Ensin hoidettiin ''velvollisuudet'' pois alta, kun käytiin kuvaamassa loput videomateriaalit Karpon projektia varten. Samalla piti päästä esittelemään H&M:n alennuksesta kympillä löytynyt mekko ja talven huippukeksintö: thermo-sukkahousut, jotka ovat oooikeasti lämpimät! ♥ Okei, tosin kylmä se oli ulkona ilman takkia keikistellä anyway..
Karpon ja Sannin uuden kodin kunniaksi oli tietysti ostettava tuparilahja! Tällä kertaa koriin päätyi mm. kahvia, marenkia, siideriä, suklaata, karkkia, poppareita, pullaa, pastaa, pastakastiketta,... Eli kaikkea, mitä nyt vaan neidit saattaisivat selvitäkseen tarvita! :-D
Illan kokoonpano oli siis tosiaan: minä, Karpo, Sanni ja Sanni-kissa (alias Yrjö)! ♥ Jotenkin kaikki oli saatava yhteen kuvaan mahtumaan, joten epämääräinen turkoosi möhkäle on allekirjoittaneen jalka, Karpon peukku ja Sanni taustalla osuvasti datailemassa. Vain Yrjö puuttuu tästä kombinaatiosta - joten onnistuin ihan hyvin! :--D
Katsottiin Tim Burtonin Frankenweenie ja Ginger & Rosa -niminen elokuva. Frankenweenie oli taattua Burtonia, eli tykkäsin todella! Pääjuoni on hieman muokattu ja lainattu versio Mary Shelleyn Frankensteinin hirviöstä: tällä kertaa henkiin herätettiinkin vain Viktor-nimisen pojan kuollut lemmikkikoira. Hahmot olivat ihanan sekopäisen näköisiä, ja elokuva oli surullisuudestaan huolimatta mukavaa katsottavaa. ♥
Ginger & Rosa (Sally Potter) oli pienoinen pettymys, sillä takakansiteksti lupaili jotain ihan muuta, kuin elokuva lopulta oli. Kuitenkin tykkäsin omalla tavallaan elokuvan taiteellisesta toteutuksesta ja viittauksista historian sotiin Gingerin atomipommien vastaisen aktivismin myötä. Taisin tosin olla meistä kolmesta ainoa, jolle elokuva oli kaikesta huolimatta ihan mieleinen. :-)
Seuraava päivä alkoi idyllisesti kahvia juoden ja Simpsoneita kahteen asti katsellen. Mukavan aamupäivän jälkeen palailin sitten vielä kotiin leipomaan ja valmistautumaan uuteen viikkoon. :')
PS. Perjantaina on äikän tekstitaidon YO-kirjoitukset - apua! Muuten onneksi on aika rento viikko tämän päivän vapaan ja kahden 11.45 alkavan koulupäivän ansiosta.. ♥
Tykkään sun blogista ihan tosi paljon, mutta joudun poistamaan itseni lukijoista, koska pelkään sun puolesta. Oot jokaisessa kuvassa aiempaa riutuneempi ja en voi olla hämmästelemättä, miten sun keho kestää noin sairaalloisen alipainon. Oon pahoillani tästä kommentista.. Tuli vain tunne, että on pakko sanoa sulle suoraan. Toivon sydämestäni, että selviydyt ja annat elämälle mahdollisuuden ennen kuin on myöhäistä :( Voimia taisteluusi!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaValitettavasti tiedän omakohtaisista kokemuksista mitä on sairastaa vakavasti usean vuoden ajan, joten olen aidosti huolissani. Vain ja ainoastaan, koska todella tiedän, mistä on kyse. Hienoa, että Atsumella on kuitenkin kaltaisesi ystävä tukena, sillä apua selkeästi tarvitaan!
PoistaNo hyvä, tarkoitan että pystyt seisoa sanojesi takana.
PoistaMutta voisiko huolen tuoda jollain eri tavalla ulos, kuin kommentoimalla ulkonäköä tai käskemällä antaa elämälle mahdollisuus. Ruudun toisella puolella elämä on kuitenkin erilaista kuin täällä netissä.
En näe kommenttiasi lainkaan kannustavana taikka motivoivana, vaan huonona. Mielenpahoittajana.
Paljon olisi sanottavaa, mutta en viitsi Atsun kommenttiboxia täyttää.
Kuitenkin minusta surkuttelevat kommentit ja surunaamat voitaisiin jättää pois, sillä mitä hyötyä niistä on?
Mutta hymynaamoista ja jostakin kannustavasta taikka iloisesta kommentista on hyötyä.
Todellakin pysyn sanojeni takana, siitä voit olla varma. Sanojani en myöskään pahoittele sinulle tai blogin kirjoittajalle, sillä syömishäiriössä ei ole mitään kaunista, ihailtavaa saati hymyilemistä. Se on surullinen ja erittäin vakava psyykkinen ja fyysinen sairaus, joka vaatii ammattiapua. Keho ei kestä loputtoman pitkään nälkiintymistä ja se on fakta.
PoistaMinä olen puhunut.
Ja kaiken sen tiesimme ilman sinun surunaamaasi.
