''Pian täällä ei olla mekään, kaikki loppuu ennen kesää''

Moikka moi! Täällä taas kotiuduttu Lohjalta, ja vaikka lähdin reissuun jo aamuseitsemältä, on koko päivä kulunut reissatessa ja Lahden keskustassa asioita hoitaessa. Nyt on kuitenkin viikonloppu edessä - ja seuraavan viikon jälkeen onkin jo hiihtoloma. ;-)

Pari viikkoa sitten olin jokseenkin uupunut Lohjalla olemiseen: lähtö maanantaina tuntui ahdistavalta ja koko ajan odotti vain kotiinpaluuta. Kipeänä vietetyt extrapäivät kotona tekivät kuitenkin tehtävänsä, ja nyt on ollut taas mukava olla täällä. Lähtö ei ole ahdistanut ja päiviin on mahtunut paljon hyviä hetkiä ja tekemistä. Keskustassa kierrellessä sitä mietti, että "tämä pieni kaupunki on vähän kuin toinen koti". Enää muutama kuukausi, ja sitten tämä on ohi - mihin vuosi onkaan taas kadonnut? Oikeastaan koulun lopun lähestyminen tuntuu vähän haikealta. Kävelenkö enää näitä katuja pitkin? Näenkö näitä ihmisiä tämän vuoden jälkeen?

Alkuviikon päiviin on jo muotounut omat rutiininsa: herään suunnilleen samaan aikaan, käyn keskustassa tai Siwassa, soittelen Karoliinan kanssa ja käy tunneilla iltaisin. Tärkeimpiä hetkiä ovat kuitenkin illat, jolloin pääsee maalailemaan ja juttelemaan kavereiden kanssa. Toisaalta on aivan yhtä pysäyttävää seisoa järven rannalla, jossa on aavemaisen hiljaista. Ei liikenteen ääniä, ei aaltojen huokauksia, ei mitään. On myös ihana kierrellä keskustassa, täysin omilla ehdoilla ja kiireettä.  

On tuossa pienessä kaupungissa puolensa, ehdottomasti. ♥

Kun aikaisemmin kirjoittelin ajatuksistani ostamiseen liittyen, sain hyviä kommentteja, jotka pistivät ajattelemaan asiaa. Tällä hetkellä onkin tullut taas osteltua vähän yhtä sun toista: kaksi Arabian mukia, muutama vaate ja TSH 2. -pokkari. Oikeastaan jo ihan siitäkin syystä, että rahatilanne sen sallii ja on varaa ostella jonkun verran, ainakin nyt kesään asti. Olen yrittänyt kuitenkin ostaa tavaroita, jotka ovat tarpeellisia. Astioita keräilen, eikä niitä voi mitenkään turhakkeiksi sanoa. Vaatteissa olen suosinut kestäviä materiaaleja, käytännöllisyyttä ja helposti yhdisteltäviä asusteita. Kirjat nyt ovat aina kirjoja: niitä tulee aina luettua, usein enemmän kuin kertaalleen. 

Tottakai vanhoista tavaroista luovutaan siinä samalla. Nyt on kirpparipöytä pystyssä ja veljelle on lahjoitettu kaapin kätköistä kaiken maailman kulhot, mukit ja purnukat.

Lohjan keskustasta ostin tosiaan kuvan pistaasinvihreän ja vaaleansinisen mukin (matalat), sekä Taru sormusten herrasta 2. -kirjan, jota olen etsiskellyt jo jonkin aikaa mm. Espoosta ja Helsingistä. Jostain syystä muualla oli myynnissä vain ensimmäinen ja kolmas kirja, eikä tätä haluamaani. Lohjalta kuitenkin löytyi yksi kappale - joten olihan se ostettava! :-) Hurahdan ilmeisesti milloin mihinkin kirjasarjaan, ja TSH on tällä hetkellä varmaan se ykkösjuttu.

