Kiss my Turku

Hellou! Alkuviikon vietin Karoliinan luona Turussa. Tekemistä ja näkemistä riitti, eikä aika tosiaan käynyt pitkäksi. Ehkä paras viikko pitkiin aikoihin, etten sanoisi. ♥ Melkein tässä jo vakavasti harkitsen Turkuun muuttamista... Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaan annetaan kuvien puhua puolestaan!

Maanantai

Reissasin bussilla Lahdesta Turkuun, ja siinähän se aamupäivä kuluikin.

Kierreltiin Länsikeskuksen kirpparilla ja käveltiin takaisin Karoliinan asunnolle.

Katsottiin Kesäkaverit: ei tykätty.

Tiistai

Herättiin aikaisin ja syötiin aamupalaa piirrellen ja jutellen. 

Lähdettiin kävelemään keskustaan: matkalla alkoi sataa ja kuvista tuli melko harmaita. 

Meidän piti kiertää Turun keskustan kirppareita, mutta muutettiin suunnitelmaa muutaman kirpparin jälkeen, ja mentiinkin vaan Hansaan. Pari vaatetta ja juomat illaksi tarttui sieltä matkaan.

Asunnolle palaamisen jälkeen lähdettiin Karoliinan siskon, Kaikan, luo hinnoittelemaan kirpparitavaroita.

Istuttiin iltaa Kaarinan, Karoliinan, Kaikan ja Jennan kanssa. Otettiin parit juomat, juteltiin ja pelattiin Skibboa puoli kolmeen asti.

Keskiviikko

Vietettiin vähän rennompaa aamupäivää: katsottiin Pussikaljaelokuva, joka oli yllättävän hauska.

Käytiin lähikaupassa ostoksilla ja fiilisteltiin aurinkoista päivää.

Katsottiin Netflixistä teinielokuva (It's a boy girl thing, tai jotain sinne päin..), eikä sekään huono ollut.

Lähdettiin Kaarinan porukoiden luo maaseudulle. Siellä meitä vastassa oli kaksi ihanaa koirulia: Mimi ja muutaman kuukauden vanha Tico. Voi että, miten suloisia ne olivat!

Illemmalla käytiin pyörähtämässä Karoliinan luona, kunnes lähdettiin visiitille Kaarinan luo. Juotiin teetä, naurettiin vatsan kipeiksi ja pelattiin GTA:ta. Siinähän se ilta sitten menikin.. :-)

Torstai

Vietettiin rentoa aamupäivää: katsottiin telkkua, Karoliina pelasi ja oltiin vaan.

Aamupäivällä käväistiin vielä lähikaupassa, mutta eipä siinä sen kummempia ollutkaan. Jäi siis hyvin aikaa Tosielämän L-koodin katsomiseen.

Kolmen aikoihin lähdettiin bussiasemalle odottamaan bussia.

Lahdessa olin viimein puoli kahdeksan aikoihin.

Oli kyllä ihana reissu! Milloin uudestaan? ♥

Nykyinen tilanne

Kuinkahan monta kertaa olen yrittänyt kirjoittaa tämän hetkisestä tilanteesta syömisten osalta, mutta jättänyt kuitenkin tekstin hautautumaan luonnosten sekaan? No, tällä kertaa ajattelin viedä homman loppuun asti. Tässä siis se useaan otteeseen kyselty, tämän hetkinen tilanne syömisten kanssa. Postauksen kuvat ovat ihan vaan joitain randomeja otoksia edellisen ja tämän vuoden puolelta. :-)

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että onneksi pääsin taas takaisin hoidon pariin. Olen nyt jo vajaan vuoden ajan käynyt aikuispsykan syömishäiriötyöryhmän vastaanotolla. Niin kiva, kuin olisikin sanoa, että pärjää yksin eikä tarvitse kenenkään apua, ei se olisi totta. Loppujen lopuksi vastuu parantumisesta on vähän turhan suuri taakka yhdelle kannettavaksi. Tällä hetkellä käyn psykologin vastaanotolla joka toinen viikko, minkä lisäksi on hoitoneuvottelut muutaman kuukauden välein. Fyysistä puolta tarkkaillaan säännöllisillä punnituksilla ja verikokeilla. Olen myös jonossa fysio- ja ravitsemusterapiaan. Molempiin on tällä hetkellä jonoa (fysioterapiaan 9 kk ja ravitsemusterapiaan 7 kk). Ollaan kuitenkin keskusteltu psykologin kanssa, josko saataisiin minulle tapaaminen ravintoterapeutin kanssa jonon yli. Tällä hetkellä kun ei mitään ravitsemussuunnitelmaa ole, ja olisi ehkä ihan järkevää hankkia sellainen ennen lokakuuta.

