sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Päiväni kuvina

Heippa! Kuvasin taas pitkästä aikaa päiväni kuvina, koska näiden tekeminen on aina yhtä mukavaa. Ajattelin, että voisin tehdä koosteen kokonaisesta viikosta, jolloin kuvaisin joka päivä päivän pääkohdat. Olisiko sellaisen lukemiselle kiinnostusta? :-) Nyt kuitenkin vähän tunnelmia viime tiistailta!
Heräsin aikaisin, vaikkei meillä ollut lähiopetusta koululla. Aamupäivällä oli kuitenkin muovikurssin verkkotentti, joten laitoin herätyksen soittamaan lähes yhtä aikaisin kuin tavallisena koulupäivänä. Painosanalla melkein, sillä tavallisesti herään melkein tunnin aikaisemmin. :-D
Aamu alkoi tietysti aamupalalla: paljon kahvia, että herää ja pysyy skarppina kokeen ajan. Mansikkaista tuorepuuroa banaanilla, mansikoilla ja pähkinöillä kahvin kaveriksi, niin johan on aamu kohdillaan. Olen nyt ihan hullaantunut tuorepuuroihin ja voisin syödä niitä vaikka joka aamu. Aikaa oli sen verran, että ehdin lueskella päivän lehden ja valmistautua tenttiin kaikessa rauhassa.
Vähän ennen yhdeksää avasin koneen ja huomasin verkkotentin jo ilmestyneen sähköpostiin. Saatiin käyttää nettiä apuna, joten koe oli loppujen lopuksi aika helppo. Vastausten kirjoittamiseen meni kuitenkin yli kaksi tuntia, sillä piti tehdä yksi pidempi esseevastaus. Kaksi sanaa, jotka eivät yleensä mahdu samaan lauseeseen: olipa kiva koe!
Kokeen jälkeen laittauduin. Ihan vaan perinteiset rajaukset, ripsaria ja meikkivoidetta. Olen alkanut aina välillä pitämään hiuksia auki ilman lettiä, eikä ne oikeastaan pahalta näytä niinkään. Laittautumiseen meni ehkä 20 min: sellainen nopea ja arkinen meikki, joka syntyy lyhyessä ajassa.
Perinteiset asukuvat jäivät ottamatta, sillä Puppa vei kaiken huomion..
Sitten olikin jo lounaan aika. Ei mennyt ihan nappiin tällä kertaa, sillä kaapit ammottivat tyhjyyttään eikä tehnyt mieli puuroa aamupalan jälkeen.. no, ainakin pähkinät pelastivat vähäsen. Samalla tein luonnoksia pakkauksiin yhtä uutta kurssia varten.
Puoli kahden aikoihin lähdin kävelemään keskustaa päin. Sää oli harmaa ja sateinen, mutta onneksi oli joululauluja matkaseurana. :-D
Keskustassa kahviteltiin serkun kanssa ja juteltiin kesätöistä. Nyt näyttäisi siltä, ettei tarvitse ensi kesälle hommia etsiskellä - mutta se varmistuu vasta vähän myöhemmin. Istuskeltiin Arnoldsissa ja vaihdettiin kuulumisia, kunnes lähdinkin jo takaisin kotiin. Jäi tosi hyvä mieli tuosta tapaamisesta! :-) En jaksanut odottaa bussia, joten lähdin takaisin kotiin kävellen.
Kotona pesin ensimmäiseksi meikit ja kävin suihkussa, minkä jälkeen laitoin välipalaa. Olin ihan unohtanut, miten hyviä riisikakut ovat! Ne olivat vuosien ajan top 20. pelottavimpien ruokien listalla, kunnes vähän aikaa sitten uskalsin niitä kokeilla. Päälle margariinia ja vegaanista juustoa. Lapsuuden herkku on yhtä hyvää näin aikuisemmallakin iällä. ;-) Samalla lueskelin Stephen Kingin Dolores Claiborne -kirjaa, jonka lukeminen on vähän jäänyt. Se on kuitenkin todella koukuttava kirja, kun vaan saa aikaiseksi istua alas ja lukea.
Tein edellisen tilauksen Crazy Factorylle joskus teini-iässä. Nyt oli kuitenkin tehtävä tilaus, sillä tarvitsen mahdolliseen kesätyöhön mahdollisimman pienen nenäkorun. Huulesta joudun korun ottamaan työpäivien ajaksi pois, mutta nenään laitan huomaamattoman korun. Innostuin tilailemaan vielä lisää lävistyskoruja ja venytyksiä, joten tilauksen hinnaksi tuli yli 20 euroa.. Hups. :-D
Illalla katsoin vielä jakson Serranon perhettä. Taas sai hetkeksi unohtaa velvollisuudet ja uppoutua lempparisarjan maailmaan. Samalla kudoin sukkia, sillä en osaa vaan olla: tarvitsen jotain tekemistä käsille, että pystyn keskittymään kunnolla. Tämän vuoden 25. sukkapari tekeillä, joten ainakin tiedän, mitä annan joululahjaksi tyypeille. ;-)
Iltapalaksi söin savutofua ja hedelmiä. Katselin siinä vielä hetken aikaa telkkaria, muistaakseni Simpsoneita ja jotain murhadokkaria. Sitten alkoi jo väsymys painaa, joten siirryin hammaspesulle ja kömmin lämpimiin lakanoihin..
Luin Stephen Kingin Kauhun vuodenajat kirjaa. Se on ollut välillä vähän tylsähkö, joten luen yleensä illalla vaan muutaman sivun.. Niin kävi tälläkin kertaa. Sammutin valot ja nukahdin melkein heti. Sellainen oli se tiistai. :-)

Miten on, kiinnostaisiko viikkopostauksen lukeminen?

