kiva viikonloppu! :-)

Nyt alkaa olla selvästi syksyä ilmassa ja olen siitä tavallaan aika innoissani. En pidä kylmyydestä tai valon vähentymisestä, mutta nautin ruskasta, raikkaudesta ja nytkö se jo alkaa.. ensimmäisistä ajatuksista, jotka lupailevat joulun tulosta. Olen myös jotenkin ihan erityisen mieltynyt usvaan ja käynyt kuvailemassa sitä yhtenä erityisen sumuisena päivänä.

Koulun suhteen asiat ovat edelleen levällään, mutta joitain lankoja olen saanut yhdisteltyä kuluneen viikon aikana. Kävin torstaina juttelemassa opintoneuvojan kanssa ja perjantaina selvisin jopa tunnille asti. Lähdin kyllä muutaman tunnin jälkeen kotiin, mutta päätin, että se saa luvan riittää. :-) Masennus on päivittäin seurana, mutta siinäkin on jo pieniä merkkejä parempaan. Pienin askelin. Nyt ainakin tiedän sen, että voin ottaa vähän aikaa kevyemmin opiskelujen suhteen ja tehdä etänä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan valmistua ajallaan, joten yritän saada asiat kuntoon, että jaksan jatkossa opiskella enemmän.

Viikonloppuna Tony tuli kylään, ja mieliala koheni hetkessä. :-) Ollaan vähän ällöjä, mutta sallittakoon se tämän kerran! :-D Piti saada syksyisiä kuvia, joissa näkyy molempien täydelliset syys-/talvitakit..

Olen saanut syötyä vähän paremmin, mutta edelleen sen kanssa on haasteita. Välillä ei ole ruokahalua, välillä onneksi tekee mieli ruokaa ja tulee syötyä enemmän. :-) Tässäkin asiassa otan pieniä askelia kerrallaan, koska olen sen todennut toimivaksi tavaksi. Tuorepuurot ovat päätyneet lautaselle useampana aamuna ja ne maistuvat nyt erityisen hyviltä.

Kävin keskiviikkona Karoliinan ja Sannin luona katsomassa The Boy -nimisen kauhuelokuvan. Juoni menee pähkinänkuoressa ja erittäin tiivistetysti näin: Greta lähtee lapsenvahdiksi syrjäiseen kartanoon ja huomaa, että hänet on palkattu hoitamaan nukkea. Brahms on eloisa ja leikkisä poika, eivätkä vanhemmat näe tämän olevan pelkkä posliininen nukke. Greta jää yksin hoitamaan Brahmsia ja huomaa nukessa hyytäviä piirteitä..

Tykkäsin elokuvasta tosi paljon jo ensimmäisellä kerralla. The Boy ei ole liian pelottava, vaan enemmänkin karmiva. Halusin katsoa elokuvan vielä kertaalleen, joten katsottiin se Tonyn kanssa. Ei yhtään hullumpi tapa viettää lauantai-iltaa. ;-)

Pupasta on tullut oikein kunnon sylipoika! Ihan sama, missä asennossa istun ja mitä teen, syliin on päästävä. Kuten ehkä kuvasta näkyy, ei sillä mukavuudella ole niin väliä. :-D Tänään saatoin jo Tonyn keskustaan ja nyt pitäisi taas alkaa valmistautumaan alkavaan viikkoon..

..tosin sain huomata kotimatkalla, että olo vaan huononi entisestään. Nyt olen sitten kaiken kukkuraksi vielä kipeänä. En tiedä, pitäisikö tämän olla jotenkin hauskaa vai surullista? :-D Ainakin se on selvää, että huomenna en vielä kouluun mene. Välillä tuntuu, ettei asiat mene ihan putkeen, vaan kaikki huono tapahtuu kerralla. Nyt vaan keskityn hyviin asioihin ja vaikkapa siihen, että saan viettää pidennettyä viikonloppua. <3

Heippa!

''I'd rather be a lover than a fighter, 'cause all my life, I've been fighting''

Heippa! Vähän kuulumisia ja kuvia viikonlopulta. Sen pidemmittä puheitta, mennään asiaan:

Kaiken koulustressin keskellä kaipasin juuri tätä: viikonloppua Tonyn seurassa. Tehtiin sopimus, että saan stressata koulua vasta sunnuntaina ja sitä edeltävän ajan lepään. Se tarkoitti meidän tapauksessa tietysti sarjojen katselua, kirppareilla kiertelyä ja kivojen asioiden suunnittelua. ;-)

Viime viikolla meillä tuli puoli vuotta täyteen seurustelun alusta, enkä voi uskoa, miten nopeasti aika on kulunut. Puolessa vuodessa ollaan päästy suunnilleen kuvan pisteeseen.. :-D Ihan vakavasti ilmaisten ollaan onnellisia ja edelleen yhtä rakastuneita, kuin oltiin aikaisemminkin. Aina välillä se hämmentää, miten olenkin löytänyt näin upean ihmisen elämääni. <3

Kouluasioiden unohtaminen ei onnistunut ihan niin hyvin, kuin oltiin suunniteltu, mutta aina välillä sain ne työnnettyä pois mielestä. Olen yrittänyt muistaa sen, että vaikka tehtäviä kertyy, on tärkeää levätä. Saan kyllä kaiken tehtyä ajallaan, vaikka nyt ei voimat opiskeluun oikein riitäkään. Olen ollut viikon sairaslomalla masennuksen, uupumuksen ja paniikkihäiriön takia. Sain tehtyä muutaman koulutyön jo ennen sunnuntaita ja tänään olen hoitanut alta melkein kaikki muutkin, eli turha niistä on kai stressata. 