 Maanantain tunneilla maalailtiin öljyväreillä kankaan poimuja (paperille), ja tulipahan taas todistettua, etteivät öljyvärit ole ihan hallinnassa. Harjoittelua vaan lisää, niin kyllä sekin alkaa jossain välissä luonnistua. :-)

 Keskiviikon tunneilla meidät ensin kuvattiin ja kuvista jäljennettiin omakuvat paperille hiilellä. Hiiltä en oikeastaan hallitse sen paremmin kuin öljyvärejäkään, mutta tähän työhön olin ihan tyytyväinen. Sain niin paljon hyvää palautetta opettajalta ja luokkalaisilta, että olin loppuillan hymy korvissa. Kummasti ne kehut vain piristävät. :-)

 Hurahtamisesta puheen ollen joskus tuolla sata kuvaa aikaisemmin, olen ehkä hieman koukuttunut Ruutu.fi -sivuun. Asuntolassa vietetty aika on kulunut siivillä, kun on katsonut muutaman jakson Kuudes aisti -sarjaa ja Beckejä. Kotona en juurikaan telkkaria katso, joten kaikki tuolta löytyvät sarjat ja elokuvat olivat vielä näkemättä.  Tabletti on ollut korvaamaton Lohjaillessa, sillä sen avulla saa matkat ja päivän tylsät hetket kulumaan nopeammin. ♥

 Niin kamala, kuin tuo ensimmäisen kuvan toinen otos onkin, halusin vähän havainnollistaa hiustenkasvua. Tuo punapäinen kuva on loppukesältä/keväältä ja muut eiliseltä. On näihin selkeästi muutama lisäsentti tullut puolessa vuodessa! Ehkä pääsen tavoitteeseen sitten, kun on kulunut vuosi tai puolitoista. :-D

 Kotiin palailin tänään aamupäivällä. En ole paljoa tänäänkään kotona ehtinyt olla, mutta pitihän vierailevalle kisulle tulla moikat sanomaan. Puppa on meillä taas kylässä muutaman päivän. En ollut nähnyt pojua vähään aikaan, joten kiirehdin toki heti silittelemään. Ilmeisesti Pupalla ei ollut ollut niin kova ikävä - sillä sain muistoksi lähinnä pitkät naarmut käsivarteen! Sellaista se on kissojen kanssa. :-D Nyt ollaan tosin jo haudattu sotakirveet ja oltu oikein herkkiä kehräyksine kaikkineen. ♥

Sellainen pitkä sepustus oli siis tällä kertaa vuorossa. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun asti! :-D Heippa. ♥

Pöytä Cetorilla 1.2.-10.2.2015

Heippa! Tänään käytiin Karoliinan ja Sannin kanssa laittamassa tavaroita Lahden Cetorille. Pöytä on siellä seuraavat yhdeksän päivää, joten käykäähän kurkkaamassa, mikäli vaan paikalle pääsette! :-) Pöytä on 84!

 Pöydästä löytyy mekkoja, farkkuja, toppeja, paitoja, koruja, kenkiä ja muita juttuja. 

Kokoja löytyy XS:stä L:ään, joten kaikille löytyy varmasti jotakin mieleistä. ♥

 

Hinnat ovat suhteellisen edullisia: parista eurosta kymmeneen. 

Eli nyt vaan edullisille ostoksille tekemään löytöjä! ♥

PS.

Ettei tämä nyt mene pelkäksi mainonnaksi, on liitettävä mukaan geenimutaatiosorsia, joihin törmäsin Lahden satamassa. Satamassa oli sadoittain ihan tavallisia sinisorsia, mutta niiden joukossa oli kymmenittäin valkolaikullisia yksilöitä - naaraita ja uroksia. Ihailin sorsia niin kauan, kunnes ne lähtivät vyörymään laumana kohti leipäpalasten toivossa. :-D Ihan tällainen aiheeseen liittymätön informaatio, mutta kumminkin..

Hyvää alkavaa viikkoa - ja muistakaa käydä Cetorilla! ♥

Pilvilinnoja

Heippa! Palailin jo eilen aamulla takaisin Lahteen, kun sain huonekaverilta kyydin. Lähdettiin matkaan puoli kuudelta, joten olin kotona jo yhdeksän aikoihin. Hoitelin kuitenkin Työkkärin asioita, kävin ostoksilla ja olin sen verran kiireinen, että illan halusin ottaa vaan rennosti Breiking badia katsellen. :-) Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan: alkuviikon kuvien ja asioiden odottelun merkeissä. Oikeastaan ajattelen enemmän hetkessä elämistä, carpe diem -tyylillä, mutta joskus on kiva vähän suunnitella tulevaa ja rakennella pilvilinnoja. ♥

Ensimmäiset päivät, kun aamulla puetun takin voi riisua.