Tällä hetkellä menee moneltakin osaa paremmin, mutta vielä on paljon työtä tehtävänä. Syön enemmän, kuin ennen, mutta melko rajoittuneesti. Vaikeimpia ruokia ovat leipä, pasta, peruna ja riisi. Puuroa ja karjalanpiirakoita voin kyllä syödä joskus, mutta niitäkin ponnistelujen kautta. Rasvakammo on siis vaihtunut hiilarikammoon. Olen kuitenkin ottanut pieniä askelia, kuten syönyt banaania. En edes muista, kuinka kauan kielsin itseltäni tuon hedelmän... Näiden lisäksi myös valkoinen/puhdistettu sokeri tuottaa päänvaivaa, joten esimerkiksi herkkujen syöminen on hankalaa. 

 Siitä huolimatta, että tekemistä riittää, olen myös edistynyt. Aikaisemmin saatoin pitää jopa yhdeksän tuntia väliä, että voisin syödä hieman isomman iltapalan. Ei kovin fiksua, eikä terveellistä, jos minulta kysytään. Se oli yhtä heikotusta ja väsymystä päivästä toiseen. Oikeastaan koko viikko oli yhtä sinnittelyä, että saattoi perjantaina syödä vapaammin suklaata tai jotain muuta herkkua.  Enää en elä pelkkiä perjantaita odotellen, vaan pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä. En pahemmin herkkuja syö, mutta silloin kun syön, otan mielummin palan suklaata ilman erillistä karkkipäivää.

Nykyään syön melko säännöllisesti, ja pyrin pitämään huolen, ettei ruokailujen välille jää yli neljää tuntia. Näin olo on energisempi, eivätkä verensokerit pääse laskemaan. Nimim. tänään tuli juuri yli viiden tunnin tauko, minusta riippumattomista syistä, syömisten väliin, ja hetihän se verensokeri laski ja olo oli sen mukainen... Säännöllisen ruokarytmin lisäksi olen oppinut kokeilemaan uusia ruoka-aineita ja ottanut osan käyttöön ihan päivittäin: pähkinät, soijajukurtti, mysli,... 

No, kuitenkin, olennaisinta on se, että uskallan vähän rohkeammin valita kaupasta sen tuotteen, jota tekee mieli - enkä sitä, jossa on vähiten kaloreita.

Aamupalan, iltapalan ja välipalan osaan hoitaa jo melko mallikkaasti, mutta usein varsinainen ruoka on kompastuskivenä. Tiedän, että jokaisena päivänä olisi syötävä lämmin ateria, mutta käytännössä se toteutuu aivan liian harvoin. Viikonloppuisin pidän huolen, että syön "oikean" aterian, mutta arkena ateria korvautuu liian usein jollain enemmän välipalaksi lueteltavana.. Haasteena olisikin ainakin parantaa tätä asiaa - ja yrittää opetella syömään leipää edes silloin tällöin. Pitäisi voittaa tiettyjen ruoka-aineiden pelko ja pyrkiä monipuolistamaan ruokavaliota. Oikeastaan noita haasteita riittää ihan listaksi asti, mutta first things first - vai miten se meni? :) 

Kehonkuva on tietenkin se asia, jonka kanssa joutuu työskentelemään eniten. Tällä hetkellä on vaihdellen päiviä, jolloin näytän mielestäni ihan hoikalta (jopa laihalta) ja päiviä, jolloin ei edes haluaisi katsoa peiliin. Paino ei ole noussut ihanteellisella puolen kilon viikkotahdilla, eikä edes kilon kuukausivauhdilla - mutta olen kuitenkin täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta saanut sen nousemaan hieman. Oikealla suunnalla siis ollaan, kaikesta hitaudesta ja ajoittaisista takapakeista huolimatta. Välillä olen asiasta äärimmäisen ylpeä, välillä tunnen valtavaa syyllisyyttä ja toivon painon putoavan "edes ihan vähäsen". Yritän kuitenkin työstää niitä asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta: ja välillä olenkin huomannut, ettei asia edes liity syömiseen /kroppaan millään tavalla. Olen sairastanut jo niin pitkään, että parantuminen ei tule tapahtumaan hetkessä. Olen kuitenkin hyväksynyt asian, enkä anna sen lannistaa. :'-)

