Kesäpäivät ja ensimmäinen piknik

Heips! Minun on pitänyt tulla kirjoittamaan jo kahtena edellisena päivänä, mutta ulkona on juuri silloin alkanut ukkostamaan niin paljon, että on ollut pakko vetäytyä jupisten muihin puuhiin.. Tänäänkin ukkosti ja satoi kaatamalla hetken aikaa, mutta nyt näyttää jo vähän aurinkoisemmalta! :-) Sateesta tulikin mieleen, että kastuin tänään ihan läpimäräksi tuolla ulkona! Kun lähdin kävelylle, aurinko paistoi kuin viimeistä päivää, mutta puolessa matkassa iski ihan kunnon kaatosade...

Ja kiitos ihanan ukkosen, kamerassa on ties kuinka monen päivän kuvat, enkä enää kunnolla niiden tarkoitusta muista! >: D Kyseinen kuva on kuitenkin torstailta ~ innostuin niin hirmuisesti noista uusista kengistä, että pakkohan niitä oli päästä testailemaan! Lopputulos: päivän päätteeksi kantapäässä kipeä, verestävä ja vaaltava rakko. En ole voinut vieläkään pitää kunnolla kenkiä! D:

Huomatkaa mikä värien sopusointu! Mintunvihreä on ihanin ♥

Ja ööh, perjantaina oli ihan pakko päästä Makuuniin ostamaan vähän irtokarkkeja. Karkkipäivä! ♥

Ja ööh, kissoilla on ollut joku ihme sotimis-kuherruskuukausi-vaihe. Ne on koko ajan nuolemassa toistensa korvia tai painimassa kunnon käsipainiotteilla! Toisaalta ehkä se tarkoittaa, että ne alkaa viimein tutustua toisiinsa kunnolla...

Luovien (luokan) piknik 

(eli synttärijuhlat part 3.)

Eli tosiaan, sain viimein aikaiseksi kutsua vielä viimeisenkin porukan kasaan. :--D Ulkona oli niin ihana ilma, että olisi ollut haaskausta viettää se sisällä. Keräsin siis tarjottavat ulos ison viltin päälle. Kesän ensimmäinen piknik ~ ja seura oli hyvää! Koko luokkaa en saanut kasatuksi, mutta vieraina olivat tällä kertaa: Jenna, Daniela, Jupa, Julli, Katri ja Raksu (alias Elina)! ♥ Olin tehnyt tarjottavaksi mm. Melonikakun, jäätelömelonin ja kaksi kuivakakkua. ; )

 Ja nyt ajattelin esitellä myös saamani lahjat:

Hillalta sain leppäkerttulaatikossa kokoelman kaikkea pientä ja uskomattoman suloista. ♥ Etenkin rakastuin noihin jäätelökorvakoruihin, joita olen käyttänyt jo pariinkin otteeseen. Myös bambikoru on aivan yltiöihana ~ hieman vain pelkään, että onnistun sen rikkomaan! Löytyihän paketista myös tekemäni macarons-koru, jonka Hilla viimeisteli täytteellä.. Ei mikään kovin upea ilmestys, mutta jostainhan sitä täytyy alkaa!

Jennalta ja Danielalta sain hämmästyksekseni melko arvokkaan lahjan, sillä olin varautunut ''puolikas limupullo, euron kolikko tms'' -tyylisiin lahjoihin. XD THE BODY SHOP:in intohimoisena rakastajana olin tietysti enemmän kuin innoissani tuosta kirsikan tuoksuisesta rasvasta. ♥ Mutta mitä vielä, lisäksi sain 20 euron lahjakortin Gina Tricotiin! 

Karpolta sain loistavasti egoani kuvaavan mukin ~ The Boss -tekstillä varustettu muki on niin iso, että sitä jaksaa hädintuskin nostaa! >: DD Pikku Myytä olin pyytänyt jo aikaisemmin vanhemmilta. Lisäksi sain heiltä tupon tukkaa (siis uudet lisäkkeet..) ja tulevaisuudessa kai lahjakortin THE BODY SHOP:iin.

