sunnuntai 4. toukokuuta 2014

''Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan multaan, näät sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa''

 Eilen oli aika heittää hyvästit rakkaalle mummolle: luopua, surra ja muistella. Vaalia kauniita hetkiä, onnellisia päiviä yhdessä. Oli lupa itkeä ja näyttää tunteensa. ♥ Puhe kirkossa, kukkien laskeminen ja arkun laskeminen maahan, olivat arvokas ja kaunis jäähyväinen mummolle.
 
Myöhemmin muistotilaisuudessa oli jo lupa nauraa, ja kepeä puheensorina jatkui useiden tuntien ajan. Luettiin veljen kanssa adressit.. Eilinen oli raskas, mutta samalla huojentava päivä: nyt mummo saa levätä rauhassa. Hautajaisten jälkeen suurin suru on takana, vaikka kaipaus ja ikävä jääkin vielä pitkäksi aikaa. ♥
 
Surua kyynelin kastella täytyy
jotta se puhkeais kukkaan
helli ja hoivaa varoen vaali
ettei se menisi hukkaan

Pois älä oveltas käännytä koskaan
suru jos koputtaa milloin
pyydä se sisälle syötä ja juota
tarjoa yösija silloin

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa

eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan

Se mitä kunniavieraasi kertoo
kätke se sydämees tarkoin
ei niitä oppeja kirjoista löydä
ei ostaa voi miljoonin markoin

Itkuja varten on ihmisen silmät
vierikää kyyneleet
tuleehan tuolta se toinen päivä
kun on kepeät askeleet

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. .. Ja niin kuin aiemmin sanoin, nyt on joku joka suojelee ehdoitta kun kuljet elämän polulla ^^

      Poista
    2. Niinpä niin, ja ainakin muistot jää elämään. ♥

      Poista
  2. Mulla tuli edellisen postauksesi kommentistani tosi surullinen mieli ja olen nyt koko päivän miettinyt miten voisin pyytää sulta anteeksi. Sä olet saanut sun sairaudesta varmasti ihan älyttömästi paskaa niskaan eikä mun sanominen helpottanut varmastikaan, kun sulla on nyt muutenkin vaikeaa. Mutta mä olen niin vietävän kiukkuinen tälle sairaudelle, että se on sairastuttanut noinkin ihanan ja lempeän ihmisen kuin sinut. Mä olen siis sairaudelle vihainen en sinulle! Ja haluan pyytää anteeksi tunkeilevaa kommenttiani, mutta haluaisin niin kovin auttaa, mutten tiedä miten. Mä luotan kuitenkin ettet ole yksin tän asian kanssa ja saat tukea. Sun parantuminen on täysin mahdollista ja mä uskon, että jonain päivänä voit elää ihanaa elämää! Ehkä olisi hyvä jos tätä asiaa ei puitaisi sen enempää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, ei sulla ole mitään anteeksipyydettävää! Ymmärrän, että olit vain huolissasi, eikä siinä ole mitään pahaa. :')
      On totta, että on ollut vaikeaa ihan jo ilman sairauttakin - eikä oma vointi ole ollut aina etusijalla, kun on täytynyt olla tukena muille, järjestellä hautajaisia ja surra läheisen menetystä.. Mutta ei kommenttisi mitenkään hirveästi tilannetta pahentanut, yritithän vain auttaa. ♥ Ja tosiaan, oma kommenttini saattoi olla vähän kärkäs, sillä kirjoittelin noita hautajaisten jälkeisenä päivänä... En siis tarkoittanut, että olisin suuttunut tai äärimmäisen loukkaantunut huolenpidostasi! :')
      Hyvä, että luotat läheisiltäni saamaan tukeen, sillä en ole yksin sairauteni kanssa. Minulla on ihania ihmisiä ympärillä pitämässä huolta, enkä halua ihmisten ajattelevan heidän olevan välinpitämättömiä suhteeni..
      Ymmärrän suuttumuksesi anoreksiaa kohtaan, sillä se on todella kamala sairaus, jonka edessä on toisinaan voimaton.. Uskon myös, että tulen tästä vielä parantumaan! Kiitos. :')
      ...tulipa tästä sekava kommentti, mutta kumminkin. :D

      Poista
  3. Lämmin osanottoni. Itse en ole vieläkään lakannut kaipaamasta isovanhempiani, vaikka heidän kuolemistaan on 12-14 vuotta. Heidän lähtönsä jätti pysyvän tyhjän aukon sisimpääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :') Kaipaus jää - ja niin kuuluukin - mutta jonain päivänä siihen ei enää liity niin suurta surua. Uskon, että aika helpottaa. Sinunkin kohdalla, vaikka siihen on kulunut ja tulee kulumaan vielä aikaa. ♥ Kaipaus kertoo siitä, kuinka paljon olet heistä välittänyt (ja välität). :')

      Poista