Paha karma

Välillä sitä tulee vähän hämmästeltyä, että mitähän täällä minun pienessä päässäni oikein mahtaakaan tapahtua.. Ihan tyynen rauhallisesti Marilyn Mansonia taustalla jyskyttäen muokkasin blogille ehkä maailman ällösöpöimmän ulkoasun! Mutta miehän olen tällainen herkkä taiteilijasielu eikä kun siis.. joten tavallaan tykkään tästäkin versiosta! ♥ Mitä mieltä te olette? :')

 

Uskotteko te karmaan?

Meillä ei ole Karpon kanssa muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä tämän kaikkivoipaisen voiman olemassaolo. Meillä on nimittäin äärimmäisen paha karma, jota usein päädymme tulkitsemaan juhlavasti Tonin sanoja lainaten:

''Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin

Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseen valossa''

Paha karma liittyy olennaisesti säähän, 

koska onhan se nyt kurjaa mennä aina sateella kuvailemaan! :-D 

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että vaikka koko viikko olisi ollut kaunista, 

lämmintä ja aurinkoista - niin kas kuinkas ollakaan, 

silloin kun me lähdemme kuvaamaan, sataa vähintäänkin saavista kaatamalla!

 

Ei me silti niin helposta lannistuta, vaan mentiin säätä uhmaten kuvailemaan. Sade loppui nopeasti ja melkein jopa aurinko pilkoitti silloin tällöin pilven takaa! :'') Ja mikä parasta, ei ollut yhtään kylmä! ♥

Pahasta karmasta vielä sen verran, että olipa tuo mystinen voima järjestänyt mukavan koittelemuksen vielä täksikin päiväksi! Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun päätin kävellä kotiin kaupungilta. Matka on sinällään aika lyhyt, ehkä kolme-neljä kilometriä, MUTTA lisätäänpä tähän nautintoon pari muuttujaa. 

1) sade, joka vihmoi melkein vaakatasosta

2) rikkinen sateenvarjo, jota natisee ja kääntyy ympäri jokaisesta tuulenvireestä

3) litimärät kengät, jotka hiersivät ihanat rakot kantapäihin

4)  myöskin litimärkä maximekko, joka lähmäytyi kiinni jalkoihin ja muodostui suhteellisen painavaksi rievuksi...

Haha! Olipahan varmasti koomista, kun kirosin loppumatkasta jo puoliääneen ja läpsyttelin menemään vettä molskuvissa kangaskengissä ja kesäisessä maximekossa. XD Oli kyllä enemmän kuin jees päästä kotona lämpimään suihkuun, vaihtaa päälle kuivat vaatteet ja mutustaa tuoreita mansikoita YH:n asioita kertaillen. ♥

Englannin koe on nyt ohi! Selvisin! Seuraavaksi on vielä YH:n koe (joka on varmaan ihan helppo), äikän esitelmä ja ruotsin koe.. JA sitten alkaa loma, loma loma, ajatelkaas! :'''')

Parhaat DVD:t, CD:t & kirjat

Vähän aikaa sitten sain ehdotuksen tehdä postaus, jossa esittelen suosikkejani kirjoista ja elokuvista.. Ja olihan se niin houkuttava idea, että oli heti päästävä sitä toteuttamaan! :-)

Elokuvat

Perhosvaikutus on ehdoton suosikkini, jonka olen katsonut ainakin viisi kertaa! Elokuvan päähenkilö sairastaa outoa sairautta, jonka takia hän on nuorena unohtanut asioita ja pystyy nyt palaamaan niihin päiväkirjojaan lukemalla. Joka kerta, kun hän palaa johonkin toiseen ''elämään'', hän pystyy korjaamaan yhden itselleen läheisen henkilön elämän, mutta samalla jonkun toisen läheisen elämä menee pilalle.. 

Donnie Darko kertoo skitsofreniaa sairastavasta Donniesta, joka jää velkaa jänikselle, nimeltä Frank, tämän pelastaessa hänet huoneen päälle pudonneen lentokoneen osan alle rusentumiselta. Kuvioihin tulee monien outojen tapahtumien lisäksi vielä aikamatkustus ja -portaalit, joista seikkailu vasta alkaakin...