Nitalta sain hajuveden, joka on ihanan ''aikuinen'' ja vaihtelua tuova verrattuna kaikkiin niihin vaniljaisiin ja karkkisiin tuoksuihin, joita yleensä käytän. Olen ihan totaalinen tuoksufriikki! ♥

Jajaja, viimeisenä esittelen vielä Makko-herralta saamani kirjan. Pakko kai se on siis vielä myöntää, että olen todellakin koukussa mm. dekkarikirjallisuuteen. Kirjan juoni perustuu nekrosadistiin, joka ottaa uhrin kiinni elävänä ja näännyttää tämän hengiltä lasiarkussa. Ja kun kyse on nekrofiilistä, niin lopun kai tiedättekin.. Kirja oli ihan mahtava! Kirjoista puheen ollen, olen ostanut lähiakoina ties kuinka monta kirjaa! :o Tällä hetkellä luen tarinaa yhdestä lahtelaisesta narkkariäidistä, jonka poika teki itsemurhan samassa paikassa, jossa olin aikanaan itsekin hoidossa. Tuntuu jotenkin oudolta lukea kirjaa, jonka henkilöt asuvat Lahdessa ja ovat muutenkin jo hieman tulleet tutuiksi! : o

Mutta eipä tässä nyt kai muuta, joten heipsan! :---D Ps. Ihanaa, huomenna on maanantai! ♥♥♥

Tavallinen aamupäivä ja jotain vähän spontaanimpaa

Heis! ; ) Eipä tässä mitään ihmeempiä, loma jatkuu tietysti edelleen, mutta olen nyt ensimmäistä kertaa yksinäni. Nimittäin aluksi oli Makko ja äiti lomalla ja sitten oli isä. No, ihan mukavaa vaihtelua puuhailla yksin, eikä täällä niin hiljaistakaan ole, kun soittaa musiikkia!

Viime päivinä olen pukeutunut jotenkin ihmeen punk-vaikutteisesti.. Tai no siis, kuvassa kaksi on vaan ruutua ja mustaa sössöä, ja ykkösessä taas kampaus oli sellainen toiselle puolelle kiskottu. Innostuin taas ajatuksesta, että lyhentäisin toista puolta siiliksi ~ koska edellisen kerran, kun niin tein, rakastin niitä hiuksia yli kaiken. :''D Mutta ajattelin sitä toteutusta vaikka niin, että lätkäisee sekaan piilosiilin, jonka voi laittaa esille silloin kun tahtoo.. No saa nyt nähdä, mutta jotain uutta näihin alkaisin jo kaipailemaan! :---P

Päätin hemmotella itseäni ostamalla eiliseksi illaksi BEN & JERRY'S:in Peanut Butter Cookie Dough - jäätelön. Olin maistanut kyseistä puikkoa joskus aikaisemminkin, ja muistin että se oli hyvää, joten oli taas aika terästää muistia. Pakko kyllä sanoa, että olin hieman pettynyt, kun sitten pääsin tätä maistamaan! Olin joutunut jonottamaan kaupassa tämän kanssa vähän liian pitkään, joten jäätelö oli jo ehtinyt hieman sulamaan ja se oli vähän rakeista. Ilman tätä jäätelö olisi varmaan ollut tosi hyvää.. No, kuorrute oli kuitenkin mahtavaa ja satunnaiset osumat sisällä oli hyviä. ; D Onko teillä mitään kokemuksia tästä? ♥

Jäätelön ostamisen jälkeen lähdin jossain välissä kävelemään kaupungille, jossa tavattiin Hillan kanssa taas pitkästä aikaa. Kierreltiin sielä pari tuntia shoppailemassa ja löysin 70 %:n alennuksesta kuvan valkoisen pitsihameen, jota olen aikaisemmin katsellut pariin otteeseen. Ajattelin sitten ostaa, kun hintaakaan ei ollut kuin sellaiset kahdeksan euroa, vaikka se ei ollut mitenkään erikoisen näköinen päällä. Tänään kuitenkin laitoin sen päälle ~ ja olen tyytyväinen, koska se osoittautuikin paljon ihanammaksi! ♥ Sain muuten Hillalta aivan ihanan lahjan, jonka senkin esittelen tässä pian, kun saan aikaiseksi ottaa kuvan kaikista lahjoista.. ; )

No, näistä ''punk''-vaikutteisista asusteista siirryinkin sitten kertaheitolla paljon hempeämpään. Pukeuduin kokonaan valkoisiin ja kokeilin väkertää hiuksiin laineita suoristusraudan avulla. Kuvasta ne näkyy vähän huonosti, mutta tykkään näistä niin paljon, että laitan ehdottomasti uudestaan!

