Kävelen lujempaa, mut sade vielä mua seuraa

Eilen en ollut koulussa.. Kävin taas sairaalassa ja sen jälkeen eksyin kaupungille. Juoksin aamulla bussipysäkille ja kävelin Riihelästä sairaalalle. Koko matkan kalisuttelin hampaita ja tärisin, vaikka yritin kävellä kuinka kovaa. Ehkä oli sittenkin huono valinta pukea päälle vain mekko ja ohut villaneule? Jalkoihin kyllä vetäisin kotona veljen isot ja paksut villasukat, mutta varpaat olivat siitäkin huolimatta ihan tunnottomat. Eikä mikään ihme! Sain nimittäin myöhemmin päivällä kuulla, että pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta! 

Parempaa, kuin miltä näyttää! :')

Paino on taas ollut alakantissa, eikä ihan niin vähänkään.. On ollut stressiä koulun kanssa, eikä ole maistunut oikein mikään ruoka. Makeisia olen syönyt vähäsen, enkä ole tuntenut hirveän suurta syyllisyyttä tai ahdistusta. Lääkäri ei ollut kovin tyytyväinen, mutta sanoi, ettei mitään katastrofia ole tapahtunut, eikä osastolla ole syytä uhkailla. Menin siitä sitten vielä verikokeisiin, joissa jouduttiin ottamaan neljä putkellista näytteitä, koska sormista tuli niin huonosti verta, että se hyytyi ennen, kuin saatiin kunnollista näytettä. Myös käsitaipeeseen tuli mustelma, mutta voin melko hyvin, eikä pyörryttänyt.  Siinä verikoetilanteessa kuitenkin päätin, että hittovie menen kyllä ja ostan kanttiinista jotain ihan oikeaa syötävää! Onneksi törmäsin iskään siellä (joka oli ollut leikkauksen jälkitarkastuksessa) ja sain tukea päätökseeni, sillä muuten olisin varmasti perääntynyt ja luopunut yrityksestä. Ostin siis jonkun kananuudeli -jutun.. Jonkun mielestä kuulostaa varmaan tyhmältä, että jouduin psyykkaamaan itseäni jonkun ''normaalin'' ruoan syömiseen niin kauan, mutta ei se ole niin yksinkertaista. En ole nimittäin syönyt valmisruokia (salaatteja lukuunottamatta) yli kolmeen vuoteen! ..enkä sen puoleen myöskään täysin kunnollista ateriaa lähes vuoteen (siis sellaista, jossa on yli desi pastaa/riisiä/perunaa ja vielä lisäksi kanaa/kalaa/soijaa/tofua..), joten kyseessä oli aikamoinen saavutus! En ehkä jaksanut syödä ihan kaikkea ja kaikki pähkinätkin jätin, mutta olin silti todella ylpeä itsestäni! :-) 

Sairaalan jälkeen lähdettiin sitten taas Riihelään ja otettiin bussi kotiin. Tai näin oli siis aikomus ennen, kuin törmäsin äitiin, joka lupasi ostaa villapaidan, jos lähden mukaan. :-) Tarjous oli enemmän, kuin houkuttava, koska olen suunnitellut mustan villaneuleen ostamista suunnilleen puoli vuotta - joten lähdin tietenkin ostoksille epäröimättä! Kiersin läpi kaikki kaupat, että löytäisin varmasti sopivan, joten tässä nyt vähän ostoksia:

Gina Tricotista löysin alennuksesta hupparin. Ostinkin sen oikeastaan vain halvan hinnan takia (24.90 -> 4.90), sillä en enää oikein tunne oloani kotoisaksi huppareissa. Tämä kyllä näytti päälläkin ihan hyvältä.. :-) Hetken jo harkitsin alkavani ostolakkoon, kun olen nyt ostanut ''liikaa'', mutta saa nyt nähdä..

Loput ostokset äiti sitten maksoikin ja ne oli kaikki Seppälästä. Löysin sieltä neljä neuletta kokeiltavaksi, mutta kaikissa muissa oli jotain vikaa, joten valitsin tuon.. Hintaa oli 25 euroa.

Edessä neljä nappia, jotka kyllä näkyvät aika huonosti..

Viimeisenä löysin tämän hameen, jota olen kuolannut ties kuinka kauan. En ollut suunnitellut sitä ostaa, mutta äiti sanoi, että ostaa sen, jos se vain pysyy päällä. Pakko kyllä sanoa, että tämä on joku ihanin hame ikinä! ; ) Seppälässä on muutenkin nyt aivan ihania vaatteita, vaikka en muulloin sieltä paljon mitään löydä.Varsinkin kaikki värikkäät keväiset mekot ja farkkukankaiset haalarit ja hameet!

Kaupanpäällisiksi vielä kaksi ELLE:ä! ; )

 

Illalla vielä joka perjantainen kauppakierros kaupungilta kävelyn jälkeen, joten olin lopulta kotona (yllätys yllätys!) vasta vähän ennen yhdeksää. Luin vielä koulussa annetun lukukirjan loppuun ja aloitin Kuu huoneessa - nimisen kirjan lukemisen. :-)

Ps. Kisuja on taas tullut kuvailtua ihan (niiden) kyllästymiseen asti.. Molemmilla on kevättä rinnassa: Minni leikkii kiipeämällä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin (mikron päälle, uuniin tai jääkaappiin)! <3 :') Eetu puolestaan juoksee kaikkia karkuun ihan pöyhössä, mutta hyökkää sitten takaisin, puskee ja maukuu.

Miten niin alhainen aivokapasiteetti?

 

Jokos teillä alkoi hiihtoloma? :--D Meidän pitää odottaa vielä yksi viikko, mutta kokeet on ohi, joten otetaan varmaan aika lunkisti siellä..