Anoreksia: tämän hetken tilanne

Heippa! Lupailin vähän aikaa sitten, että kirjoittaisin kuulumisia syömishäiriöön liittyen. Olen niitä jonkin verran kertonut postauksien lomassa, mutta ajattelin, että voisin kerralla kertoa vähän enemmän siitä, mikä on tämän hetken tilanne. Jos herää kysyttävää, vastailen mielelläni kommentteihin. :-)

Jonkinlainen notkahdus voinnissa alkoi jo syksyllä, jolloin paino laski vähän huomaamatta vähentyneiden ruokailuiden takia. Aluksi en tiedostanut, että syömishäiriö kietoi otettaan tiukemmalle, mutta jossain vaiheessa aloin heräämään tilanteeseen. Tiesin, että masennus ja ahdistus helpottaisivat, mikäli söisin paremmin, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään mitään asian eteen. Vähän kerrallaan jotain pientä unohtui lautaselta: vähemmän pähkinöitä, ei ollenkaan pähkinöitä, vähemmän mysliä, ei missään tapauksessa banaania tai välipalapatukoita,.. Nämä ovat sellaisia muutoksia, jotka olisivat varmasti ihan pieni asia monipuolisessa ja riittävässä ruokavaliossa, mutta omalla kohdalla energiansaanti oli vähäistä jo alkuaankin.
Vähentyneet ruokailut ovat heijastuneet niin mielialaan kuin vaa'an lukemaan: vähensin syömisiä masennuksen takia ja heikentynyt ravitsemus pahensi masennusta entisestään. Sanottakoon nyt heti alkuun, ettei paino ole pudonnut mitenkään valtavia määriä. Olin kuitenkin jo alkujaan normaalipainon alarajoilla, joten suunta alaspäin on kaikkea muuta kuin toivottu.

Olen taas saanut huomata, miten pienestä kaikki on kiinni: yhden ruoan jättäminen voi johtaa useampaan vähennykseen, pieni painon putoaminen haluun laihtua enemmän ja vähentynyt energiansaanti taas horjuttaa jo ennestään heikkoa jaksamista. Rehellisesti sanottuna haluaisin laihtua ja palata siihen, mikä on tuttua ja turvallista. On silti eri asia haluta jotain, kuin toteuttaa se, sillä pyrin pitämään kiinni siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Olen tehnyt suuren työn, enkä halua heittää sitä hukkaan.
Masennus tuo tähän kaikkeen oman lisänsä, sillä sen lisäksi, että syöminen ahdistaa enemmän, on myöskin ruokahalu melko olematonta suurimman osan ajasta. Alan kuitenkin huomata pieniä myönteisiä muutoksia mielialassa nyt, kun vanha toimimaton lääkitys on purettu ja otettu kokeiluun uusi mielialalääke. Masentunut olen edelleen, mutta en enää ihan yhtä toivoton ja tuskainen kaiken suhteen. Löydän iloa pienistä asioista ja välillä muistan jopa nauraa. Pienin askelin eteenpäin :-)

Onneksi on läheisten tuki ja hoitokontaktit, joiden avulla olen saanut pidettyä kiinni säännöllisistä ruokailuista ja edes jonkinasteisesta motivaatiosta parantua. Pärjään tällä hetkellä mielestäni ihan hyvin kotona, mutta ollaan juteltu päiväpolin mahdollisuudesta lääkärin kanssa siinä tapauksessa, mikäli vointi ei lähde kohenemaan. Ihan vaan, että pääsisin useammin keskustelemaan ja saisin apua aterioiden kanssa. En ole kovin innoissani ajatuksesta, joten mieluummin yritän vielä selvitä itse ja katsoa, miten vointi lähtee kehittymään. On kuitenkin hyvä tietää, että apua on tarjolla. :-)
Saikulla olen vielä muutaman viikon ajan, mikä on enemmän kuin hyvä. Paloin loppuun viime vuonna, joten on kerättävä voimia ja saatava vointi kohenemaan. Kyllä sinne kouluun ehtii palaamaan sitten, kun on siihen voimia! Onneksi olen saanut lähestulkoon kaiken suoritettua, mitä tähän mennessä on pitänyt suorittaa, joten en ole ihan pulassa loman jälkeen. :-)