Aamulla tuli sellainen fiilis, että on ihan pakko päästä leipomaan kuivakakkua.. Leivoimpa sitten kerralla kaksi ja ne onnistui tosi kivasti! :-D Ainut miinuspuoli oli, että kun rupesin pilkkomaan appelsiinia tuota vaaleampaa kakkua varten, huomasin hedelmän olevan keskeltä ihan musta. Yök! Lämpö pilaa kaikki hedelmät aina kesällä... ananaksetkin. : < 

Eilisellä shoppailureissulla kokeilin löytämiäni korkeapohjaisia tennareita, tosin mustia.. Niiden pienin koko oli kuitenkin liian iso jalassa, joten ne jäi vielä siinä vaiheessa kauppaan. Ajatus näistä kengistä jäi kuitenkin vellomaan mieleen ~ ja tänään oli pakko päästä ostamaan sopivan kokoiset vihreät versiot! Eli siinä vaan polkaisin täysin spontaanisti kaupungille ja marssin kauppaan ostamaan ne. 8D Nyt voin sitten käyttää ''korkoja'', ilman että niitä huomataan! >:----D Voiko sen parempaa ollakaan?

Mutta nyt ei sitten muuta, ihania loma- (ja myös työ- tietysti!) päiviä kaikille! ♥♥

''Kesäesat ovat saapuneet kaupunkiin!''

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet kerrassaan mahtavia! Siitä on jo melkein pieni ikuisuus, kun ollaan viimeksi vietetty iltaa porukalla ~ Karpon ja Nitan kanssa nimittäin. 8) Eli molemmat tuli meille eilen siinä, ööh, puoli kolmen aikoihin ja lähti tänään joskus neljän aikoihin.. Tässä vähän selostusta ja illan kuvasaldoa! ♥

Eli tosiaan, ihan ensimmäiseksi läksin vieraita vastaan ja taivallettiin paahtavan kuumassa ilmastossa meille päin. Vaihdettiin ihan rauhassa kuulumisia ja tarjoilin kahvia mm. näiden tarjottavien kanssa..

Suklaasharlottaa

Sitruunamuffineita

Ja kyllä ne ihan kivasti kaupaksi meni! :---D Nita oli vielä ehdottomasti sitä mieltä, että olen kehittynyt leipojana huimasti! ♥

Iltapäivällä poikettiin ensin Sittarissa, missä kierreltiin ilman suurempia päämääriä.. Sen jälkeen mentiin taas meille ja illalla jatkettiin läheiseen leikkipuistoon nappailemaan kuvia. Mahtoi olla niillä lapsiperheillä hauskaa, kun me irvisteltiin ja pelleiltiin kameralle niissä kaikissa laitteissa! XD

Auringonlaskun aikaan, kun istuskeltiin vielä nurmikolla ottamassa kuvia, alkoi tulla jo vähän kylmä... tai no minulle tuli, muiden mielestä ilma oli mitä mainioin! Päätettiin kuitenkin lähteä jatkamaan iltaa meille.

(Vishnujen) terveiset täältä Lahdesta! ;---D ..kummalliset ilmiöt ovat tulleet täälläpäin tutuksi ~ yleensä silloin, kun omituinen kolmikko kokoontuu yhteen....