Mr.Nobody kertoo Nemo Nobodysta, joka on viimeinen kuolevainen tulevaisuudessa. Nemo elää viimeisiä hetkiään, ja hänen kuolemastaan tehdään tv-sarjaa. Kukaan ei tiedä, kuka Nemo alunperin on, eikä osata sanoa, mikä kolmesta tämän elämästä elämästä on se todellinen...

Chatroomin olenkin jo arvostellut täällä vain vähän aikaa sitten, mutta noin nopeana infona elokuva kertoo siis neljästä nuoresta, jotka tutustuvat netissä miellyttävältä vaikuttavaan Williamiin. Pian alkaa kuitenkin paljastua, ettei William olekaan niin puhtoinen, kuin antaa olettaa, ja että hänellä on suunnitelma yhden nelikon nuoren varalle...

Candy on Heath Ledgerin tähdittämä huume-elokuva, jossa kuvataan heroiiniriippuvaisen pariskunnan eloa kolmen osan kautta: alkuhuuman ja huumeiden käytön aloittamisen Taivaan, laskun alkamisen Maan ja lopulta täydellisen romahtamisen Helvetin..

Precious on elokuva oman isänsä hyväksikäyttämästä Precious -nimisestä tytöstä, joka elää karua elämää äitinsä kanssa. Preciousin äiti pakottaa ylipainoisen tytön syömään ja pahoinpitelee tätä suuttuessaan, eikä tytön arkea helpota ajatus pian syntyvästä lapsesta.. Elokuva on versio alunperin ilmestyneestä kirjasta.

Toinen maailma kertoo tytöstä, jonka ajaman kolarin johdosta toisen auton raskaanaoleva äiti ja pieni poika kuolevat, ja isä vajoaa koomaan. Tyttö etsii vankilasta päästessään käsiinsä miehen, joka on herännyt koomastaan. Samaan aikaan kaikkea toimintaa hallitsee toinen maapallo, jonne järjestetään pian matka muutamille valituille henkilöille, ja joska uskotaan löytyvän rinnakkaistodellisuus ja -persoona kaikille maailman ihmisille..

Iho jossa elän kertoo taitavasta kirurgimiehestä ja tämän luona eristyksissä asuvasta kuvankauniista naisesta, jonka todellinen henkilöllisyys alkaa paljastumaan hiljalleen kohti elokuvan loppua ja joka yllättää katsojansa totaalisesti...

Saksikäsi edward on Tim Burtonin ohjaama elokuva Edwardista, joka on ''isänsä'' kuoleman jälkeen jäänyt elämään elämäänsä yksin rapistuneeseen linnaan amerikkalaisen naapuruston reunamilla.. Edward päätyy asumaan yhden naapuruston perheen luo, mutta kaikki ei käykään aivan parhain päin..

Restless onkin esiintynyt täällä jo useampaan otteeseen! Elokuva on Annabell -nimisen, syöpää sairastavan tytön ja Enouk -nimisen, vanhempiensa kuoleman johdosta masentuneen pojan rakkaustarina. Enouk kiertää vieraiden ihmisten hautajaisissa ja kaveeraa Hiroshi -nimisen haamun kanssa. Annabellin aivosyöpä on uusiutunut, eikä hänen elämänsä tule enää jatkumaan kovin pitkää aikaa. Elokuva on siis rakkaustarina elämäniloisen, kuolemansairaan tytön ja elämään kyllästyneen Enoukin viimeisistä yhteisistä kuukausista..

Criminal minds on suosikkisarjani, joka ei varmaan enää hirveästi esittelyjä kaipaa! BAU-tiimi profiloi sarjamurhaajia ja samalla päästään tutustumaan sympaattisten hahmojen elämään työn taustalla...