Pahoittelut, jos tästä tuli ihan äärimmäisen sekava teksti, mutta ainakin yritin parhaani. :-D Tiivistettynä voisi kai sanoa, että takapakkia on tullut ja reilusti, mutta tarkoitus olisi piankin saada kelkka käännettyä takaisin oikeaan suuntaan. Nyt keskityn hyvinvointiin ja lepäämiseen, vasta sitten mietin eteenpäin koulua ja opintoja. Eiköhän asiat vielä järjesty, kunhan ei anna periksi. <3

Vuosipäivä

Heippa! Jos vuodessa saa jonain päivänä olla vähän siirappinen, niin se on ehdottomasti ystävänpäivä - ja vuosipäivä tulee hyvänä kakkosena! <3 Meillä tuli maanantaina vuosi täyteen Tonyn kanssa, joten olihan sitä vähän juhlistettava. Pahoittelut tästä kaikesta ällösöpöilystä, kukkasista, vaaleanpunaisita untuvapilvistä ja kaikesta muusta asiaan kuuluvasta jo etukäteen. :-D

On jotenkin niin hämmentävää ajatella, että siitä on jo yli vuosi, kun alettiin seurustella Tonyn kanssa. Vaikka moni muu asia onkin ollut raskasta ja vaikeaa, niin tämän tytön löytämisestä en voi olla kuin kiitollinen. <3 Jotain kummallista on käynyt sille tyypille, joka heitti vitsejä aina Titanicin kansikohtauksen aikana ja yökötteli kaikelle romanttiselle vaaleanpunaisesta romanttisiin komedioihin. :-D Sitä se rakkaus kai teettää.. 

''Tule tiukemmin kainaloon
Sua kaivannut koko päivän oon
Nyt kun vihdoin sut viereen saan
Enää yhtä pyydän vaan

Älä mene pois
Jää mun syliin yöksi
Viereen nukkumaan
Älä mene pois
Lähtiessäs jotain
Jää taas puuttumaan
Älä mene pois
En tahdo olla yksin
Sua täällä tarvitaan
Pitäisitkö musta huolta?
Voisit pitää hyvää huolta

Silmäripset mua kutittaa
Ne poskeani kuin höyhen koskettaa
Ympärilleni kietoudut
Muu maailma on kadonnut''

ANSSI KELA - ÄLÄ MENE POIS

Päätettiin jotenkin juhlistaa tätä tapahtumaa, eikä tarvinnut paljon suostutella, että Tony lähti seuraksi elokuviin. Sain joululahjaksi leffalippuja, jotka menee pian vanhaksi, joten sain tavallaan hoidettua kaksi kärpästä samalla iskulla. :-D Käytiin katsomassa Fifty Shades Freed -elokuva, joka on siis Fifty Shades -trilogian päätösosa. Tässä on taas yksi asia, jota vannoin, etten ikinä tekisi: katsoisi kyseisiä elokuvia. Tässä sitä kuitenkin ollaan, ja voin sanoa, että melkein jopa pidän Fifty Shades -elokuvista!

Kaikki varmasti tietävät, mitä mielikuvia Fifty Shades -elokuvat herättävät. Omalla kohdalla oli kuitenkin kaikin puolin myönteinen yllätys, kun huomasin, etteivät ne olekaan pelkkää seksiä. Voisin jopa sanoa, että seksi on vain pienessä osassa elokuvia. Ennen kaikkea Fifty Shades -elokuvat kertovat vahingoittuneen ihmisen kehittymisestä, toipumisesta ja rakkaudesta.
Fifty Shades Freed ei kuitenkaan tehnyt kovin suurta vaikutusta, koska a) siihen oli yritetty mahduttaa aivan liikaa kaikkea, b) keskityttiin melko epäolennaisiin asioihin ja c) siinä oli liikaa paljasta pintaa. Viimeinen eri ehkä sinänsä ole mikään yllätys.. :-D Mutta siis, olihan tuo ihan katsomisen arvoinen elokuva kaikesta huolimatta.
Leffaeväät sen sijaan olivat 10/10! <3 Oli erittäin hyvä idea lähteä elokuviin ja viettää lauantai vähän erilaisissa merkeissä.