Mikä nyt sitten on toisin, kuin ennen? Miksi parantuisin tällä kertaa, kun en ole onnistunut ennenkään? No, yksi isoin vaikuttaja on tietenkin, että pääsin takaisin hoidon piiriin. Tiedän, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, vaan apua on kyllä tarjolla. Se vähentää paineita ja luo tunteen turvallisuudesta. Jollain tavalla asiat ovat muutenkin toisin. En enää pelkää, että romahdan takaisin kuilun pohjalle, vaikka välillä olisikin huonompia päiviä tai jopa viikkoja. Tiedän ja hyväksyn sen, että takapakit kuuluvat parantumiseen. Yritän olla armollinen itselleni, ja ymmärtää sen, ettei muutos tapahdu hetkessä. Paljon on vielä työtä tehtävänä, mutta päättäväisyydellä siitäkin selviää.  

 Siinäpä se sitten olikin näin pähkinänkuoressa. Miten ihmeessä onkin ollut niin mahdottoman vaikeaa saada tällaista postausta aikaiseksi?

''sanoin sille, et kato jätkä sä oot sä ja mie oon Antti Tuisku''

Hellou! Ajattelin tällä kertaa tehdä ihan perinteisen Lohja-päivityksen, sillä seuraavalla viikolla en ole sinne menossa. Maanantaina on nokka Lohjan sijaan kohti Turkua! ♥ Tässä nyt siis pikainen päivitys alkuviikosta - ja oikeastaan viikon loppupuolestakin, sillä eilinen ilta ja yö menikin vähän toisenlaisissa merkeissä, kuin olin alunperin suunnitellut! :-D

 Lohjalla kaikki sujui suunnilleen normaalin kaavan mukaan: tunnit maanantaina ja keskiviikkona, keskustakierros tiistaina, tv-sarjoja Netflixistä, Karoliinan kanssa soittelua,... 

Maanantaina viimeisteltiin edellisellä tunnilla aloitetut työt,

 ja jos jäi aikaa, sai aloittaa seuraavan työn hahmottelun. Elävän mallin linjalla siis mennään tälläkin kertaa - ja se on kyllä ollut mielenkiintoista ja opettavaa! Viimeisten viikkojen työt eivät vaan jostain syystä ole osuneet oikein kohdilleen, joten en viitsi niitä tänne edes kuvata. :-)

 Tiistaina kävin tosiaan keskustassa, minkä jälkeen lähinnä katsoin Netflixistä Skinssiä ja Orange is the new back -sarjaa. Illemmalla katseltiin naapurisolussa pari jaksoa The game of thronesia, minkä jälkeen lähdettiin vielä keskustaan kauppaan Ainon ja Memen kanssa.  

Siinähän se päivä melko nopeasti hujahtikin!

 Keskiviikkona yritin ahkeroida seuraavalla viikolla jatkettavaa työtä mahdollisimman pitkälle, sillä joudun sen viimeistelemään omalla ajalla. Pääsinkin suhteellisen pitkälle - mutta tekemistä kyllä vielä riittää! Alkuviikko kului aika nopeasti, kun tiesi, että seuraavalla viikolla on menossa Lohjan sijaan Turkuun.  Vähän taukoa ja lomaa arjen keskelle! ♥

 Torstaina palasin taas aamun ensimmäisellä bussilla kotiin. Koko päivä olikin yhtä kiirettä ja hässäkkää, kun lähdin heti kotiutumisen jälkeen keskustaan psykologille sekä hoitamaan vakuutusasioita. Aikaa kuluikin niin, että olin vasta puoli kuuden aikoihin kotona. Sitten oltiinkin jo sovittu, että lähdetään Jassen kanssa Oonan luo muutamaksi tunniksi. Lopulta siinä kävikin sitten vähän toisin...