CD-levyt

En osannut valita suosikkiani Apulannan levyistä, joten tähän päätyivät top 7. -listan kärki! Pidän ehkä hiukan enemmän bändin vanhemmasta tuotannosta, mutta kyllä uudemmiltakin levyiltä muutama helmi löytyy... 

Samuli Putron levyistä pidän ehkä eniten kahdesta uusimmasta, vaikka ei Elämä on juhla -levykään mitenkään kovin paljon heikommaksi jää. Putron tuotannossa ehdottomasti parasta on upeat sanoitukset!

Patti Smithin Horses on vaan sellainen klassikko, ettei valinta suosikkeihin varmaan hirveästi selittelyitä kaipaa! :-) Täytyy kuitenkin myöntää, että hiljattain luettu laulajan kirjoittama kirja on vaikuttanut levyn kiinnostavuuteen vielä entisestään..

Marilyn Mansonin The High End Of Low on vaan aivan mielettömän hyvä!

Jukka Pojan yhdestä puusta on parasta hyvän mielen musiikkia, vaikka levyä tulikin kuunneltua lähes kyllästymiseen asti kesällä..

+ vielä olisi aivan hirveästi levyjä, joita voisin lisätä tähän listaan, mutta yritetään nyt pitää tämä postaus edes vähän aisoissaan! :-D

Kirjat

Torey Haydenin kirjoissa pidän erityisesti siitä, että ne perustuvat tositapahtumiin. En lähde kertomaan kirjojen juonista sen enempää (koska en enää ihan tarkalleen muista, mitkä tapahtumat ja henkilöt missäkin kirjoissa olivat). Torey Hayden on lapsipsykologi, joka kirjoittaa kirjojaan kovia kohtaloita kokeneista lapsista, joita on uransa aikana auttanut. Kirjojen lopussa lähes toivottomilta tuntuneissakin tapauksissa lapsen tulevaisuus näyttää usein selkeästi paremmalta, ja niiden jälkeen jää lukijalle toiveikas fiilis.. 

Olen lukenut kaikki Haydenin Suomessa ilmestyneet kirjat, lukuun ottamatta uusinta Viattomat -kirjaa, jonka ajattelin ostaa seuraavaksi lukemiseksi. Kaikki kirjailijan kirjat ovat tehneet vaikutuksen, mutta eniten pidän kuitenkin näistä neljästä. Myös esim Auringonkukkametsä on ihan hyvä, vaikka perustuukin fiktiivisiin henkilöihin..

Marianne Käcko kertoo kirjassaan tyttärensä Katariinan tarinan läpi vaikean anoreksian. Välillä tyttö makaa sairaalassa nenä-mahaletkuissa täydellisen toivottomuuden vallassa ja välillä eletään hieman toiveikkaampia aikoja kotihoidossa. Kirja on tositarina, jonka loppu antaa toivoa muillekin vaikeasta syömishäiriöstä kärsiville..

Sofi Oksanen on toinen suosikkikirjailijani, jonka paras teos on Stalinin lehmät. Puhdistus, Baby Jane ja Kun kyyhkyset katosivat ovat myöskin todella vaikuttavia, mutta Stalinin lehmät on kuitenkin oma suosikkini. Kirjassa kuvataan siis kahden pitkäaikaisesta bulimiasta kärsivän nuoren naisen elämää, joita yhdistää sairauden lisäksi virolaiset sukujuuret ja kaipuu kotimaahansa Suomeen muuttamisen jälkeen..

Minne kaikki kadonneet tavarat ja ihmiset oikein menevät? Kuvittele, että heille on oma paikkansa Ihmemaassa, joka on täynnä parittomia sukkia, hukkuneita matkatavaroita ja ihmisiä. Kirjan päähenkilö on pienestä asti halunnut pakkomielteisesti löytää kaiken kadottamansa, ja päätynyt perustamaan oman etsivätoimiston, jossa etsii kadonneita ihmisiä. Yhtä työkeikkaa tehdessään hän kuitenkin eksyy polulta ja löytää itsensä paikasta, jonne kaikki kadonneet esineet ja ihmiset joutuvat...