Muutenkin viikko on sujunut rauhallisissa merkeissä, sillä ollaan tehty lähinnä kaikkea kivaa: kierrelty kirppareilla, luettu GoT-kirjoja, katsottu elokuvia ja otettu kaikki ilo irti aurinkoisista päivistä. :-) Työjutut työnsin myös suosiolla mielestä, sillä sehän on kai saikun tarkoitus, että lepää ja kerää voimia. 

Jotenkin nämä kuvat kertovat meistä kahdesta aika paljon.. :-D Sen pidemmittä puheitta, eiköhän siirrytä odottamaan pääsiäistä (joka on ainakin allekirjoittaneelle varma kevään merkki)! <3

MyDay: Shoppailua & hitaita aamuja

Heippa! Kuvasin taas vaihteeksi MyDayn, vaikka edellisestä ei vielä ihan hirveän pitkä aika olekaan. Nämä ovat kuitenkin ihan omia lempparipostauksia muiden blogeissa ja tykkään tehdä näitä, jotenka.. Tässä olisi taas yksi aika kiva päivä pidemmän saikun ensimmäisiltä päiviltä. ;-)

Aamu lähti käyntiin hitaasti, sillä oli taas vaihteeksi tosi vaikea päästä ylös lämpimien lakanoiden turvasta. Keittelin kahvia, tein aamupalaa ja hain maalausvälineet ajanvietteeksi. On ollut kiva kuulla niin paljon myönteistä palautetta linnuista - teen niitä jatkossa entistä innokkaammin! <3

Aamupalan jälkeen unohduin oikeastaan maalaamaan vähän pidemmäksi aikaa, joten tuli vähän kiire laittautua. Perinteiset pakkelit naamaan, hiukset ojennukseen ja siinäpä se taas olikin. ;-)

Ennen keskustaan lähtöä kokkasin ja söin. Hain vielä vähän lisää, eli tässä ei ole koko annos! <3

Pari naamakuvaa oli tietysti otettava, kun kerrankin jaksoi laittautua.. Loman aikana olen haahuillut kotona suurimman osan ajasta yökkäreissä, ilman meikkiä ja hiukset sottuisella nutturalla. :-D

Sitten keskustaan! Spotifysta vaan soittolista pyörimään, niin matka taittui joutuisasti.

Keskustassa näin yllättäen Tonya. <3 Saatiin pari tuntia kulumaan ihan vaan jutellessa, kunnes päätettiin jatkaa matkaa vaatekaupoille.

Tarvitsin uusia alusvaatteita, mutta jostain syystä eksyin kokeilemaan alennusmekkoja ja kaiken maailman kevätmalliston uutuuksia.. :-D Jotenkin siinä käy aina niin! Onneksi pysyin kuitenkin kohtuudessa ja ostin vain yhden ylimääräisen jutun niiden lisäksi, mitä tulin oikeasti etsimään.

Aika kului hirveän nopeasti vaatekaupoissa kierrellessä ja kohta olikin jo aika siirtyä bussipysäkille odottelemaan kyytiä kotiin. Olin ihan poikki shoppailun jäljiltä! Bussi tuli ihan liian nopeasti, halailtiin nopeasti ja lähdin kotiin.

Kotona aloitin Tonylta lainaksi saadun Game of Thrones -kirjasarjan ensimmäisen osan. Olen koukussa, mutta se ei kai tule kenellekään yllätyksenä.. :-D Samalla tottakai välipalaa kurnivalle vatsalle.

Oli naistenpäivä ja isä yllätti tuomalla kukkia! Ihan oli itse valinnut, aika suloista. :-)

Sitten vaan suihkuun, lisää lukemista ja kahvia. Unohduin lukemaan vähän turhan pitkäksi aikaa, sillä uppouduin täysillä kirjan maailmaan ja huomasin vasta sitten, että kello oli jo lähempänä kymmentä..