15 kommenttia:

  1. Älä nyt ota millään pahalla tai loukkaannu mut onko tässä kaikki päivän syömiset...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En loukkaantunut. :-) Ihan hyvä vaan, että joku välillä muistuttaa ja pistää ajattelemaan. Tässä oli kyllä kaikki päivän syömiset, mutta ne eivät olleetkaan mikään paras mahdollinen suoritus. Yleensä syön koulussa lämpimän aterian, mutta tällä kertaa se jäi välistä kiireen takia. Myös lääkitys vaikuttaa tällä hetkellä ruokahaluun, joten taustalla on myös syömishäiriöön liittymättömiä syitä.
      Oli miten oli, syömisessä on aina petraamisen varaa ja yritän lisäillä ruokia päivään. :-)

      Poista
  2. Hirmu vähäsen syöt :( en tarkoita loukata, oon vain kovin huolissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En loukkaantunut, ymmärrän kyllä, ettei tuo päivän ruokailu näyttänyt parhaimmalta mahdolliselta. Vastasin jo vähän enemmän edellisessä kommentissa. Tosiaan syön normaalisti sen lämpimän aterian koulussa, tällä kertaa se vain jäi. Parantamisen varaa on kumminkin aina.

      Poista
  3. todellakin kiinnostaa viikkopostaukset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu! Ja sellaista on tosiaan tänään luvassa. ;-)

      Poista
  4. Jooo, viikkokuvapostausta vaan tulemaan!:)

    VastaaPoista
  5. Onpa taas kiva lukee sun blogia, viime kerrasta on taas vähän aikaa;; Puppa näyttää edelleen pelottavan paljon mun omalta kissaltani. Oikeastaan vain valkoinen pieni läikkä suupielestä puuttuu...

    Jännittävii noi tentit, puhumattakaan niistä jotka tehdään koneella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tulit taas kommentoimaan! :-) Hahah, voi ei. Pupan väritys on kyllä aika yleinen, MUTTA läiskä ei sen sijaan ole. :-D

      Poista
  6. Eiku ohoh nyt kun katsoin uudestaan niin onhan sillä valkoinen läikkä O__o

    VastaaPoista
  7. Mukava postaus, mutta minullekin ylimmäiseksi jäi syömisistäsi ajatus. Onko tämä monen anorektikon suosima vegaanius sinulle ihan vielä ajankohtaista ruokavalioksi? Tämän tarkoituksella eroitin terveiden ihmisten veganismista. Rajoittamalla valmiiksi epätervettä suhdetta ravitsemukseen ei usein tee kuin hallaa itselleen. Ortorektinen "ruokavalio" on yhtälailla raskas taakka keholle ja mielelle, se myös jo pitkään tullut mieleen syömisistäsi ja ruokien "hehkuttamisesta".

    Jos joskus, ja toivottavasti KUN joskus paranet täysin, huomaat, ettei puuro ja riisikakut olekaan parasta elämässä. Oikeastaan syömisistä ei tarvitse tehdä ohjelmanumeroa.

    Kaikkea hyvää sinulle, ja muista, ettei vegaaniksi ryhtymisellä ole sinun tapauksessasi kiirettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, se herätti taas ajattelemaan.
      Vegaanisuudesta ollaan jo sovittu ja sen ajankohtaisuudesta keskusteltu raten ja lääkärin kanssa. Ravitsemus on kohentunut ja se näkyy selkeästi kaikissa arvoissa, joten sen suhteen ruokavalio on ajankohtainen.
      Vegaanisuuden kautta olen oppinut syömään uusia ruokia ja monipuolistanut ravitsemusta, joten näen ruokavalion vain hyvänä asiana. Enkä tosiaan ole tässä asiassa mitenkään ehdoton: välillä syön ihan tavallista suklaata tai tilaan ravintolassa kasvisruokaa, mikäli muuta ei ole tarjolla.
      On totta, että syön ''terveellisiä ruokia'' ja tiedostan sen. Koen tietyt ruoat vielä pelottavina, mutta voin syödä tahtoessani suklaata tai jotain muuta ''epäterveellistä''. Oma parantumiseni on kuitenkin vielä kesken: mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan.
      Tästä ruokien hehkuttamisesta haluan sanoa sen verran, etten todellakaan ajattele joidenkin ruokien olevan parasta elämässä. Kirjoitan vain niistä asioista, joista milloinkin innostun. Ruokien suhteen löydän aina jotain uutta ja haluan niistä kirjoittaa. En tässä postauksessa mielestäni tehnytkään, se oli vain osana päivän muita kuvia.

      Tästä tuli hirveän pitkä kommentti, enkä tarkoita tällä mitään pahaa. Vastasin vain rehellisesti ja niin, kuten ajattelen asiasta oikeasti. Aion ehdottomasti parantua kokonaan ja sitä kohti tässä mennään. :-)

      Poista