Okei, näin pohjustuksena täytyy kertoa, että olen aina ollut kiinnostunut kaikista murhajutuista ja etenkin sarjamurhaajien sairaista mielistä. Kiinnostus näkyy mm. siinä, että kirjoitin yläasteen äikän päättötyönä esitelmän, jossa tutkin sarjamurhaajien käyttäytymistä ja tunnetuimpia sarjamurhaajia.. Samaa kiinnostusta jatkaa tietysti Criminal minds ja muut henkirikoksia käsittelevät ohjelmat.

Rakkauden ruumishuone kertoo veljeksistä, jotka vangitsevat lasiarkkuun nuoria naisia, joiden hidasta kuolemaa nälkään ja janoon seuraavat yhdessä. Täytynee kai huomauttaa, että nämä kaksi veljestä ovat myöskin nekrofiilejä.. Eli mikään ihan tavallisin kirja ei ole nyt kyseessä! :-D

Viimeisimpänä täytyy mainita Patti Smithin kirja, jonka luin ja lainasin ystävältä ihan vähän aikaa sitten. Tämä teki kyllä suuren vaikutuksen, ja tule katsomaan Patti Smithiä yhä enemmän kunnioittavasti! :-)

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

J u h u u , n y t  s e  a l k a a : S y y s l o m a  ♥ ♥ ♥ Ennen sitä kuitenkin vähän eilisen keikkafiiliksiä. ; )

Kudoin sukat, sidoin mukaan viestin ja viskaisin lavalle.. Toivottavasti päätyivät perille ♥

Toni ryhtyi koreografiksi ja suunnitteli pojille ''raputanssin'' XD

Oli kyllä mahtava keikka, varsinkin kun sen lopuksi Toni tarttui minun käteen hikisillä käsillään ja katsoi pitkään silmiin.. Niin ja pisteet sille tyypille, joka kiipesi lavalle ja muikautti pusun Parran poskelle. :-D

 Muistinko mainita, että keikkaseurana oli jälleen kerran Karpo? :-) 

Syyslomalla ei pitäisi ainakaan tulla tylsää, kun olen lupautunut hoitamaan Karpon Sannia, valmistelen juhlia ja luultavasti järkkään pöytää kirpparille.. :--) Hyvää lomaa kaikille, joilla se on vielä edessä! ♥

Ei mikään aprillipila!

Tiedättekös mikä päivä tänään on? No, sen lisäksi, että niitä virpojia - joita varten on ostettu kaapillinen suklaamunia, lakuja ja patukoita, mutta joita ei kuitenkaan koskaan tule - pitäisi vilistä katukuvassa, on myös virallinen jekuttelun päivä. Minuapas vaan ei niin helpolla jekutetakkaan! :--) Mutta kulunut viikonloppu on ollut sellaista menoa ja huisketta, että oli ihana eilen jo tulla kotiin ja nukkua parin tunnin päikkärit..

Ennen lähtöä Tampereelle, kohti Apulannan keikkaa, otettiin pakolliset reissukuvat Karpon kanssa! Ja päällä on Apulannan bändipaita (tietysti), punaiset uudet shortsit, nahkatakki, raidallinen toppi, nahkatakki, huivi, hanskat,.. :-D

Jo aamulla matkaan lähtiessäni tajusin, etten todellakaan voinut kävellä korkokengillä koko päivää, joten heti kun pääsin koulusta, matikan kokeen ja uskonnon valmistelun jälkeen,  kävin Spiritstoressa ostamassa kätsymmät yksilöt. Ja onneksi ostin, sillä häntäluu ei ole vaivannut (täräytin sen aikaisemmin kaatuessani..) ja oli niin helppo hyppiä keikalla. :--)

Meidän matkaseuraan kuului siis minun ja Karpon lisäksi Janita poikaystävänsä kanssa. :-) Janitan kanssa mentiin bussilla Tampereelle, jossa sitten odotettiin keikan alkua muutama tunti kylmässä ulkoilmassa...