Lepääminen - miksi se on niin vaikeaa?

Viikonlopun aikana käytiin hakemassa kirpparilta sohvapöytä, mutta kerron siitä lisää vähän myöhemmin. Syötiin hyvin ja katsottiin Greyn anatomiaa. Nukuttiin pitkään ja valvottiin myöhään. 

On ollut vaikeampaa syömisten kanssa, mutta jos haluan saada itseni kuntoon, on panostettava riittävään ravitsemukseen. Syömishäiriö yrittää aina salakavalasti valloittaa ajatuksia, kun on vaikeampaa. Välillä on lähes mahdoton pistää vastaan, mutta tärkeintä on, että muuttaa suuntaa ajoissa. Takapakit kuuluvat parantumiseen, eikä niitä oikein voi välttää. Lopulta on vaan palattava oikeaan suuntaan, sillä syömisten vähentäminen ei ainakaan paranna ongelmia. Päinvastoin, se vaan vaikeuttaa asioita ennestään.

Nyt on aika hengähtää ja keskittyä niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Hyvinvointi menee opiskelun edelle, eikä sairasloma ole maailmanloppu. Päätin jatkaa sitä vielä muutaman päivän, joiden aikana ihan tosissani lepään ja kerään voimia. Loppuviikosta näen opinto-ohjaajaa, jonka kanssa suunnitellaan opiskelu jatkossa omien voimien mukaan. Aion saada koulun suoritettua ajallaan, mutta sitä ennen on pakko hengähtää hetki. Juuri nyt kolme lisäpäivää sairaslomaan tuntuu helpotukselta, sillä en olisi millään pystynyt menemään kouluun vielä huomenna. Nyt vaan keskityn hyvinvointiin ja syömiseen - vain siten voin jatkossa jaksaa käydä koulussa. :-)

Saatoin Tonyn keskustaan eilen illalla ja kävelin kotiin usvan keskellä. Oli pitkästä aikaa todella onnellinen olo, sillä oli saanut viettää aika yhdessä ja levätä. Kotimatkalla oli jo pimeää kuin keskellä yötä. Kävelin usvaisen polun läpi ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Tunsin olevani elossa ja ajattelin: 

Kyllä asiat järjestyvät. 

Sellaista sekavaa ajatuksenvirtaa tällä kertaa. 

Kello on jo aika paljon, joten laitetaan osa sen piikkiin. 

Heippa! <3

LYRICS: MARSHMELLO - SILENCE

Päiväni kuvina: saikku, uusi sali & elokuvailta

Moikka! Olen tämän viikon saikulla, koska tultiin siihen tulokseen lääkärin kanssa, että nyt on hyvä ottaa vähän aikaa rennommin. Päätin eilen ottaa (kännykän) kameran käteen ja kuvata pitkästä aikaa Päiväni kuvina -postauksen. Toivottavasti tykkäätte. :-)

 

Heräsin vähän ennen kahdeksaa ja aloitin aamun pikaisella laittautumisella. Ihan vaan sen verran meikkiä, että näytti ihmiseltä ja kehtasi lähteä keskustaan. :-D Pikameikkiin kuului ripsari, valokynä, peitepuikko ja puuteri. Hiukset harjasin vähän siistimmälle nutturalle ja sitten olinkin jo valmis.

Aamupalaksi olin tehnyt tuorepuuroa jo edellisenä iltana. Mukaan vielä vähän mangoa, päärynää ja pähkinöitä sekä kuppi kahvia, kun en jaksanut keittää teetä. Lueskelin jonkun aikaa Hyvä Terveys -lehteä, kunnes menin alakertaan kokkaamaan.

Kymmenen aikoihin lähdin kävelemään keskustaan. Selkeästi oli syksyä ilmassa! Palelin paksussa takissa ja työnsin kädet taskuihin. Keskustassa kävin ensin hakemassa sairaslomatodistuksen ja jatkoin siitä uudelle salille.

Muutamien mutkien kautta päädyin hankkimaan jäsenyyden Fressille. Tosi hyvä sali, mutta sen mukainen on hintakin.. Tein kevyen treenin, sillä oli vähän sellainen olo, kuin olisin tulossa kipeäksi. Sitten vaan takaisin kotia kohti.