Sitten vaan iltapalaa hakemaan ja kirjan lueskelua, kunnes eivät enää silmät pysyneet auki. Aika kiva päivä, vaikka itse sanonkin! ;-)

High school gang reunion

Heippa! Kuten nimestä ehkä voi päätellä, päätettiin kerätä vanha lukioporukka kasaan ja juhlia iltaa yhdessä. Oltiin nähty edellisen kerran koko porukalla neljä vuotta sitten!

Ihan näin alkuun voisin nopeasti kertoa kuulumisia: jäin tosiaan lääkärin kehotuksesta vähän pidemmälle sairaslomalle, joten hetken aikaa vaan lepäilen ja kerään voimia. Yhden kurssin joudun suorittamaan vasta ensi vuoden puolella, mutta muutoin ei pitäisi jäädä opintoja rästiin. Ylisuorittaja sisällä huutaa ja raivoaa, mutta nyt ihan oikeasti täytyy laittaa hyvinvointi etusijalle. :-)

Työjuttuja olen tehnyt nyt vähän enemmän oman alan parissa, sillä sain edellisestä logosuunnitelmasta niin hyvää palautetta, että osaamistani halutaan hyödyntää myös muussa puolueen mainonnassa! Ihan parasta. <3

Olin mukamas hyvin aikataulussa, kunnes tuli viesti, että kyyti on pihassa suunnilleen 30 min päästä. Istuin silloin vielä koneen ääressä ilman meikkiä, hiukset sekaisin ja yökkäreihin pukeutuneena! Tuli ehkä vähäsen hoppu.. :-D Sain kuitenkin meikattua, laitettua hiukset, pakattua ja vaihdettua vaatteet ihan ennätysnopeasti! 

Päivän asuna oli H&M:stä löytyneet aivan ihanat housut, keltainen lemppari pusero & kirpparilta löytyneet korkokengät, joita en siinä kiireessä ehtinyt kuvaamaan. Sitten vaan kamat kasaan ja ajamaan kohti Orimattilaa. ;-)

Aloitettiin iltaa käymällä läpi kaikkien kuulumisia: mitä oli tapahtunut sitten viime kerran. Oli kiva huomata, että vaikka oli kulunut aikaa ja jokainen oli jollain tapaa muuttunut, niin oltiin edelleen se sama yhtenäinen porukka! 

 Tyyne, Sonia, Joseffiina, Oona, Hanna ja Jasse

Illan aikana juotiin tottakai vähän turhan monta kupillista, naurettiin paljon, vaihdettiin lisää kuulumisia ja pelattiin Aliasta. Älkää kertoko kenellekään, että jäätiin Hannan kanssa viimeisiksi!

Illan aikana meitä viihdytti myös Oonan koira Laku, joka on suloisesta ulkokuoresta huolimatta melkoinen kiusankappale. :-D Koko ajan komentamassa, hyppimässä syliin ja juoksemassa ympyrää - mutta annettakoon se anteeksi, kun Lakulla on vasta uhmaikä meneillään.

Illan päätteeksi lähdettiin baariin muutamille. Saatiin hyvä pöytä, tanssittiin jalat kipeiksi ja jatkettiin, kunnes koitti valomerkki ja oli aika siirtyä takaisin kämpille. Siellä väsynyt porukka vaihtoi yökkäreihin, pesi meikit ja siirtyi iltapalalle. Menin ensimmäisenä nukkumaan, mutta piti pariin kertaan nousta hakemaan vettä ja vatia. Saattoi olla ne pari viimeistä juomaa pieni virhe.. Mutta kerranhan sitä vaan eletään, vai miten se meni? :-D
Aamulla herättiin enemmän ja vähemmän pirteinä. Vieläpä lähes idyllisesti linnunlauluun: titityy kuulosti kivalta ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia.. Sitten vaan hitaan aamun jälkeen oli aika sanoa heipat ja kääntää auton nokka takaisin kohti Lahtea.

