Toivepostaus: tatuoinnit

Moikka! Tatuoinneistani toivottiin postausta: eli mitä tarinoita niiden taustalla on, paljon maksoi, missä otin ja niin edelleen. Rakastan tatuointeja, mutten ikinä ottaisi iholleni kuvaa, jonka taustalla ei ole jotain syvempää merkitystä. En tatuoisi kumppanin nimeä, ja toinen juttu on se, etten tatuoisi kasvoihini mitään. Aion joka tapauksessa ottaa vielä lisää tatuointeja ja mielessä on jo muutama uusi idea - mutta mietitään niitä sitten myöhemmin. :-)

Ensimmäisen tatuointini otin Turussa RubyPictures Art & Tattoo -liikkeessä. Hinta pyöri siinä 200-250 euron välillä, sillä tatuointi oli iso ja värillinen. Tatuoinnin tekeminen kesti lähemmäs viisi tuntia, muttei sattunut juuri ollenkaan. Loppuvaiheessa iho ei enää ottanut väriä vastaan, joten sovittiin, että voisin tulla käymään vielä vähän myöhemmin. Tatuoija oli kuitenkin Turussa, joten tapaaminen vähän jäi. Kävin parantelemassa tatuointia pari viikkoa sitten Lahden Black Miller Design -liikkeessä , mistä kirjoittelinkin jo aikaisemmin. Korjaus maksoi 100 euroa ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Perhosten tarina on niinkin yksinkertainen kuin pelko. Ehkä tuota voisi melkein fobiaksikin kutsua, sillä näen perhosista painajaisia ja lähden juoksemaan paniikin vallassa, jos näen perhosen edes muutaman metrin etäisyydeltä. Olen pelännyt perhosia lapsesta asti, eikä pelko ole juuri lieventynyt. Tatuoinnilla onkin siis eräänlainen "face your fear" -tarkoitus.

Sinivuokkotatuoinnin otin 2014 Black Miller Designillä. Tuo paikka on muodostunut vakkariksi, sillä palvelu on hyvää, hinnat edullisia ja tatuointijälki miellyttää. Niin ja sijaitseehan liike vielä lähellä kotia! Otin käsivarteen sinivuokkoja ja korjautin pienempää tatuointia, joiden hinnaksi tuli yhteensä 150 euroa. Kukkatatuointi on suosikkini.

Sinivuokkojen tarina on henkilökohtaisin, sillä otin ne mummon kuoleman jälkeen. Mummo rakasti sinivuokkoja, joita oltiin ajateltu käydä keräämässä yhdessä. Se jäi kuitenkin suunnitelman tasolle, sillä mummon lähtö tuli niin yllättäen. Otin sinivuokot käteeni mummon muistoksi.

Muistaakseni vuonna 2013 otin käteen Pahan silmän amuletin, joka suojelee nimensä mukaisesti pahoilta katseilta. Käytiin ottamassa samanlaiset tatuoinnit Karoliinan kanssa - pitäähän parhailla ystävillä yhteiset tatuoinnit olla. :-D En muista tatuoijan nimeä, mutta sanottakoon, ettei se ollut ihan paras mahdollinen valinta. Olenkin ristinnyt amuletin maailman rumimmaksi tatuoinniksi. Sen tekeminen sattui jäätävästi, ranne vuosi verta ja turposi mandariinin kokoiseksi.. Hintaa tuolla rumiluksella oli 20 euroa. Kävin tosiaan sinivuokkoja ottaessani korjauttamassa tätä, mutten vieläkään oikein pidä lopputuloksesta. Korjautan sen uudestaan vielä myöhemmin.

Amuletin tarina on eräänlainen sisäpiirivitsi meille kahdelle, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan se liittyy naapurinrouvaan. Tarkemmin sanottuna naapurinrouvaan, joka katseli meitä aina pahalla silmällä ja seisoi harava kädessä vakoilemassa kaikkea tekemäämme. Haluttiin siis amuletti, joka suojaisi meitä tuolta pahalta katseelta - ja mahdollisesti myös muiden silmäparien ilkeiltä katseilta.

Viimeisin tatuointini on vuodelta 2015, kun opiskelin vielä Lohjalla. Otin tekstin tutulla Lahden tatuoijalla ja hintaa oli 60-70 euroa. Halusin ehdottomasti ranteeseen jonkun pienen tekstin. Mietin pitkään eri laulunsanojen ja lauseiden välillä, kunnes löysin mieleiseni.

Tekstin valintaan liittyy oikeastaan useampikin asia. Olin tuolloin vasta alkanut parantua, joten kaipasin muistutusta siitä, miksi oikeastaan halusinkaan muutosta. Ranteessa teksti oli aina nähtävillä ja muistutti siitä, että muutos on omissa käsissä. Maailma on sellainen, millaiseksi sen tekee. Toinen oli tietenkin lauseen takana oleva hahmo, Dalai-lama, jonka ajatuksia arvostan.