Yöllä katsottiin vielä Makuunista vuokraamani narkkareista kertova elokuva, Candy, jonka olin katsonut jo kertaalleen keskiviikkona. Pääosassa oli mm. Heath Ledger, mikä kieltämättä vaikutti vähän.. Huume-elokuvat nyt on aina kiinnostavia, mutta tämä kyseinen pääsee ehdottomasti niiden kärkikastiin! : )

Tänään tietysti yritettiin herätä aikaisin, mutta kyllähän se melkein kahteentoista venyi. Käytiin vielä kirpputorilla kiertelemässä ja upottiin lopuksi ajaksi internetin huimaan maailmaan. >: D Oli kyllä huisin kivaa, ja oli ihana nähdä rakkaitta hanipalleroisia taas pitkästä aikaa. ♥

PS. Huomenna töihin kesäteatterille!

Paaaljon onneeaa vaan paaljon onneeaa vaaaaan.....

Eli hihhiih, minä olen nyt sitten virallisesti 17-vuotias! :--D ...ei kyllä oikeasti tunnu mitenkään aikuisemmalta tai vanhemmalta, mutta mitäs sitä nyt voi yhdessä yössä jotenkaan kauheasti vanheta ~ vaikka niitä vuosia kuinka paljon kertyy lisää. Niin ja ehtiihän sitä ensivuonna juhlia niitä ns. merkittävämpiä vuosia! :D

Aamulla heräsin idyllisesti onnentoivotuksiin ja sain lahjan Makko-herralta. Suurin osa saamistani lahjoista on vähän sellaisia jälkeenpäin-juttuja, joten esittelen kaikki lahjani vasta vähän myöhemmin. ; ) No, siinä nyt sitten puettua päälleni aloin viimeistelemään kakkujen koristeluja ja laittamaan suolaisia tarjoiluita jne ~ ja tulihan siinä yhdet itkutkin itkettyä yhden typerän vispikerman kanssa.. Onneksi sain kuitenkin edes näinkin typerän kakkusen aikaan, joka ainakin maun perusteella kelpasi vieraille mainiosti. ; )

Sain kuin sainkin kaikki lopulta ajoissa valmiiksi ~ mutta päivä oli oikein mukava ja seura hyvää! Niin ja kiitos myös kaikista onnitteluista (etenkin Karpolle, joka ehti onnittelemaan jo kolmesti!) :'') ♥♥

Eilen tein jotain hyvin paljon normaalista poikkeavaa ~ pukeuduin löysiin haaremihousuihin ja lenkkareihin! Ja olipas muuten siinä määrin vieroksuttava ja outo olo, etten ihan heti samaa tee. >: D Tänään oli jo paljon kotoisampi fiilis, kun sain jalkaan korot ja päälle mekon. ♥

Eilen tuli sellainen fiilis, että on ihan pakko päästä vuokraamaan joku elokuva Makuunista. Mutta minähän en sitten lopulta tyytynytkään yhteen, vaan otin kerralla 7 elokuvaa 7 vuorokautta 10 e - tarjouksesta ne kaikki seitsemän! >: D Esittelen muita varmaan tarkemmin, kunhan niitä katselen, mutta ensimmäiseksi oli vuorossa Amélie. Olin tietysti jo aikaisemmin nähnyt pätkiä kyseisestä elokuvasta, mutta tällä kertaa katsoin sen ihan kokonaan Ja olihan se kerrassaan ihana! Jäi niin hyvä fiilis, ettei voinut kuin ihmetellä! ; )) ♥

Ja ööh, viimeisenä se toinen paita, jonka jossain välissä ostin. :--D Tykkään tästäkin tooosi paljon! Mutta ignooratkaa toki tuima ilme, koska olin _tosi_ pahalla tuulella, kun näitä kuvia napsin. Perjantai oli kerrassaan kamala päivä ~ ihan kaikki tuntui menevän pilalle ja itkin vähän joka käänteessä... Huoh. : //

Mutta joo, eipä tässä nyt muuta! Ps. Mistä näitä uusia lukijoita oikein tulee? Lupaan tehdä jonkun erikoisemman postauksen sitten, kun/jos menee tuo sadan lukijan määrä rikki! :---)))) ♥

Muutan Keniaan!