Asfaltin rapina kengänpohjia vasten.

Lintujen laulu.

Yhä selvemmin odotus kutittelee vatsanpohjassa: selaillessa lehtiä, muuttolintujen palatessa ja päivien pidetessä. On ihana ajatella, että pian on taas valoisaa ja lämmintä. Ei sillä, etten pitäisi talvesta lumikinoksineen, mutta olen kuitenkin aina ja ikuisesti kesän lapsi. :-) Kevään värit, vappu, mullan tuoksu,.. Tarvitseeko sanoa enempää? ♥

Tuulenvireessä liehuva mekon helma, keveät kankaat ja hihattomat paidat.

Satama.

Tuoreet marjat torilta.

Pieni kissanpentu ensimmäistä kertaa kotona tassuttelemassa.

Reissaaminen ja meren ihastelu laivan kannelta.

Auringossa paistattelu.

Mökkilaituri.

Veden viileys iholla.

Tällä hetkellä odotan eniten kevättä, mutta tiedän, että sen jälkeen on edessä kaikkein parhain: pitkä valoisa ja lämmin ajanjakso. Odotan kesäreissuja perheen ja ystävien kanssa, kirjan lueskelua viltillä auringonpaisteessa, uimista ja lomaa. Voimmaannuttavin asia on kuitenkin kissanpennun hankkiminen kesällä. Sain jo vanhemmat puhuttua ympäri, ja juttu alkaa olla aika varmaa. En malta odottaa! Ihan hirveä kissakuume, joka vaan voimistuu päivä päivältä.

 Oman asunnon sisustaminen.

Alaselkää hipovat hiustenlatvat.

Opiskelupaikka mieleisessä koulussa.

Tottakai odotan myös vähän isompia juttuja, jotka eivät tule toteutumaan ihan lähipäivinä. On kiva ajatella, että jonain päivänä sisustan omaa kotia. Pieni yksiö käy hyvin, kunhan sen saa laittaa kotoisaksi. Ihan yksin en asuisi, sillä kissaton koti on mauton.. :-D Siinä samassa opiskelisin ja kävisin töissä. Haluaisin päästä Muotsikkaan, mutta eihän sitä vielä uskalla toivoa. 

Kuitenkin, pointti on se, että aina kannattaa rakentaa pilvilinnoja - niiden avulla kestää läpi vaikeampienkin aikojen! ♥ Eihän sitä mitään mahdottomuuksia kannata lähteä uneksimaan, vaan pienetkin jutut tuntuvat yllättävän suurilta. ;-)

 

Ps.

Tiistaina katsottiin viimein Peter Pan - rätisevältä VHS:ltä, mutta siinäpä olikin nostalgiaa kerrakseen. En ollut aikaisemmin elokuvaa nähnyt, joten nyt katsoin sen suurella mielenkiinnolla. Pidin Peter Panin leikittelevästä juonesta ja hassusta huumorista. Ainoa miinus oli kenties suomenkieliset dubbaukset, jotka saivat osan hahmoista kuulostamaan vähintään vähä-älyisiltä. :-D

Lempparit: ruokia

Hellou! Tässä sitä ollaan: tekemässä ensimmäistä postausta tabletilla. :-) Ajattelin, että voisi olla kiva tehdä postaus niistä ruoka-aineista, joista pidän kaikkein eniten. Kuvat nappasin Googlesta. Nämä ruoat ovat eräänlaisia kulmakivia ruokavaliossani (lukuunottamatta herkkuja), joiden ympärille rakennan päivän ateriat. Jokaisella on omat mieltymyksensä, eikä sama ruoka sovi kaikkien elimistölle, joten ei kannata lähteä kamalasti vertailemaan.. :-D

Pienenä en tiennyt mitään inhottavampaa kuin pähkinät ja kuivatut hedelmät - ajan myötä mielipiteet ja makuaisti ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyään rakastankin siis pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä yli kaiken! :-) Aikaisemmin pähkinät tosin kuuluivat kiellettyjen ruoka-aineiden listaan niiden korkean rasva- ja energiapitoisuuden takia... Jossain vaiheessa kuitenkin rohkaistuin hivuttamaan pähkinät osaksi ruokavaliota, enkä nykyään vielä lähestulkoon päivääkään ilman niitä.