 ...sain nimittäin sen verran hyvät perustelut ja yllytykset, että päädyin mukaan viettämään tyttöjen iltaa. ''Me ei kuitenkaan nähdä pian, kun alkaa työt ja opiskelut'', ''Miten hyvä tilaisuus olisikaan nyt vaan juoda ja pitää hauskaa porukalla'', ''Jooko? Jooko? Jooko?''. Vähän aikaa siinä mietin, kuinka paljon tehtävää oli seuraavalle päivälle ja mietin asian läpi ihan juurta jaksaen. No, lopputulos olikin sitten: ''No, hemmetti, miksipä ei!''. :-D

 

Kierrettiin ympäri Lahtea hakemassa tavaroita, vaihtamassa vaatteita ja laittautumassa. Pisimmäksi aikaa jäätiin Jassen luo, kun sieltä nyt sattumoisin löytyy baaritisti juomineen... Kun oltiin saatu itsemme lopulta tällättyä, käytiin vielä nappaamassa Jossu mukaan matkaan. 

Paita on joku randomlöytö BikBokista ♥

 Postauksen otsikkoon viitaten: meistä kukaan ei pidä tuosta Antti Tuiskun uudesta Peto on irti -biisistä, mutta jostain syystä se tuli kuunneltua matkan aikana useampaan kertaan. Pieni vinkki, ja ihan käytännössä kokeiltu: kukaan ei usko, mikäli esittelet itsesi Antti Tuiskuna baarissa. :-D

Vietettiin Dublinissa useampi tunti hyvässä seurassa. Tutustuin taas moniin uusiin ihmisiin, joista yhdellä oli reilu joskin hieman petollinen aamua ajatellen tapa tarjota drinkkejä meille muille. Tulihan siinä tämän henkilön piikkiin otettua muutama drinkki illan aikana... No, mukavaa oli joka tapauksessa - ja oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa oikein ajan kanssa! ♥ Baarista lähtemisen jälkeen pysähdyttiin vielä hakemassa ruokaa ja lantrinkia loppuillaksi. Samalla heitettiin myös Jossu kotiin, joten jatkettiin Oonalle samalla porukalla, millä oltiin lähdettykin. :-)

 Tänä aamuna ei ollut ehkä mitään suurinta luksusta herätä pieneen sänkyyn koiran ja Jassen kanssa likistyneenä, kun olo oli hieman sen mukainen, että oli saattanut ottaa jotain edellisenä iltana. En juonut mitenkään järjettömiä määriä, mutta sekaisin juuri kaikkia niitä juomia, jotka eivät minulle niin hyvin sovi. :-D Oli kuitenkin mukava aamupäivä, pienine etovine oloineen, kun heräiltiin rauhassa, keitettiin teetä ja oltiin vaan. 

Ehkä joskus on ihan hyvä vaan lähteä, vaikka tietäisikin, että on tehtävää seuraavalle päivälle? ;-) 

Äsken kuitenkin rantauduin viimein kotiin asti, eikä ihan heti tee mieli juoda uudestaan...

My day: Sunday

Moikka moi! Vähän on ollut postausideat lopussa, mutta viime postaukseen vinkattiin, että päiväni kuvina -postaukset ovat aina varma valinta. Päätin siis kuvata teille tämän päivän, kun en ole aikaisemmin sunnuntaita kuvannutkaan, tosin vain tähän hetkeen asti. :-) Aika paljon sitä lopulta ehtii yhden päivän aikana tekemään! Tässä nyt joka tapauksessa yksi melko tavanomainen sunnuntai...

 Herään melkein aina aamuisin viimeistään yhdeksältä. Tällä kertaa heräsin vähän vaille, mutta pyöriskelin sängyssä aikani. Yhdeksältä napautin lopulta herätysvalon päälle ja kömmin lämpimien lakanoiden suojasta. :-)

 Aamu alkoi aamiaisella: kuppi kahvia ja kulhollinen ananasta, päärynää ja mansikoita soijajukurtilla sekä pähkinöillä. ♥ Muuten en kahvia erityisemmin juo, mutta aamu ei lähde käyntiin ilman kupillista. Miten kahvi voikin maistua niin taivaalliselta aamuisin? :-)

 Aamulla maalaan aina jonkun aikaa - ja niin tälläkin kertaa. Jatkoin yhtä melko alkuvaiheessa olevaa maalausta suunnilleen puolen tunnin ajan. Kerrankin tuntui, että maalaaminen sujui, enkä olisi millään malttanut lopettaa... ♥

 Pensseleiden pesun jälkeen kuvasin eilen tekemäni muffinit leivontablogia varten. Sain hommassa vähän ei-niin-toivottua apua, kun Puppa kiipeili lakanan alla ja pöyri muutenkin kuvien keskellä... Sain kuitenkin kuvat otettua. :-) Hiustyyli on muuten erittäin kaunis: parin sekunnin nutturasykerö pään päälle ja menoksi..