Oli kyllä tosi onnistunut ilta! Etukäteen stressasin lähtöä tosi paljon, mutta onneksi menin. Teki nimittäin oikeasti niin hyvää vaihtaa kunnolla viihteelle ja nähdä ystäviä. <3

Toivepostaus: Taide & kehitys vuosien varrella

Heippa! Sain vähän aikaa sitten uuden toivepostausidean, jonka päätin toteuttaa. Ideana oli siis, että esittelisin vuosien varrella tekemiäni töitä ja mitä olen viime aikoina puuhaillut. Sanottakoon tässä ensimmäisenä, että olen aina ollut tosi kriittinen ja suurin osa töistä on tullut heitettyä roskiin, mutta onneksi muutama on kuitenkin säästynyt. ;-)

7-vuotiaana tykkäsin piirtämisestä ja värittämisestä niin paljon, että usein kouluvihkot täyttyivät tehtävien sijaan erilaisista raapustuksista. Varsinaisista taidoista ei varmaan vielä tässä vaiheessa voi puhua, mutta ovathan nuo nyt aika suloisia. :-D

Ala-asteella piirustusten innoittajina oli mm. Witch (muistatte ehkä Irman, Willin ja muut sarjan noidat..) ja roolipelit. Yläasteella tyyli sai edelleen tosi paljon vaikutteita animesta ja mangasta. En erityisemmin pidä tuon aikaisista töistä, mutta olihan sekin vaihe varmasti käytävä läpi. :-D 14-vuotiaana aloin pikkuhiljaa tavoitella realistisempaa tyyliä, mutta noilta ajoilta ei ole jostain syystä töitä tallessa.

16-vuotiaana pääsin lukion taidelinjalle. Noihin aikoihin tuli piirrettyä ihan päivittäin, mielellään kaikilla mahdollisilla tunneilla. Kokeilin ensimmäistä kertaa vesivärejä, joihin tykästyin enemmän vasta muutaman vuoden kuluttua. Tykkäsin eniten piirtää mustalla tussilla ja kuulakärkikynällä.

18-vuotiaana innostuin kokeilemaan vähän kaiken näköisiä tekniikoita, mutta olin alkanut pohdiskella, että ehkä oma suuntautuminen olisi kuitenkin enemmän muotoilun puolella.

Lukion jälkeen hain Lohjalle opiskelemaan. Noihin aikoihin tykkäsin maalailla akryylimaaleilla ja vesiväreillä. Jälkimmäisellä työllä pääsin sisälle Kanneljärven taideopistoon, jossa opiskelin tosiaan vuoden ennen Muotoiluinstituuttia.

Töitä Lohjalla. Ihastuin tosissani vesiväreihin, joiden käytössä kehityin vuoden aikana yllättävän paljon. Ylipäätään opin paljon uutta ja kehityin opintojen aikana.

Maalailin noihin aikoihin pääasiassa mustavalkoisia muotokuvia julkisuudenhenkilöistä. Jossain vaiheessa aloin lisäämään töihin värejä ja sillä tiellä ollaan vielä tänäkin päivänä.

Nykyään tulee piirrettyä tosi harvoin - ja syyllistyn usein siihen, että piirrustukset jäävät kesken. Pitäisi kyllä piirtää enemmän, koska huomaan taidon ruostuneen aika pahasti vuosien tauon jälkeen..

Viimeisimpiä töitä on Carrie Fisherin muotokuva, mikä kenties suurin tekemäni maalaus ikinä. Tai ehkä vuosiin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa, tämän hetken tavoitteena on kehittyä akryyleilla maalaamisessa ja muotokuvissa. Tuntuu, etteivät taidot kehity ollenkaan, mutta kyllä sitä aina jotain uutta oppii. Ehkä 20 vuoden harjoittelun päästä olen tyytyväinen.. :-D

En ole jaksanut viime aikoina ihan hirveästi tehdä mitään, mutta vähän aikaa sitten aloin maalailla Inktense Block -liiduilla lintuja, joista on tarkoitus koota kirja vähän myöhemmin. Nämä ovat ehkä enemmän ajanvietettä, mutta näitä on ollut kiva tehdä. :-) Vielä sellaiset 50 lintua olisi tehtävänä.. Akryyleilla maalailen edelleen ja teen silloin tällöin tilaustöitä.

Taide on aina ollut mieleinen harrastus, josta toivon myöhemmin saavani myös työn. Jatkuvaa kehitystä, uuden oppimista ja välillä myös turhautumista - mutta se on ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. <3