Eniten pidän pekaani-, macadamia-, cashew- ja parapähkinöistä. Myös saksanpähkinät ovat suurta herkkua. Sen sijaan maapähkinöistä en välitä..

Nykyään pähkinöiden rasvapitoisuus ei ole mielestäni häiritsevä asia: ovathan niiden rasvat hyvälaatuisia ja pitävät nälän loitolla pidempään. ;-)

Aamupalalla pähkinöiden ja hedelmien kanssa Alpron maustamaton soijajukurtti on aivan ehdoton. Soijajukurtti on täyteläistä, se ei ole liian makeaa ja sopii vatsalle paremmin kuin maitotuotteet. Toki silloin tällöin myös laktoositon maustamaton jukurtti on ihan kelpo vaihtoehto..

Alpron tuotteet ovat mielestäni todella hyviä: lemppareita ovat tämä maustamaton soijajukurtti ja makeuttamaton mantelimaito, jota käytän mm. drinkkien pohjana ja ruoanlaitossa. Maustetut Alpron jukurtit ja tuotteet eivät puolestaan ole niinkään mieleisiä. :-)

Ennen en pitänyt mysleistä, mutta nykyään pidän sitäkin enemmän. Etenkin Axan Glorious -pähkinämysli on hirmu hyvää. Hasselpähkinöitä, hiutaleita, rusinoita, banaanilastuja ja kuivattua ananasta - täydellistä. ;-)


Marjoista aloin pitämään kunnolla vasta viime kesänä: olin toki aina mansikoita ja kotipihan vadelmia syönyt, mutta muut marjat eivät olleet mitenkään erityisen mieleisiä. Kesällä ihastuinkin ensin punaviinimarjoihin (joita kasvaa meidän pihassa), vähän myöhemmin mustikoihin, karhunvatukoihin ja lakkoihin. Tällä hetkellä ostan jonkin verran tuoreita marjoja, mutta pääosin olen tyhjentänyt pakkasta kotimaisista marjoista. ;-)

Tällä hetkellä suosikeita ovat mustikka, vadelma, mansikka ja lakka. Sen sijaan karpalosta, tyrnistä tai puolukasta en pidä, sillä ne ovat maultaan aivan liian kirpeitä.

Hedelmistä kestosuosikki on tuore ananas. Toki hedelmästä jää paljon jätettä, se ei ole aina kovin edullista ja kuljetusmatkat ovat pitkiä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kun suosii pääosin kotimaista, voi muutama tuote olla kauempaakin. Näitä ovatkin sitten pääasiassa hedelmät, kuten ananas, mango, sitrushedelmät ja päärynät. Ananaksessa viehättää makeus ja raikkaus, nam.

Ananaksen lisäksi suosikkihedelmiini kuuluvat päärynä ja omena. Molemma mielellään rapeina ja jauhottomina lajikkeina. Omenoista paras lajike on ehdottomasti Royal Gala, mutta myös vihreät ja kotipihan omenat ovat hyviä. :-)

Kookos kuuluu myös lapsuuden inhokkien listaan: kerran isä osti meille kauppareissun päätteeksi Bounty-patukat, jotka maistuivat kerrassaan karmivilta. Lähemmäs kymmeneen vuoteen en suostunut tuon jälkeen kookosta maistamaan, eikä veli suostu vieläkään. :-D Jotenkin mielipide kuitenkin muuttu, kun maistoin kookosta uudemman kerran pari vuotta sitten. Ensin pidin vain jogurtti- ja suklaakookosmakeisista, sitten aloin pitämään kookoksesta ihan sellaisenaan. Nykyään en tiedäkään mitään parempaa (paitsi ehkä pähkinät) kuin Punnitse&Säästä-kaupassa myytävät kuivatut kookospalat. Niiden lisäksi pidän kuivatut karpalot, ananas ja viime aikoina jopa rusinat ovat olleet mieluisia - valehtelematta parempaa kuin karkki! ;-)

Lisätään nyt perään muutama herkkukin, vaikkei niitä ole niin paljoa tullut maisteltuakaan. Suklaista lemppareita ovat ehkä Fazerin sininen ja erilaiset kookos- ja pähkinäsuklaat. Parasta herkkua, jonka tiedän, ovat Parrot'sin ja Punnitse&Säästän suklaa- ja jogurttikuorrutteiset pähkinät. Näiden ohella myös Lidl:n mantelisuklaa on aika vastustamatnta. ;-)

Leivoksista en ole koskaan erityisemmin välittänyt, mutta korvapuustit ja äidin jouluksi tekemä kahvikakku ovat poikkeuksia sääntöön. En kovin usein syö korvapuusteja, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo ihan liian pitkä aika - täytyypä korjata tämä laiminlyönti joku päivä! ;-) Pullan täytyy olla uunituoretta, tai vähintään lämmitettyä, sillä kuivana se ei maistu miltään..