Oli tässä tarkoitus kirjoittaa kunnon postaus, mutta ilmeisesti Blogger on niin surkea, ettei suostu lisäämään yhtäkään kuvaa. Onko kenelläkään muulla ollut tätä ongelmaa tänään? D:: No, lisäksi toisesta koneesta katosi virusturva-systeemi kokonaan... NIIN ETTÄ HERMOTHAN TÄSSÄ MENEE! 

Saattaa olla, että kirjoittelen jotain huomenna, mutta riippuu ihan siitä, kuinka totaalisesti menetän hermoni tähän... Joten ei sitten tarvitse ihmetellä postauksen viipymistä - meh is sorry. :_:

Vähän sairaudesta

Lupailin vähän aikaa sitten kirjoittaa taas vähän sairaudestani ja heti alkuun sanon, että en ole kirjoittanut oikeastaan puhtaasti näistä syistä:
a) olen sairastanut jo niin kauan, että välillä unohdan sairastavani ollenkaan ja teen tiettyjä asioita enemmän rutiinilla. En siis tarkoita, että olisin unohtanut sairauteni, vaan että en kulje sen kanssa käsikädessä päivästä päivään ~ elämääni mahtuu myös paljon muuta, mistä kirjoittaminen on helpompaa.
b) todellisuudessahan tämä blogi ei edes käsittele puhtaasti syömishäiriötä, vaan elämääni noin yleensä. Juuri tästä syystä en lopettanut kuvieni lähettelemistä, vaikka jotkut ''syyllistivät'' minua muiden thinspiroimisisesta. Kirjoitan siis omasta elämästäni ~ jossa sairaus kyllä näkyy kehoni kautta ~ mutta en lisää kuviani mainostaakseni sairauttani, vaan koska se on osa elämääni. Lisäksi on vaikea esitellä joitain vaatteita kuvaamatta niitä päällä.. Toivottavasti tästä ei syntynyt mitään väärinkäsityksiä ja ymmärsitte tarkoitukseni! :-)
c) sairaudesta kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja joskus turhan henkilökohtaiselta, enkä tiedä, miltä näiden asioiden kuuleminen tuntuu terveiden ihmisten mielestä.

En vieläkään osaa sanoa tarkasti, milloin suhteeni syömiseen ja vartalooni muuttui niin kieroutuneeksi, että sen saattoi laskea sairaudeksi. Ensimmäistä kertaa yritin laihduttaa ollessani vain 8-vuotias ~ jos sitäkään. En tuolloin tiedostanut sairastumiseni syytä, mutta tiesin olleeni onneton jo hyvin pitkän aikaa. Ajattelin, että laihtuminen muuttaisi asiat paremmiksi ja masennus haihtuisi yhdellä pyyhkäisyllä.. Niin ei kuitenkaan arvatenkaan käynyt, alkuvaiheessa masennuin entisestäni.

 

Ensimmäistä kertaa paino alkoi todella pudota vasta seitsemännen luokan alussa, vaikka olin tuhansia kertoja yrittänyt jättää ruokavaliosta milloin mitäkin tai liikkua järjettömän paljon, kuusi kertaa viikossa ja yleensä useamman tunnin kerrallaan.

Täysin asiaan kuulumattomasti: rakastan noita hiuksia! :_:

Kahdeksannella luokalla olin jo totaalisesti sairauden vietävissä ja todellinen alamäki alkoi. Paino putosi nopeasti, enkä pystynyt hallitsemaan sitä, vaikka jossain välissä todella yritin, etten joutuisi sairaalaan, josta uhkailtiin.

Osastoajoistani olen kirjoittanut jo aikaisemmin, enkä niihin halua enää uudestaan palata, koska muistot ovat vieläkin liian kipeitä ja vaikeita. Olin sairaalassa yli yhdeksän kuukautta ja suurimman osan tästä ajasta elin jonkinlaisessa psykoosissa. Eristäydyin täysin omaan maailmaani, omistauduin kokonaan päiväkirjalleni, enkä osannut enää kunnolla keskustella ihmisten kanssa. Hoidosta huolimatta painoni putosi lukemiin, joita en voi näin jälkeenpäin, kuin kauhistella..