 Aamupäivällä katselin muutaman jakson Breiking bad -sarjaa ja viimeistelin Muotsikan esivalintatehtävää. Onhan tässä vielä aikaa, mutta haluan olla kerrankin ajoissa.. Tällä kertaa ei ehkä ole ollut niin suurta intoa tehdä noita, mutta toivotaan, ettei sitä huomaa lopputuloksesta. :-D

DVD:n katselun ohessa ehdin vielä hieman askartelemaan ja hääräilemään muita juttuja.. On ihan mahdotonta katsoa tv:tä ilman, että tekee jotain muuta siinä samalla. En pysty keskittymään vain yhteen asiaan kerralla! Ja onpahan hyvä syy hengähtää ja uppoutua sarjojen pariin, kun saa siinä samassa tehtyä jotain hyödyllistä.

 Yhden aikoihin lakkasin kynnet ja lueskelin lehteä sen aikaa, kunnes lakka oli kuivunut. Kokeilin Salon PRO:n Ultra violet -sävyä. Väri on vaaleanviolettia, mutta tietyssä valossa se hohtaa UV-säteiden tavoin. Ihan kiva lakka se joka tapauksessa on. ♥

 Sitten oli vuorossa hellyyshetki Pupan kanssa.. :-) Päikkäreitä en nuku, mutta jos nukkuisin, Puppa olisi parasta mahdollista seuraa. Kisu tulee ihan viereen makoilemaan, tuoksuu kissanpennulta, nukkuu täysin luottavaisesti ja lämmittää. Onkohan mitään ihanampaa, kuin viereen nukahtanut kissa? ♥ Puppa ja veli ovat tosiaan olleet meillä kylässä tämän viikon, mutta lähtevät huomenna. Sitä seuraavat päivät tuntuvat aina hiljaisilta, kun Puppa ei ole riehumassa ympäriinsä ja ''auttamassa'' jokaisessa hommassa arvatkaa ihmeessä, miten helppoa on leipoa, kun kissa tunkee päänsä kulhoon ja tunkee jopa uuniin, jos hetkenkin katsoo muualle.. :-D

 Iltapäivällä lähdettiin kävelylle. Oli ihana ulkoilla, kun ei jäätynyt kuoliaaksi heti ensimmäisen minuutin jälkeen! Sää oli lämmin, mutta harmaa ja tuulinen..

Siinä kävellessä saatiin puhelu, ja kuultiin, että meidän pieni karvainen perheenlisäys on syntynyt edellisellä viikolla! ♥ Sovittiin päivät, jolloin käydään pikkuista katsomassa, ja selvitettiin vielä muita käytännönasioita. Olen niin innoissani, enkä malttaisi millään odottaa kesään asti! :-)

 Kävelyn jälkeen mentiin ruokakauppaan, josta bongasin heti ensimmäisenä uudet Muumi-astiat. Jotenkin tuo Pikku-Myy sykähdytti niin paljon, että jotain oli napattava mukaan kärryyn... Muuten valikoin lähinnä hedelmiä ja muita ruoka-aineita Lohjalle vietäväksi. :-)

 Kaupasta kotiin kulkeutui tosiaan tuo Pikku-Myykulho, mutta myöhemmin haluan myös samaisen sarjan lautasen ja mukin. Myy nyt vain on niin ihana.... ♥ Uudesta kulhosta söin välipalaksi Alpron kookos-soijajukurttia, marjoja ja päärynää. Välipalan jälkeen maalailin vielä hetken, kunnes tulin alakertaan pakkailemaan Lohjan tavaroita.

Alakerrassa odotti juuri töistä päässyt veli, joka ei saanut haluamaansa ruokarauhaa kissaltaan... Mutta kuitenkin, tällainen oli minun päiväni tähän asti. :-) Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. ♥