Viimeiseksi on kenties lisättävä yksi kaikkein addiktoivimmista asioista: Jenkin Tasty Cube Polka Mint -purkka. Purkkaa syön päivittäin - ja useinmiten kaupasta valikoituu juuri tämä pussi. En varmaan ikinä kyllästy näiden makeaan, mintunvivahteiseen makuun... :-D
Löytyykö sinulta samoja lemppareita? ;-) Inhositko pienempänä jotain makua, jota rakastat nykyään?

Kissanäyttely 24.1.2015

Hellou! Eilen käytiin kissanäyttelyssä Lahtihallissa, ja kierreltiinkin siellä useampi tunti. Tämä postaus onkin aivan erityisen kissapainotteinen, joten jos nuo karvapallot eivät miellytä... Niin. Faktahan on se, ettei kukaan voi olla pitämättä kissoista - vai mitä? ;-)

 Kissanäyttelyssä oli ihanien kissojen lisäksi kojuja, joissa myytiin mm. kissanruokia, -leluja ja -tarvikkeita sekä eläinkuosisia vaatteita ja laukkuja.

 Kojujen kiertelyä ennen oli kuitenkin nähtävä se tärkein: kissat. Näyttelyissä oli toinen toistaan suloisempia kissoja, useista eri roduista. Meillä on aina ollut vain maatiaiskissoja, joihin olen tavallaan kiintynyt, mutta on rotukissoissakin puolensa. Ihastuin karvattomaan Sfinxiin, joka puski innoissaan kuljetuslaatikon seinää ja maukui minut nähdessään... ♥

 Toisaalta jokin suurissa kissoissa viehättää: Maine coon tai Norjalainen metsäkissa olisi unelmien täyttymys. ♥

 Olin jo aivan vakavissani hankkimassa kahta kissanpentua näyttelystä. Kaksi alle vuoden vanhaa Euroopan pikku-piunia sulattivat sydämmen kehrätessään ja uteliain silmin katsellessaan. Palasin kissojen luo uudemman kerran, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä kahvikupposelle pohtimaan asiaa. 

Voisinko viedä nuo kaksi kotiini? Paljonkohan on hinta? Viedäänkö kissoja näyttelyyn ja täytyykö niillä tehdä pennut? Voinko lähteä ja jättää nuo ihanuudet taakseni? 

Niin se kahvi vaan takoi järkeä päähän, ja päädyin lopulta odottamaan kissanpennun hankkimista vielä kesään asti. :-)

Veljen kissan Pupan piti alkujaan olla pitkäkarvainen, mutta melko nopeasti selvisi, ettei Puppa olekaan ihan samanlainen kuin muut samasta pentueesta. Ilmeisesti välissä oli käynyt joku toinen häntäheikki tekemässä vähän eri rotuisen jälkeläisen. 

Puppa kasvoi todella nopeasti ja oli jo alle vuoden vanhana isompi, kuin meidän kissat. Myöhemmin - kasvun edelleen jatkuessa - alettiin jo nimittämään Puppaa ilvekseksi. :-D

Toinen huomionarvoinen seikka oli turkin väritys: naaman kuviointi on todella symmetrinen ja selässä erottuu vahvasti tumma pitkittäinen juova.

 Näyttelyssä törmättiin Euroopan pikku-piun -rotuun, joka muistutti hämmentävän paljon Puppaa. Euroopan pikku-piuneilla oli samanlaiset kuviot kasvoissa, tiikeriraidoitukset (osalla) ja selässä selkeä musta juova. Ihan kuin olisi Puppaa katsonut!