Poistamusta on ihan hyvä että Satua muistuttaa näistä faktoista.
PoistaMutta mikä saa teidät luulemaan, ettei Atsu tai minä, tai hänen läheiset tiedä taikka muista näitä faktoja joka ikinen aamu herätessämme ?
PoistaLuuletteko te olevanne niitä suojelioita, kirjoittamalla tänne "sä kuolet kohta" ?
Huolissaan saa olla, mutta huolella on erilaisia muotoja ilmaista se. Ja sen parhaimman huolen, pidämme kuitenkin me, fyysiset henkilöt täällä ruudun toisella puolella, me läheiset.
Ja me kyllä tiedämme kaiken Atsun tilanteesta paremmin kuin kukaan tämän blogin lukijoista, kaikki ne faktat tästä sairaudesta, - mutta me myös elämme siten, että hän on nainen, ihminen, opiskelija ja elävä henkilö jolla elämä on vielä edessä.
Ja se ei muuta tosiasiaa, ettemmekö me tietäisi myös faktoja.
Olisin tahtonut sanoa ilkeästi ylemmän kommentin takia, vaikkei hän mitää pahaa tarkottanutkaan. Eniten minuu surettaa se, etteivät muut näe kuinka sä teet töitä ja kuinka todellakin olet elämälle avoin,- ihmiset näkee vain nää kuvat.
VastaaPoistaKunpa jokanen näkis niin ku minä näen, ymmärrystä olisi paljon enemmän.
Eikä! Mä oon koko ajan ihmetellyt et miksi Karpoa ei näy kuvissa, kun luulin sun olevan poika :D nyt tajusin sen olevan lempinimi, tyhmä minä :D
PoistaAhahaha :DDD Voi että ! Ja melkee koko ajan oon esillä, no mut hei syyttäkäämme tuota hassua lempinimeä jota yritän kovasti karistaa kannoilta.
PoistaAwwww, ihana mekko! :D Niin ja mmmitkä sukkahousut, kerro enemmän! :D Haluan kans pärjätä sukkiksilla vaikka oiskin kevyt pakkanen.
VastaaPoistaMä oon toisinaan laittanut surunaamoja ja huolta sun kommenttiboksiin, mutta vain koska minäkin olen aidosti huolissani. Silti en näe että ois oikein vaan jättää sun blogi lukematta vain koska oot sairas. En uskalla kauheasti kommentoida sairauttasi, koska tämä blogi ei siihen keskity enkä siten edes tiedä millainen sun tilanne on motivaation ja yritysten suhteen. Näen ainoastaan kuvat ja niistä kumpuaa huoli vaikka muuten pidänkin sun iloista elämänasennetta ihailtavana! <3
Sen sanon, ettei toipuminen ole helppoa kun on sairastanut piiiiitkään, tiedän kokemuksesta. Joku varmaan joskus ajatteli etten minä koskaan toivu mutta tässäpä olen, suht terveenä ja suht onnellisena :) Uskon suhun, siihen että paranet vielä, koska sulla on siihen kaikki mahdollisuudet. Se vain vie aikaa. Pienin askelin. Jos aletaan syynäämään sairautta tästäkin postauksesta, niin minä näen sun yrityksen - oot syönyt jäätelöä ja oleskellut, eikö se muka ole yrittämistä?
Oho, sori, pitkä kommentti :D Ps. Mullakin on pe tekstitaito :| Tsemppiä meille!
Se on vaan fakta, että jos on vuosikausia vaarallisen alipainoinen, ei se avoimuus maailmalle, iloinen mieli tai edes yrittäminen oikein riitä. Kyllä ne varmaan mieltä piristää, muttei pelasta kuolevaa kehoa.
VastaaPoistaJos kirjoittaja on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä ja hyväksynyt nykyisen elämäntyylin vaaralliset, ehkä aikaiseen kuolemaankin johtavat, seikat, niin ei kai meidän lukijoiden siinöä kannata mitään nillittää.
Jos joskus vielä päätät parantua, niin tsemppiä kovasti! Susta on siihen ihan varmasti.
Pinja ja Satua puhuivat täyttä asiaa.
PoistaMun pointtini oli se, että tää blogi ei käsittele syömishäiriötä joten miksi vaan saarnata siitä? Mietin sitäkin, että jos kaipaa edes jotain syömishäiriövapaata elämää jossain (kuten vaikka blogissa) niin miksi ei anneta välillä ajatella jotain muutakin? Toki tilanne näyttää tosi huolestuttavalta, mutta kukaan meistä ei täältä ruudun takaa pysty Atsua syöttämään tai määräämään hänen hoidostaan.
PoistaPakko sen verran myös Pinjalle sanoa, että itsehän sanoit aiemmin sitä, että jos saisit tehdä "blogimaailmassa" asiat toisin niin et olisi tuonut syömishäiriötä julkiseksi omalla kohdalla (ainakin niin jostain kommentista joskus käsitin). Ehkä Atsume on tehnyt tämän valinnan? Tyhmää spekuloida tätä asiaa, kun ei siitä edes tiedetä mitään.
Ihanaa, että edes Kaiku tajuaa mistä on kyse.