10.03.2010

''Mut siirrettiin tänään takasin lastenosastolle.. erikoistarkkailuun. ****** sanoi, että saatan kuolla ihan milloin vain. Mulle laitetaan siis ehkä nenämahaletku huomenna. Ne haluaa lihottaa mua kaksi kiloa kahdessa viikossa.. En pääse koskaan kotiin. Koko elämä on niin yhtä helvettiä, että joka ikinen hetki on yhtä piinaa vain. Oon itkenyt niin paljon, että silmiä kirvelee. On niin helvetin sietämätöntä elää tässä ruumiissa.. edes isoimmat paidat ei ole enää okei. Mä voin saatana soikoon vyöryä täällä. Vitun paskaa elämää.''

24.03.2010

''Mä en ole ollut enää yli kahteen vuoteen se Mervi, joka olen luullut olevani. Mä olen voimakas, mä olen musertava. Satutan kaikkia, vaikka aluksi halusin vaan satuttaa itseäni. Mä en tiedä, rakastanko teitä todella, vaikka se Mervi, joka kituu mun painoni alla, rakastaa teitä niin, että se sattuu. Se Mervi ei ole lakannut hetkeksikään rakastamasta teitä - tai edes elämää.
Eilen itkin ja sanoin, että multa on viety se kaikki, mikä on mulle tärkeää: mahdollisuus laihtua. Mutta laihuus on juuri se, mikä vei multa kaiken, vapauden, kodin, ystävät (siis ei kokonaan, mutta vain kauemmas), luvan ulkoilla, luvan elää.. Se vie kaiken, eikä siltä pääse pakoon. Aina se löytää mut, eikä siltä voi piiloutua.
Siksi mä pyydänkin; antakaa käsi, antakaa voimaa, älkää jättäkö yksin. Sillä te olette mun ainoa keino pelastua.''

11.05.2010

''Ihmettelen tosiaan tätä muutosta, mikä on tapahtunut alle kuukaudessa! Viime kuussa olin niin lukossa, että tahdoin vaan kadota. En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, olisi sopinut ajatuksiini aika hyvin... Mutta nyt voin todeta hymy huulilla, että elämä on ihanaa. Ja kuinka kaunista kaikki onkaan! En uskaltanut vielä vähän aikaa sitten edes haaveilla, että pääsisin kuukauden sisällä pois osastolta, mutta nyt tosiaan näyttää siltä, että se onnistuu. Maanantaina kokoan jo kaikki ateriat itse, vaikka kuukausi sitten ajatus minkään aterian kokoamisesta tuntui ihan mahdottomalta!

Tällä kertaa mä paranen, tiedän sen todella. Täältä tullaan normaali elämä! Tuntuu niin oudolta opetella uudestaan sellaisia asioita, joiden pitäisi tulla luonnostaan.. Ulkona syömistä, satunnaista herkuttelua, oikeaa määrää urheilua,.. Mutta silti on niin hienoa, kun on saanut yliotteen tästä sairaudesta. Mä en tosiaan uskonut, että elämä voisi todella olla joskus näin hienoa! Tai siis.. sellaista, kun voi olla kotona, eikä kokoajan joku kyttää, mitä syön tai miten liikun tms.''

20.06.2010

''Nyt mulle alkaa todella riittää! Anoreksia saa viimein lähteä - ja hitot siitä, etten voi olla laiha! En enää jaksa joka päiväistä tuskaa ja itseinhoa. Tahdon tulla normaaliksi, ehjäksi ihmiseksi, enkä olla koko ajan ihan sirpaleina ja epävarma kaikesta. Ei mussa ole mitään vikaa, olen ihan hyvä näin.''

Joskus mietin, millaista elämäni olisi ollut ilman anoreksiaa. Mietin vuotta, jonka tuhlasin sairaalassa, kuihtuneita ystävyyssuhteita ja kivuliaita, yksinäisiä aikoja ja tuhansia itkuja. Asiat olisivat luultavasti toisin ~ olisin voinut säästyä niin paljolta pahalta ~ ja ennen kaikkea olisin voinut säästää perheeni ja ystäväni tältä.. Mutta toisaalta koen myös, että kun tästä kerran parannun, olen ainakin saanut elämältäni sellaisen koulun, jota en pitkään aikaan (jos koskaan) unohda. Ehkä tämä on ainoa keino selvittää lapsuuden paha olo ja ne asiat, joista en koskaan uskaltanut puhua. Mutta se mitä tässä nyt haluan sanoa on, että olen todellakin viimein päässyt pois masennuksen syvästä suosta. Sairaalasta pääsyn jälkeen muutin asennettani elämää kohtaan ~ tutustuin paremmin vanhempiini ja opin kiitollisuutta siitä, mitä minulla jo ennestään on. 

