torstai 19. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli, osa 1.

Moikka! Kyselin ideoita toivepostauksiin, ja niitä tulikin ihan mukavasti. Postausta siitä, miten tyylini on muuttunut vuosien varrella, toivottiin pariinkin kertaan. Aloitetaan siis sillä. ;-) Olen kokeillut yhtä sun toista tyyliä, joten päätin suosiolla jakaa postauksen useampaan osaan. Ei muuta lisättävää kuin, että myötähäpeältä ei voi välttyä. :-D
Harmi (tai ehkä hyvä), ettei hevarityylistäni löydy juuri kuvia. 11-vuotiaana pukeuduin maastohousuihin ja bändipaitoihin, joita koristi milloin minkäkin metalliyhtyeen kuva. Silmissä oli enemmän mustaa kajaalia, kuin laki sallii. Housuista roikkui niin paljon ketjuja, että niiden kalinan kuuli käytävän toisesta päästä. Oltiin silloin Karoliinan ja Nitan kanssa pelätty kolmikko etenkin ala-asteen nuorempien oppilaiden silmissä. Haaveiltiin omasta hevibändistä ja oltiin mielestämme koulun cooleimmat tyypit..
Yläasteen alkuun mennessä hevityyli oli vaihtunut Japanin ihannointiin. Hiuksissa oli rusetteja, vaatteissa noin miljoonaa erilaista kuosia ja silmissä turhan paksut rajaukset. Kirpparilta löysin kengät, joissa oli niin paksut pohjat, että olin toisia päätä pidempi - ja se on aika paljon, sillä muistutan pituuskäyrältäni lähinnä hobittia! Kuuntelin japanilaista musiikkia, luin mangaa ja katsoin animea, kuten genreen kuului.
Kahdeksannella luokalla olin jo alkanut käyttää suoristusrautaa, leikannut otsatukan ja värjännyt hiukset ensimmäistä kertaa kestovärillä. Jalassa oli aina pillifarkut ja maihinnousukengät. Käytin mahdollisimman värikkäitä vaatteita ja laukkua, joka laahasi melkein maata pitkän hihnan takia. Jos nyt jotain hyvää täytyy tuosta tyylistä sanoa, niin ainakaan se ei enää ollut ihan niin överi. Käytin edelleen liikaa sekavia kuvioita ja kaiken maailman rimpsuja, mutta tyyli alkoi sentään vähän rauhoittua.
Yhdeksännellä luokalla pukeuduin edelleen saman tyylin mukaisesti, mutta leikittelin vastakohdilla. Käytin lyhyitä shortseja ja hameita suurten huppareiden kanssa. Kannoin mukanani kenties maailman kamalinta kassia (näkyy ylemmässä kuvassa) ja puin päälle paljon mintunvihreää. Tuosta hiustyylistä tykkään edelleen: sivusiili, lämmin vaalea pohjaväri ja etuhiuksissa mustanruskeaa.
Osaston aikana värjäsin hiuksia kaikilla mahdollisilla punaisen sävyillä, kunnes päätin lähteä vaalentamaan niitä. Hankin myös pidennykset, jotka sointuivat hyvin hiusten väriin, mutta olivat muutoin turhan ohuet. Platinan väristen hiusten sekaan lisäsin vaihdellen sinistä, violettia tai pinkkiä raitaa.
Vaatteissa suosin aavistuksen hillitympiä värejä, mutta muutama ylilyönti tuli tehtyä siitäkin huolimatta. Voisin näistä mainita esimerkiksi alimman kuvan takin, joka näyttää lähinnä yksisarvisen oksennukselta.. Se oli kamala ja onneksi tajusin asian hyvin pian itsekin. :-D 
Yläasteen lopulla värjäsin hiukset vielä kerran punaisiksi. Tai oranssit niistä ehkä lähinnä tuli, mutta pidennyksiin tarttui väri hieman paremmin.. Jalassa oli melkein aina korkokengät, päällä nahkatakki ja ruusukuvioinen huivi. Tuohon aikaan leopardikuvio oli vielä kovassa huudossa.

Siinä oli ala- ja yläasteen aikaisia tyylejä. Ainakaan en ole kulkenut valtavirran mukana, vaan olen kokeillut (turhan) rohkeasti erilaisia vaatteita. Seuraavaksi on vuorossa tyylit lukion ajalta!

8 kommenttia:

  1. Haha, tosi kiva postaus! Ootpa ollu suloinen pikkuernu :--D Voi elämä, itelläkin on ollut ala/yläasteella jrock-vaihe ja tuli kyllä näytettyä lähinnä joltain kävelevältä sirkukselta kaikkien niiden huivien ja käsineiden ja rusettien ja eriväristen hiusten kanssa, mutta onpahan ollut kirjaimellisesti värikäs nuoruus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiva kuulla, kiitos :-D Ainakin on ollut värikäs nuoruus! Ja onhan se ernuvaihe ollut ainakin mielenkiintoinen kokea.. :-D

      Poista
  2. Särähtää toi lopun "turhan rohkeasti".
    Ei. Turhaa olisi ollut jättää kokeilematta! Rohkeus harvoin on turhaa, eikä tässä varsinkaan! ;)
    Ei kukaan teininä voi muutenkaan nähdä ns. Aikuisen silmin, se on ihan hyvä.
    Ja hei pakko sanoo, vitsi et meillä oli ainakin pirun kivaa, olla koulun cooleimmat hyypiöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä totta ;-D Kyllä nuo on ollut tärkeä kokea ja ne on ollut osa sitä prosessia, jonka avulla on löytänyt oman tyylin. Ja tosiaan enemmän vitsillä tuo lopun turhan rohkeasti, mitään en oikeasti vaihtaisi pois ;-)
      Totta se oli kyllä kivaa ja siitä on niin hyviä muistoja!

      Poista
  3. Tosi hauska postaus! Ihanaa huomata, etten ole ainoa, jonka ulkoinen habitus (ainakin omasta mielestäni) on tätä nykyä paaaaljon parempi, kuin joskus nuorempana, siitäkin huolimatta, että ekat hennot juonteet silmien ulkonurkissa jo näkyvätkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos, kiva kuulla :-) Totta, nykyään on kyllä paljon parempi ulkoinen habitus, vaikka ikää onkin jo vähän tullut :-D

      Poista
  4. XD ihana! Ps. Leopardikuvio on taas muodissa

    VastaaPoista