...joskin saatettiin puoleksi tunniksi karata kylmää ja sateista ulkoilmaa vieressä olevaan kauppakeskukseen. Sieltä löytyi vaikka mitä hienoja seinämaalauksia ja asetelmia - jollaisia Lahdesta ei tule ikipäivänä löytymään!

Koko seurue eturivissä :-)

Kaiken kaikkiaan odottiin Apulannan ilmestymistä lavalle varmaan 4 tuntia, mutta se ei haitannut, koska... TONI ILMESTYI YHTÄKKIÄ SINNE ETEEN JA TULI JUTTELEMAAN MEILLE! ♥ Siinä sitten juteltiin muutamista biiseistä ja käteltiin yms yms...! AAA, ette usko, miten taivaassa oltiin sen jälkeen!! :----D

Ihana Parta ♥

Huom! Paita :--D

Sipestä on vaikea saada kuvia, kun se piilottelee rumpujen takana ja hoitaa loppukumarrukset vikkelästi... :-D

Mutta siis, kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava keikka! Joo, kyllähän siihen vaikutti Tonin kanssa jutteleminen, mutta muutenkin. :-D Siellä soitettiin kaikkia vanhoja ja uusia biisejä, yleisö oli ihan liekeissä ja pojat heitti loistavia spiikkejä väliin. :-)

Yöksi mentiin Karpon kaverille Iidalle, jossa vietettiin vielä aamua katsomassa Simpsoneita.. Ja sitten lähdettiin bussilla kohti ihanaa Lahtea (jossa bussikuski jätti meidät julkeasti pysäkille). Oli mahtava viikonloppu! :--) ♥

HEINOLASSA JYRÄHTI ~ MEINAAN APULANTA! :--D

Heis kaikille uusille ja vanhoille lukijoille, olette kaikki tärkeitä ja ainutlaatuisia valopilkkuja tämän bloggarin ''harmaassa'' arjessa! ♥ Otsikosta ehkä arvaattekin, missä tuli eilinen päivä vietettyä tosin olen sen kyllä varmaan jo aikaisemminkin kertonut? ; ) 

Lähdettiin Karpon kanssa 14.40 bussilla Lahden linja-autoasemalta ja löydettiin Heinolassa jyrääseen paremmin, kuin hyvin. Se nimittäin näkyi suunnilleen kilometrin päähän siitä suunnasta, josta bussi tuli! Olen käynyt Apulantaa (ja Zen Café:ta) katsomassa samaisessa tapahtumassa jokunen vuosi sitten ~ ja täytyy kyllä sanoa, että nykyisen lavan pienuus oli vähän pettymys! Viimekerralla lava oli kolme kertaa nykyisen kokoinen ja porukkaakin oli ihan valtavasti! Toisaalta parempi vaan, ettei ollut niin paljoa ryysistä...

..päästiin nimittäin Janitan porukoiden siivellä ihan eturiviin! 8DD Joskin oltaisiin päästy aika lähelle muutenkin.. Siellä ei nimittäin siinä vaiheessa ollut vielä kamalasti porukkaa ja ihmiset lähinnä hengaili hajallaan siinä lavan edustalla.

Haloo Helsinki ei vetänyt kovinkaan suurta yleisöä, sillä suurin osa oli vain odottamassa Apulantaa. Yhdessä porukassa kyllä riitti ääntä pitämään tunnelmaa yllä ja kyllähän mekin siinä taputeltiin ja kuunneltiin biisejä. Täytyy kyllä häpeäkseni myöntää, etten tunnistanut kyseiseltä biisiltä, kuin kaksi kappaletta koko soiton aikana, mutta... Noh, oli se silti yllättävänkin ok ja laulaja oli aika mielenkiintoinen persoona... :--D

Juontamassa oli Jussi, joka on hirveän tuttu näyttelijä, mutta jonka sukunimeä en tietenkään muista.. Olisiko Salmi? Veti hauskat spiikit! 8DD