Elämä on ihana asia, eikä sitä pidä heittää hukkaan sairauden, masennuksen tai menetyksien vuoksi! Enkä todellakaan suosittele anoreksian ihannointia kenellekään. Anoreksian tarkoitus on vain saattaa sinut hitaaseen, ja äärettömän julmaan, kuolemaan. Jos ajattelet, että kostat ihmisille, jotka ovat haukkuneet sinua ~ kostat lopulta vain itsellesi sekä osoitat kiusaajille, että olet epävarma ja he ovat osuneet arkaan kohtaasi. Nämä asiat tuntuvat vaikeilta ja ylitsepääsemättömiltä nyt, mutta vuosien päästä on jo helppo nauraa ''voi ei, söin palan kurkkua, nyt lihon muodottomaksi'' tms. ajatuksille! Ja tämä on hyvä päättää isäni sanoihin ~ joista alunperin suutuin, ja joihin en osaa vieläkään suhtautua ihan leikillä, mutta ymmärrän, mitä hän niillä tarkoitti: 

''Eihän kukaan voi olla dieetillä ikuisesti!''

Yksi haaste tehtäväksi! :-)

Sain pari päivää sitten Ompulta-> tästä osoitteesta haasteen kertoa neljä hyvää asiaa itsestäni ja sitten vielä kiikuttaa haaste eteenpäin neljälle, jos siis ymmärsin oikein. :--D Joten tässä sitä nyt tulee:

Neljä asiaa, joista pidän itsessäni:

1. Kirjoittaminen on yksi ainoista asioista, joissa kuvittelen oikeasti olevani hyvä. Kirjoitan paljon, lähes päivittäin, ja tälläkin hetkellä minulla on projektina kirjoittaa valmiiksi yksi tarina. Olen kirjoittanut kyseistä tarinaa jo aika pitkään, mutta olen silti saanut aikaiseksi vain alle 50 sivua ~ mutta hehheh, ehkä laatu korvaa määrän? >: P Tukea kirjoittamiseen olen saanut opettajilta, jotka ovat kehuneet kirjoituksiani hyviksi ja antaneet niistä sitä mukavaa kaksinumeroista arvosanaa. :-) 

2. Silmiäni on kehuttu usein jo pienestä asti, koska ne ovat kuulemma isot ja niissä on jonkun sanoja lainatakseni säleitä, kuin meressä.. Siinä on se minun ulkonäköni paras asia, mutta tykkään kyllä huulistanikin. :-D

3. Hm, nyt menee jo vähän vaikeaksi.. :-D Luonne. Yritän parhaani mukaan tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa, koska uskon yhtä hiukan naiivisti siihen, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. En siis tuomitse ihmisiä helposti, vaan yritän ymmärtää esimerkiksi sitä, mikä ihmisellä on mennyt elämässä vikaan, jos hän purkaa sitä haukkumalla muita jne. Lisäksi olen aika sosiaalinen, rakastan puhumista ja kaiken maailman juttuja ystävien ja kavereiden kanssa ~ osaan siis avata suuni, mutta kuuntelen keskusteluissa (ainakin toivon näin..) myös muita. :' )

4. Öh, olen myös ihan hyvä leipomaan, piirtämään, kutomaan, maalaamaan yms. :-D Mutta en siis mikään lahjakkuus...

Seuraavaksi voisin lähettää haasteen eteenpäin, mutta luulenpa, että melkein kaikki ovat tämän jo tehneet? :o Muttamutta, kaikki jotka eivät ole tehneet ja lukiessaan tätä haluavat tehdä, on nyt haastettu! :--D