PoistaNiin siis sehän oli just munkin pointti! Että turhaahan tää nillitys on meiltä lukijoilta, kun kirjoittaja varmasti itse tietää faktat näin pitkään sairastettuaan.
PoistaMutta siis mun mielestä se ei ole lukijoiden vastuulla mitä blogisaa käsitellään. Jos haluaa rajata syömishäiriön kokonaan pois, niin viisainta on poistaa siihen liittyvät tekstit ja kommentit. Mä olen jo syömishäiriöstäni avautunut ja säilyttänyt siihen liittyvät tekstit, joten musta lukijalla on ihan oikeus kysyä tai sanoa aiheesta.
Mutta sen verran voisin lausuntoani korjata, että toivotan onnea siihen, jos joskus aiot nostaa painoa. Parantumisenhan olet jo voinut tavallaan päättääkin :)
PoistaVitsit sä oot NIIN söpö! :) ja mitkä supersukkahousut??? Tahtoo myös.
VastaaPoistaHahaa, mä ostin jo olikohan toissa talvena sellaset thermolegginssit! Ne oli aluksi aivan ihanat, mutta muuttu nopeesti pesussa huonommiksi. Ehkä sulla on parempilaatuiset :D Ja toi Buttersin kommentti oli kyllä hauskinta vähään aikaan! :'D
VastaaPoistaVastailen näin yhteisesti ja pikaisesti noihin aikaisempiin kommentteihin.
VastaaPoistaOikeastaan Karpo jo aika hyvin tiivisti sen, mitä tässä ajettiin takaa: ''Ja me kyllä tiedämme kaiken Atsun tilanteesta paremmin kuin kukaan tämän blogin lukijoista, kaikki ne faktat tästä sairaudesta, - mutta me myös elämme siten, että hän on nainen, ihminen, opiskelija ja elävä henkilö jolla elämä on vielä edessä.
Ja se ei muuta tosiasiaa, ettemmekö me tietäisi myös faktoja.''
Välillä pahoittelevat kommentit ruudun toiselta puolelta satuttavat ja aiheuttavat pahaa mieltä, enemmän kuin sitä toivottua tsemppihenkeä ja piristystä. Kuitenkaan en todellakaan nyt tarkoita, ettei tänne saisi asiasta kommentoida - päinvastoin, on ihan hyvä kuulla välillä vähän herättelyjä, eikä huolessa ole mitään pahaa. Moni täällä tietää, millainen sairaus anoreksia on ja sitä kautta haluaa auttaa ja osoittaa huolensa. Eikä siinä ole mitään pahaa. :') Samalla kuitenkin kannattaa muistaa, että kyllä minusta pidetään huolta ja läheisteni kanssa tiedämme tilanteen ja siihen liittyvät riskit hyvin. En ole luovuttanut sairauden suhteen, sen kuuleminen satuttaa ehkä eniten: sillä taistelen tämän asian kanssa ihan joka päivä.
Butters: Hahaa! Et taida olla ainoa, joka on tehnyt saman virheen.. :-DD
VastaaPoistaKaiku: Thermo-sukkikset on aivan loistavat! Niitä saa ainakin Seppälästä ja varmaan aika monestakin muusta vaatekaupasta. :-) Sukkiksissa on sisällä sellainen lämmittävä ''nukka'', joka tekee niistä ihan superlämpimät! ♥
Sujuiko tekstitaito hyvin? :') Itsellä meni ihan hyvin ensimmäinen, toinen oli keskiverto ja viimeinen oli aika hutiloitu, kun ei millään enää jaksanut panostaa viidennen tunnin aikana. :-D
mirya: Kiitos! :') Thermo-sukkiksia saa siis esim. Seppälästä, noin 10 eurolla. Niissä on sisällä ''nukka'', joka lämmittää ihan superpaljon! Ja ai vitsit, miten mukavilta ne tuntuvat jaloissa! :P
vemps: Äh! Toiset sukkikset päätyivät jo konepesuun - toivottavasti ovat vielä lämpimät sen jälkeen! D: No, toisia en sitten pesekään koneessa ja vähän harvemmin vain..
Oliko niitä tosiaan jo silloin? :o Luulin, että kyseessä on ihan uusi keksintö! :-D
Mulla kävi tekstitaidon kanssa ihan samalla tavalla, ei vaan jaksanut enää keskittyä. Musta noissa kirjoituksissa on ihan järjetön meininki, kuka nyt oikeasti jaksaa panostaa täysillä sen kuusi tuntia ilman varsinaisia taukoja? :o
VastaaPoistaMuuten en osaa oikein sanoa että miten meni. :D Sen näkee sitten. Viis tuntia siellä viruin ja aluksi yritin parhaani, loppua kohden annoin vaan mennä kun niin uuvutti. :D
Pitääpä kokeilla noita sukkiksia :>
Hih :-) Varmasti se meni kuitenkin hyvin! Joo niinpä.. tavallaan se on ihan mukavaakin: istua vaan, mussuttaa eväitä ja kirjoittaa, mutta kyllä se viimeistään 4-5 tunnin jälkeen alkaa olla aika puuduttavaa. :-)
Poista