Suihkun jälkeen söin ruoan: edamamepapuja, pakastevihanneksia ja ketsuppia. Gurmeeta, ei voi muuta sanoa. :-D Jälkkäriksi join energiajuoman ja aloitin uuden sarjan katselun Netflixistä.

Nowhere boys kertoo neljästä pojasta, jotka päätyvät rinnakkaistodellisuuteen, jossa heitä ei ole olemassa. Ei mitenkään ihmeellinen sarja, mutta kyllähän tuota ajankuluksi katsoo. :-) 

Ainakin siinä on yksi ihan mielenkiintoinen tyyppi, eikä sitä tiedä, vaikka sarja vielä paranisi. 

Puppa kehräsi sylissä tyytyväisenä.

Tein vielä vähän aikaa kouluhommia (sellaisia, joita jaksaa tehdä saikullakin), kunnes muistin, että on aika syödä välipalaa. Luonnostelin paria juttua koulua varten samalla, kun mutustin mandariinia ja kauraleipää Violifen savujuustolla. Nam <3

 

 Viiden aikoihin Karoliina ja Sanni tuli kylään. Otettiin parit kuvat pihassa omenapuiden alla, kunnes kaikkia alkoi paleltaa ja piti palata sisälle lämmittelemään.

 Katsottiin The Uninvented -elokuva, jonka halusin ehdottomasti näyttää Karoliinalle. Oli tosi kiva nähdä Karoliinaa ja Sannia pitkästä aikaa. Ystävien seura piristää aina! :-) Kummasti kurkkukipu ja alkava flunssakin unohtui, kun oli hyvää seuraa.

 Elokuvan jälkeen piirtelin vielä hetken ja katsoin jakson Nowhere boys -sarjaa. Kello lähenteli siinä vaiheessa jo yhdeksää, mutta olin vieläkin ihan pirteä..

 Lopulta maltoin sulkea koneen ja alkaa iltapalalle. Telkkarista pyöri joku vanha elokuva (Pähkähullu  tohtori?), jota unohduin katsomaan. Päällä oli ihana viime jouluna lahjaksi saatu yöpaita. <3

Sitten vaan hammaspesulle ja hetkeksi lukemaan kirjaa ennen, kuin oli aika sammuttaa 

valot ja mennä nukkumaan.

Sellainen oli eilinen päivä. Tänään oli kiva herätä ja huomata, ettei flunssa sittenkään iskenyt. Oli vaan vähän nuhainen olo, mutta ei sen enempää. :-) Kerrankin näin! Nyt on vielä muutama saikkupäivä jäljellä ja toivottavasti pääsen ensi viikolla jo takaisin kouluun. 

Mitä tykkäsitte postauksesta? 

Eihän ollut ihan kuolettavan tylsä? :-)

Synttäribrunssi isälle

Heippa! Isä täytti maanantaina vuosia, joten järjestin tavalliseen tapaan synttäribrunssin. Joskus, kun asiat tuntuvat oikein mahdottomilta, tekee hyvää viettää aikaa läheisten kanssa. Toisen yllättämisestä tulee parempi olo itsellekin. :-) Tässä vähän kuvia ja tunnelmia lauantailta.

Heräsin ennen kahdeksaa ja hiivin keittiöön. Siivoilin vähäsen, hain aikaisemmin viikolla leivotut sämpylät pakkasesta ja laitoin lahjan pöydälle. Surautin smoothien marjoista ja soijajogurtista. Keittelin kahvia ja katoin pöydän. Pian herätin isän valmiiseen aamupalapöytään.

Isän yllättäminen on aina yhtä antoisaa: kortit ja lahjat katsotaan moneen kertaan, herkkuja kehutaan maasta taivaisiin ja hymyillään kiitollisena koko lopun päivää. :-)

 Suunnittelin tarjottavat sen mukaan, mistä isä tykkää: omenapiirakkaa, vaniljajäätelöä, marjaista smoothieta ja pestosämpylöitä. Kaikki tietysti vegaanisena. ;-) Reseptit löytyy leivontablogin puolelta (mahdollisesti huomenna, sillä pöytäkoneen nettiyhteys ei tee yhteistyötä..).

 

Oli kaikin puolin onnistunut aamupäivä! Ulkona sateli ja sää oli harmaa, joten oli hyvä syy pysytellä sisäilmoissa koko päivän ajan. Katselin The Mist -sarjaa Netflixistä ja illan päätteeksi kävin saunassa. Sellainen tosi mukava ja rento lauantai. ♥

 

 Tämä tyttö on nyt viikon sairaslomalla ja keräilee voimiaan. Toivotaan, että viikko lomaa kouluhommista selkeyttäisi ajatuksia ja vointi kohenisi, jotta voin taas palata pian takaisin opintojen pariin. :-) Kyllä asiat tästä järjestyy, kunhan malttaa keräillä voimia jonkun aikaa!

Heippa ♥