...tunnin väliajalla porukkaa alkoi kuitenkin ilmestyä (Apulanta vei!) niin paljon, että tila alkoi käydä ahtaaksi. Istuttiinkin sitten lavan edessä ''ihmistetriksessä'', eli kaikkien jalat oli sullottu milloin mihinkin rakoon ja tilaa oli hädintuskin hengittää! XDD

Kun Apulanta ilmestyi lavalle, kaikki murheet ja arkipäivän asiat unohtui hetkessä! 8DD Tosin alkukeikka meinasi mennä piloille, kun meidän takana huusi ja mekkaloitsi nainen, joka oli kyllä ottanut vähän enemmän, kuin yhden vahvemman.. Nainen oli ihan kiinni meissä, huitoi kyynerpäillään ja ''hieroi'' rintojaan minun selkääni.. Sen olisi vielä ehkä jotenkin kestänyt, mutta ei kuultu Tonin ja muiden spiikkejä juuri ollenkaan sen huudon takaa. Muutama sammakko siinä jo suusta lipsahti, mutta onneksi nainen siirtyi pian kauemmas meistä ja lopulta kai lensi ulos koko keikalta!

Mutta mitäs sitä kiertelemään: Tämä oli ehdottomasti paras Apulannan keikka tähän mennessä! Ulkoilma oli raikas, eikä satanut, ja pojat soitti paljon vanhaa tuotantoa. Ette tiedäkään, kuinka huusin ja hurrasin, kun vuorossa oli Elli, Aurinkoon tai joku muu vähän vanhempi... ♥ 

Suunnilleen ainoa kerta, kun Sipe näkyi kunnolla... : //

Pakko vielä mainita, että välispiikit oli kerrassaan mahtavia! Apulannan pojille, kun on tuo Heinola melko merkitsevä paikka menneisyydestä... ''Me kun nyt ollaan sen verran vaatimattomia, ettei olla koskaan mitään suurempaa pyydetty - joku pyramidi tai muu maamerkki tai sitten oma Apulantapuisto....''

PS. Olen loistava ottamaan edustavia kuvia Tonista:

''Asenteellinen'' poseeraus = Mervin kameralla yleisöön hyökkäävä apina....

Janita, minä ja Karpoo

Mikko, Arttu ja minää

 Kaksi edellistä kuvaa hieman feilasi, mutta pointti oli juurikin siinä, että näitä hemmoja näin. :-----D Siellä oli myös muita tuttuja (kuten Janitan porukat -> loistavia tyyppejä!) ja Marjut, jota näin vain ohimennen.

Keikan jälkeen mentiin vielä Karpon kanssa rantaan hengailemaan ja istuskeltiin siinä, kunnes oli aika lähteä metsästämään bussiasemaa...

..mikä osoittautuikin oletettua hankalammaksi. Seilailtiin ympäri Heinolaa, kunnes kysyttiin yhdeltä mieheltä ja löydettiin lopulta perille. Bussimatka kului joutuisasti hilpeässä mielentilassa olleita (jo tapahtumasta tuttuja) henkilöitä kuunnellen. :--) Lopulta Karpo läksi omille teilleen ja minä kohti kotia. Oli kyllä mahtava päivä ja mahtavaa seuraa! ♥

Tämä aamupäivä kuluikin lähinnä Karpolta lainattua L-koodia katsoessa ja askarrellessa. Oikeastaan keräsin vielä puoli ämpärillistä marjoja meidän pihalta ja kulutin aikaa, kun en enää seitsemän jälkeen saanut nukuttua.. Aika puuduttavaa, kun alkaa jo puoli kuuden aikoihin heräilemään.. -___-'' Mutta sainpahan rästihommia tehtyä!

Ja jossain välissä tuli vielä poikettua parturillakin! Parempia kuvia tulee varmaan pian, kunhan saan tuunailtua näiden sävyjä vielä vähän. ;---) Mitäs tykkäätte? Olisin tässä vielä kertonut siitä elokuvasta, jota kävin katsomassa, mutta en jaksa venyttää tätä postausta enää yhtään! D88 Joten heippa!