Päiväpoli viikko 4.

Heippa! Vaikea uskoa, että päiväpolilla on vierähtänyt jo kuukausi.. Vielä olisi luultavasti edessä toinen samanlainen ja sitten on tämä hoitojakso taputeltu.

Tällä viikolla tilaukset ovat onneksi tulleet joka päivä suunnitelmien mukaan! Ei ole tarvinnut soveltaa, vaan aina on ollut tarjolla sekä sipulitonta että vegaanista.

Ruokailut ovat sujuneet jotenkuten: välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa. Söin kuitenkin vuosien tauon jälkeen pastaa! Siinä on pelkoruoka nro 1, joten se on oikeasti tosi iso saavutus. Ahdistukselta ei voinut välttyä, mutta se meni lopulta ohi, eikä mitään pahaa tapahtunut! :-)

Muutoin viikolla on ollut huolta siitä, kuka tuuraa omahoitajaa tämän kolmen viikon loman ajan. Harmittaa tosi paljon, että loma osui juuri tälle ajankohdalle, sillä pidän omahoitajastani niin paljon. Hänestä on ollut suuri apu ja tsemppi syömisissä, joten seuraavat kolme viikkoa huolettaa.

Tuuraaja vaikuttaa onneksi mukavalta ja siltä, että tullaan melko varmasti hyvin toimeen. :-) Harmi kyllä, aina välillä pitää löytää joku tuuraamaan myös tuuraajaa.. Se vaikuttaa heti syömisiin ja ahdistuksen määrään, kun ruokailua vahtimassa on hoitaja, jonka kanssa kemiat ei osu kohdilleen. Olen esittänyt toiveeni asiaan liittyen, mutta toistaiseksi sitä ei ole otettu huomioon. Toivottavasti jatkossa otetaan..

On vähän ristiriitaiset tunteet päiväpolin ja siellä vietetyn ajan suhteen. Tuntuu, että edistystä tapahtuu koko ajan, mutta samaan aikaan tuntuu, ettei mitään tapahdu. Että junnaan vaan paikallani, enkä saa otettua tarpeeksi isoja askelia eteenpäin. Vielä toinen kuukausi päiväpolilla tuntuu ikuisuudelta, mutta toisaalta se tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta: miten paljon siinä ehtii muuttamaan? Tiedän, ettei päiväpolin ole tarkoitus muuttaa kaikkea maagisesti parempaan, mutta haluaisin saada syömiset sujumaan mahdollisimman hyvin hoitojakson aikana. Onneksi kuukausi on kuitenkin sen verran pitkä aika, että moni asia ehtii vielä muuttua. :-)

Edelliset Vansin kengät olivat jo sen verran kulahtaneet, että aiheuttivat kaiken maailman kipuja ja kolotuksia. Niissä mm. oli reikä pottuvarpaan kohdalla ja pohjista näkyi läpi. :-D Niinpä hankin viimein uudet, joiden väri vielä hieman epäilyttää. Sehän on melkein vaaleanpunainen! Vaatii hieman totuttelua kenties, mutta muutoin olen enemmän kuin tyytyväinen. :-) Nämä löytyi Kookengältä 49.95 e hintaan, kun eräänä iltapäivänä oli aikaa kierrellä ennen elokuviin menoa.
Käytiin katsomassa Star Wars: Solo -elokuva, jota voin lämpimästi suositella. Ei missään tapauksessa paras Star Wars, mutta kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen! Olihan tämä nähtävä jo siitäkin syystä, että yhtä pääosaa näytteli Game of Thronesista tuttu Emilia Clarke. <3

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. :-) Mukavaa alkavaa viikkoa!