 

En nyt muista, mistä löysin juttua Euroopan pikku-piuneista, mutta jotenkin näin niitä kuvailtiin:

keski- tai suurikokoinen, vankka ruumiinrakenne, tiikeri-/tabby-/kilpikonnakuvio, keskisuuret korvat ja ihmisläheinen. Rotu täsmää aika hyvin Puppaan, vaikka tietysti erojakin löytyy: onhan Pupan äiti pitkäkarvainen. Eihän sillä rodulla ole niin väliä, mutta jotenkin oli hauska huomata, että Pupan erikoiset piirteet olivatkin tietylle rodulle ominaisia! :-D

Ensimmäiset kuvat ovat Googlesta, toiset minun ottamiani.

 

Kissanäyttelystä tarttui mukaan Minnille yhtä sun toista herkkua. Arvonnasta voitin Whiskarsin herkkutikkuja ja PrimaCatin kuivaruokaa. Niiden lisäksi ostettiin vielä muutama herkkuannos. 

Kotona vastaanotto olikin oikein hyvä: herkkupalan ahmintaa ja tyytyväistä kehräystä. ♥

 Tällä hetkellä meillä onkin vain yksi kissa (kotona on oudon hiljaista), ja Minnikin on jo yli 15-vuotias. Nykyään Minniä kutsutaan osuvammin Miniksi, sillä kissavanhus on pennun kokoinen. Sen lisäksi, että Minni on pienikokoinen, on hän myös laihtunut melko paljon. :'( Ollaan nyt seurattu sivusta kisun ikääntymistä ja yritetty tarjoilla mahdollisimman laadukasta ja ravintopitoista ruokaa. Ainakin vielä Minni on kuitenkin oikea energiapakkaus! :-)

Eipä tässä muuta: ota kisu kainaloon ja vietä oikein suloista alkavaa viikkoa! ♥

Pitkästä aikaa

Hellou! Täällä sitä ollaan - ja pitkästä aikaa kipeänä. Juuri kun ehdinkin päivitellä, etten ole sairastellut pitkään aikaan.. Videotakin yritin teille pitkästä aikaa päivitellä, mutta eipä tuosta tainnut mitään tulla. Aina ei vain voi onnistua. :-D

 Lähdin Lohjalle tuttuun tapaan maanantaina, mutta illalla alkoikin olla jo vähän sekavat olotilat tunnilla. Opettajan sanoja lainaten ''Mervillä on tänään zombipäivä''.. Illalla nousikin sitten jo kuume, eikä auttanut muu, kuin etsiä sopiva bussi seuraavalle päivälle. Tiistaiaamupäivällä lähdinkin sitten kotia kohti, vähän tokkuraisena ja epätodellisessa olotilassa, mutta selvisin perille. :'-)

 Tiistai menikin sitten hyvin pitkälti lepäillessä: katsoin Breiking Badia DVD:ltä ja maalailin. Kuumetta oli koko päivän ja illan, joten olo oli sen mukainen. Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen oli jo vähän virkeämpi olo! ♥

 

Keskiviikkona uskaltauduin Ärrälle hakemaan postipaketin ja pikaiselle kirpparikierrokselle. Illalla haettiin vielä Makuunista Maleficent-elokuva, joka katsottiin porukalla. Elokuvasta sen verran, että olihan tuo ihan katsomisen arvoinen upeine grafiikoineen. Prinsessa Ruususen juoni oli melko kaukana tästä Pahattaresta tehdystä versiosta, mutta elokuvan ideana olikin näyttää vähän toinen puoli vanhasta sadusta. Pääsanoma oli ehkä siinä, ettei ole olemassa selkeästi hyvää tai pahaa. Pahiksen takanakin on tarina. 

Tänään sitten käväisin tyhjentämässä puolet The Body shopista: ostin 3 suihkugeeliä, ripsivärin ja huulirasvan, mutta hintaa jäi lahjakortin kanssa alle neljä euroa. :-D Päivän kruunasi vielä Karoliinan näkeminen, ehdittiin kerrankin kunnolla jutella ja viettää aikaa. ♥

 

Kovasti tuo video nyt tuossa yrittää olla, mutta ei siitä varmaan mitään tule. :-D Oli miten oli, tässä olisi siis pikkuhiljaa tarkoitus parantua.. Melkoisen sekavaa pälpätystä, mutta annettakoon se anteeksi tämän kerran. 

Heippa! ♥